Avaimia Raamattuun –ohjelmat 7–11.4.03

(KR –92)

Aamos – aikansa parannussaarnaaja

07.04 Johtajat harhaanjohtajina.

08.04 Hyvinvoinnin kahdet kasvot.

09.04 Tavallinen paimen Jumalan  äänitorvena.

10.04 Vaikea sanoma kuultavaksi.

11.04 Jumalan tuomio ja armo.

Maanantaina 7.4.03

 

Johtajat harhaanjohtajina

 

Jokainen meistä on vaikuttaja. Meillä on tavalla tai toisella vaikutus ihmisiin, joiden keskellä elämme. Maailman- ja elämänkatsomuksellamme on merkitystä, samoin ajatuksillamme ja arvoillamme, asenteillamme ja käytöksellämme, elämäntavallamme ja tavallamme suhtautua toisiin. Jokainen jättää jäljen ympärillään eläviin ihmisiin ja myös tulevaan polveen, ehkä jopa moneen sukupolveen kuolemansa jälkeen.

 

Olemme myös Jumalan edessä vastuussa, emme vain itsestämme, vaan myös ihmisistä, jotka ovat vaikutuspiirissämme. Toiset meistä elävät pienissä ympyröissä, toiset ovat suurten joukkojen johtajia. Mitä enemmän meillä on valtaa tai vaikutusvaltaa, sitä suurempi on vastuumme.

 

Tänä aamuna puhun yhden ihmisen vaikutuksesta, joka ulottui satojen tuhansien ihmisten elämään parin vuosisadan ajan ja johti lopulta kokonaisen kansan katastrofiin. Hän oli Israelin kuningas Jerobeam. Kun Israelin valtio jakaantui kahtia kuningas Salomon jälkeen, Salomon synnin tähden, noin 930 eKr., pohjoista osaa alettiin kutsua Israeliksi ja eteläistä Juudaksi. Siinä tilanteessa Jerobeamista tuli Israelin kuningas. Jumala itse hänet kutsui ja valitsi tähän tehtävään ja antoi hänelle etukäteen siitä profeetan sanan. Hänellä oli siis Jumalan sana ja Jumalan johdatus häntä vahvistamassa, joten kaiken piti olla hyvin.

 

Jerobeam ei kuitenkaan uskaltanut luottaa Jumalaan, joka oli nostanut hänet valtaistuimelle. Hän näki monia uhkia, joiden tähden hän pelkäsi menettävänsä kuninkuutensa. Raamattu kertoo1. Kun. 12: 26. Mutta Jerobeam ajatteli: "Daavidin suku voi vielä päästä täällä valtaan. 27. Jos kansa käy uhraamassa Herran temppelissä Jerusalemissa, se kääntyy taas sydämessään herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan puoleen. Sitten minut surmataan, ja kansa palaa Rehabeamin, Juudan kuninkaan luo." 28. Kuningas mietti tätä ja teetti sitten kaksi kultaista sonnipatsasta. Hän sanoi kansalleen: "Turha teidän on käydä Jerusalemissa saakka. Tässä, Israel, on Jumalasi, joka toi sinut Egyptin maasta!" 29. Hän sijoitti toisen sonnin Beteliin ja toisen Daniin. 30. Tämä koitui synniksi, sillä kansa alkoi käydä patsaiden luona, toiset Betelissä, toiset Danissa. 31. Jerobeam rakensi uhrikukkuloille pyhäköitä ja otti papeiksi keitä tahansa, muitakin kuin leeviläisiä.

 

Vaikka Jumala oli nostanut Jerobeamin valtaistuimelle, Jerobeam ei uskonut, että Jumala voisi pitää hänet vallassa. Päinvastoin. Hän pelkäsi, että usko Jumalaan ja kuuliaisuus Jumalan tahdolle veisi häneltä kuninkuuden. Siksi hän hylkäsi elävän Jumalan, joka sanoo: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia." Samalla hän hylkäsi Jumalan sanan. Hän toimi oman ymmärryksensä varassa ja teki kohtalokkaita ratkaisuja. Valtansa ja asemansa tähden hän johdatti kansan palvelemaan jumalinaan kultaisia sonnipatsaita. Näin hänen syntinsä koitui lankeemukseksi koko kansalle. Kuningas oli vastuussa, ei vain itsestään, vaan myös kansastaan. Kansa seuraa johtajiaan.

 

Jerobeamin synnin tähden epäjumalanpalvelus juurtui Israeliin. Tämän jälkeen sanotaan kaikista seuraavista kuninkaista: "Hän vaelsi Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä."

 

Synnillä on pitkät jäljet, yli sukupolvien. Jokainen vastaa tietysti itsestään, mutta suurin vastuu on sillä, joka määrää suunnan. Aikanaan koitti Jumalan tuomio koko Jerobeamin suvulle. Raamattu sanoo 1. Kun. 13: 34. Tästä tuli Jerobeamin suvulle synti, jonka vuoksi se tuhottiin ja hävitettiin maan päältä. Joudumme kuitenkin toteamaan, että heidän vaikutuksensa ei kuitenkaan hävinnyt. Seuraavat kuninkaat jatkoivat siitä, mihin he jäivät.

 

Eräs kuninkaista oli Jerobeam II, joka hallitsi Israelia  700-luvun puolivälissä eKr. Hän oli valtaistuimella 41 vuotta. Hänen aikanaan maa sai nauttia ulkonaisesta hyvinvoinnista. Hän menestyi sodissaan ja onnistui laajentamaan Israelin rajoja. Kauppa kukoisti. Sivistys kohosi. Vauraus lisääntyi. Ihmiset rakensivat uusia isoja taloja, joissa oli erikseen talvi- ja kesähuoneita. Varakkaimmat käyttivät kotiensa koristamiseen jopa norsunluuta. Osa kansasta voi elää mukavasti ja syödä hyvin.

 

Mikä oli Jumalan arvio Jerobeam II:sesta? 2. Kun. 14: 24 sanotaan: 24. Jerobeam teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Hän ei luopunut yhdestäkään niistä synneistä, joilla Jerobeam, Nebatin poika, oli johdattanut Israelin synnintekoon.

 

Jumalalla oli paljon sanottavaa hallitsijalle ja kansalle, mutta hänen oli vaikea löytää miestä, joka suostuisi sanomaan, mitä hän tahtoi. Hän kutsui tehtävään Aamoksen, karjankasvattajan Juudasta.

 

Seuraavina aamuina kuulemme, mitä puhuttavaa Jumala Aamokselle antoi.

 


Tiistaina 8.4

 

Hyvinvoinnin kahdet kasvot

 

Olemme saaneet elää viime vuosikymmenet sellaisen hyvinvoinnin keskellä, jota maassamme ei ole ollut koskaan aikaisemmin. Suuri osa kansastamme on saanut nauttia aineellisesta ylenpalttisuudesta. Kaikkea on ollut yltäkyllin, liikaakin.

 

Hyvinvoinnilla on kuitenkin kahdet kasvot. Se näkyi myös Israelissa kuningas Jerobeam II aikana noin 2700 vuotta sitten. Samalla kun osa kansasta eli ylellisyydessä, osa vajosi kurjuuteen. Kansa jakaantui rikkaisiin ja köyhiin, a- ja b-kansalaisiin. Rikkaat rikastuivat, köyhät köyhtyivät. Monet joutuivat panttaamaan rikkaille vähitellen kaiken omaisuutensa, lopulta maansakin, pysyäkseen hengissä. Yhä köyhtyneempinä he eivät kyenneet lunastamaan panttejaan takaisin. Miehet joutuivat antamaan perheen jäsenensä ja lopulta itsensäkin rikkaiden orjiksi. Rikkaat käyttivät hyväkseen heidän ahdinkoaan rikastuakseen lisää. Aam. 2 todetaan 7. He polkevat heikot maan tomuun ja ajavat vähävaraisten asiat umpikujaan.

 

Se, mitä tapahtui, oli paha Herran silmissä. Jonkun täytyi julistaa se julki. Tehtävän sai Aamos, joka oli kotoisin naapurivaltiosta, Juudasta. Hänen välityksellään Jumala puhui Aam. 8: 4. Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon! 5. Te sanotte: "Milloin päättyy uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata varastot? Silloin voimme taas pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa'alla. 6. Näin saamme varattomat valtaamme rahalla ja köyhät kenkäparin hinnalla. Ja akanatkin myymme jyvinä!" Se on kirjoitettuna

 

Ahne ihminen ei tule koskaan tyydytetyksi. Ei ole aikaa lepo- eikä juhlapäiviin. Myös niiden sisältö on ihmiselle toisarvoista, jos hän on kääntänyt selkänsä Jumalalle. Rahan hankkimisen keinoillaan ei ole väliä. Keinottelu ja pettäminen kaupoissa astuvat kuvaan. Monien mottona on, tietoisesti tai tiedostamatta: "Oikein taikka väärin, kunhan kokoon käärin. Aamos julistaa 3:10: 10. Heillä ei ole tajua oikeudesta - sanoo Herra - vaan he kokoavat omaisuutta palatseihinsa vääryydellä ja väkivallalla.

 

Jumalalla oli muutakin puhuttavaa hyvinvointiyhteiskunnalle. Aam. 2:7 Jumala sanoo: Isä ja poika käyvät saman naisen luona ja häpäisevät näin minun pyhän nimeni. Hyvinvointi ja seksuaalinen vapaus kulkevat käsi kädessä. Se näkyy muidenkin profeettojen julistuksessa niin kuin myös omana aikanamme. Synnin tekemiseen totutaan niin, ettei sitä enää edes huomata.

 

Kun Jumala häviää ihmisten mielestä, se näkyy myös oikeuslaitoksen toimissa. Aamoksen kirjan luvussa 5 jakeissa 7 ja 10 Jumala puuttuu puolueellisiin tuomioihin: 7. Voi teitä, jotka teette lainkäytöstä katkeraa koiruohoa ja jätätte heitteille oikeuden! – – 10. Te vihaatte sitä, joka kaupunginportin kokouksessa vaatii oikeaa tuomiota, ja inhoatte sitä, joka kertoo totuuden. Jumala tuomitsee myös lahjusten ottamisen, sillä se vääristää oikeuden: 12. Sillä minä tiedän teidän rikostenne luvun ja syntienne määrän. Te sorratte syytöntä, te otatte lahjuksia ja syrjitte köyhiä oikeuspaikalla.

 

Epäjumalanpalvelus kukoisti. Kyllä ihmiset Jumalaakin palvelivat, mutta vain ulkonaisesti. Heidän sydämensä oli kaukana Jumalasta ja heidän elämänsä ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Siksi Jumala lausuu heille ankarat sanat luvussa viisi: 21. - Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan niitä, minä en voi sietää juhlakokouksianne. 22. Kun te tuotte minulle polttouhrejanne ja ruokauhrejanne, minä en ota niitä vastaan. Juottovasikkoihin, joita te tuotte ateriauhriksi, minä en katsahdakaan. 23. Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää. 24. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.

 

Jumalan sanaa ihmiset eivät halunneet kuulla. Jumala todistaa heistä Aam. 2: 12. – – te kielsitte profeettoja julistamasta. Vanhan testamentin profeetat olivat ennen muuta Jumalan tahdon julistajia.

 

Aamoksen kirja on lähes 3000 vuoden takaa, mutta se on aivan kuin meidän aikaamme varten kirjoitettu. Yhteiskuntamme jakautuminen rikkaisiin ja köyhiin on tosiasia. Talousrikoksia tulee esille siellä täällä, ja suuri osa jäänee salaan tässä elämässä. Isä ja poika käyvät saman naisen pariin, ei vain television saippuasarjoissa, vaan myös todellisuudessa. Sekin on vain yksi esimerkki seksihulluksi sanotusta maailmastamme. Ihmisten luottamus oikeuslaitokseen on saanut kolhuja, kun esiin on tullut hämmentäviä väärinkäytöksiä. Kansan suuren osan vieraantuminen Jumalasta on tosiasia.

 

Jumala näkee kaiken. Hän muistaa. Aam.8 sanotaan:  7. Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta: – Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa!

 

Nykyään sanotaan, että ihmisillä on luurankoja kaapeissaan, kun puhutaan heidän salaisuuksistaan. Kaapit halutaan pitää kiinni, niin ettei kukaan saisi tietää, mitä niissä on. Kaikella on taipumus tulla ilmi ennemmin tai myöhemmin, viimeistään silloin, kun isot kirjat avataan.

 

Tänään on vielä se päivä, jolloin voi avata kaappinsa ja antaa Jumalan nähdä kaikki ja puhdistaa kaikki. Sen hän tahtoo tehdä, koska Jeesus on jo kantanut meidän syntiemme rangaistuksen. Annatko hänen tehdä sen ja muuttaa elämäsi suunnan?

 

Keskiviikkona 9.4.

 

Tavallinen paimen Jumalan äänitorvena

 

Jumala etsii miehiä ja naisia, jotka suostuvat hänen käyttöönsä. Tungosta siihen tehtävään ei ole, ei varsinkaan, jos on puhuttava ihmisten synneistä ja julistettava Jumalan tuomiota. Moni tahtoo kyllä suureksi profeetaksi, jota joukot seuraavat. Siihen rooliin kuitenkin harvoin sopii Jumalan sanan julistaminen sellaisena kuin se on kirjoitettuna Raamatussa. Ihmiset haluavat kaikkina aikoina enemmän leipää ja sirkushuveja kuin Jumalan sanan ehdottomuutta.

 

Kuningas Jerobeam II aikaan 700-luvulla eKr. Jumala etsi miestä äänitorvekseen. Hän kutsui tehtävään Aamoksen, tavallisen karjankasvattajan maan rajojen ulkopuolelta, nimittäin eteläisestä valtiosta, Juudasta. (7:14). Aamoksen koti oli Tekoassa, kymmenisen kilometriä Jerusalemista kaakkoon (1:1). Hän ei ollut saanut opetusta missään profeettakoulussa, niin kuin monet muut. Jumala ei kuitenkaan ole riippuvainen koulutuksistamme.

 

Aamos sai tehtäväkseen profetoida Israelia vastaan juuri silloin, kun kansalla näytti ulkonaisesti menevän hyvin. Se oli epäkiitollinen tehtävä, mutta hän suoritti sen uskollisesti ja rohkeasti. Hän ilmaantui Beeteliin, jossa kultaista sonnipatsasta palveltiin jumalana. Siellä oli menossa sadonkorjuujuhla. Aamos nousi esiin ja alkoi puhua. Hänen sanomansa suututti erityisesti ylimmäisenä pappina toimivan Amasjan. Aam. 7 kerrotaan: 10. Betelin pappi Amasja lähetti Jerobeamille, Israelin kuninkaalle, sanan: "Aamos lietsoo israelilaisten keskuudessa kapinaa sinua vastaan. Maa ei kestä hänen puheitaan. 11. Hän on jopa sanonut, että Jerobeam kuolee miekkaan ja Israelin kansa viedään pakkosiirtolaisuuteen, pois omasta maastaan." 12. Aamokselle Amasja sanoi: "Näkijä, mene tiehesi ja palaa Juudaan! Profetoi siellä ja hanki leipäsi siellä! 13. Betelissä et enää profetoi. Tämä on kuninkaan pyhäkkö ja valtakunnan temppeli!"  

 

Aamosta syytettiin maanpetoksesta valheellisin perustein. Hän ei ollut kapinanlietsoja, mutta hän aiheutti suuttumusta julistamalla suoraselkäisesti Jumalan sanaa. Hänet karkotettiin.

 

Aamoksella oli voimakas kutsumustietoisuus. Häntä ei voitu nujertaa. Hän vastasi Amasjalle: 14. – – "En ole profeetta enkä profeetan oppilas, vaan karjankasvattaja ja metsäviikunoiden viljelijä. 15. Herra otti minut laumojeni keskeltä ja sanoi minulle: 'Mene ja julista kansaani Israelia vastaan!' 16. Kuule nyt Herran sana, sinä joka sanot: 'Älä profetoi Israelia vastaan äläkä pauhaa Iisakin suvulle!' 17. Herra sanoo näin:  – Vaimostasi tulee portto tässä kaupungissa, ja miekka surmaa poikasi ja tyttäresi. Sinun maasi jaetaan vieraille. Sinä itse kuolet saastaisella maalla, ja Israelin kansa viedään pois, pois omasta maastaan."

 

Aamoksen toiminta-aika jäi lyhyeksi, mutta merkittäväksi. Hänen vaikutuksensa ulottuu meidän aikaamme asti ja vielä tästäkin eteenpäin. Palattuaan Juudaan hän ilmeisesti jatkoi kirjoittamalla (7:1–9; 8:1–3; 9:1–4).

 

Aamos piti kolme puhetta. Ne ovat luvuissa kolme, neljä ja viisi. Jokainen alkaa samaan tapaan: Kuulkaa, mitä Herra on sanonut teistä, israelilaiset. Ensimmäisessä (3) Jumala sanoo mm.: 2. – Vain teidät minä olen ottanut omakseni kaikista maailman kansoista. Sen tähden minä vaadin teidät tilille kaikista vääryyksistänne. Juutalaiset ovat valittu kansa, Jumalan omaisuuskansa, jonka välityksellä hän on antanut ihmiskunnalle Raamatun ja pelastuksen Jeesuksessa.. Siksi Jumala osoittaa heissä pyhyytensä kaikkien kansojen edessä vaatien heidät tilille kaikista heidän vääryyksistään. Profeetta Jesaja sanoo luvussa 40: 2. – – kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä.

 

Aamoksen toisessa puheessa (4) Jumala muistuttaa kansaa, kuinka monin tavoin hän on kutsunut sitä parannukseen. Hän on antanut sille nälkää, sairautta ja sotaa, kuivuutta ja katovuosia. Harvat ajattelevat, että luonnonkatastrofit, sairaudet ja sodat voivat olla Jumalan puhetta. Jumala käyttää kärsimyksiäkin vetääkseen ihmiset yhteyteensä. Israel ei kuitenkaan kääntynyt. Jumala toistaa viisi kertaa sanat: Silti te ette palanneet minun luokseni.

 

Kolmannessa puheessa (5) Jumala kutsui ihmisiä etsimään häntä. Jumala toistaa kolme kertaa: Etsikää minua, niin saatte elää! Se on suuri lupaus, josta ihmiset eivät välittäneet silloin, eivät usein nykyäänkään. Jumala ei antanut asian jäädä siihen. Hän ei jättänyt kansaa paatumukseen, vaan puhutteli sitä vieläkin kovemmalla tavalla. Hän sanoi: 27. – Minä vien teidät vankeina tuolle puolen Damaskoksen, sanoo Herra. Hänen nimensä on Jumala Sebaot.

 

Aamos toteaa luvussa kolme: 7. Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille. Herra puhuu kansoille ja yksityisille ihmisille ennakkoon, mitä hän aikoo tehdä. Hän odottaa, että ihmiset tekisivät parannuksen, katuisivat tekemäänsä pahaa, uskoisivat sen anteeksi ja antaisivat elämänsä hänen käsiinsä ja johdatukseensa. Hän odottaa sitä tänäkin aamuna jokaiselta meiltä henkilökohtaisesti. Hän sanoo Aamoksen kirjan luvussa 4: Valmistaudu kohtaamaan Jumalasi. Se on rakkauden kutsu, joka Jumalan armosta on vielä voimassa.

 

 

Torstaina 10.4.03

 

Vaikea sanoma kuultavaksi

 

Ihmisistä tuntuu yleensä pahalta, kun puhutaan synnistä ja synnin tuomiosta. Monet suuttuvat tai suorastaan raivostuvat. Useimmat ajattelevat, että Jumalalta pitää tulla vain rakastavaa ja myönteistä sanomaa, koska hän on rakkaus. Samaa emme kuitenkaan sovella rakastaviin vanhempiin. Emme arvosta kasvattajia, jotka antavat lastensa tehdä mitä vain asettamatta rajoja. Pidämme heitä heikkoina ja koemme heidät turvattomiksi. Mikä siis olisi Jumala, joka noudattaisi kaikessa ihmisen mieltä, ei vaatisi mitään, ei moittisi mistään, ei rankaisisi? Mikä olisi Jumala, joka vain sivusta katselisi ihmisten elämää ja hyväksyisi kaiken, mitä he tekevät?

 

Rakkaus asettaa rajat ja vaatii niiden noudattamista. Rakkaus nuhtelee, varoittaa ja antaa anteeksi, mutta se myös rankaisee. Tällainen rakkaus näkyy myös profeetta Aamoksen kirjassa. Tänään käsiteltävissä luvuissa tulee esille nuhtelu, varoitus ja rankaisu, huomenna myös Jumalan pitkämielisyys, armo ja rakkaus.

 

Luvussa 6 kuvataan Israelin kansan elämänasennetta ja suhtautumista Jumalaan. Poimin siitä viisi asiaa.

 

1.      Ihmiset olivat ylpeitä ja itseriittoisia.

2.      He elivät huolettomina ajattelematta tulevaisuutta, ikään kuin hyvinvoint

         jatkuisi loputtomiin.

3.      He viettivät itsekeskeistä elämää, ylellistä, velttoa ja tyhjänpäiväistä.

4.      He eivät ajatelleet eivätkä murehtineet kansan henkistä ja hengellistä tilaa.

         Se ei liikuttanut heitä mitenkään. Tärkeintä oli, että itsellä meni hyvin.

5.      Maassa ei kunnioitettu oikeutta eikä oikeudenmukaisuutta.

 

Aamos julisti: 1. Voi teitä, Siionin huolettomat ja Samarian vuoren itsevarmat asukkaat, te valitun kansan kärkijoukko! Ja teitä koko Israel seuraa! – – 3. Te torjutte mielestänne pahan päivän ja hyväksytte väkivallan keskuudessanne. 4. Te makaatte norsunluuvuoteillanne ja loikoilette leposohvillanne. Te syötte karitsoita laumasta ja juottovasikoita karsinasta. 5. Te näppäilette harpun kieliä ja sepitätte lauluja kuin paraskin Daavid! 6. Te juotte viiniä uhrimaljoista ja voitelette itsenne parhaalla öljyllä, mutta Joosefin heimon vamma ei teitä liikuta. – – 12. – – te teette lainkäytöstä myrkkykeison ja oikeuden hedelmistä katkeraa koiruohoa.

 

Jumala on pitkämielinen, mutta jossakin vaiheessa hän puuttuu asioihin. Pahinta, mitä jollekin kansalle tai yksityiselle voi tapahtua, on se, että Jumala antaa syntielämän jatkua puuttumatta siihen mitenkään. Luvussa 6 Aamos julistaa, että tulee sota, kansa viedään pakkosiirtolaisuuteen ja Jerusalem tuhotaan. Paljon ihmisiä kuolee ja omaisuudet menetetään. Jumala sanoo: 7. Sen tähden teidän käy nyt näin: Vankisaattueen kärjessä te marssitte vieraaseen maahan. Loikojien juhlat on juhlittu. 8. – – Minä jätän kaupungin kaikkineen tuhon omaksi.

 

Varoitus oli näin annettu ja kutsu parannukseen esitetty. Ihmiset eivät kuitenkaan ottaneet Jumalan puhetta vakavasti, sillä oli rauhan ja hyvinvoinnin aika. Profeetan puheet tuntuivat epätodellisilta. Profetia toteutui kuitenkin muutamaa vuosikymmentä myöhemmin, kun Assyria valtasi maan vuonna 722 eKr. ja vei kansan pakkosiirtolaisuuteen.

 

Monista saattaa tuntua oudolta ajatus, että sotakin voi olla toteuttamassa Jumalan tarkoituksia. Jumalaa ei kuitenkaan voi syyttää ihmisten pahuudesta, joka tulee ilmi sodissa ja niiden kauheuksissa. Päinvastoin. Raamatusta näemme, että Jumala tuomitsee kokonaiset kansat siitä vääryydestä, mitä ne tekevät toisille. Se ei välttämättä tule ilmi heti, mutta joka tapauksessa aikaa myöten. Jumala on oikeudenmukainen kaikkia kohtaan. Sodat eivät ole hänestä, mutta hän voi käyttää niitäkin omiin tarkoituksiinsa. Hän voi niiden välityksellä puhutella ihmisiä tai jopa toteuttaa tuomioitaan niin kuin tässä tapauksessa Israelin kohdalla. Me emme kuitenkaan voi tietää Jumalan ajatuksia. Siksi on syytä varoa tekemästä sodista hätäisiä johtopäätöksiä.

 

Aamoksella oli raskas tehtävä, koska hänen piti julistaa näin kovaa sanomaa. Hän oli kauhuissaan. Hän tajusi, että Jumalan tuomio oli peruuttamaton, sillä Israel ei tulisi tekemään parannusta.

 

Luvussa 7 hän kertoo kolmesta näystään, jotka hän sai Jumalalta. Ensimmäisessä heinäsirkkaparvi levittäytyi maahan ja söi sen putipuhtaaksi. Aamos parahti: "Herra, Jumala, anna anteeksi! Kuinka Jaakobin suku voi kestää tämän, sehän on niin vähälukuinen." 3. Silloin Herra katui ja sanoi: "Tämä ei tapahdu." Jumala osoittaa meille näin, että yhdelläkin rukoilijalla on merkitys.

 

Sitten Aamos näki tulen kuluttavan peltomaan. Hän rukoili: "Herra, Jumala, lakkaa jo! Kuinka Jaakobin suku voi kestää tämän, sehän on niin vähälukuinen." Herra kuuli nytkin hänen pyyntönsä.

 

Sitten profeetta näki Herran seisovan muurin harjalla luotilanka kädessään. Jumala sanoi: "Katso, minä tutkin luotilangalla kansani Israelin enkä enää kulje armahtaen sen ohitse." 9. – Iisakin uhrikukkulat hävitetään, Israelin pyhäköt jäävät autioiksi, ja Jerobeamin sukua vastaan minä käyn miekka kädessä. Jumala arvioi kansan. Hänen silmissään Israel oli siinä tilassa, ettei hän voinut enää mennä säästäen sen ohi. Aamos oli vaiti.

 

Minkälaisena Jumala mahtaa nähdä meidän kansamme tilan? Eikö meidänkin olisi syytä rukoilla Jumalaa armahtamaan meitä?

 

Perjantaina 11.4.03

 

Jumalan tuomio ja armo

 

Ihmiset ovat usein kovia ja armottomia. Jumala ei ole. Hän on kyllä pyhä Jumala, ehdottoman oikeudenmukainen suhteessaan meihin, mikä on pelottavaa. Samalla hän on rakkaus. Tuomitessaankin hän rakastaa. Se tulee ilmi myös Aamoksen kirjassa.

 

Israelin kansa ajatteli olevansa erityisasemassa kaikkiin muihin kansoihin nähden. Tietyssä mielessä se oli ja on totta. Ihmiset vetivät siitä kuitenkin väärän johtopäätöksen. He kuvittelivat, että Jumalan tuomiot menisivät heidän ohitseen. He odottivat ns. Herran päivää tai puhuivat vain siitä päivästä. Se ymmärrettiin tuomion päiväksi ja sen ymmärrettiin koskevan muita kuin omaa kansaa. Jumala saattoi heidät totuuden eteen. Hän sanoi Aam. 5: 18. Voi teitä, jotka hartaasti odotatte Herran päivää! Mitä iloa teille on Herran päivästä? Se tuo pimeyden, ei valoa. – – 20.     Eikö Herran päivä siis ole pimeä eikä valoisa, pilkkopimeä, ilman valon häivää? Herran päivä oli ovella ja se koskisi Israelia.

 

Herran päivä tai se päivä on myös eskatologinen eli lopunajallinen termi. Mm. Jesajan kirjan luvussa 2 sanotaan: 12. Sillä Herran Sebaotin päivä iskee kaikkeen ylpeään ja korkeaan, kaikkeen mahtavaan ja ylhäiseen, niin että se vaipuu maahan. Jes. 13 sitä kuvataan näin: 6. Itkekää ja vaikeroikaa! Herran päivä on lähellä. Kaiken lyö Korkein maan tasalle. – – 9. Herran päivä tulee ankarana, täynnä raivoa ja hehkuvaa vihaa, se muuttaa maan autioksi ja hävittää sen syntiset asukkaat. Pietari kirjoittaa 2.Piet.3: 10. Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan.

 

Aamos ei puhunut lopunajallisesta Herran päivästä, vaan siitä, joka oli lähellä. Heillä oli edessään pakkosiirto vieraaseen maahan. Jumala ilmoitti Aamoksen välityksellä myös Israelin hajotuksen kaikkien kansojen sekaan kaukaisessa tulevaisuudessa. Luvussa 9 hän sanoo: 9. –  minä annan käskyn ravistella Israelia kaikkien kansojen keskuudessa niin kuin jauhoja ravistellaan seulassa, jota yksikään hiekkajyvä ei läpäise. Me tiedämme senkin tapahtuneen. Silti tuomio ei ollut Jumalan viimeinen sana. Hänellä on paljon anteeksiantamusta. Siksi hän antoi Israelille myös suuria lupauksia, jotka hän ajallaan toteuttaisi. Ne ovat Aamoksen kirjan viimeisessä luvussa. Niitä on siinä viisi.

 

1.      Jumala lupasi, ettei hän koskaan hävitä kaikkia Jaakobin jälkeläisiä. Kun puhutaan Jaakobista, tarkoitetaan koko Israelia, kaikkia sen 12 heimoa. 8. Katso, Herra Jumala on kääntänyt katseensa tätä syntistä valtakuntaa vastaan. Minä hävitän sen maan päältä. Mutta kaikkia Jaakobin jälkeläisiä minä en hävitä, kuuluu Herran Jumalan sana.

2.      Jumala vakuuttaa: 11. – Sinä päivänä minä rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan. Minä muuraan umpeen sen halkeamat, korjaan sen luhistumat ja saatan sen entiseen loistoonsa.

Jumala lupasi aikanaan Daavidille, että hänen sukunsa ja kuninkuutensa pysyvät Jumalan edessä ikuisesti lujina ja hänen valtaistuimensa on kestävä ikuisesti. Se on kirjoitettuna 2. Sam. 7:16. Lupaus toteutui Jeesuksessa, joka oli syntyvä Daavidin sukuun. Hän rakensi Daavidin sortuneen majan. Hänellä on ikuinen kuninkuus, jonka kaikki saavat nähdä, kun hän kerran palaa takaisin maan päälle.

 

Jeremian kirjassa on profetia samasta asiasta luvussa 23: 5. – Tulee aika, sanoo Herra, jolloin Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso. Hän on kuningas, joka hallitsee viisaasti ja saattaa maassa voimaan oikeuden ja vanhurskauden. 6. Hänen aikanaan Juuda saa avun, ja Israel elää turvassa. Häntä kutsutaan tällä nimellä: "Herra on meidän vanhurskautemme".

 

3.      Jumala lupasi, että Israelin maa vihannoisi jälleen. Hän sanoo: 13. – Katso, tulee aika, sanoo Herra, jolloin kyntäjä kulkee leikkaajan kannoilla ja rypäleiden polkija kylväjän kintereillä. Silloin vuoret pursuavat nuorta viiniä ja kukkulat lainehtivat rehevyyttään.

 

4.      Jumala lupasi exoduksen, joka on tapahtunut meidän silmiemme alla. 14. Minä käännän kansani Israelin kohtalon. He rakentavat jälleen hävitetyt kaupunkinsa ja asettuvat niihin asumaan. He istuttavat viinitarhoja ja nauttivat niiden viinin. He istuttavat puutarhoja ja nauttivat niiden hedelmän.

 

5.      Jumala sanoi: 15. Minä istutan heidät maahansa, eikä heitä enää revitä irti maasta, jonka minä olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi.

 

He ovat muuttaneet omaan maahansa, ja Jumala pitää heidät siellä, tapahtui mitä hyvänsä. Sen hän on sanonut ja niin hän myös tekee, niin kuin kaiken edellä sanotunkin.

 

Me olemme saaneet tällä viikolla katsoa Jumalaa, joka on pyhä ja kuitenkin samalla rakkaus. Lopuksi meidän eteemme on levitetty Israelia koskevia profetioita, jotka ovat täyttyneet meidän aikanamme. Jumala on tehnyt sen, minkä hän on sanonut ja luvannut. Mahdottomasta on tullut mahdollista. Jumala on luotettava ja hänen sanansa ovat totta.

 

Jumala antoi Aamoksen välityksellä profetian myös Jeesuksesta, joka rakentaisi jälleen Daavidin sortuneen majan. Sen toteutumisen olemme nähneet Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemisessa meidän pelastumiseksemme. Profetiaan sisältyy myös Jeesuksen kuninkuus. Nyt me uskomme sen, mutta tulee aika, jolloin saamme myös nähdä sen. Silloin Jeesus palaa kuninkaana maan päälle.

 

 

Takaisin