ARMONVÄLINEET
Liisi Jokiranta

Armonvälineiksi sanotaan sanaa ja sakramentteja, koska niiden välityksellä voimme tulla osallisiksi Jumalan armosta (1. Kr. 4:15; 1. Pt. 1:23; Rm. 10:17 jne.)

Raamatun sana

Sana on sisällöltään lakia ja evankeliumia.

Laki

Lain sisältö
  • Lailla tarkoitetaan Raamatussa Mooseksen kirjoja (Tooraa), Mooseksen kautta annettua lakia (siveyslaki, jumalanpalveluslaki ja yhteiskunnallinen laki), kymmentä käskyä, Jumalan tahtoa sellaisena kuin se on ilmoitettu Raamatussa tai lakia yleensä (luonnollista lakia, joka on kirjoitettu jokaisen ihmisen sisimpään tai yhteiskunnallista lakia Raamatun sanasta riippumatta). Kun tässä puhutaan laista, tarkoitetaan Jumalan tahtoa (moraalia koskevaa lakia) sellaisena kuin se on ilmoitettu Raamatussa, erityisesti 10 käskyssä, vuorisaarnassa ja rakkauden kaksoiskäskyssä (2. Ms. 20; Mt. 5-7; 22:37-40).
Lain tehtävät
  1. Yhteiskunnallisessa tehtävässään laki suojelee elämää. Se vaatii elämään nuhteettomasti ja synnyttää näin maallista vanhurskautta. Se pitää rangaistuksineen kurissa ihmisten pahuutta. Lain suojan puuttuminen näkyy hyvin yhteiskunnallisesti sekasortoisina aikoina.
  2. Hengellisessä tehtävässään laki osoittaa ihmiselle Jumalan tahdon. Samalla se näyttää ihmisen synnin ja syyllisyyden. "Lain kautta tulee synnintunto" (Rm. 3:20).
  3. Koska ihmisellä Jeesukseen uskoessaankin on jäljellä syntinen luonto, hän tarvitsee lakia, joka pitää hänen "lihaansa" kurissa, näyttää hänelle synnin ja kasvattaa häntä Kristukseen (Gal. 3:25; Rm. 7:25). Uskova ihminen on kuitenkin omassatunnossaan vapaa laista, koska "Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo" (Rm. 10:4).
Laki hengellisessä tehtävässään
  • Laki asettaa ihmisen Jumalan ehdottoman vaatimuksen eteen: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä" (1. Piet. 1:16). "Olkaa siis täydellisiä, niin kuin taivaallinen Isänne on täydellinen" (Mt. 5:48).
  • Laki vaatii ihmiseltä Jumalan tahdon täydellistä noudattamista. "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pidä kaikkea, mitä on kirjoitettu lain kirjassa, niin että hän niitä noudattaa." (Gal. 3:10; 5. Ms. 27:26).
  • Laki ei tee ihmistä paremmaksi. Se päinvastoin herättää synnin eloon (Rm. 7:8-9). Paavali sanoo lakia "synnin voimaksi" (1. Kr. 15:56).
  • Se saa aikaan kuolemaa, ei elämää (Rm. 7:10-11). Se esittää vaatimuksia, mutta ei anna voimaa niiden täyttämiseen. Laki osoittaa ihmisen hengellisesti kuolleeksi. Lakia sanotaan "kuolettavaksi kirjaimeksi" (2. Kr. 3:6). Sillä on "kuoleman palveluvirka" (2. Kr. 3:7).
  • Laki synnyttää vihaa, koska sen vaatimukset tuntuvat kohtuuttomilta (Rm. 4:15). Ihminen kokee Jumalan epäoikeudenmukaiseksi, koska ihmisen kovimmatkaan ponnistelut Jumalan tahdon täyttämiseksi eivät ole riittäviä.
  • Laki osoittaa ihmisen syylliseksi Jumalan edessä (Jes. 6:5).
  • Se tuomitsee tuomitsee ihmisen ja julistaa rangaistuksen (Mt. 25:41). Lailla on "kadotustuomion palveluvirka" (2. Kr. 3:9).
  • Se antaa vain ehdollisia lupauksia: "Joka ne täyttää, on niistä elävä" (Gal. 3:12; Lk. 10:26-28.) Ehdollisissa lupauksissa on aina pieni sana jos - -.
  • Lain ihminen tuntee ainakin jossakin määrin luonnostaan (luonnollinen laki), koska ihminen on Jumalan luomana moraalinen olento. Luonnollinen laki ei kuitenkaan synnytä synnintuntoa Jumalan edessä.
  • Laki ei vapauta synneistä, ei vanhurskauta eikä johdata taivaaseen.
Laki väärässä asemassa
  • Lain tavallisin vääristyä on lakihenkisyys, jota sanotaan myös legalismiksi (lat. lex = laki).
  • Lakihenkisessä kristillisyydessä painopiste on Jumalan käskyjen noudattamisessa. (Usein myös monet ihmisten käskyt ja kristilliset tavat sekaantuvat Jumalan käskyihin.)
  • Lakihenkisyys johtaa helposti omahyväisyyteen ihmisen, joka kykenee oman elämänsä hallintaan. Se synnyttää minäkeskeistä kristillisyyttä, joka on yleensä kovaa ja arvosteluhenkistä. Kristus ja evankeliumi jäävät sivuasemaan, kenties vain pelkäksi puheeksi.
  • Monet pettyvät kristillisyyteen kohdatessaan vain lakihenkisyyttä. He vetäytyvät pois, usein haavoittuneina. Joistakin tulee kiivaita kristinuskon vastustajia.
Evankeliumi

Evankeliumin sisältö
  • Evankeliumin ydinsisältönä on Jeesus Kristus ja hänen sovitustyönsä. Tästä on enemmän kohdassa Jeesus Kristus Vapahtajamme, kohdassa "Jeesuksen ylimmäispapillinen tehtävä".
  • Evankeliumi lupaa lupaa ihmiselle syntien anteeksiannon, elämän ja autuuden Jeesuksen uhrissa Golgatalla.
  • Se ei aseta yhtään moraalista vaatimusta, eikä esitä mitään ehtoja. Evankeliumiin ei kuulu sana jos.
  • Evankeliumi ei sisällä nuhteita eikä syytöksiä.
  • Se julistaa vapaaksi syyllisyydestä ja kadotustuomiosta.
  • Se tarjoaa ja lahjoittaa sen, mitä laki vaatii.
  • Evankeliumia ei kukaan tunne luonnostaan.
  • Vain evankeliumi synnyttää ihmisessä uskon (Rm. 10:17; 1. Kr. 4:15).
Evankeliumin vääristymä
  • Evankeliumin tavallisin vääristymä on antinomismi antinomismi (kr. nomos = laki), lain syrjäyttäminen. Jumalan rakkautta korostetaan siinä määrin, että laki jää tai jätetään sivuun. Uskotaan, että evankeliumi luo parhaiten synnintunnon tai että ihmiset tuntevat syntinsä ilman lain julistusta, pelkän elämänkokemuksensa tai luonnollisen lain perusteella. Jotkut ovat sitä mieltä, että laki ei kuulu enää uskoville. He eivät ota huomioon, että uskovissakin on jäljellä turmeltunut luonto.
  • Antinomismi estää ihmisiä pääsemästä Jeesuksen todelliseen tuntemiseen. Koska ihmisille ei osoiteta syntiä, he eivät tarvitse myöskään evankeliumia eivätkä syntisten Vapahtajaa.
  • Antinomismi vaikuttaa rappeuttavasti yksityisen ihmisen, hengellisen liikkeen ja kirkon moraaliin. Kun lain julistus puuttuu, suhtautuminen syntiin tulee vapaammaksi.
  • Lakihenkisyyteen väsyneinä monet ajautuvat antinomismiin.
Lain ja evankeliumin erottaminen
  • Luther sanoo: "Tämä erottaminen... on suurin taito koko kristikunnassa, ja se tulisi osata ja tuntea jokaisen, joka kristityn nimestä kerskaa tai omistaa sen itselleen."
  • Kristillinen oppi vanhurskauttamisesta on asiallisesti samaa kuin lain ja evankeliumin erottaminen. Siihen perustuu myös pelastusvarmuus. Siitä puhutaan enemmän kohdassa Ihmisen pelastuminen.
Kristillinen usko on uskoa evankeliumiin Kaikki muut uskonnot ovat lakiuskontoja.

Sakramentit
  • Sakramentteja ovat kaste ja ehtoollinen.
  • Jeesus on ne itse asettanut. Ne perustuvat Jeesuksen sanaan ja käskyyn (Mt. 28:18-20; 26:26-28; 1. Kr. 11:23-26).
  • Sakramentin muodostaa näkyvä aine, johon yhdistyy Jumalan sana. Aineet tekee sakramentiksi vain Jumalan sana.
  • Sakramentit ovat olemukseltaan evankeliumia näkyvässä muodossa Siksi niitä sanotaan armonvälineiksi.
Kaste

Kasteen perusta
  • Kasteen perustana on Jeesuksen käsky (Mt. 28:18-20).
  • Kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastaminen on kasteen saamista itse Jumalalta.
Kasteen olemus
  • Kaste on olemukseltaan evankeliumia näkyvässä, konkreettisessa muodossa. Jumala antaa siinä ihmiselle synnit anteeksi: "Pietari vastasi: 'Tehkää parannus, ja kastettakoon kukin teistä Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan'" (Apt. 2:38). Ananias sanoi Saulus Tarsolaiselle: "Mitä nyt viivyttelet? Nouse, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi, huutaen avuksi hänen nimeään" (22:16).
  • Golgatalla Jumala on antanut sydämessään anteeksi koko ihmiskunnalle. Kasteessa hän antaa anteeksi yksityiselle ihmiselle.
Kaste on uudestisyntymisen pesu
  • "Mutta kun Jumalan, Vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme töiden ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta" (Tiit. 3:4-5).
  • Raamatun ja luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan ihminen uudestisyntyy kasteessa. Yhtä selvästi puhutaan ihmisen uudestisyntymisestä sanan kautta (1. Pt. 1:22-23; 1. Kr. 4:15. Sanan kautta tapahtuvasta uudestisyntymisestä puhutaan enemmän kohdassa Ihmisen pelastuminen.
  • Kaste on Kristukseen pukeutumista. "Sillä kaikki te Kristukseen kastetut olette Kristukseen pukeutuneita" (Gal. 3:27).
Kaste kuuluu pelastukseen
  • "Uskoon tullut ja kastettu on pelastuva, mutta epäuskoisena pysynyt tuomitaan kadotukseen" (Mk. 16:16).
  • On ihmisiä, jotka itsestään riippumattomista syistä eivät ole saaneet kastetta. Jeesus ei sano, että kastamattomat tuomitaan kadotukseen. Kadottavaa on epäusko. Eri asia on, jos ihminen ei tahdo tulla kastetuksi Kristukseen.
Mitä kaste antaa tai hyödyttää?
  • "Kaste vaikuttaa syntien anteeksisaamisen, vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset." (Vähä Katekismus.)
Ketä kaste hyödyttää?
  • Kasteessa tarjotun armon omistamiseen usko on välttämätön (Mk. 16:16). Ilman uskoa kaste on hyödytön.
  • Kasteen sisältö ja merkitys eivät Jumalan puolelta muutu, vaikka ihminen ei uskoisikaan. Kastetta ei pidä eikä saa sen vuoksi uusia.
Mihin kaste velvoittaa?
  • "Me olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan. Kuten Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, niin mekin vaeltakaamme uudessa elämässä. Sillä jos me olemme kasvaneet hänen kanssaan yhteen yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa. Tiedämmehän sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta meissä oleva synnin turmelus menettäisi valtansa, niin ettemme enää eläisi synnin orjina." (Rm. 6:4-6.)
  • "Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte, turmellen itseänne petollisia himoja seuraten" (Ef. 4:22).
Lapsikasteen perusteluja
  1. Raamatullisia perusteluja:
  • Jeesus käski kastaa kaikki kansat. Ei puhuttu vain aikuisista. (Mt. 28:18-20)
  • Alkukirkossa kastettiin perheet (esim. Apt. 16:15,33; 1. Kr. 1:16).
  • Jumalan lupaus anteeksiannosta kasteessa kuuluu myös lapsille (Apt. 2:38-39).
  • Raamattu puhuu vain yhdestä kasteesta. Perheet kastettiin, eikä uudesti kastamisesta aikuisena puhuta missään mitään. Kaste pysyy voimassa ihmisen lankeemuksista huolimatta. (1. Kor. 12:12-13.)
  • Jeesuksen suhtautuminen lapsiin (Mt. 18:1-11; 21:16).
  1. Opillinen perustelu:
  • Pieni lapsikin tarvitsee Jumalan anteeksiannon perisynnin tähden.
  • Kaste on Jumalan armoteko. Se ei perustu uskonsa tunnustamiseen tai mihinkään muuhunkaan ihmisen suoritukseen. Kaste on kokonaan evankeliumia.
  1. Historiallinen perustelu
  • Lapsikaste oli käytössä myös varhaiskirkon aikana.
Velvoitus opettamiseen
  • Jeesus käski kastaa. Käsky ei kuitenkaan loppunut siihen. Hän käski myös opettaa kastettuja pysymään hänen sanassaan. (Mt. 28:18-20).
Ehtoollinen
  • Ehtoollinen on Jeesuksen itsensä asettama.
  • Leivän ja viinin tekee ehtoolliseksi Jeesuksen käsky ja lupaus eli hänen lausumansa ehtoollisen asetussanat: " Heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi sen, mursi ja antoi opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää. Tämä on minun ruumiini." 27. Sitten hän otti maljan, kiitti [Jumalaa], antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. 28. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. 29. Minä sanon teille: tästedes en juo tätä viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa." (Mt. 26:26-28). Ilman Jumalan sanaa meillä on vain tavallinen leipä ja viini.
  • Emme mene ehtoolliselle omaan uskoomme vaan Jeesuksen sanoihin luottaen.
  • Jeesus sanoo: "Tämä on minun ruumiini","Tämä on minun vereni." Hänen sanojensa mukaan uskomme, että ne ovat hänen ruumiinsa ja verensä. Emme usko Rooman kirkon tapaan, että ehtoollisaineet muuttuvat Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi. Emme myöskään yhdy niihin uskonnollisiin yhdyskuntiin, joiden mukaan ne ovat vain vertauskuvallisesti Jeesuksen ruumis ja veri.
  • Antaessaan seurakunnalleen ruumiinsa ja verensä Jeesus itse on todellisesti (reaalisesti), olemuksellisesti ja elävänä läsnä. Emme kuitenkaan Rooman kirkon tapaan palvo leivässä ja viinissä olevaa Kristusta ehtoollisen ulkopuolella.
  • Ehtoollinen on evankeliumia näkyvässä, konkreettisessa muodossa. Ehtoollisen sisältönä on Jeesuksen sovituskuolema Golgatalla meidän puolestamme. Emme hyväksy Rooman kirkon opetusta, jonka mukaan Jeesus uhrataan jokaisella ehtoollisella aina uudelleen (messu-uhri).
  • Ehtoollinen on asetettu syntien anteeksiantamiseksi. Evankeliumin täyteiset ovat sanat, jotka lausutaan jokaiselle erikseen: "Sinun puolestasi annettu", "Sinun puolestasi vuodatettu" (Lk. 22:19-20).
  • Ehtoollisen evankeliumi on niin voimakas, selvä ja kirkas, että se synnyttää sydämissä uskoa ja vahvistaa sitä.
  • Ehtoollinen on uuden liiton, armoliiton,. Se on uusi liitto Jeesuksen veressä (Lk. 22:20).
  • Ehtoollinen on yhteysateria Jeesuksen ja toisten uskovien kanssa (Lk. 22:14-16,18; 24:29-31; 1. Kr. 10:16-17; Apt. 2:42, 46). Todellista yhteyttä ei luo pelkkä osallistuminen ehtoolliseen, vaan ehtoollisen evankeliumi, joka otetaan uskossa vastaan.
  • Nauttiessamme ehtoollista julistamme Jeesuksen kuolemaa, kunnes hän tulee (1. Kr. 11:26). Se tarkoittaa, että julistamme Golgatan sanomaa syntiemme sovituksesta ja anteeksiannosta.
  • Ehtoollinen on Jeesuksen muistoateria (Lk. 22:19). Siinä muistetaan Kristuksen hyvät teot ja otetaan ne uskolla vastaan. Se ei kuitenkaan ole pelkkä muistoateria, niin kuin joissakin kristillisissä yhdyskunnissa opetetaan.
  • Se on tarkoitettu nautittavaksi toistuvasti: "Niin usein - -".
  • Ehtoollisen nauttiminen voi olla myös kiitosta ja ylistystä.
  • Ehtoollisen merkitys ei riipu jakajasta. "Me näet väitämme, ja tästä emme tingi: vaikka ehtoollisen ottaa vastaan tai sen jakaa täysi heittiö, hän ottaa vastaan oikean sakramentin eli Kristuksen ruumiin ja veren. Tässä suhteessa hän ei yhtään eroa siitä, joka toimittaa sen kaikkein kelvollisimmin, Ehtoollinen ei näet nojaa ihmisen pyhyyteen, vaan Jumalan sanaan." (Iso Katekismus) "Sillä asetussana, joka on tehnyt leivän ja viinin sakramentiksi, ei muutu ihmisen persoonan eikä epäuskon tähden vääräksi." (Yksimielisyyden ohje)
  • Ehtoollinen ei vanhurskauta sen perusteella, että se nautitaan.
Kuka voi mennä ehtoolliselle?
  • "Mahdollinen ja kelvollinen on se, joka uskoo nämä sanat: Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi." (Vähä katekismus)
Kuka on mahdoton ja kelvoton ehtoollispöytään?
  • "Joka ei usko näitä sanoja tai epäilee niitä, hän on mahdoton ja kelvoton. Sillä tämä sana: Teidän puolestanne vaatii aivan uskovaista sydäntä."
  • Ehtoollisen nauttiminen kelvottomasti koituu ihmiselle tuomioksi (1. Kr. 11:27-32).

Takaisin