Raamatun Jumala

Tietomme Jumalasta perustuu siihen, mitä hän itse on meille ilmoittanut 

• Hän ilmoittaa itsestään yleisesti luonnossa, kansojen kohtaloissa, elämämme vaiheissa ja omassatunnossamme, Rm. 1:19. Yleisen ilmoituksen perusteella kaikki ihmiset voivat tietää hänestä jotakin. 

”Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua”, Rm. 1:19, 20. 

”Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä. Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi.” Rm. 2:14–16.

• Jumala on ilmoittanut itsestään aivan erityisesti Raamatussa ja Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus ihmisenä on ruumiillistunut Jumalan sana. ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.” Jh. 1:1–3. ”Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta”, 1. Jh. 1:1. 
• Jumala on ilmoittanut itsestään vain sen, mikä on ihmisen kannalta tarpeen. Jumala jää meille suurelta osin salatuksi Jumalaksi.

Jumala on kolmiykseys  

Jumala on yksi.

• Kristillinen usko on monoteistinen. Jumala on olemukseltaan yksi, ja kaikki Jumalan teot ovat yhden Jumalan tekoja, 5. Ms. 6:4; Mk. 12:29; 1. Kr. 8:4. Monoteismi sulkee pois polyteismin ja pluralismin.

Jumala on kolme

• Jumala on kolmiykseys. Hän on olemukseltaan yksi, mutta hänessä on kolme persoonaa. Raamatun ilmoitus puhuu Isästä ja Pojasta ja Hengestä kustakin erikseen elävänä persoonana, joista jokaisella on oma tehtävänsä. Isä on Luoja, Poika on Lunastaja ja Henki on Pyhittäjä, Samalla Jumalan edellytetään olevan yksi.
• Kolmiykseyden käsitettä ei ole Raamatussa, mutta itse asiaa ei voi ymmärtää väärin. 
• Kolmiykseys sulkee pois panteismin ja monismin. 

Kolmiykseys Vanhassa testamentissa

• VT puhuu Jumalasta Isänä, Jes. 9:5. Sieltä löytyy profetioita, jotka puhuvat Jeesuksen jumaluudesta, Ps. 110:1; Jes. 7:14; 9:6; ks. myös Jes. 11, 42, 53; Miika 5:1; Dan.7:13–14. Pyhästä Hengestä puhutaan persoonana koko VT:ssa, vaikka hänen nimensä kirjoitetaankin pienellä alkukirjaimella vuoden 1992 käännöksessä. 
• VT:ssa on kohtia, joissa Jumalan kolme persoonaa näyttävät toimivan yhdessä. ”Jumala sanoi: ’Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme’.” 1. Ms. 1:26. “Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: ’Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?’ Minä sanoin: ’Katso, tässä minä olen, lähetä minut’.” Jes. 6:8 (KR33/38). 

Kolmiykseys Uudessa testamentissa 

• Kolmiykseys näkyy kaste- ja lähetyskäskyssä: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”, Mt. 28:19. Se näkyy myös Paavalin kirjoittamassa siunauksen toivotuksessa: ”Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys”, 2. Kr. 13:13. 
• Kolmiykseys tulee esiin Lk. 1:35; Mt. 3:16-17. Ks. myös Jh. 14–17. Pojasta sanotaan samaa kuin Isästä, Mt. 11:27; Jh. 1:1, 3, 14, 18; 5:20; 10:30; Rm. 9:5; Kol. 1:15–16; Hepr. 1:3. Isä ja Poika ja Pyhä Henki mainitaan samassa yhteydessä, Ef. 4:4–6, 2. Ks. myös 1. Kr. 12:4-6; Ef. 2:20–22; 2. Tess. 2:13; Room. 5:5, 6; 8:11; 1. Pt. 1:2. Pyhällä Hengellä on Jumalan ominaisuudet, 1. Kr. 2:10. 

Persoonien välinen yhteys

• Jumalan persoonien välillä on keskinäinen rakkaus. Mitä perustetta rakkaudelle muuten olisi olemassa? Jh. 10:17; 14:31; 15:9; 17:24. 
• Persoonien välillä on keskinäinen tunteminen ja keskinäinen kunnioitus ja yksi tahto, Lk. 10:22; 1. Kr. 2:11; Jh. 8:49.
• Kaikki Jumalan persoonat ovat läsnä toisissaan, mutta ihminen kohtaa vain yhden persoonan kerrallaan, Jh. 10:30,38; 14:9–10; 16:14. Johannes kirjoittaa: ”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.” Jh. 1:18. 
• Kun VT:ssa kerrotaan, että joku näki Jumalan, hän näki todellisuudessa Jeesuksen. Johannes kirjoittaa: ”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.” Jh. 1:18. Mooses oli poikkeus, mutta hänkin sai nähdä Jumalan vain ”selkäpuolelta”. Jumala sanoi hänelle: ”Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.” 2. Ms. 33:18–23.
• Jos usko Jumalan kolmiykseyteen sortuu, koko kristillinen usko uhkaa sortua Jeesuksen jumaluuden kyseenalaistuessa. 

Jumala on ikuisesti oleva Henki 

• Hän on ikuinen. ”Minä olen A ja O, alku ja loppu", sanoo Herra Jumala, hän, joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias”, Ilm. 1:8. Jumala on aina ollut ja tulee aina olemaan, vaikka sellainen oleminen menee yli ymmärryksemme.  
• Jumala on Henki, Jh. 4:24. Hän on ääretön ja kuitenkin persoona, Minä, 2. Ak. 6:18. Hän on sanonut nimekseen MINÄ OLEN SE JOKA OLEN, 2. Moos. 3:14. Häntä ei kukaan ole luonut. Kun Jeesus sanoi itsestään MINÄ OLEN (kr. ego eimi), hän samaistui Jumalaan. ”Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi - minä olin (oik. minä olen)”, Jh. 8:58. Häntä syytettiin Jumalan pilkasta ja tuomittiin teloitettavaksi. 

Jumala on pyhä

Hän on totuus 

• Jumalassa ei ole mitään valheellista, epärehellistä, epäluotettavaa. Jumala-käsitteeseen ei voi sisältyä mitään väärää. Jumala ei ole missään mielessä langenneen ihmisen kaltainen. ”Totisesti, Jumala ei tee vääryyttä, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta”, Job 34:12. Jeesus sanoi itsestään: ”Minä olen totuus”, Jh. 14:6. Johannes Kastaja todisti Jeesuksesta: ”Hän oli täynnä totuutta”, Jh.1:14.

• Jumalassa on totuus kaikesta. Hän tietää kaiken. Ihminen ajattelee tietävänsä jo paljon ja saavuttavansa yhä suuremman tiedon, mutta kaikki tieto on jo Jumalassa. Hän tietää totuuden myös jokaisesta ihmisestä. Mikään ei ole salassa häneltä. Yhdessäkään ihmisessä ei ole mitään sellaista, joka olisi häneltä salassa. ”Jumalalta ei voi salata mitään, Ps. 139. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.”, Hepr. 4:13. 

• Jumalan olemuksesta määräytyy totuus ja oikeus. Siksi totuus ei voi koskaan olla suhteellista – meidän tulkintamme siitä on, Jh. 14:6.
• Hänen luokseen ikuiseen elämään ei pääse yksikään valehtelija – ellei Jeesus itse ole saanut häntä puhdistaa kaikesta synnistä. ”Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan.” Ilm. 21:27.
• Sellainen kuin hän on, sellaisia on meidänkin oltava voidaksemme elää hänen läheisyydessään. Sellaisia olemme vain hänen Pojassaan, 2. Kor. 5:17.

Jumala on moraalisesti täydellinen 

• Filosofi Platonin mukaan ihmiskunnalla ei voi olla yhteistä moraalia ilman moraalista absoluuttia, joka on kaikkien yläpuolella. Kristinuskossa siinä asemassa on Jumala. Hänen olemuksestaan määräytyy ihmiskunnan oikea ja väärä. Jos ihminen asettuu tavalla tai toisella Jumalan paikalle ja muuttaa hänen käskyjään, seuraukset ovat vakavat, ajan myötä jopa katastrofaaliset.
• Jumalassa ei ole mitään epäpuhdasta, ei mitään syntiä, epäoikeudenmukaisuutta tai vääryyttä. ”Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää.” 1. Jh. 1:5.
• Hän on ilmoittanut Raamatussa, minkälaisia ihmisten tulee olla ja kuinka itse kunkin tulee elää. Se on luettavissa Raamatun moraalilaista, ennen muuta kymmenestä käskystä, rakkauden kaksoiskäskystä ja vuorisaarnasta. Koko hänen tahtonsa kaikessa syvyydessään on ilmoitettu tässä: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”, Lk. 10:27. Me sivuutamme mielellämme käskyn alkuosan ja irrotamme loppuosan hänen muista käskyistään toteuttaaksemme omia himojamme.
• Hän vaatii ihmisiltä ehdotonta puhtautta ja täydellisyyttä. ”Olkaa siis pyhät ja puhtaat, koska minä olen pyhä.”, 3. Ms. 11:45; 1. Pt. 1:16. ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”, Mt. 5:48. Sellaisia olemme vain hänen Poikansa yhteydessä.

Jumala on vanhurskas

• Se tarkoittaa, että hän on oikeamielinen, ehdottoman oikeudenmukainen sekä kansoja että yksityisiä ihmisiä kohtaan, Ps. 119:137. Hän tuomitsee synnin ja rankaisee synnistä oikeudenmukaisesti jokaista ihmistä, jos ei tässä elämässä niin tulevassa. Se on kauhistuttava näköala. ”On kauheaa joutua elävän Jumalan käsiin.”, Hepr. 10:31.
• Jumalan vaatimus täydellisyydestä ei muutu, mutta hän lahjoittaa meille Jeesuksessa sen, mitä hän vaatii.

Jumala on rakkaus 

• Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, sillä rakkaus on hänen olemuksessaan. ”Jumala on rakkaus”, 1. Jh. 4:8.
• Hän rakastaa jokaista ihmistä, vaikka hän ei löydä yhdestäkään mitään perustetta rakkaudelleen. Ei ole ainuttakaan, joka olisi Jeesuksen kaltainen, täydellisen synnitön, hänen rakkautensa arvoinen. Rakkaus onkin täysin meistä riippumatonta, meidän ”ulkopuolellamme”. Rakkaus on Jumalassa. Hän rakastaa meitä, koska hän rakastaa. 
• Hän ei rakasta meitä edes siksi, että hän on luonut meidät. Hän on luonut meidät Poikansa välityksellä ja Poikaansa varten, Kol. 1:16; Jh. 1:3. Hän rakastaa meitä Pojassaan, Poikansa tähden.
• Hän rakastaa meitä Poikansa kuoleman tähden. 

”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi”, 1. Jh. 4:10. 

• Jumala rakastaa meitä ilman ansioitamme, riippumatta ansioistamme ja jopa vastoin ansioitamme. Hän rakastaa meitä, vaikka hän tietää, mitä ihmisessä on, Jh. 2:25. 
• Jumalan pyhyys ja rakkaus näkyvät kirkkaimmillaan Jeesuksen kuolemassa Golgatalla. Jumalan pyhyys vaatii synnin rankaisemista. Jumalan rakkaus vaati häntä tulemaan itse Pojassaan ihmiseksi pelastaakseen joka ikisen ihmisen synnistä ja sen rangaistuksesta, kadotuksesta.

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”, Joh. 3:16. 

”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan”, 2. Kr. 5:19.

Jumala on kaikkivaltias

• Hän on taivaan ja maan luoja, niin kuin uskontunnustuksessa lausumme. Tieteen aikakaudella suuri osa ihmisistä uskoo mieluummin kaiken syntymiseen sattumalta, aineesta, jonka alkuperää ei tunneta, energiasta, jonka syntymisen syytä ei tiedetä, alkuräjähdyksestä, joka on tapahtunut miljardeja vuosia sitten. Onko joku pystynyt selittämään, kuinka tyhjän tyhjästä syntyy jotakin, ja jos jotakin on ollut, mistä ja miten se on tullut? Nämä ovat tavallisen ihmisen kysymyksiä. Emme lopulta tiedä kaiken todellista luotettavaa alkuperää. Silti lukuisten ihmisten on helpompi ajatella, että koko järjestäytynyt maailmankaikkeus on syntynyt sattumalta, pitkän ajan sisällä, aineen muotoutuessa itsestään nykyiseen muotoonsa, kuin uskoa Jumalaan luojana. 
• On kuitenkin edelleen kysyttävä, kuinka elottomasta aineesta on syntynyt orgaanista elämää, kuinka kasvikunnasta on siirrytty eläinkuntaan? Entä ihmisen olemassaolo? Kun Jumala suljetaan pois, kukaan ei voi selittää, kuinka ihminen on saanut alkunsa. Yhä tiuhempaan tahtiin näemme ohjelmia esi-ihmisistä, heidän kulttuureistaan ja DNA:staan. Ne jättävät kuitenkin avoimeksi kysymyksen, kuka ihminen lopulta on. Yhä laajemmin ihmiset ajattelevat olevansa vain osa eläinkuntaa, joka syntyy ja kuolee, ilman mitään sen syvempää tarkoitusta. Kuinka ihminen siltä pohjalta jaksaa tätä elämää ja sen tarkoituksettomuutta? Mitä olisi maailma ja mitä ihminen ilman Jumalaa, jos uskaltaisimme vetää siitä todelliset johtopäätökset. 
• Vaatii suurta uskoa, jos uskoo maailman syntyneen itsestään. Huomattavasta helpompi on uskoa, että Jumala on luonut kaiken ja pitää sen yllä. Raamattu sanoo, että hän on tehnyt sen sanallaan. Jumala sanoi ja se oli, 1. Ms. 1:3. Edellä oli puhetta, että Jeesus on se sana, jonka kautta kaikki luotiin. ”Hän [Jeesus Kristus] on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa.” Kol. 1:15–17.  
• Raamatun ensimmäinen luku kertoo meille luomistyön raamit. Tapahtumat jaotellaan kuuteen päivään, jotka eivät välttämättä ole meidän päiviämme, sillä ”älkää te, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä”, 2. Pt. 3:8. Mikään ei ole Jumalallle mahdotonta, Mt. 28:18; Dan. 7:14; Jh. 17:2; 1. Pt. 3:22.
• Jumalan käsissä on myös historian kulku. Hän on hahmottanut suunnitelmansa ääriviivat meille sanassaan. ”Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille”, Aam. 3:7. Ihmisen pahuus saa maailmassamme aikaan paljon pahaa kansojen keskuudessa ja myös yksityisten ihmisten elämässä. Miksi syytämme Jumalaa siitä, mitä ihminen itse tekee? Jumala on myös etukäteen kertonut vaikeuksien ja luonnonkatastrofien lisääntymisestä aikakausien kääntyessä lopuilleen. 
• Jesaja ylistää Jumalaa: ”Herra, sinä olet minun Jumalani; minä kunnioitan sinua, kiitän sinun nimeäsi, sillä sinä olet tehnyt ihmeitä, sinun aivoituksesi kaukaisilta päiviltä ovat todet ja vakaat.”, Jes. 25:1. (KR33/38)

Hän on kaikkialla läsnä oleva, kaikkitietävä ja kaikkinäkevä

• Hän on olemuksellisesti läsnä kaikkialla, missä hän toimii, Ps. 139:7. Hän on läsnä sanassaan ja sakramenteissaan sekä uskovissaan, Jh. 6:63; 2. Kr. 6:16; Jes. 57:15.
• Jumalan kaikkinäkevyys on välitöntä näkemistä, joka ei perustu harkintaan, kokemukseen tms. (Ps. 139)

Jumalan tiedossa on kaikki, mitä on ja mitä tapahtuu näkyvässä ja näkymättömässä maailmassa. Hän tietää kaiken myös tämän hetken maailmasta ja jokaisesta ihmisestä. Hän näkee kaiken huomiseen ja jopa ikuisuuteen asti.