Uusi elämä

Vanhastaan on tässä yhteydessä puhuttu pyhityksestä.

Uuden elämän edellytys

• Vanhurskauttaminen on uuden elämän edellytys ja lähtökohta.
• Vain vanhurskautettu ihminen voi elää uutta elämää Jeesuksessa. ”Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen.” Rm. 8:7, 8. ”Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä”, Ilm. 22:11. 
• Vanhurskauttamista seuraa ehdottomasti pyhitys. ”Kuten ruumis ilman henkeä on kuollut, samoin usko ilman tekoja on kuollut[ta uskoa]”, Jk. 2:26. ”Pyhä elämä on todellisuuteen siirrettyä syntien anteeksiantamuksen armoa. Jollei anteeksiantamuksen hedelmänä ole pyhitys, tulee väärinkäytetty armo tuomioksi.” (Fredrik Wislöff)

Uuden elämän päämäärä

• Uuden elämän päämäärä on Kristuksen kaltaisuus, Gal. 5:22; 1. Jh. 3:2.
• Olemme jo nyt täydellisesti pyhät Kristuksessa, Rm. 8:1. Se on asemamme Jumalan edessä. Itsessämme olemme syntiset, Rm. 7:15–21. Se on sisäinen tilamme. Olemme samanaikaisesti vanhurskaat ja syntiset.
• Päämäärämme voidaan ilmaista sanoin: ”Tule siksi, mikä olet. Olet pyhä, tule pyhäksi. ”Fredrik Wislöff on kirjoittanut: ”Jollemme pidä lujasti kiinni tästä raamattuhenkisestä sanasta: 'Tule siksi, mikä olet', vääntyy pyhitysoppimme välttämättä vääräksi. Jos unohdamme pyhän sanan: 'mikä olet', joudumme moralismiin ja yleisuskonnollisuuteen, sillä silloin puuttuu evankeliumi. Jos unohdamme pyhän sanan: 'Tule siksi, mikä olet', joudumme epäraamatulliseen täydellisyysoppiin, emmekä elä elämän todellisuudessa.” 
• Paavali kirjoittaa: ”Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. – – Haudatkaa siis se, mikä teissä on maallista: siveettömyys, saastaisuus, intohimot, pahat halut ja ahneus, joka on epäjumalan palvelusta. – – Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.” Kol. 3:3, 5,10. Näissä kohdissa näkyy se, mitä olemme jo Kristuksessa. Jumalan työn alla ihmisinä olemme vielä keskeneräisiä. Siksi kehotetaan ”kuollutta” hautaamaan se, mikä on maailmaan kuuluvaa ja uudistumaan. Olemme pukeutuneet uuteen ja meitä kehotetaan pukeutumaan eli uudistumaan. 

Uuden elämän aikaansaaja

• Uuden elämän aikaansaaja on evankeliumi. Siksi meitä kehotetaan ajattelemaan Jeesusta, Hepr. 12:3, kiinnittämään katseemme häneen, Hepr. 3:1. 
• Saamme elää Jumalan armon alla kuin auringonpaisteessa. 
• Meillä on aina pääsy hänen luokseen. Hän kuulee meitä. Hän on aina kanssamme. Hän ei koskaan hylkää meitä, Hepr. 13:5. Elämämme on hänen hyvissä käsissään hyvinä ja pahoina päivinä.

Sisäinen taistelu

• Uskovassa ihmisessä on jäljellä ”vanha turmeltunut luonto”, ”vanha ihminen”, mutta samanaikaisesti hän on ”uusi luomus”, 2. Kr. 5:17. Näiden kahden välillä on jatkuva taistelu, Gal. 5:17. 
• ”Kun tämä taistelu lakkaa, turmeltunut luontomme on päässyt vallalle ja ihminen on luopunut armosta.” (Pieper).

Uuden ihmisemme vahvistuminen

• Uuden elämän vaikuttavana voimana on evankeliumi, Rm. 1:16.
• Uusi ihminen syntyy ja vahvistuu vain evankeliumista, jonka Pyhä Henki tekee eläväksi.
• Uuden elämän vahvistuminen on olennaisesti kasvamista Jeesuksen armossa ja tuntemisessa, 2. Pt. 3:18, 2. Kr. 3:18. Yhä syvenevä armon tunteminen kulkee käsi kädessä yhä syvenevän synnintunnon kanssa.
• Uusi elämä, uusi ihminen ja evankeliumi kuuluvat yhteen. 
• Vain evankeliumi on voima syntiä vastaan. 

”Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia”, Rm. 6:14. 

• Mitä Kristus-keskeisempää elämämme on, sitä suuremmassa määrin uusi elämä meissä vahvistuu.

Vanhan ihmisemme kuolettaminen/ristiinnaulitseminen

• Vanha ihmisemme eli turmeltunut luontomme ei koskaan muutu. Sitä ei voi parantaa tai kasvattaa. Se on kuoletettava, ristiinnaulittava, ”ettemme enää eläisi synnin orjina”, Gal. 5:24; Rm. 6:6; Kol. 3:5; 1. Piet. 2:11.
• Tässäkin on kysymys samasta asiasta kuin yleensäkin pyhityksessä: Tule siksi, joka olet. Me olemme jo ristinnaulitut Kristuksen kanssa. Meidän vanha luontomme on jo kuollut hänen kuollessaan. Kun meille kirkastuu evankeliumin vapauttava, anteeksiannosta vakuuttava sana, sydämemme suurin halu on elää Jumalan tahdon mukaista elämää. Siinä on taitekohta, jossa ”vanha luontomme ristiinnaulitaan”. Emme enää tahdo elää synnissä, sen käskyvallassa. Se ei merkitse, että pääsisimme eroon synnistä, mutta suhtautumisemme siihen muuttuu. Kiitämme Jumalaa Jeesuksen sovituskuolemasta, jonka tähden meillä on aina pääsy hänen luokseen, pyhinä ja pahoina.
• Laki ei anna voimaa vanhan ihmisemme ristiinnaulitsemiseen. Käskyt eivät voi muuttaa ihmistä, jolla on hyvä itsensä hallinta. Ne voivat vaikuttaa moraaliin, mutta ne eivät saa ketään elämään pyhää elämää.
• Missä laki hallitsee, siellä hallitsee vanha luontomme ja synti, silloinkin, kun elämä näyttää ulospäin hurskaalta.
• Jos jäämme syntiin, turmeltunut luontomme, ”vanha ihmisemme” ”lihan tekoineen” hallitsee meitä, Gal. 5:19-21. Silloin olemme vaarassa langeta kokonaan armosta, Hepr. 12:14. 

Kristitty ja hyvät teot

• Pyhä Henki vaikuttaa uskovassa Hengen hedelmää, jota voidaan nimittää myös uskon hedelmäksi, ennen muuta rakkautta ja sen mukaisia tekoja Gal. 5:22. Rakkaus näkyy aina teoissa. Rakkaus ei voi jäädä toimettomaksi, 2. Pt. 1:8. 
• Ilman uskoa voidaan puhua vain ”lain teoista” tai ”kuolleista teoista”, Rm. 3:20; Hepr. 9:14; Mt. 25:31–46. Raamatun mukaiset hyvät teot syntyvät vain uskosta Jeesukseen.
• Olemme kuitenkin loppuun asti ”ansiottomia palvelijoita”, Lk. 17:10. 

Pyhitystä voi tapahtua vain vähitellen

• Vanhurskauttaminen on kertakaikkinen tapahtuma. Pyhityksessä on asteita, 2. Kr. 3:18. 

Pyhityksemme tulee täydelliseksi vasta Jumalan luona taivaassa, 1. Jh. 3:2.