Etusivu / Uskon pääkohtia / Kristuksen kirkko

Kristuksen kirkko

Kristuksen kirkko rakentuu sanan ja sakramenttien varaan

  • Kristuksen kirkolla ei tarkoiteta kirkkorakennuksia, kirkkoinstituutioita tai kirkkokuntia.
  • Käytän mieluummin ilmaisua Kristuksen seurakunta. Sitä ei pidä sekoittaa kirkkomme paikallisseurakuntiin tai kirkon ulkopuolella oleviin erilaisten uskonnollisten yhdyskuntien seurakuntiin. 
  • Varsinaisessa merkityksessä ”Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein [”evankeliumin mukaisesti” saksalaisen version mukaan] toimitetaan.” (TK) Pyhillä tarkoitetaan Jeesukseen uskovia. 
  • ”Kirkkopa näet ei ole sellainen yhteisö, joka vain rakentuu ulkonaisten tekijöiden ja menojen varaan, kuten muut yhteisöt, vaan se on ensisijaisesti uskon ja Pyhän Hengen yhteys sydämissä. Sillä on kuitenkin ulkonaiset merkkinsä, joista se voidaan tuntea: puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoitaminen.” 
  • Kristuksen kirkon koko elämä ja olemus on sanassa. Jumalan sana on kirkon tunnusmerkki. Evankeliumin kautta Jumala luo seurakuntansa maan päälle ja evankeliumin varassa se säilyy ja vahvistuu. 
  • ”Missä siis sana ja sakramentit oleellisesti säilyvät, siinä on pyhä seurakunta, vaikka Antikristus siellä hallitsee.” (Luther) 

Seurakunta on pyhien yhteisö 

  • Pyhä Henki kutsuu seurakunnan samoin kuin yksityisen ihmisen. ”Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla hänen tykönsä; vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta, valistanut minua lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minua oikeassa uskossa; niin kuin hän koko kristikuntaa maan päällä kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksessa Kristuksessa varjelee ainoassa oikeassa uskossa.” (TK)
  • Pyhäin yhteisö, Kristuksen kirkko, ei ole silmin nähtävissä. Se on ”salattu”, niin kuin Kristuskin alennetussa muodossaan, ihmisenä. Se tulee kuitenkin näkyväksi sanassa ja sakramenteissa. Se on salattua näkyväisyyttä, joka ei avaudu kaikille ihmisille. 
  • Luther puhuu kahdesta kirkosta. ”Toinen tahtoo näkyä ja tulla tunnetuksi maailmassa ja se on ’perkeleen kirkko’. Toinen, Kristuksen kirkko, kantaa hänen ristiään. Sen tuntomerkkinä on maailman vaino.” 
  • ”Tästä seuraa välttämättä, että jumalattomat eivät ole kirkko, koska he ovat Perkeleen valtakunnassa. Tosin he kyllä tässä elämässä, kun Kristuksen valtakunta ei vielä ole tullut ilmi, ovat kirkkoon sekoittuneina ja hoitavan kirkon virkoja.” ”Jumalattomat ovat kirkon kuolleita jäseniä.” ”Kirkko, josta puhumme, on todella olemassa: siihen kuuluvat koko maan piirissä hajallaan elävät tosi uskovat ja vanhurskaat. Lisäämme vielä sen tuntomerkit, puhtaan evankeliumin opetuksen ja sakramentit.” (TK) 

Kristuksen kirkko on uskon kohde 

  • ”Minä uskon – – pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden.” (Apostolinen uskontunnustus) 
  • ”Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan.” (Nikean uskontunnustus)

Seurakunta on yksi 

  • Siihen kuuluvat kaikki maan päällä hajallaan elävät Jumalan lapset.

Se on pyhä 

  • ”Pyhyyden antaa Jumalan sana ja oikea usko.” (TK)

Se on yhteinen, kaikille kuuluva

  • Siihen kuuluvat kaikki maailmassa hajallaan olevat Jumalan lapset.

Se on apostolinen

  • Seurakunta on apostolinen, kun se rakentuu apostolien ja profeettojen laskemalle perustalle eli Raamatun sanalle ja sen kulmakivenä on itse Kristus Jeesus, Ef. 2:20–22. 

Kristittyjen yhteinen pappeus 

”Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi temppeliksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden. – – Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa julistaaksenne Hänen jaloja tekojaan, joka on kutsunut teidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa.” 1. Pt. 2:5, 9. 

  • Luther sitoo kasteen ja uskon toisiinsa edellytyksenä kristittyjen yhteiselle pappeudelle. 
  • Pappeus on evankeliumin virka, mutta pyhien yhteyden kautta se laskeutuu jokaista kirkon yksityistä jäsentä lähelle sekä lahjana että tehtävänä. Sitä sanotaan yhteiseksi pappeudeksi.

Pappeus kirkon virkana

  • ”Jotta saisimme tämän [vanhurskauttavan] uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka.” (TK) Seurakunnan perustana ei ole virka, vaan sana ja sakramentit. Virka on sanan ja sakramenttien palveluvirka. 
  • ”Evankeliumin saarnan kannattajana on kirkko jäsentensä yhteisen pappeuden kautta, mutta järjestyksen tähden on välttämätöntä, että saarnavirkaa hoitaa määrätty henkilö, jonka seurakunta valitsee, asettaa ja erottaa.” (TK)

Kristuksen kirkon tehtävä 

  • Kristuksen seurakunnan ensisijainen tehtävä on lähetyskäskyn täyttämine. ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”, Mt. 28:18–20. Sen mukaisesti kirkon tinkimättömänä päämääränä on kansojen tekeminen Kristuksen opetuslapsiksi. Se on Jeesuksen antama tehtävä, aivan kuin hänen testamenttinsa seurakunnalle. ”Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu”, Mt. 24:14.
  • Lähetystyö on ensi sijassa evankeliumin viemistä kaikkialle maailmaan. Siihen on aina liittynyt ihmisten monimuotoinen auttaminen, sairaanhoito ja opetus. Kristikunnan pyrkimyksenä on viime vuosisatoina ollut myös Raamatun saattaminen kaikille kielille, mutta työ on vielä pahasti kesken. 

Kristittyjen yhteys

  • Jeesus rukoilee viimeisellä ehtoollisella, että ”että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” Jh. 17:21.
  • Jeesus sanoo: ”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” Jh. 17:21.

Keitä ”he” ovat?

  • Hän rukoilee yhteyttä niiden ihmisten kesken, jotka Jumala on antanut hänelle.

”Sinä olet uskonut kaikki ihmiset hänen valtaansa, jotta hän antaisi ikuisen elämän kaikille, jotka olet hänelle uskonut. – – Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi – – "Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle.” Jh. 17: 2, 6, 9.

  • He ovat ottaneet vastaan Jumalan sanan ja noudattaneet sitä. 

”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi – – Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Minä olen ilmoittanut heille sanasi. – – Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus – – Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.” Jh. 17: 6, 8, 14, 17, 19.

  • He tuntevat Jeesuksen ja uskovat häneen. 

”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. – – Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.” Jh. 17: 3, 8.

  • Heidät on erotettu maailmasta.

”Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. – – He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu.” Jh. 17: 14, 16.

  • UT:ssa kristittyjen yhteyttä kuvataan myös perheenä, jossa perheen päänä on Kristus, rakennuksena, jonka kulmakivenä on Kristus ja ruumiina, jonka päänä on Kristus.

”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät”, Ef. 2:19.

”Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.” Ef. 2:20–22.

”Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin”, 1. Kr. 12:12.

”Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää”, Ef. 4:15.

Mitä Jeesus pyytää omilleen? 

  • Jeesus rukoilee Jumalan varjelusta kristittyjen yhteydelle.

”Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä”, Jh 17: 11. 

  • Hän pyytää omilleen täydellistä yhteyttä, joka on mahdollista vain Jumalassa. 

”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa – – jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä – – Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä.” Jh. 17: 11, 21–23.

  • Jeesus rukoilee omiensa yhteyden puolesta, jotta maailma uskoisi evankeliumin. 

”Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. – – Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut.” Jh. 17: 21, 23.

Kirkkojen ykseys

  • ”Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta.” (TK) 

Johtopäätöksiä 

  • Korostaessaan yhteyttä Jeesus puhuu vain omiensa keskinäisestä yhteydestä. 
  • Nykyinen ekumeeninen liike pyrkii kirkkojen keskinäiseen yhteyteen ja jopa ykseyteen. Tunnustuskirjojemme mukaan edellytyksenä on yhteinen näkemys evankeliumista eli Jeesuksen persoonasta ja työstä, hänen kuolemastaan ja ylösnousemisestaan syntiemme sovitukseksi. Tähän sisältyy myös käsitys sakramenteista. Kaikki muu yhteys on keinotekoista ja johtaa opilliseen synkretismiin, toisin sanoen: hyväksytään opillinen moninaisuus kompromisseineen ja irtaudutaan Raamatun ”terveestä opista”.