Raamattuavaimet Radio Deissä 08.- 12.12.2008
Aihe: Miksi lukea Vanhaa testamenttia?
Ma   Sama Jumala läpi Raamatun
Ti     Mielenkiintoisia elämäkertoja
Ke   VT puhuu Jeesuksesta
To    Profetioita Israelista
Pe   Jumalan rakkaus näkyy hänen käskyissään


Maanantaina 08.12.08

Sama Jumala läpi Raamatun

Olen kuullut useamman kerran sanottavan: "En halua lukea Vanhaa testamenttia, koska Vanhan testamentin Jumala on niin julma. Luen vain Uutta testamenttia, koska siellä puhutaan rakastavasta Jumalasta." Tuttu väite, mutta onko se totta?

VT:ssa kohtamme kyllä Jumalan pyhyyden eli hänen oikeudenmukaisuutensa. Jumalan pyhyys ajoi ensimmäiset ihmiset pois paratiisista ja hukutti muinoisen maailman vedenpaisumukseen, niin että vain kahdeksan henkeä säästyi. Jumalan pyhyys esti syntiin langenneen Mooseksen pääsemästä luvattuun maahan. Pyhyydessään Jumala tuomitsi ensin Israelin eli pohjoisen valtakunnan ja toistasataa vuotta myöhemmin Juudan eli eteläisen valtakunnan pakkosiirtolaisuuteen vieraaseen maahan. Jumalan oikeudenmukaisuus näkyy myös Israelin ja Juudan naapurikansojen kohtaloissa. Vanhassa testamentissa Jumalan tuomiot tulevat toisinaan sodan muodossa, toisinaan luonnon katastrofeina. Usein hän puhuu juuri siinä, mitä kulloinkin tapahtuu. Profeetta Aamoksen välityksellä Jumala sanoo: "6. Teidän hampaanne minä tein joutilaiksi kaikissa teidän kaupungeissanne ja tuotin leivän puutteen kaikkiin teidän paikkakuntiinne. Te ette kuitenkaan kääntyneet minun puoleeni, sanoo Herra. 7. Minä pidätin teiltä sateen, kun vielä oli kolme kuukautta elonkorjuuseen. Toiselle kaupungille minä annoin sataa, mutta toiselle en antanut. Toinen pelto sai sadetta, ja toinen, jolle ei satanut, kuivui. 8. Niin kaksi, kolme kaupunkia hoippui yhteen kaupunkiin juomaan vettä, saamatta kyllikseen. Mutta minun puoleeni te ette kääntyneet, sanoo Herra. 9. Minä rankaisin teitä nokitähkillä ja viljanruosteella. Teidän monet puutarhanne, viinimäkenne, viikunapuunne ja öljypuunne söi kalvajasirkka. Mutta te ette kääntyneet minun puoleeni, sanoo Herra. 10. Minä lähetin teihin ruton kuten Egyptiin. Teidän nuoria miehiänne minä surmasin miekalla, ja teidän ratsujanne otettiin saaliiksi. Minä annoin löyhkän teidän leireistänne nousta teidän sieraimiinne. Mutta te ette kääntyneet minun puoleeni, sanoo Herra. 11. Minä panin toimeen hävityksen teidän keskuudessanne, kuten Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran, ja te olitte kuin tulesta temmattu kekäle. Mutta te ette kääntyneet minun puoleeni, sanoo Herra."

Jumalan pyhyys on sama nykyaikana. Silloin ihmiset eivät välittäneet Jumalan vakavista puhutteluista. Eivät usein nytkään. Valistunut länsimaalainen kristitty pikemminkin syyttää Jumalaa maailman onnettomuuksista, mutta ei nöyrry hänen eteensä.

Jumala ei kuitenkaan ole julma. Hän vetää ihmisiä yhteyteensä, sillä hän tahtoo pelastaa luomansa ja lunastamansa ihmisen yhteyteensä ja iankaikkiseen elämään. Kun yksilöt ja kansat kääntävät hänelle selkänsä, hän puhuu ikään kuin kovemmalla äänellä, koska hän rakastaa. Kuka on se isä tai äiti, joka ei huuda lapsensa perään, kun näkee tämän kulkevan kohti onnettomuutta. Kuinka ei siis Jumala?

Sama pyhä Jumala puhuu UT:ssa hirvittävistä tuomioista, jotka kohtaavat tätä maailmaa sen synnin tähden. Hän varoittaa yhä uudelleen iankaikkisesta onnettomuudesta, joka suurempi kuin mikään täällä kohtaamamme. Hän puhuu kadotuksesta yli 80 kertaa. Sama rakastava Jumala kävi meidän syntiemme tähden ristille meidän tuomiotamme kärsien. Hän ei tehnyt sitä salaa, sillä hän ilmoitti sen etukäteen VT:ssa, mutta ihmiset eivät tahtoneet kuulla eivätkä ottaa hänen sanoistaan vaarin. Niin silloin niin kuin nytkin ihmiset ovat valtaosin hylänneet Jumalan pelastusteon ja pilkanneet häntä milloin välinpitämättömyydellään, milloin sanoillaan.

On terveellistä lukea VT:a ja kohdata siellä Jumalan pyhyys yksityisten ihmisten ja kansojen elämässä. Samalla on viiltävän koskettavaa kuulla, mitä siellä sanotaan Jumalan rakkaudesta. Herra sanoo Israelin kansalle muun muassa 5. Ms. 1: "30. -- -- Olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua, kuten mies kantaa poikaansa." Jes. 66: "13. Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä lohdutan teitä." Hoos. 11: "3. Minä opetin Efraimin kävelemään, kannattelin sitä käsivarsista. Mutta he eivät ymmärtäneet, että minä heitä hoidin. 4. Ihmissiteillä minä heitä vedin, rakkauden köysillä. Kuten mies juhtaansa syöttäessään vapauttaa sen ikeestä, niin minä kumarruin heidän puoleensa ja syötin."

Jos emme tahdo kohdata Jumalan pyhyyttä, meille ei avaudu hänen rakkautensakaan. Ilman VT:a jäämme paljosta paitsi.

Tiistaina 09.12.08

Mielenkiintoisia elämäkertoja

Nykyään muistelmat ja elämäkerrat ovat suosittua lukemista. Ne antavat mahdollisuuden tutustua erilaisiin ihmisiin, heidän kokemuksiinsa ja ajatuksiinsa. Ehkä löytyy jotakin yhteistä heidän kanssaan, ehkä siemeniä oman elämämme arviointiin tai kenties ainakin uusia näkökulmia. Jokaisen elämäkerran lukeminen rikastuttaa omaa kokemuspiiriämme.

VT on täynnä mielenkiintoisia elämäkertoja. Joidenkin henkilöiden seurassa voimme kulkea läpi koko heidän elämänkaarensa, toisten elämää voimme seurata vain hetken matkaa. Jokaisen kohdalla näkyy Jumalan hyvä tahto ja hänen johdatuksensa, mutta myös synti ja sen seuraukset. Jokainen käy läpi omat kiusauksensa ja lankeemuksensa. Kukin kulkee oman kärsimystiensä, sisäisen ja ulkonaisen. On voittoja ja tappioita, rakkaita ihmisiä ja rikkinäisiä suhteita. Raamattu kuvaa elämää rehellisesti, joidenkin mielestä liiankin avoimesti, mutta juuri siksi se on niin antoisa kirja.

Jos luet Raamatun henkilöhistoriaa kuin romaania, et saa siitä juuri mitään irti. Jos taas otat huomioon, että Raamatussa kerrotaan elävistä ihmisistä, se avautuu uudella tavalla. Eihän ihminen ole muuttunut, vaikka kulttuurit vaihtuvat. Ihminen on aina syntiinlankeemuksen jälkeen ollut sama, ei parempi eikä pahempi. Selvitä itsellesi, keitä lukemasi henkilöt olivat, missä he elivät ja mitä heille tapahtui. Mieti, mitä se kaikki merkitsi heille. Pysy tekstissä. Älä anna mielikuvituksesi laukata mihin sattuu.

Mieti sitten vastaavia tapahtumia omassa elämässäsi. Ei liene vaikeaa samaistua Israelin kansan tyytymättömyyteen ja napinaan erämaavaelluksella kohti luvattua maata. Meillä on omat epäuskon ja lankeemuksen hetkemme. Ehkä on tuttua kokea kateutta niin kuin Mirjam ja Aaron tunsivat veljeään Moosesta kohtaan. Ehkä tunnemme Aaronin tavoin kiusausta taipua ihmisten mielipiteiden mukaan, vaikka emme rakenna samanlaista kultaista sonnipatsasta kuin hän. Kenties olemme saaneet olla lähellä Jumalaa niin kuin Mooses, vaikka emme samalla tavalla. Ehkä suremme Moosesta, joka ei yhden ylpeytensä hetken tähden päässyt koskaan perille luvattuun maahan. Meillä on kuitenkin ollut omat ylpeilyn ja kerskaamisen hetkemme niin kuin hänelläkin. Kansa sai katsoa tankoon nostettua pronssikäärmettä, johon katsomalla he pelastuivat myrkyllisistä käärmeenpuremista. Me saamme Jeesuksen sanojen mukaan katsoa Golgatan ristille, jonka uhriin uskomalla pelastumme synnin, kuoleman ja sielunvihollisen vallasta.

Raamatun henkilöiden elämänvaiheissa on paljon miettimistä. Kohtaamme ahneutta ja vallanhimoa, mutta myös nöyrtymistä. Voimme seurata, mitä yhden ihmisen synti saa aikaan ja mitä yhden hurskaus. Näemme Jumalan johdatuksen ja ihmisen omapäisyyden, koko elämän kirjossaan. Jumala puhuu meille jokaisen elämässä ja kohtaloissa.

Kuningas Daavidin elämässä on monia vaiheita, joihin on helppo samaistua. Nuoruudessaan hän eli kuningas Saulin katkeran kateuden ja vainon kohteena. Hän koki yksinäisyyden, ihmisten epäluotettavuuuden, sydämensä kostonhalun ja sen voittamisen, kodittomuuden ja kaiken menettämisen. Hän, hurskas mies, lankesi syvään. Hänen syyllisyytensä oli suuri, mutta hän omisti uskossa täyden anteeksiantamuksen. Olemme kenties usein toistelleet hänen synnintunnustuksiaan ja yhtyneet myös hänen armollisen Jumalan ylistykseensä. Lankeemuksensa jälkeen ja luultavasti juuri sen tähden hänen oli kohdattava ylivoimaisilta näyttävät perheen sisäiset ongelmat, myös oman poikansa kapinan, tämän kuoleman ja kansan epäsuosion. Hän koki ystävän menetyksen, vanhuuden ja sairauden. Daavidin psalmeista voimme lukea hänen sisimpiä tuntojaan elämän kohtaloissa. Ehkä rakastamme psalmeja juuri siksi, että ne kuvastavat myös omia kokemuksiamme. Ehkä kaiken keskellä voimme yhtyä hänen paimenpsalminsa sanoihin: "1. -- -- Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. 2. Vihreille niityille hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten luo hän minut johtaa. 3. Hän virvoittaa minun sieluni."

Sovella sanaa itseesi. Ajattele itseäsi vastaavanlaisissa tilanteissa ja kokemuksissa, joissa lukemasi henkilöt elivät. Mieti ihmisten ratkaisuja ja mitä seurauksia niistä oli. Älä kuitenkaan jää vain siihen. Katso, mitä Jumala missäkin vaiheessa tekee. Kohtaat silloin hänen pitkämielisyytensä ja uskollisuutensa. Saat nähdä hänen pyhyytensä, mutta myös hänen armonsa runsauden.

Keskiviikkona 10.12.08

VT puhuu Jeesuksesta

Olen kuullut väitettävän, ettei Vanhassa testamentissa ole mitään Jeesuksesta. Jeesus itse kuitenkin sanoo: "Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa."

Vanha testamentti on kuin perustus, jolle Uusi testamentti rakentuu. Ilman VT:a käsitys Jeesuksen persoonasta ja hänen pelastusteostaan hämärtyy tai vääristyy. Vain Vanhan testamentin avulla ymmärrämme, että Jumala Jeesuksessa täyttää pelastussuunnitelmansa, jonka hän on tehnyt jo ennen maailman luomista. On valitettavaa, että on paljon uskoviksi tunnustautuvia kristittyjä, jotka eivät tunne VT:n profetioita Jeesuksesta, koska he eivät lue eivätkä tutki Vanhaa testamenttia. Siksi he uskova mitä ihmeellisimpiä väitteitä Jeesuksesta.

VT:sta löytyy profetioita Jeesuksen syntymästä, elämäntyöstä sekä hänen kärsimisestään ja kuolemastaan. Jeesuksen ajan raamatuntuntijat osasivat sanoa kuningas Herodekselle, että suuren kuninkaan piti syntymän Betlehemissä. Profeetta Miika kirjoittaa kirjansa luvun viisi alussa: "Sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan ruhtinasten joukossa. Sinusta tulee minulle se, joka on oleva Israelissa hallitsija, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iäisistä ajoista. " Betlehemistä oli tuleva hallitsija, joka ei ollut kuka tahansa. Hänellä olisi alkuperä, jollaista ei ole kenelläkään muulla. Hänen alkuperänsä on muinaisuudesta, iäisistä ajoista. Hän on ikuinen, niin kuin Nikean tunnustuksessa lausumme: "Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua."

Miksi Jeesus syntyi juuri Betlehemissä? Betlehem oli kuningas Daavidin syntymäkaupunki. Ihmisyytensä puolesta Jeesuksen piti tulla Daavidin suvusta. Niinpä sekä Marian että Joosefin sukupuut voidaan johtaa Daavidiin. Jumala lupasi Daavidille profeetta Natanin välityksellä 2. Sam. 7: "16. Sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät edessäni ainiaan, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva." Niin ei voi sanoa yhdestäkään ihmisestä. Vain Jeesuksen kuninkuus pysyy ikuisesti.

Monien muiden yksityiskohtien lisäksi Jeesuksen persoonasta kerrotaan yksi tärkeä yksityiskohta Jes. 50: "8. Lähellä on hän, joka tuomitsee minut vanhurskaaksi." Ei ole ihmistä, jonka Jumala tuomitsisi vanhurskaaksi eli synnittömäksi, täydelliseksi, moraalisesti täysin puhtaaksi, Jumalan mielen mukaiseksi, Jumalan kaltaiseksi. Jokainen meistä tuomitaan syyllisenä syntiin ja sen mukaiseen rangaistukseen. Meitä voi auttaa vain hän, joka ei ollut tehnyt mitään syntiä ja joka on kärsinyt Jumalan tuomion meidän synneistämme. Jeesus itse esitti merkittävän kysymyksen vastustajilleen Jh. 8: "46. Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin?" Kukaan ei vastannut.

Jeesus itse kuvaa elämäntyötään viitaten Jesajan profetiaan Mt. 11: "5. sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia." Jeesuksessa VT:n kirjoitukset täyttyivät.

VT:n profetioissa Jeesus kuvataan toisaalta kuninkaana, toisaalta Herran kärsivänä palvelijana. Yksi kuninkuuteen viittaavista profetioista on Danielin kirjan luvussa seitsemän: "13. Minä näin yöllisessä näyssä, että taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen. -- -- 14. Hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä." Ihmiset eivät ymmärtäneet, että tämä kohta puhui Jeesuksesta ja ettei hänen kuninkuutensa ollut tästä maailmasta, niin kuin hän itse sanoi Pilatukselle.

Herran kärsivän palvelijan tapaamme mm. psalmissa 22: "15. Minä olen kuin maahan vuodatettu vesi. Kaikki minun luuni ovat irti toisistaan. Sydämeni on kuin vaha, se on sulanut rinnassani. 16. Voimani on kuivettunut kuin saviastian palanen. Kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. 17. Koirat piirittävät minua, pahojen sarvi saartaa minua. Käteni ja jalkani he lävistivät. 18. Minä voin lukea kaikki luuni. Ilkkuen he katselevat minua. 19. He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa." Daavid kirjoittaa niin kuin hän itse olisi ollut ristin juurella.

Kaikki on sanottu ennakolta, jotta me uskoisimme Nasaretin Jeesukseen Jumalan Poikana ja Vapahtajanamme.

Torstaina 11.12.08

Profetioita Israelista

Kun olin ensimmäisessä työpaikassani Oulunkylän seurakunnassa, papiston apuna kesäaikaan toimi pastori Paavali Toivio. Hän oli koonnut isoille, kirjekuoren kokoisille pahvialustoille raamatunjakeita, joissa oli profetioita Israelista. Niistä hän puhui kerran toisensa jälkeen. Pahvit vaihtuivat, ja aina tuli esiin uusia asioita. Kuuntelin hänen puheitaan suurella mielenkiinnolla. Raamatun profetiat Israelista alkoivat avautua minulle. Rupesin lukemaan Vanhaa testamenttia uusin silmin. Niinpä olen Raamattuuni alleviivannut messiasprofetioita punaisella ja Israel-profetioita vihreällä. Haluan, että ne erottuvat selvästi, sillä ne osoittavat minulle, että Jumala toteuttaa sanansa. Elämän heikkoina hetkinä tai kun epäilykset tunkevat mieleen, toteutuneet profetiat vahvistavat uskoa Jumalan sanan totuuteen.

Tänä aamuna otan esiin joitakin profetioita Israelin kolmesta paluusta omaan maahansa, jonka Jumala lupasi heille jo ammoisina aikoina. Hän sanoi Abrahamille 1. Ms. 13: "15. Kaiken maan, minkä näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ainiaaksi."

Ensimmäisen kerran Israelin kansa tuli luvattuun maahan Egyptin orjuudesta 1400- tai 1200-luvulla eKr. Sinne heidän esi-isänsä olivat menneet nälänhätää pakoon. Jumala oli sanonut etukäteen Abrahamille 1. Ms. 15: "16. Neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne." Miksi vasta silloin? Koska amorilaisten syntivelka ei ollut vielä täysi. Jumala oli pitkämielinen kanaanilaisia kansoja kohtaan. Heille annettiin aikaa vielä noin neljäsataa vuotta. Myös Israelin kansa tarvitsi oman kypsymisensä. Kun ennustettu aika oli kulunut umpeen, Jumala nosti Mooseksen kansansa johtajaksi. Jumalalla on pitkän tähtäyksen suunnitelmat.

Toisen kerran kansa tai oikeammin osa siitä palasi Babylonian pakkosiirtolaisuudesta vuonna 538 eKr. Jumala oli etukäteen antanut heille lupauksen profeetta Jeremian välityksellä luvussa 29: "10. Näin sanoo Herra: Vasta kun 70 Baabelin vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne, panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni ja palautan teitä tähän paikkaan. 11. Minä tunnen teitä koskevat ajatukseni, sanoo Herra: Ne ovat rauhan eikä turmion ajatuksia. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Raskas pakkosiirron aika tuli Jumalalta. Hän ei tahtonut kansan sortuvan jumalattomuuteen, tuhoutuvan moraalittomuuteen eikä sulautuvan muihin kansoihin. Hän kuritti ja kasvatti kansaa, koska hän rakasti sitä ja koska hänellä oli omat suunnitelmansa sitä varten koko ihmiskuntaa ajatellen. Kun ne seitsemänkymmentä vuotta olivat kuluneet, kansa sai palata kotiin. Jumalalla oli sille varattuna tulevaisuus ja toivo.

Sitten Jumala salli kansansa hajotuksen kaikkien kansojen sekaan lähes kahdeksituhanneksi vuodeksi. Siihenkin oli syynsä. Jesajan kirjan luvusta 40 voimme lukea Israelin kansasta, että "se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistään". Jälleen Jumala antoi lupaukset kansan paluusta omaan maahansa. Ne ovat toetutuneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Me olemme se sukupolvi, joka on saanut olla todistamassa Raamatun sanan toteutumista tältä osin. Luen muutaman profetian.

Jes. 11 sanotaan: " 12. Hän [Jumala] nostaa viirin kansoille ja kokoaa Israelin karkotetut miehet, ja Juudan hajotetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä." Jes. 43 Jumala lupaa: "6. Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä pidätä! Tuo poikani kaukaa ja tyttäreni maan äärestä." Luvussa 60 Jesaja näkee jotakin, jota hän ei täysin ymmärrä. Hän näkee ihmisten palaavan lentäen: "8. Keitä ovat nuo, jotka lentävät kuin pilvet ja kuin kyyhkyset lakkoihinsa? 9. Merensaaret odottavat minua. Etumaisina tulevat Tarsiin laivat tuodakseen lapsiasi kaukaa." Jeremian kirjan luvussa 23 Jumala sanoo: "3. Minä kokoan lampaitteni tähteet kaikista maista, joihin olen ne karkottanut, ja tuon ne takaisin laitumelleen, ja hedelmällisinä ne lisääntyvät. -- -- 7. Päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota: 'Niin totta kuin elää Herra, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta'. 8. vaan: 'Niin totta kuin elää Herra, joka johdatti ja toi Israelin heimon jälkeläiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin minä olin heitä karkottanut'. Niin he saavat asua omassa maassaan." Listaa voisi jatkaa.

Se on tapahtunut, mitä pidettiin mahdottomana. Jumala ohjaa maailmamme kulkua. Hän on historian Jumala.

Perjantaina 12.12.08

Jumalan rakkaus näkyy hänen käskyissään

1970-luvulla ilmestyi amerikkalaisen lääkärin, McMillenin, kirja Ei mitään näistä sairauksista Kirjan erikoinen nimi on otettu 2. Ms. 15: "26. Hän [Jumala]sanoi: 'Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissään, tarkkaat hänen käskyjään ja noudatat kaikkia hänen säädöksiään, niin minä en pane sinulle kärsittäväksi mitään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi. Minä olen näet Herra, sinun parantajasi.'"

Kuulemme jakeen sanoman helposti niin, että Jumala panee egyptiläisten kannettaviksi vaivoja, mutta säästää niiltä oman kansansa. Niin siinä ei sanota. Sen sijaan Jumala vakuuttaa, että jos Israelin kansa noudattaa hänen käskyjään ja säädöksiään, se säästyy monilta vaivoilta, joista muut kärsivät. Yllättävää, eikö totta? Tämän mukaan Jumalan käskyt ja säädökset suojelevat meidän elämäämme ja jopa meidän terveyttämme. Se ei tietenkään tarkoita, ettemme sairastuisi, sillä kaikki ei riipu meistä. Tosiasia kuitenkin on, että Jumalan tahtoa noudattamalla elämä on helpompaa kuin käskyjä rikkomalla. Jokainen rikkomus tulee bumerangina takaisin, emmekä voi sille mitään. Se on elämän laki riippumatta siitä, olemmeko Jeesuksen vastustajia vai hänen seuraajiaan.

Otan ensin muutaman esimerkin kymmenestä käskystä. Jumala tahtoo ensimmäisen sijan elämässämme, koska hän rakastaa meitä ja tahtoo meidän parastamme. Vanhempien kunnioittaminen, mistä on vastuu myös vanhemmilla, auttaa tasapainoisiin ihmissuhteisiin. Se koituu menestykseksi ja on monien kohdalla myös pitkän iän salaisuus. Viidennessä käskyssä Jumala kieltää kaiken ruumiillisen ja henkisen väkivallan, koska kukaan meistä ei kestä sellaista. Kuudennessa käskyssä hän suojelee avioliittoamme. Hän kieltää meiltä kaikki avioliiton ulkopuoliset suhteet. Se on turva itsellemme ja lapsillemme, itsetunnollemme ja terveydellemme. Seitsemännessä käskyssä Jumala suojaa omaisuuttamme, kahdeksannessa mainettamme, yhdeksännessä ja kymmenennessä kaikkea, mitä meillä on.

McMillenin kirjasta minulle avautui Jumalan käsittämätön rakkaus, ei vain hänen käskyissään, vaan kaikissa hänen säädöksissään. Niitä on Mooseksen kirjoissa niin paljon, että moni lukija väsyy kahlatessaan niitä läpi. Mutta ajattele, että kaikkivaltias Jumala antoi mm. luetteloita eläimistä, joita voi turvallisesti syödä ja niistä, jotka olivat vaarallisia. Piti vain tehdä, niin kuin hän oli sanonut. Ei Jumala sattumalta kieltänyt esim. sianlihan syöntiä. Joskus kouluaikana näin elokuvan etelänavan tutkijoista, jotka kuolivat toinen toisensa jälkeen. He olivat syöneet sianlihaa, jossa oli trikiinejä. Me tiedämme, että tarkastamattomassa sianlihassa voi olla muitakin bakteereja ja että se voi myös rasvaisuutensa tähden olla vaarallista.

Mooseksen kirjoissa olevista säädöksistä voimme lukea hygieniamääräyksiä, jotka meidän sukupolvestamme tuntuvat itsestään selviltä. Ne kuitenkin löydettiin kantapään kautta vasta 1800-luvun lopulla. Jumala neuvoo mm., kuinka oli peseydyttävä juoksevassa vedessä sen jälkeen, kun oli oltu tekemisissä kuolleen kanssa ja kuinka pestyt vaatteet oli kuivattava auringossa. Tartuntatautiset piti eristää muista ja tarpeensa peittää hiekkaan eikä jättää kärpäsille. Kun Jumala käski Abrahamia ympärileikkaamaan poikalapset kahdeksanpäiväisinä, ei kukaan tiennyt, että veren hyytyminen oli korkeimmalla tasolla juuri silloin. Vasta viime vuosisadalla voitiin tutkimuksissa panna merkille, että ympärileikkauksen tähden juutalais- ja arabinaiset sairastavat huomattavan paljon vähemmän kohdunkaulan syöpää kuin muut.

Käsky rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään ei ole merkittävä vain lähimmäisen kannalta. McMillen ottaa esille kirjan Rakasta tai tuhoudu. Rakkaudettomuus, katkerien ajatusten hautominen, anteeksiantamattomuus ja kostonhalu ovat vaarallisia. Kielteiset tunteet vaikuttavat kehomme kemiaan ja altistavat meitä monille sairauksille. Ne tuhoavat meitä.

Muistan vielä hetken, jolloin sydämeni täytti ihmetys Jumalan rakkaudesta, joka ulottuu elämämme arjen pieniinkin asioihin. Hänen rakkautensa käärii meidät kuin lämpimään huopaan, jos sallimme sen. Tietenkin joudumme myös nöyrtymään hänen edessään sen tosiasian tähden, että niin helposti ja usein rikomme hänen tahtoaan ja että kapina häntä vastaan asuu meissä. Hänen rakkautensa on kuitenkin todellinen, minkä näemme jo VT:ssa ja ennen muuta Golgatalla. Hänellä on paljon anteeksiantamusta, niin kuin esimerkiksi profeetta Jesaja vakuuttaa, Jes. 55:7.

Takaisin