Elämämme ykkösasia

”Jos joutuisit tänä iltana kymmeneltä onnettomuuteen ja kuolisit, missä olisit yhdeltätoista? Hätkähdyttävä kysymys. Mitä vastaamme? Mitä vastauksemme osoittaa meille meistä itsestämme, elämämme sisällöstä ja päämäärästä?”

Tämän kysymyksen esittää saksalaisen luterilainen pappi Wilhelm Busch (k. 1966) kirjassaan JEESUS – Jumalan viimeinen sana (Datakirjatkustannus 2014). Busch oli itse joutunut nuoruudessaan yllättäen tämän kysymyksen eteen. Hän kertoo:

Isäni kysyi minulta kerran: Etkö usko Jumalaan? Vastasin: En ole niin tyhmä, että kieltäisin Jumalan. En kuitenkaan ole kohdannut Jumalaa eikä Hän siksi kiinnosta minua.

Vain vähän aikaa tämän keskustelun jälkeen istuin tien varrella ojassa toisen nuoren upseerin kanssa ensimmäisessä maailmansodassa. Olimme marssilla Ranskassa lähellä Verdunia ja odotimme etenemiskäskyä. Kerroimme toisillemme härskejä vitsejä – jokainen sotilas tietää kyllä, millaisia. Niin minäkin sitten kerroin yhden vitsin, mutta kaverini ei nauranutkaan. Kutscher, – se oli hänen nimensä – sanoin, mikset naura? Silloin hän kellahti nurin ja tajusin, että hän oli kuollut. Pieni kranaatinsirpale oli osunut häntä suoraan sydämeen.

Seisoin kahdeksantoistavuotiaana toverini ruumiin vieressä ja ensimmäinen reaktioni oli hyvin säälimätön: Oletpa sinä epäkohtelias, rakas toverini, kun häivyt paikalta ennen kuin ehdin kertoa vitsin loppuun. Samalla hetkellä minut valtasi ajatus: missä hän on nyt? Voin vieläkin nähdä itseni seisomassa tuossa ojassa. Kuin salama kirkkaalta taivaalta minulle valkeni: Kutscher seisoo nyt Pyhän Jumalan edessä! Seuraava ajatukseni olikin, että jos olisimme istuneet toisin päin, kranaatinsirpale olisi osunut minuun ja minä seisoisin nyt Jumalan edessä – enkä minkä tahansa jumalan, vaan sen Jumalan, joka on ilmoittanut tahtonsa ja antanut käskyjä, joista olen rikkonut jokaista – niin kuin sinäkin!

On ihmisiä, joiden synnit huutavat taivaaseen asti ja silti he sanovat: Teen oikein, enkä ole mikään huono ihminen. Älä valehtele itsellesi tuolla tavalla! Sillä hetkellä tiesin rikkoneeni kaikkia Jumalan käskyjä vastaan. Jos nyt saisin tappavan osuman, seisoisin seuraavaksi Jumalan edessä. Käsitin, että joutuisin helvettiin. – – Ensimmäisen kerran pitkiin aikoihin laitoin käteni ristiin ja rukoilin: Rakas Jumala, älä anna minun kuolla ennen kuin tiedän, etten joudu helvettiin. – –

Olisin varmaan joutunut melkoisen epätoivon valtaan, ellei käsiini olisi eräänä päivänä sattunut Uusi testamentti. Näen yhä silmieni edessä tuon rintaman takana sijainneen ranskalaisen maalaismaiseman, jossa tuolloin olin. Uusi testamentti! Siinä varmaan kerrotaan, kuinka voi välttyä kadotukselta, ajattelin. Selasin sivuja epämääräisesti, sillä en tuntenut Raamattua kovin hyvin. Katseeni kiinnittyi yhteen lauseeseen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan (1.Tim. 1:15). Teksti vaikutti minuun kuin salamanisku. Syntisiä – se minä olen! Kenenkään ei enää tarvinnut vakuuttaa minua siitä. Etkö sinäkin haluaisi vihdoin päästä siihen pisteeseen, että voit Jumalan ja ihmisten edessä myöntää: olen syntinen! Lopeta turhat yritykset puolustella itseäsi. Sillä hetkellä en tarvinnut pappia selittämään asiaa minulle. Syntinen minä olen. Se oli selvää. Ja pelastua minä halusin! En tiennyt tarkkaan, mitä pelastuminen tarkoitti, mutta ymmärsin, että se oli poispääsy tilanteesta, jossa olin. Käsitin, että se oli rauhan solmimista Jumalan kanssa. Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan. Jos Jeesus pystyy siihen, minun on löydettävä hänet.

Kului muutamia viikkoja. Etsin ihmistä, joka voisi auttaa minua löytämään Jeesuksen, mutta turhaan. Silloin tein jotakin, jota suosittelen teille kaikille. Kun olimme jälleen kerran marssilla, sulkeuduin vanhaan ranskalaiseen maalaistaloon. Se oli osittain hajalla ja seisoi tyhjillään, mutta yksi sen huoneista oli vielä ehjä. Ovessa oli avain. Menin sisään, suljin oven sisäpuolelta, lankesin polvilleni ja sanoin: Herra Jeesus! Raamatussa lukee, että sinä olet tullut Jumalan luota pelastamaan syntisiä. Minä olen syntinen. En voi luvata sinulle mitään tulevaisuuden suhteen, sillä minulla on huono luonne, mutta en halua joutua helvettiin, jos saan osuman tässä sodassa. Sen tähden, Herran Jeesus, annan itseni sinulle kiireestä kantapäähän. Tee minulla mitä tahdot! Ei kuulunut pamausta, enkä kokenut suurta liikutusta, mutta kun menin ulos, olin löytänyt Herran – Herran, jolle kuuluin.

Olin tuolloin kahdeksantoistavuotias ja aloin päivä päivältä ymmärtää yhä paremmin, millaisessa suunnattomassa hengenvaarassa ihmiset ovat. He elävät ilman syntien anteeksiantamusta. Tiedätkö sinä, onko syntisi annettu anteeksi? Miten aiot selvitä Jumalan tuomioistuimen edessä!? Ihmiset elävät ilman kääntymystä. Heillä ei ole rauhaa Jumalan kanssa. He saattavat elää ulkoisesti ikään kuin kristillisesti, mutta sisällä asuu kurjuus – köyhä, rauhaton, kääntymätön sydän! Jumala ei halua meidän joutuvan kadotukseen! Hän ei tahdo sitä. Jumala ’tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden’ (1.Tim. 2:4). Sen tähden hän lähetti Poikansa maailmaan. Ystäväni, meidän on kuitenkin tultava Jeesuksen luokse. Meidän täytyy kuulua hänelle. Tapa, jolla kristikunta kohtelee Jumalaa ja evankeliumia Jeesuksesta, johtaa turmioon. Se kauhistuttaa minua. Ymmärrätkö? Olemme suurimmassa mahdollisessa hengenvaarassa, koska kuljemme kohti Jumalan tuomiota.” Näin kirjoittaa William Busch.

Kääntymiskokemuksia on yhtä paljon kuin ihmisiä, jotka ovat kääntyneet. Yksi asia on yhteinen: he ovat kääntyneet synteinensä Jumalan puoleen ja saaneet kaiken anteeksi. He ovat tulleet tuntemaan Jeesuksen Kristuksen, joka on kuollut heidän puolestaan. He ovat omassatunnossaan vapaita kaikesta syyllisyydestä Jumalan lupausten mukaan. Heistä on tullut Jeesuksen seuraajia. 

Jeesus lupaa mm.: ”Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois”, Joh. 6:37. Jumalan sana vakuuttaa myös: ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen”, Joh. 1:12. ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.”, 1. Joh. 1:9,10.

Seuraavilla sivuilla selitän asiaa tarkemmin.