Avaimia Raamattuun, 4–8.8.03
Jumalaan voi luottaa/ Kuningas Hiskian kokemuksia 1-5

04.08 Maanantai: Usko synnyttää luottamuksen

05.08 Tiistai: Kun tilanne on toivoton

06.08 Keskiviikko: Kun sydän on täynnä ahdistusta

07.08 Torstai: Kun sairaus satuttaa

08.08 Perjantai: Kun synti saa otteen

Usko synnyttää luottamuksen / Maanantai

Tämä on rohkaisun viikko. Aamun sanat olen ottanut kuningas Hiskian elämästä Vanhasta testamentista. Ehkä et ole kuullut koko miehestä mitään tai ehket muista häntä ollenkaan. Hiskian elämässä tapahtui kuitenkin niin mielenkiintoisia asioita, että hänestä kannattaa puhua vielä lähes 3000 vuotta hänen jälkeensä. Ihminen kysymyksineen, ongelmineen ja taisteluineen on aina sama.

Hiskia oli Juudan kuninkaana noin 700 eKr. Hän oli 25 ikäinen saadessaan vastuulleen valtakunnan. Hänen isänsä Aahas ei ollut mikään Jumalan palvelija, joten on aika ihmeellistä, että Hiskian kuvaaminen alkaa sanoilla: 3. Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä. Näin sanotaan 2. Kun. 18. Se oli ilmeisesti hänen tunnusomaisin piirteensä, joka tuli leimaamaan hänen koko elämäänsä ja hallituskauttaan. Toiseksi vakuutetaan, että 5. Hiskia turvasi Herraan, Israelin Jumalaan, niin ettei kukaan ollut hänen kaltaisensa kaikista hänen jälkeisistään Juudan kuninkaista eikä niistä, jotka olivat olleet ennen häntä. Kolmanneksi todetaan, että 6. Hän pitäytyi Herraan eikä luopunut hänestä, vaan noudatti hänen käskyjään, jotka Herra oli antanut Moosekselle.

Ensi töikseen nuori Hiskia puhdistutti temppelin, sillä hänen isänsä oli tuonut sinne epäjumalanpalvelukseen liittyviä esineitä. Hiskialla oli visio siitä, mitä piti tehdä ja saada aikaan. Hänellä oli kyky viedä se käytäntöön ja rohkeus, jota siihen tarvittiin. Hänellä oli nuoruuden intoa ja voimaa. Kuulkaa, kuinka hän rohkaisi pappeja ja muuta temppelin palveluskuntaa 2.Aik.29: 11. Älkää siis, poikani, olko leväperäisiä, sillä teidät Herra on valinnut seisomaan hänen edessään ja palvelemaan häntä. Ei siis pitänyt toimia leväperäisesti. Miksi? Koska Jumala oli valinnut heidät. Mihin heidät oli valittu? Seisomaan Jumalan edessä eli kuuntelemaan, mitä Jumala puhui Mooseksen laissa ja palvelemaan Jumalaa. Saman asian Jeesus sanoo meille tänä aamuna Joh.15: 16. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja tuottaisitte hedelmää.

Merkittävimpänä Hiskian toteuttamana uudistuksena pidetään sitä, että hän aloitti pääsiäisen vieton sellaisena kuin Jumala käski sitä viettää Mooseksen kirjoissa. Sitä varten hän lähetti sanansaattajat kiertämään ympäri maata, myös pohjoisiin heimoihin, joiden valtaväestö oli viety pakkosiirtolaisina Assyriaan. Hän toimi valtakunnallisen hengellisen herätyksen syntymiseksi kaikilla niillä valtuuksilla ja mahdollisuuksilla, joita hänellä oli. Minkälaisen vastaanoton hänen pyrkimyksensä sai? Pohjoisen ihmiset olivat loitonneet niin kauas Jumalasta, että sanansaattajille naurettiin ja heitä pilkattiin. Mutta sitten sanotaan 2. Aik. 30: 11. – – Muutamat kuitenkin nöyrtyivät ja tulivat Jerusalemiin (2. Aik. 30:11). Muutamat! Silläkin oli suuri merkitys. Eteläisistä heimoista sanotaan: 12. Juudassa vaikutti Jumalan käsi, ja hän antoi heille yksimielisen sydämen tekemään, mitä kuningas ja päämiehet olivat Herran sanan mukaan käskeneet.

Juhlaa vietettiin viikko. Sydämet syttyivät ja kansa ylisti Jumalaa (2. Aik. 30:22-23). Viikko ei riittänyt. Tarvittiin toinen. Tilannetta kuvaavat sanat: 26. Jerusalemissa oli suuri ilo, sillä Israelin kuninkaan Salomon, Daavidin pojan, ajoista asti ei sellaista ollut tapahtunut Jerusalemissa.

Jos ihmisten sydämessä tapahtuu jotakin todellista heräämistä ja Jumalan kohtaamista, sillä on aina myös seurauksia. Kun ihmiset menivät koteihinsa, he alkoivat hävittää epäjumalanpatsaita. Tähän asti niitä oli kumarrettu, nyt ne murskattiin. Toiseksi kerrotaan, että: 5. – – iraelilaiset antoivat runsaat uutiset jyvistä, viinistä, öljystä ja hunajasta ja kaikesta pellon sadosta. He toivat runsaat kymmenykset kaikesta. (2.Aik.31.) He antoivat kymmenennen osan kaikista tuloistaan Herralle käytettäväksi temppelin tarpeisiin. Se mahdollisti jumalanpalveluksen elpymisen, koska papisto eli näistä tuloista. Ylimääräistäkin jäi niin paljon, että temppeliin piti rakentaa kammioita lahjojen säilyttämiseksi myöhempää käyttöä varten.

Sydämen muutos näkyi elämän muutoksena. Se onkin aina aidon herätyksen tuntomerkki. Kysymys ei ole vain tunteesta, joka menee hetkessä ohi. Jumalan sana vaikutti ihmisten sisimpään ja muutti heidät.

Jumalan sanassa on sama voima jokaisen elämässä, joka ottaa sen vastaan sellaisena kuin se on kirjoitettuna Raamatussa. Jumalan sana osoittaa synnin, mutta myös sen suurenmoisen asian, että Jumala Jeesuksen tähden pyyhkii pois syntimme, kun sitä häneltä anomme. Hiskian aikana uhrattiin eläimiä synnin sovitukseksi. Kaikki uhrit viittasivat Jeesukseen, joka Golgatalla antoi itsensä uhriksi koko maailman syntien tähden. Syntimme on sovitettu. Tämä evankeliumin sanoma on voimallinen vapauttamaan armoa ja anteeksiantoa pyytävän ihmisen kaikesta menneisyyden syyllisyydestä. Jumala synnyttää ihmisen uudesti ylhäältä, hän antaa uuden elämän yhteydessään. Tänäänkin.

Kun tilanne on toivoton /Tiistai

Usko Jumalaan ei ole vain tunteen tai kokemuksen asia, vaikka Jumalan sana saattaa toisinaan koskettaa voimakkaasti myös tunteitamme. Jos luottamuksemme Jumalaan perustuu tunteisiimme, olemme hyvin pettävällä perustalla, kun koettelemukset tulevat ja järisyttävät elämäämme. Ja ne tulevat aina, tavalla tai toisella. Sen koki Juudan kuningas Hiskiakin, samoin kansa hänen kanssaan. Koetun herätyksen aitous tuli testatuksi moneen kertaan. Ensin tuli raskas sota.

Vanhempi sukupolvi maassamme tietää, miltä tuntuu, kun radiolähetykset keskeytyvät ja kuullaan ilmoitus: sota on alkanut. Sydämen täyttää pelko ja kauhu, eritoten, kun pienen maan rajoja ylittävät suurvallan mahtavat joukot. Näin kävi vähäiselle Juudallekin noin vuonna 700 eKr., kun mahtavan Assyrian voittamaton sotajoukko marssi maahan. Assyria oli jo valloittanut maan toisensa jälkeen. Kukaan ei voinut mitään. Pohjoisen Israelin kansasta valtaosa oli pakkosiirretty muualle ja uutta väkeä tuotu tilalle. Juudan 36 varustettua kaupunkia oli voitettu ja tuhottu. Nyt kuningas Sanheribin joukot olivat hyökkäämässä Jerusalemiin. Hiskia oli tehnyt kaupungin hyväksi, minkä hän voi. Hän oli vahvistanut vanhan muurin ja rakentanut vielä toisen kaupungin ympäri, korottanut torneja ja teettänyt aseita ja kilpiä. Selviytymisen mahdollisuudet olivat kuitenkin vähäiset. Siksi Hiskia lähetti Assurin kuninkaalle kultaa ja hopeaa, jotta tämä jättäisi Jerusalemin rauhaan. Raamattu kertoo 2.Kun.18, että 15. Hiskia antoi hänelle kaikki rahat, mitä oli Herran temppelissä ja kuninkaan linnan aarteistoissa. – – ­­Hän jopa leikkautti irti Herran temppelin ovista ja oven karmeista päällystyksen, minkä hän itse oli teettänyt, ja antoi sen Assurin kuninkaalle. Sanherib ei kuitenkaan pitänyt antamaansa sanaa, niin että olisi jättänyt Jerusalemin rauhaan.

Jerusalemin piirityksestä tuli ikimuistoinen. Rabsake, Sanheribin sotapäällikkö, tuli joukkoineen Jerusalemin edustalle ja lähetti Hiskialle sanan: 19. – – "Sanokaa Hiskialle, että suurkuningas, Assurin kuningas, sanoo näin: 'Mihin sinä oikein luotat? 20. Arvelet kai, että pelkästä huulten puheesta tulee neuvo ja voima sodankäyntiin. Keneen sinä turvaat, kun kapinoit minua vastaan? Rabsake kyllä tiesi, että Juudassa palveltiin yhtä Jumalaa. Hänen oli kuitenkin vaikea uskoa, että Hiskia todella luotti Jumalaansa. Hän oli nähnyt kaikenlaisten jumalien voimattomuuden suuren sotajoukon edessä. Siksi hän arveli, että Hiskia luotti ensi sijassa Egyptin apuun. Sen hän olisi ymmärtänyt.

Rabsake tahtoi murtaa Hiskian osoittamalla hänen mitättömyytensä. Hän käski sanoa: 23. – – minä annan sinulle 2000 hevosta, jos voit hankkia niille ratsastajat. Varmuudeksi hän käytti toistakin taktiikkaa, jonka uskoi tehoavan, jos kysymys todella oli Hiskian uskosta. Hän vakuutti, että Jumala oli hyökkäyksen takana. Hiskialle piti sanoa: 25. Olenko minä Herran sallimatta hyökännyt tämän paikan kimppuun hävittämään sitä? Herra itse on sanonut minulle: ’Hyökkää tähän maahan ja hävitä se’. Rabsake oli ovela mies. Hän tiesi, kuinka voi lamauttaa vastustajan. Jos hän saisi Hiskian uskomaan, että hyökkäys oli Jumalan tahto, mies antautuisi.

Rabsakella oli vielä yksi isku jäljellä. Hän tahtoi murentaa kansan henkisen puolustustahdon. Hän huusi oikein kovalla äänellä kansalle, joka kuunteli muureilla: "Kuulkaa suurkuninkaan, Assurin kuninkaan, sana. 29. Näin sanoo kuningas: 'Älkää antako Hiskian pettää itseänne, sillä hän ei voi pelastaa teitä minun käsistäni. 30. Älköön Hiskia saako teitä luottamaan Herraan, kun hän sanoo: Herra on varmasti pelastava meidät, eikä tätä kaupunkia anneta Assurin kuninkaan käsiin. 31. Älkää kuunnelko Hiskiaa. – – 32. – – Hän harhauttaa teitä, kun sanoo: 'Herra pelastaa meidät.' – – 35. Onko muiden maiden kaikista jumalista ainoakaan pelastanut maataan minun käsistäni? Kuinka sitten Herra pelastaisi Jerusalemin minun käsistäni?'" 36. Kaikki pysyivät vaiti eivätkä vastanneet hänelle mitään. Kuningas oli käskenyt niin.

Kansa kesti äärimmäisen vaikeassa tilanteessa Hiskian takana. He säilyttivät luottamuksen Jumalaan ja Hiskiaan.

Mitä Hiskia teki toivottamalta näyttävässä tilanteessa? Hän lähetti sanan profeetta Jesajalle. Hän tahtoi näin kääntyä Jumalan puoleen. Merkittäviä ovat hänen sanansa: 4. Ehkä Herra, sinun Jumalasi, kuulee kaikki Rabsaken sanat, joilla hänen herransa, Assurin kuningas, on lähettänyt hänet herjaamaan elävää Jumalaa.

Hiskia sai vastauksen: 6. – – Näin sanoo Herra: 'Älä pelkää niitä sanoja, jotka olet kuullut ja joilla Assurin kuninkaan poikaset ovat häväisseet minua. 7. Minä annan häneen mennä sellaisen hengen, että hän kuultuaan sanoman palaa omaan maahansa. Ja minä annan hänen kaatua miekkaan omassa maassaan.

Moni tuntee Raamatun sanan: Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, vakaumus asioista, jotka eivät näy (Hepr.11:1). Jumalan sana haastaa meidät tänä aamuna miettimään, minkälainen luottamus meillä kullakin on Jumalaan ja Jumalan sanaan. Hyvänä päivänä on helppo puhua luottamuksesta. Koettelemuksen aikana luottamuksemme punnitaan.

Kun sydän on täynnä ahdistusta/ Keskiviikko

Ehkä olet joskus saanut eteesi jonkun ahdistavan paperin. Edessäsi oleva tilanne on näyttänyt ylipääsemättömältä. Olet kokenut olevasi umpikujassa, josta ei millään pääse eteenpäin. Et ole edes ollut vastuussa vain itsestäsi, vaan myös jostakin toisesta, kenties monistakin. Et ole tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Ehkä tämä paino on päälläsi juuri tällä hetkellä.

Haluan rohkaista Sinua Juudan kuninkaan Hiskian kokemuksella. Assyrian sotajoukko oli piirittämässä Jerusalemia, ja tilanne näytti toivottomalta. Jumala oli profeetta Jesajan välityksellä luvannut avun, mutta vihollisen joukot olivat edelleen Jerusalemin ympärillä. Hiskian tietämättä tuli kuitenkin etelästä toinen sotajoukko Assyriaa vastaan, mikä tiesi piirityksen keskeyttämistä. Rabsake, sotapäällikkö, yritti vielä ennen joukkojen lähtöä saada Hiskian antautumaan. Hän lähetti Hiskialle kirjeen, kuin viimeisenä varoituksena ennen kaupungin tuhoamista.

Raamattu kertoo 2. Kun.19:14. KunHiskia oli ottanut kirjeen viestintuojilta ja lukenut sen, hän meni Herran temppeliin ja levitti sen Herran eteen. Tämä pieni virke on palannut mieleeni monta kertaa elämän eri tilanteissa. Suuren ahdingon hetkellä Hiskia meni temppeliin. Jumala oli hänen turvansa, ainoa, joka voi häntä auttaa. Varmaan hänen sydämestään oli kohonnut montakin rukousta Jerusalemin piirityksen aikana. Ehkä hänen sydämessään oli yhtä ainoaa huutoa Jumalan puoleen. Nyt hän tarvitsi erityisen hetken Herran edessä. Sitä varten hän meni temppeliin. Hän oli niin kuin monet, jotka menevät kirkkoon rukoilemaan, kenties aivan yksin, viedäkseen ahdinkonsa Jumalan eteen. Moni muistanee omassa elämässään ihan tiettyjä paikkoja, joissa on puhunut Jumalalle elämänsä vaikeina hetkinä.

Hiskia levitti saamansa kirjeen Jumalan eteen. Meilläkin on lupa tehdä niin. Joskus olisi hyvä kirjoittaa siihen päivämäärä, jotta myöhemminkin muistaisimme, milloin jätimme asiamme Herralle. Jobin kirjan luvussa 35 on lohduttavat sanat: 35. – – Asia on Jumalan edessä: odota häntä.

Hiskia aloitti rukouksensa niin kuin Raamatun rukoilijat yleensäkin ajattelemalla ensin Jumalaa ja hänen valtasuuruuttaan. Hän ikään kuin asettui Jumalan valtaistuimen eteen kunnioittaen Jumalaa ja kumartaen häntä. Näin hän sai uutta rohkeutta. Hän muisti, kenen kanssa hän oli tekemisissä. Hänellä oli syytä luottaa Jumalaan. Hän sanoi: 15. ­Herra, Israelin Jumala, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, sinä yksin olet maan kaikkien valtakuntien Jumala. Sinä olet tehnyt taivaan ja maan.

Sitten Hiskia vuodatti Jumalan eteen tilanteen sellaisena kuin se oli. Hän puhui Herralle kaiken hätänsä ja ahdistuksensa. Hän toi esiin vihollisen ylivoimaisuuden ja hän vetosi Jumalaan. Hän sanoi mm. 17. On totta, Herra, että Assurin kuninkaat ovat hävittäneet kansoja ja heidän maitaan. 18. He ovat heittäneet heidän jumalansa tuleen. Eiväthän ne olleetkaan jumalia, vaan ihmiskätten tekoa, puuta ja kiveä, ja sen tähden he voivat hävittää ne. 19. Mutta pelasta nyt meidät, Herra, meidän Jumalamme, hänen käsistään, että kaikki maan valtakunnat tulisivat tietämään, että sinä, Herra, yksin olet Jumala.

Profeetta Jesaja toi hänelle Jumalan sanan vastauksena hänen rukoukseensa. Meidän ei silti pidä ajatella, että Jumala lähettää jonkun tuomaan sanomaa, kun olemme jotakin pyytäneet. Hän tahtoo meidän uskovan ja luottavan silloinkin, kun emme saa selvää vastausta. Asia on silti hänen edessään, ja hän tahtoo meidän odottavan uskossa hänen apuaan. Vastaus voi tulla myös vähitellen, niin että vasta aikojen päästä huomaamme, että asiat ovat hoituneet. Jumala joka tapauksessa lupaa apostoli Paavalin välityksellä, Room. 8: 28. – – että hän vaikuttaa kaiken niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat, niiden, jotka ovat kutsuttuja hänen suunnitelmansa mukaan.

Otan vielä muutaman yksityiskohdan Jumalan vastauksesta profeetta Jesajan välityksellä. Se on osoitettu Assurin kuninkaalle, Sanheribille. Vastaus on merkittävä missä tahansa historian tilanteessa. Jumala sanoo: 5. Etkö ole kuullut, että jo kauan sitten minä olen tätä valmistanut, muinaisuudesta saakka tätä suunnitellut! Nyt olen sen toteuttanut, ja niin sinä sait hävittää varustetut kaupungit autioiksi kiviröykkiöiksi. – – 27. Istuitpa sinä tai lähdit tai tulit, minä sen tiedän, kuten senkin, että sinä raivoat minua vastaan. 28. Koska sinä raivoat minua vastaan, ja koska ylpeytesi on tullut korviini, minä panen koukkuni sinun nenääsi ja suitseni suuhusi ja vien sinut takaisin samaa tietä, jota tulitkin.

Hallitsijat ja sotapäälliköt, niin suuria kuin ovatkin ihmisten silmissä, voivat toimia vain niissä rajoissa, jotka Jumala on heille jo ennalta asettanut. Jumala tuntee jokaisen ajatukset. Ihminen voi raivota häntä vastaan, mutta Jumala on se, joka panee suitset sillekin, joka ylpeydessään luulee olevansa suuri ja mahtava. Sen sai myös Sanherib tuntea. Eräänä aamuna hänen sotajoukostaan makasi 185 000 miestä kuolleena. Kukaan ei tiedä, mitä oli tapahtunut. Sotajoukon oli lähdettävä kotiin. Myöhemmin hallitsijan omat pojat surmasivat hänet.

Kuka oli voittaja? Voittaja oli Jumala ja Hiskia, joka pani luottamuksensa Jumalaan. Voittaja oli myös kansa, joka seisoi hurskaan kuninkaansa takana.

Kun sairaus satuttaa/ Torstai

Vakava sairaus koettelee ihmistä ehkä enemmän kuin mikään muu. Tuskan alla tulee ilmi asenteina ja sanoina, mitä kukin todellisesti on, niin myös se, mihin kukin viime kädessä turvautuu.

Juudan kuningas Hiskia sairastui kuolemantautiin. Se tapahtui ilmeisesti samana vuonna, jolloin Assyria oli piirittänyt Jerusalemia. Vuodesta tuli näin erityisen raskas ja vaikea. Profeetta Jesaja kertoo Hiskian sairastamisesta kirjansa luvussa 38. Hiskia oli niin huonona, ettei näköpiirissä ollut enää mitään parantumisen mahdollisuutta. Tilanteen täydellinen toivottomuus paljastui hänelle profeetta Jesajan vieraillessa hänen luonaan. Jesajalla oli hänelle tuotavana Jumalan sana: 1. – –  Näin sanoo Herra: ”Toimita talosi. Sinä kuolet etkä enää parane”.

Jesajan sana oli vielä vakuuttavampi ja vahvempi kuin lääkärin tuomio potilaalle. Murskaavan iskun saatuaan Hiskia kääntyi vuoteessaan seinään päin ja huusi Jumalan puoleen. Jumala kuuli häntä ja vastasi tavalla, jota jokainen odottaa vastaavassa tilanteessa, mutta jonka vain harva saa osakseen. Jesajan piti mennä takaisin ja sanoa: 5. – – Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: Minä olen kuullut sinun rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä parannan sinut. Jo kolmantena päivänä sinä menet Herran temppeliin.

Jumalan viesti paljastaa, että Hiskia oli itkenyt kuolemaansa. Hän oli vasta 39-vuotias, ja hän tahtoi elää. Jumala ei ollut vain kuullut hänen rukoustaan, vaan hän oli myös nähnyt Hiskian kyyneleet. Älä sinäkään epäile, etteikö Jumala kuulisi rukoustasi ja näkisi kyyneleitäsi, vaikka vastaus sinulle ei olisikaan samanlainen kuin Hiskialle.

Hiskian parantuminen oli ihme. Se ei tapahtunut yhtäkkisesti vaan kolmen päivän sisällä. Jumala käytti siihen ulkoista parantamistapaa. Jesajan käskystä paiseen päälle pantiin viikunakakku. Niin hän parani. Luottamus Jumalaan ei merkitse sitä, että odotamme jotakin yliluonnollista. Jumalan keinot vastata rukouksiimme ovat monenlaiset.

Siinä ei kuitenkaan ollut vielä kaikki. Jumala lupasi Hiskialle: 6. Minä lisään sinulle ikää 15 vuotta. Hän sai jatkoajan, jonka pituuskin ilmoitettiin ennakolta. Sellainen ilmoitus on niin harvinainen, ettei sellaista mainita Raamatussakaan kuin tämän yhden kerran.

Minulla oli aikanaan työtoveri, joka sairastui raivoisaan imusolmukesyöpään. Loppu oli lähellä, mutta hän toipui vielä silloisen uuden lääkityksen ansiosta. Hän kirjoitti kirjasen Jatkoaika. Hänen jatkoaikansa ei ollut pitkä, mutta sinä aikana hän ehti kehottaa monia valmistautumaan Jumalan kohtaamiseen.

Monet muutkin ovat saaneet jatkoaikoja, mutta eivät suinkaan kaikki, jotka ovat sitä pyytäneet. Jumalalla on valta parantaa, mutta pyynnöistämme huolimatta hän ei aina tee niin. Hänellä on oma suunnitelmansa ja aikataulunsa meille kullekin. Niinpä Uudessa testamentissa kerrotaan apostoli Jaakobin teloituksesta pian Jeesuksen kuoleman jälkeen. Hän ei saanut jatkoaikaa. Sen sijaan Jumala pelasti Pietarin vankilasta antamalla ihmeen tapahtua. Mitä me voimme tähän sanoa? Emme mitään. Sitten tuli aika, jolloin Pietarin oli kärsittävä marttyyrikuolema. Hänen tehtävänsä tässä maailmassa oli loppuun suoritettu.

Ihmeitä tapahtuu, sillä meillä on Jumala, jolla on kaikki valta. Siitä seurakunta pitää ehdottomasti kiinni. Jumalan kaikkivaltius ei merkitse sitä, että hän ottaisi maailmasta pois kärsimyksen, sillä me olemme itse valinneet synnin ja sen seuraukset. Siksi maailma on ja tulee olemaan suuri kyynelten laakso. Kärsimys loppuu vasta, kun Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, jossa vanhurskaus asuu.

Jesaja on merkinnyt muistiin Hiskian rukouksen ajalta, jolloin kuolema oli Hiskian silmien edessä. Se on Jesajan kirjan luvussa 38. Hiskian ajatuksia ja tunteita kuvaavat mm. hänen sanansa: 12. Majani puretaan ja viedään minulta kuin paimenen teltta. Olen kutonut elämäni loppuun, kuten kankuri kankaansa. Minut leikataan irti loimilangoista. Ennen kuin päivä muuttuu yöksi, sinä teet minusta lopun.

Teltan purkaminen on monelle tuttu asia, toiset tuntevat kankaan leikkaamisen loimilangoista. Jonakin päivänä meidän kunkin elämän kangas on valmis Jumalan leikattavaksi ja tarkastettavaksi. Ehkä voisimme tänä aamuna ajatella, miltä se ehkä näyttää. Mitään ei voi muuttaa, mutta Jumalan anteeksianto poistaa lian. Onhan toista jättää hänen käsiinsä puhdas kangas kuin tahrainen, ehkä ihan mustaksi muuttunut.

Hiskian tuskaa kuvaavat hänen sanansa: 13. Minä viihdyttelin itseäni aamuun asti. Kuten leijona hän murskaa kaikki luuni. Ennen kuin päivä muuttuu yöksi, sinä teet minusta lopun.

14. Kuten pääskynen, kuten kurki minä kuikutan, kujerran kuin kyyhkynen. Hiueten silmäni katsovat korkeuteen: Herra, minulla on ahdistus, ole minulle armollinen.

Yö on sairaalle ja kuolevalle pitkä. Kipu ja kuoleman ahdistus panee valittamaan. Silmät ovat uupuneet väsymyksestä ja itkusta. Sisin sopertaa rukousta. Sitten Hiskialle tuli ilon ja kiitoksen aika, josta hän laulaa: 17. Onneksi muuttui minulle katkera murhe. Sinä rakastit minun sieluani, nostit sen turmion kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taakse.

Kaikki eivät parane taudeistaan, mutta Jumala on valmis heittämään kaikki syntimme selkänsä taakse, kunhan vain annamme ne hänelle.

 

Kun synti saa otteen/ Perjantai

Jumala antoi parantumisen ihmeen Juudan kuninkaalle Hiskialle, joka oli jo kuolemaisillaan. Jumala lupasi hänelle lisäksi 15 vuoden jatkoajan. Sellainen kokemus täyttää ihmisen sydämen ilolla ja ihmetyksellä. Hiskiaan se vaikutti myös toisella, aika yllättävällä tavalla. 2. Aik. 32 kertoo: 25. Hiskia ei kuitenkaan palkinnut hyvää hyvällä, vaan hänen sydämensä ylpistyi. Jumalan antama ihme voi synnyttää myös ylpeyden ihmisen sydämeen. Ehkä se saa ihmisen pitämään itseään muita hurskaampana tai omia rukouksiaan erityisen ansiokkaina. Kaiketi on mahdollista ajatella, että on jotenkin poikkeuksellisella tavalla Jumalan suosiossa. Varmasti on monia muitakin vaihtoehtoja. Kaikki tuntuvat kuitenkin yhtä kummallisilta, mutta ihmisessä asuu synti, joka ilmenee mitä erilaisimmin tavoin. Hiskia oli myös samana vuonna pelastunut Assyrian kynsistä Jumalan antamalla avulla. Kenties sekin vaikutti asiaan.

Kirjansa luvussa 39 Jesaja kertoo tapauksen, joka kuvaa Hiskian ylpeyttä. Baabelin kuningas lähetti kirjeen ja lahjoja Hiskialle, kun oli kuullut hänen olleen sairaana ja parantuneen. Ilmeisesti tieto ihmeparantumisesta oli levinnyt jo kaukaiseen Babyloniaan asti. Hiskia oli hyvillään ja näytti lähettiläille kaiken, mitä aarteita hänellä oli talossaan ja valtakunnassaan. Hän ei jättänyt mitään näyttämättä. Toisen aikakirjan luvussa 32 todetaan: 31. Niinpä Jumala vain tullakseen tuntemaan kaiken, mitä hänen sydämessään oli, jätti hänet niiden Baabelin ruhtinasten lähettiläiden koeteltavaksi, jotka oli lähetetty hänen luokseen tiedustelemaan ihmettä, mikä oli tapahtunut maassa.

Jumala tietää, mitä ihmisessä on, mutta Hiskian niin kuin meidänkin on aiheellista edes joskus nähdä se myös itse. Hiskialle koitti totuuden hetki, kun Jumala nuhteli häntä Jesajan välityksellä. 4. Jesaja kysyi: "Mitä he ovat nähneet sinun talossasi?" Hiskia vastasi: "He ovat nähneet kaiken, mitä talossani on. Aarteistoissani ei ole mitään, mitä en olisi heille näyttänyt." 5. Jesaja sanoi Hiskialle: "Kuule Herran Sebaotin sana: 6. Päivät tulevat, jolloin kaikki, mitä talossasi on, ja mitä isäsi ovat koonneet tähän päivään asti, viedään pois Baabeliin. Mitään ei jää jäljelle, sanoo Herra. 7. Sinun omia poikiasi, jotka sinusta polveutuvat, jotka sinulle syntyvät, viedään palvelijoiksi Baabelin kuninkaan hoviin."

Jesajan sana toteutui noin sata vuotta myöhemmin. Hiskiaan se teki niin voimakkaan vaikutuksen, että hän Raamatun mukaan nöyrtyi sydämensä ylpeydestä, hän ja Jerusalemin asukkaat (2. Aik. 32:26). Hänen nöyrtymisensä oli suoranainen ihme, suurempi kuin Jerusalemin pelastuminen tai hänen paranemisensa vaikeasta sairaudesta. Raamatussakaan ei mainita kuin muutaman ihmisen nöyrtymisestä heidän langettuaan.

Jatkoajalta on vielä otettava esiin hänen poikansa Manassen syntyminen. Liekö vanhemmat veljet kuolleet, koska hänestä tuli hallitsija 12-vuotiaana isänsä kuoleman jälkeen, vai eikö ollut muita. Hänen hallitusajastaan tuli pitkä, 55 vuotta. Manasse oli isänsä vastakohta lähes kaikessa. 2. Aik. 32 mukaan hän rakennutti uudelleen uhrikukkulat ja epäjumalanalttarit, jotka hänen isänsä oli hävittänyt. Hän teki myös epäjumalanalttareita Jerusalemin temppeliin, pani poikansa kulkemaan tulen läpi, ennusteli merkeistä, harjoitti noituutta ja velhoutta sekä hankki itselleen vainaja- ja tietäjähenkien manaajia. Manassen sanotaan eksyttäneen Juudan ja Jerusalemin asukkaat tekemään enemmän pahaa kuin olivat tehneet ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä.

Kuvaus Manassesta herättää monia ajatuksia. Miksi poika tahtoi valita päinvastaisen suunnan kuin isänsä? Oliko kenties isän ylpeyden aika vaikuttanut häneen tähän suuntaan vai eikö isällä ollut aikaa hänelle? Hiskia ei ole ainoa hurskas isä Raamatussa, jonka pojan kerrotaan valinneen toisen suunnan kuin isänsä. Entä, jos Hiskia ei olisikaan pyytänyt jatkoaikaa? Olisiko sittenkin parasta pyytää Jumalalta vain, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi elämässämme vaatimatta oman tahdon toteutumista?

Jumala ei kuitenkaan jättänyt Manassea. Hän antoi Assurin kuninkaan Manassen kimppuun. He ottivat Manassen kiinni koukuilla, kytkivät hänet vaskikahleisiin ja veivät hänet Baabeliin.

Raamattu toteaa: 12. Ahdingossa ollessaan hän etsi Herran, Jumalansa, mielisuosiota ja nöyrtyi syvästi isiensä Jumalan edessä. Lopulta oli Manassen aika nöyrtyä. Kun Jumalan sana ei tehonnut, Jumala antoi hänelle niin suuret vaikeudet, että mies lopulta pysähtyi ja muisti Jumalan. Hurskaan isän rukoukset kuultiin. Jumala ei ollut unohtanut.

Tapaus lohduttaa ja rohkaisee vanhempia, joilla on suuriakin huolia lapsistaan. Jumala kuulee rukouksemme, vaikka emme näkisikään rukousvastauksia. Jumala ei unohda, mitä olemme hänelle puhuneet.

Eräs mies sanoi kuolinvuoteellaan: ”Olen kaksikymmentä vuotta paennut Jumalaa ja vanhempieni rukouksia.” Niin pitkä aika oli kulunut uskovien vanhempien kuolemasta, mutta heidän rukouksensa oli kuultu. Jumala pelasti heidän poikansa.

Meille kerrotaan Raamatussa: 13. Kun Manasse näin rukoili, Jumala myöntyi, kuuli hänen rukouksensa ja toi hänet takaisin Jerusalemiin, hänen valtakuntaansa. Silloin Manasse tuli tietämään, että Herra on Jumala.

Ehkä Sinäkin olet tullut sen tietämään tai kenties se on vasta edessäpäin. Ensin on lakattava potkimasta vastaan.

 

Takaisin