Raamattu – Jumalan ilmoitusta

• Raamattu on Jumalan puhetta ihmisille 
• Jumala on tahtonut ilmoittaa itsensä ihmisille sanallisesti, Raamatussa. Hän on luonut ihmisen persoonalliseen yhteyteen kanssaan, mihin kuuluu kyky ymmärtää ja käyttää sanallista ilmaisua.  
• Ilman Raamattua emme voi tietää, minkälainen Jumala on, mitä hän on tehnyt, mitä hän tahtoo ja mitä hän antaa. Vain Raamattu kertoo meille, kuinka ihminen pelastuu synnistä ja syyllisyydestä Jumalan yhteyteen ja iankaikkiseen elämään. 
• Koko Raamattu on Jumalan puhetta. Ensiksikin hän käyttää profeettoja tahtonsa ilmaisemiseen ja tulevaisuudesta kertomiseen. Profetiat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään, niihin, jotka kertovat Jeesuksesta ja niihin, jotka on osoitettu Israelille. Raamatun alkulehdiltä asti Jumala puu Poikansa maailmaan tulosta, vuosisatojen aikana yhä tarkemmin. Niinpä esim. lain opettajat tiesivät kertoa kuningas Herodekselle, missä Jeesus syntyi. VT kertoo meille Jeesuksen persoonasta, hänen toiminnastaan, tehtävästään, kärsimyksestään ja voitostaan. Jeesus tulee maan päälle vielä toisen kerran kuninkaana. Jeesus itse sanoi opetuslapsilleen ennen taivaaseen astumistaan: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu”, Lk. 24:44. Jumala puhuu myös lukuisissa Jeesusta koskevissa ennakkokuvissa, kuten uhreissa ja ylimmäisen papin tehtävissä.
• VT kietoutuu Israelin, Jumalan kansan, historiaan ja tulevaisuuteen. Suuri osa Israelia koskevista profetioista on jo toteutunut menneiden vuosituhansien aikana, osa odottaa toteutumistaan. Profetioita on myös Israelin lähikansoille, osa koskee laajemminkin koko maailman tulevaisuutta. 
• Jumala puhuu myös Raamatun runollisissa kirjoissa sekä yksittäisten ihmisten elämänvaiheissa.
• Koko VT on Jumalan puhetta.
• Uuden testamentin keskuksena on Jeesus Kristus ja hänen seurakuntansa. VT on perustus, jolle UT rakentaa. VT:n lupaukset täyttyivät osin jo UT:ssa, osa odottaa vielä aikaansa. Jos VT syrjäytetään, niin kuin ilmeisesti käy antikristillisenä aikana, ihmiset saavat syyn kiistää Jeesuksen jumaluuden. Siksi seurakunnan on tärkeää tuntea VT. UT ei kumoa Israelia koskevia profetioita. Ne ovat yhä voimassa ja osa niistä täyttyy parhaillaan silmiemme edessä.
• Raamatussa on noin 3800 kertaa ilmaus: ”Näin sanoo Herra”, ”Herran sana tuli minulle” tms.  

Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta.

• Se on Pyhän Hengen inspiroima kirja. Inspiraatio on sitä Jumalan Pyhän Hengen vaikutusta, minkä johtamina Raamatun kirjoittajat ovat kirjoitustyössään toimineet. ”Jumala otti käyttöönsä sarjan kirjoittajia ja antoi heille tarvittavat luonnonlahjat ja koulutuksen sekä myös hengellisen ohjauksen niin, että he kirjoittivat tarkasti, mitä Jumala halusi Raamattuun kirjoitettavan. Tämä merkitsee, että eri kirjojen tyyli voi vaihdella, mutta niissä ei ole mitään, mitä Jumala ei olisi halunnut niihin sisältyvän, eikä mitään ole jätetty pois, minkä Jumala on halunnut niihin sisältyvän.” (Hugo Odeberg, Jumalallinen ja inhimillinen Raamattu) 

”Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään”, 2. Tim. 3:16. 

”Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet”, 2. Pt. 1:20−21.  

• Luther kirjoitti Daavidin viimeisiä sanoja koskevassa selityksessään: ”Näin pidetään siis koko pyhää Raamattua Pyhän Hengen kirjana.”   
• Raamatun inspiraatiota voidaan pitää sanainspiraationa eikä ainoastaan asiainspiraationa. Sanat ovat tärkeitä, jotta päästäisiin perille kirjoittajan ajatuksesta. Esim. ns. dynaaminen käännösperiaate pitää tärkeänä asioiden ilmaisemista kullekin ajalle ymmärrettävällä kielellä, mutta samalla se saattaa kadottaa alkuperäisen ajatuksen. Esim. 1. Ms. 3:15 on käännetty (KR92): ”Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.” Alaviitteeseen on kirjoitettu sanatarkka käännös tärkeästä ajatuksesta: ”sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille”. On kysymys vaimon siemenestä, jonka kirjoittaminen tuntuu nykyihmisestä hankalalta. Kuitenkin Paavali viittaa juuri tähän siemeneen ja sanoo, että siemen on Kristus, Gal. 3:16. 
• Inspiraatiota ei ole kuitenkaan käsitettävä mekaanisesti: Jumala ei ole sanellut Raamattua. Se on kirjoitettu Pyhän Hengen johdossa. 
• Jumala itse vastaa sanastaan. ”Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut”, Mt. 5:18. 

Raamattu on ihmisten kirjoittamaa Jumalan sanaa 

• Kirjoittajien persoonallisuus, tyyli, tausta ja usein ammattikin näkyy. Kirjoittajissa on niitä, jotka edustavat kuninkaallisia ja paimenia, pappeja ja maallikoita, koulutettuja ja kouluttamattomia, nuoria ja varttuneita. Jumala tarvitsi esim. evankeliumin kirjoittajiksi neljä eri taustoista tulevaa miestä, jotta sanoma tulisi esille mahdollisimman monipuolisesti.  
• Raamatussa on aikahistoriallinen leima, mutta sen sanoma on universaalinen. Se koskee kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina. Kulttuurit muuttuvat, mutta ihminen pysyy samana – eikä Jumalakaan muutu. 
• Raamatun inhimillisyyteen kuuluu, että käsikirjoituksissa voi olla kopiointi- käännös- ja tulkintavirheitä. Niitä tieteellinen tutkimus pyrkii selvittämään, samoin kuin mitä tulee Raamatun kirjoittajiin, kirjoittamisen ajankohtaan, kieleen, kulttuuriin jne. On kuitenkin otettava huomioon, että tieteellisen tutkimuksen tulokset voivat suurestikin poiketa toisistaan riippuen mm. tutkijan ennakkoasenteista yliluonnollisen olemassaoloon. On myös otettava huomioon, ettei mikään tieteellinen tutkimus pysty sanomaan aiheestaan viimeistä sanaa.  
• Niin kuin Jeesus on Jumala ja ihminen, niin on Raamattukin jumalallinen ja inhimillinen. On paljon ihmisiä, joilta Jeesuksen samoin kuin Raamatun jumalallisuus ovat salattuja asioita. On myös lukijoita, joille Raamatun inhimillisyys on ongelma. 

Raamattu on historiaan sidottu kirja 

• Raamatun historia on ensi sijassa ilmoituksen historiaa. Jumala on ilmoittanut itsensä historiassa. Raamatun oma ilmoituksen tulkinta on ehdottomasti sidottu siihen käsitykseen, että on kyse todellisista tapahtumista. 
• Myös etiikan kannalta historian sivuuttaminen on mahdotonta, sillä ihminen elää juuri tässä aistimaailmassa ja vaikuttaa siihen. Historiaan sitoutumisessaan kristinusko poikkeaa mm. idän uskonnoista. 
• Kristinusko perustuu historiallisiin tapahtumiin ja vaikuttaa historiaan. 
• Raamatun historiallisuuden varassa kristinusko seisoo tai kaatuu, esim. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus. 

Raamattu on pelastushistorian kirja 

• Raamatun pääsisältö, ”punainen lanka”, on Jeesus Kristus. Koko Raamatun sanoma kietoutuu hänen ja hänen pelastustekonsa ympärille. Raamattu on ilmoitusta Jumalan pelastussuunnitelmasta Jeesuksessa Kristuksessa ja sen toteutumisesta.  

”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden”, Jh. 20:31.  

Raamattu on sisällöltään lakia ja evankeliumia 

• Tästä on enemmän kohdassa Sana ja sakramentit.  

Raamattuun voi luottaa 

Jeesuksen todistus Vanhasta testamentista

”Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän – ja nehän juuri todistavat minusta. – – Minä olen tullut Isäni nimissä, ettekä te ota minua vastaan. Mutta jos joku toinen tulee omissa nimissään, silloin te kyllä olette vastaanottavaisia.” Jh. 5:39, 43. 

”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.” Mt. 5:17, 18.  

Jeesus sanoi juutalaisille

”Älkää luulko, että minä teitä Isäni edessä syytän. Teidän syyttäjänne on Mooses, hän, johon olette panneet toivonne. Jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte myös minua - juuri minusta hän on kirjoittanut. Mutta kun te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka voisitte uskoa minun puhettani.” Jh. 5:45, 46. Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Lk. 24:44. 

Apostolien todistus Vanhasta testamentista 

”Tapansa mukaan Paavali meni sinne [synagogaan Tessalonikassa]. Kolmena sapattina hän keskusteli heidän kanssaan pyhien kirjoitusten pohjalta ja selitti ne heille. Hän osoitti, että Messiaan täytyi kärsiä ja nousta kuolleista, ja sanoi: ’Juuri Jeesus, jota minä teille julistan, on tämä Messias, Kristus’.” Apt. 17:2, 3. 

”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla”, Hepr. 1:1. 

Apostolien julistus perustui Vanhan testamentin lupausten täyttymiseen: Apt. 2:25–36; 3:18–26; 4:11–12, 25–26, 28; 7:37; 8:35; 9:22; 10:43; 13:22–23, 27–35; 15:15–17; 17:2–3, 11;18:5, 28; 24:14; 26:6, 22–23; 28: 23–24. 

”Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne.” 2. Pt.1:19. 

Uuden testamentin arvovalta perustuu Jeesuksen arvovaltaan 

”Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä. En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa, ja minä tiedän, että hänen käskynsä antaa ikuisen elämän. Kun puhun, puhun siis niin kuin Isä on minun käskenyt puhua.” Jh. 12:48−50. 

Jeesus antoi arvovallan myös apostoleilleen 

”Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää sen, joka on minut lähettänyt.” Lk. 10:16. 

Uuden testamentin kirjoitukset rakentuvat apostolien ja profeettojen arvovallan varaan 

”Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus”, Ef. 2:20. 

Olemme yhteydessä apostoleihin eli pysymme apostolisessa uskossa vain pysyessämme Uuden testamentin sanomassa   

”Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille. Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, jotta teilläkin olisi yhteys meihin. Meillä on yhteys Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Tämän me kirjoitamme, jotta ilomme tulisi täydelliseksi.” 1. Jh. 1:1−4. 

Pyhä Henki toimii sanan kautta 

”Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.” Ef. 6:17. 

”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.” Hepr. 4:12. 

”Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä. Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä.” Jh. 6:63. 

Uuden testamentin kaanon eli kirjakokoelma 

”Kaanonia määriteltäessä 200- ja 300-luvuilla tutkittiin, oliko kyseisellä kirjoituksella sellainen ulkonainen tuntomerkki, että sitä alusta, sen syntyvaiheesta asti oli luettu seurakunnan jumalanpalveluksessa – – toisin sanoen mitkä kirjoitukset oli alusta saakka uskottu seurakunnalle jumalallisena aarteena säilytettäväksi sukupolvesta sukupolveen.” (Odeberg) 

Julistaessasi luota sanan arvovaltaan ja voimaan 

• Julistuksen vaikutus ja voima ei riipu julistajasta, vaikka hän on vastuussa sanomastaan. Henki on sanassa ja vaikuttaa sanan välityksellä missä ja milloin tahtoo. On tärkeää, että julistamme sanaa rohkeasti luottaen Pyhän Hengen voimaan. Meidän ei pidä jäädä katsomaan heikkouteemme eikä luottaa kuviteltuihin vahvuuksiimme.

”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.” Jes. 55:10, 11.”Eikö minun sanani ole kuin tuli, kuin moukari, joka murskaa kallion?” Jer. 23:29. 

Raamattu on kristillisen uskon, elämän ja opin ainoa ohje ja auktoriteetti, jonka mukaan kaikkea oppia ja kaikkia opettajia on tutkittava ja arvosteltava. (Luterilaisen kirkon tunnustuskirjat, TK)