Mitä kuoleman jälkeen

Mitä kuolemassa tapahtuu

• Hengityksen loppuessa ruumis kuolee ja muuttuu lopulta maan mullaksi. Se on syntiinlankeemuksen seurausta.  Jumala sanoi Aadamille: ”Otsasi hiessä sinun on syötävä leipäsi, kunnes tulet jälleen maaksi, sillä siitä sinut on otettu. Maasta sinä olet, ja maaksi sinun on jälleen tultava.” 1. Ms. 3:19.
• ”Tomu palaa maahan, niin kuin on ollutkin, ja henki palaa Jumalan luo, joka sen on antanut”, Saarn. 12:7. 
• ”Kuolemassa ruumis ja henki eroavat toisistaan. Ruumis tulee jälleen maaksi, mutta henki odottaa Kristuksen tulemisen päivää. Vanhurskaille tämä odotus on rauhaa ja Jumalan läheisyyttä, jumalattomille vaivaa ja tuomion odotusta.” (Kristinoppi 1948) 

Eri tiet ja eri päämäärä

• Jeesus lupasi vierellään kuolevalle rikolliselle, joka tuli synnintuntoon ja kääntyi hänen puoleensa: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet oleva minun kanssani paratiisissa”, Lk. 23:43. Jeesuksen sanojen mukaan se tapahtui sinä päivänä, ja he kohtaisivat ”paratiisissa”. 
• Jeesus puhui rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta ja heidän kuolemanjälkeisestä olotilastaan, Lk. 16:19–31. Rikas mies oli ”tuonelassa”, vaivoissa. Köyhä Lasarus sai paikan ”Aabrahamin huomassa”, mikä merkitsi juutalaisille parasta mahdollista osaa tuonpuoleisessa. Tuonelassa tunnetaan Jeesuksen mukaan vaivoja ja tuskaa. Sieltä voidaan nähdä toiselle puolelle, kyetään tuntemaan tutut, muistetaan mennyt elämä, voidaan rukoilla. Sinne ei toivota sukulaisten joutuvan. 
• Edellä mainitut raamatunkohdat ovat herättäneet ajatuksen ”välitilasta” kuoleman jälkeen: lopullisen tuomion odotuksesta paratiisissa tai tuonelassa. Kahtiajako on ilmeisesti jo silloin olemassa. 

Kaksi ylösnousemusta 

• Raamattu puhuu elämän ylösnousemuksesta, ensimmäisestä ylösnousemuksesta. Se tapahtuu, kun Jeesus palaa maan päälle, Jh. 5:28, 29; 1. Tess. 4:13–18; Lk. 17: 34–37; Ilm. 20:4–6; 1. Kr. 15: 22, 23. 
• Toinen ylösnousemus on tuomion ylösnousemus viimeiselle tuomiolle aikojen lopussa, Ilm. 20:12, 13. Siinä ovat mukana kaikki ne, jotka eivät olleet ensimmäisessä ylösnousemuksessa. 

Perusteltu ylösnousemustoivo 

• Meillä on perusteltu toivo ruumiin ylösnousemisesta, koska Jeesus on noussut ylös kuolleista. Se on tapahtunut ruumiillisesti, todellisesti, tiettynä historian hetkenä, 1. Kr. 15:20–23. 
• Hän on voittanut kuoleman, joka on vihollisistamme viimeinen, 1. Kr. 15:26. 
• Jeesus sanoi Martalle, jonka veli Lasarus oli juuri kuollut: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” Jh. 11:25. 
• Kristitylle kuolema on voitto, sillä se avaa oven uuteen, taivaalliseen elämään. Paavali kirjoittaa vankilasta lähellä oikeudenkäyntiä ja vailla tietoa odottavasta tuomiosta: ”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Mutta jos jään tähän elämään, siitä hyötyy tehtäväni. En tiedä, kumman valitsisin, olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. Teidän vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon.” Fil. 1:21, 22.

Ruumiin ylösnousemus

Esikuvana Jeesuksen ylösnousemusruumis 

• Ylösnoussut Jeesus voitiin tuntea. Hän oli kuitenkin erilainen kuin ennen, Lk. 24:1–35; Jh. 20:11–18. 
• Häntä voitiin koskettaa, Jh. 20:27. 
• Hän söi ja joi opetuslasten nähden, Lk. 24:41–43. Hän tahtoi näin osoittaa, ettei hän ollut henkiolento tai aave. Mikään ei kuitenkaan osoita, että hänellä olisi ollut nälkä tai jano. 
• Hänen ruumiinsa oli terve; ainoastaan sovituksen merkit säilyivät. 
• Hänen kanssaan voitiin puhua. 
• Hän ei ollut sidottu ajan, paikan tai aineen rajoituksiin, Jh. 20:26. 
• Jeesuksen ruumis oli aineellinen ja kuitenkin käsittämätön. Se oli ”taivaallista ainetta.” Erich Sauer on kirjoittanut. ”Taivaallinen aine on vielä enemmän kuin vain ilmaa tai näkymätöntä maallista ainetta. Se on kirkastettua ainetta, täysin Hengen hallinnassa: se on ylimaallista, ylimaailmallista, kaiken kuvittelun yläpuolella.” Vrt. 2. Kr. 12:4. ”Taivaallisen aineen suhde maalliseen on sama kuin säihkyvän timantin suhde tummaan hiileen, josta se koostuu.” 

Paavalin kuvaus ylösnousemusruumiista 

• Paavali käyttää kuvaa viljan siemenestä, joka mätänee maassa, mutta josta nousee uusi korsi ja uudet tähkät, kullekin lajinsa mukaan, 1. Kr. 15:35–38. 

”Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana: - Kuolema on nielty ja voitto saatu. Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?” 1. Kr. 15:51–54.

Miksi juuri ruumiin ylösnousemus? 

• Kristinuskon mukaan ruumis ei ole vain sielun vankila, vaan kuuluu ihmisen olemukseen. 
• Ruumis on Pyhän Hengen temppeli, Rm. 8:11; 1. Kr. 6:19. 
• Ilman ruumiin ylösnousemusta lunastettuihin jäisi jotain synnin vaikutuksista, 1. Ms. 2:17; 3:19. 
• Ihminen on kokonaisuus. 
• Ainekin on Jumalalta. 
• Vain siten ”kuolema on nielty ja voitto saatu”, 1. Kr. 15:54. 
• Emme odota vain lunastusta ruumiista vaan ruumiin lunastusta, Rm. 8:23. 
• Jeesus on itse ruumiillistunut ylösnousemus. 
• Älä siis koskaan halveksi ruumistasi! 

Uskovien teot tuomitaan

Tutkittavana on työmme Jeesukselle 

”Muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä on pantu, ja se on Jeesus Kristus. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, kunkin työ on tuleva ilmi. [Tuomio]päivä, joka ilmestyy tulessa, koettelee, millainen kunkin aikaansaannos on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, hän saa palkan. Se taas, jonka tekemä rakennus palaa, kärsii vahingon. Hän itse kuitenkin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.” 1. Kr. 3:11–15. 

• Ilmeisesti kysymys on hengellisestä työstä. Jos perustana ei ole Jeesus Kristus ylösnousseena syntiemme sovittajana, kaikki vaivannäkömme on tyhjän veroista. Rakennusaineena on Jumalan sana, laastina Jumalalta saatu rakkaus. 

”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.” 1. Kr. 13: 1–3.

• Rakennamme kukin niissä rajoissa ja niillä lahjoilla ja armolahjoilla, joita meille on annettu. ”Me taas emme rupea kerskaamaan yli määrän, vaan ainoastaan sen määrätyn vaikutusalan mukaan, minkä Jumala on asettanut meille määräksi”, 2. Kr. 10:13.

Kukin saa palkan Jeesukselta 

• ”Silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta”, 1. Kr. 4:5. 
• Jeesus sanoo: ”Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan”, Ilm. 22:12. 
• Tärkeintä on uskollisuus. ”Kuningas sanoi hänelle: 'Mainiota! Olet hyvä palvelija. Koska aivan vähässäkin olet ollut uskollinen, saat hallintaasi kymmenen kaupunkia.' Toinen tuli ja sanoi: 'Herra, antamasi kultaraha on tuottanut viisi kultarahaa.' Hänelle kuningas sanoi: 'Sinut minä panen hallitsemaan viittä kaupunkia’.” Lk. 19:17–19. ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!” Mt. 25:21. 

”Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi - totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille", Mt. 10:42. 

Palkka

Raamattu puhuu kruunuista ja seppeleistä: 

”Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään”, 2. Tim. 4:8. 

”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän”, Ilm. 2:10. ”Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat.” Jk. 1:12.  

”Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu.” 1. Pt. 5:4.

• Pelastus on uskosta, palkka uskollisuudesta. Kertoessaan vertauksen lampaista ja vuohista, Jeesus sanoo ”lampaille”:

Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.' "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?' Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' esim. Mt. 25:14–30. 

• Tässä vertauksessa ”vanhurskaat” saavat hyvän osan, tekoihinsa luottavia sanotaan jatkossa kirotuiksi, joka tarkoittaa hylätyksi tulemista.

Uskovien tuomion ajankohta 

• ”Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista”, Lk. 14:14. 

Viimeinen tuomio 

• Viimeinen tuomio tapahtuu suuren valkean valtaistuimen edessä, Ilm. 20:12, 13. 
• Se ei koske niitä, jotka on jo tuomittu ensimmäisessä ylösnousemuksessa, Kristuksen tuomioistuimen edessä, 2. Kr. 5:10. 

Tuomion evankeliumi 

• Kaikki eivät tahdo taivaaseen, eikä kenenkään ole pakko sinne mennä. Jokainen jatkaa sellaisena kuin hän on kuoleman hetkellä, joko Jumalan lapsena tai ilman Jeesusta.
• Jos taivaaseen tulisi ihmisiä synneissään – vaikka olisivat kuinka hyviä ihmisiä tahansa – taivas ei olisi enää taivas. Sinne voivat tulla vain ne, jotka ovat vanhurskaat Jeesuksessa, uskosta vanhurskaat.
• Jumalan valtaistuimen edessä nekin rikokset ja vääryydet, jotka täällä ovat jääneet pimentoon, tulevat valoon. Vääryyttä kokeneet saavat oikeutta, vaikka taivas heiltä sulkeutuisikin.
• Tuomio antaa mielekkyyden elämälle. Jokaisella hetkellä on arvo ja merkitys, sillä kaikki tulee arvioitavaksi kerran. 

Kadotus 

• Kadotus merkitsee iankaikkista eroa Jumalasta. Siellä ei ole rakkauden Jumalaa eikä mitään rakkautta.

• Se on paikka, jota ei ole varattu ihmiselle, vaan perkeleelle ja hänen enkeleilleen – mutta Jumalalla ei ole muuta paikkaa ihmisille, jotka ovat hylänneet hänen valmistamansa pelastuksen. ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen”, Mt. 25:41.
• Jeesus puhuu pimeydestä ja paikasta, jossa itketään ja kiristellään hampaita. Mt. 22:12–14. 
• Jeesus puhuu myös tulesta, Mt. 13:41, 42; Lk. 16:24. 
• Uusi testamentti puhuu kadotuksesta noin 80 kertaa. Helvetti mainitaan neljästi.

Jeesus rakastaa, siksi hän varoittaa!

”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’.” Mt. 7:21–23. Näillä ihmisillä ei ulkonaisesta hurskaudestaan huolimatta ollut lahjaksi saatua vanhurskautta. 

Jeesus kertoi vertauksen kuninkaasta, joka järjesti häät pojalleen. ”Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: ’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja’.” Mt. 22:11–14. Hänellä ei ollut hääpukua, Kristuksen vanhurskautta.

Kuka pääsee taivaaseen?

• ”Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin, ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen. Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.” Ilm. 7:14–17. 
• Vaatteiden peseminen tarkoittaa elämää armossa, Jumalan anteeksiannossa.
• ”Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin”, 22:14.

Taivas 

• Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, jossa vanhurskaus asuu, Jes. 65:17; 66:22; Ilm. 21:1, 5; 2. Pt. 3:13. 
• Jumala itse on siellä ihmisten keskellä, Ilm. 22:3–5. 
• Hänen kirkkautensa valaisee taivaan, Ilm. 21:23; 22:5. 
• Saamme nähdä Kristuksen kasvoista kasvoihin, 1. Kr. 13:12; Ilm. 22:3. 
• Kaikki palvelevat häntä, Ilm. 22:3, ja ylistävät ”Karitsaa” eli Jeesusta Kristusta, Vapahtajaamme, Ilm. 22:1, 3. 
• Olemme Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen rakkauden ympäröimiä. Ihmisetkin elävät rakastavassa suhteessa Jumalaan ja toisiinsa. 
• Kärsimykset ovat jääneet taaksemme. ”Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.” Ilm. 7:16, 17.
• Ilmestyskirja antaa kuvauksen luonnosta täydellisimmillään ja ihmeellisestä uudesta Jerusalemista ihmisten keskellä. Se on olemassa vielä taivaassakin, sillä siellä Jumalan Poika kuoli ihmisten puolesta. 
•  ”Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa. He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.” Ilm. 22.
• ”Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä: 
• Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa! 

"Kaikki enkelit seisoivat valtaistuimen, vanhinten ja neljän olennon ympärillä, ja he heittäytyivät kasvoilleen valtaistuimen eteen ja osoittivat Jumalalle kunnioitustaan sanoen: - Aamen. Ylistys ja kirkkaus, viisaus, kiitos, kunnia, valta ja voima meidän Jumalallemme aina ja ikuisesti! Aamen.” Ilm. 7:9–12.