Raamattuavaimet Radio Deissä 23.-27.06.2008
Aihe: Minäkin tahdon kohdata sinut
Ma   Minäkin tahdon kohdata sinut
Ti     Hän muutti kaiken
Ke   Huoli sielunsa pelastumisesta
To    Seuraa minua
Pe   Hyväksytty vai hylätty


Maanantaina 23.06.08

Minäkin tahdon kohdata sinut

Vuosia sitten kuulin laulun, jonka esitti kolme sisarusta. Siinä kerrottiin ihmisistä, jotka aikanaan kohtasivat Jeesuksen. Kertosäe kuului tähän tapaan: Minäkin tahdon kohdata sinut / minäkin tahdon kertoa sinulle / kertoa salaiset toiveeni / kertoa salaiset pelkoni / Puhua sulle monet huoleni / käsitellä kaikki ongelmani / ja tietää, että sinä rakastat / ja sinä ymmärrät minua.

Ehkä sinunkin sydämessäsi on kaipaus kohdata Jeesus ja kertoa hänelle kaikki, mikä sinua ahdistaa ja painaa tai mitä toiveita sinulla on. Yksi asia on varma. Hän rakastaa ja ymmärtää sinua. Omaa luottamustani häneen ovat vahvistaneet evankeliumien kertomukset hänen ja monien erilaisten ihmisten kohtaamisista. Tällä viikolla tahdon jakaa kanssasi niistä muutaman.

Sykarin kaupungissa asui onneton, petetty nainen. Johanneksen evankeliumin luvussa neljä kerrotaan, että hänellä oli ollut viisi miestä, eikä se, joka silloin eli hänen kanssaan, ollut hänen aviomiehensä. Mahdollisesti hänen takanaan oli yksi tai useampia avioliittoja. Siihen aikaan, niin kuin nytkin, mies voi jättää vaimonsa melkein mistä syystä tahansa. Naiselle se ei siinä yhteiskunnassa ollut mahdollista. Mukaan mahtui avosuhteitakin, sillä ainakaan viimeinen mies ei ollut liitossa hänen kanssaan. Voimme vain yrittää aavistaa, kuin rikkinäinen ja onneton nainen oli. Hänet oli jätetty monta kertaa. Hylätyksi tuleminen on yksi ihmisen raskaimpia kokemuksia. Entä kun se tapahtuu kerran toisensa jälkeen. Epäilemättä ihmisellä siinä tilanteessa on syyllisyyden, alemmuuden ja häpeän tunteita. Tuskin siinä masennukseltakaan säästyy. Lisänä oli ympäristön suhtautuminen. Hän oli ihmisten silmissä ns. huono nainen. Kukaan kunniallinen ihminen ei halunnut olla tekemisissä hänen kanssaan. Yksin hän tuli kaivolle, kun muut pitivät siestaa.

Toivoisin sinun näkevän sielusi silmillä Jeesuksen, joka istui kaivolla naisen tullessa vesiastioineen. Opetuslapset olivat lähteneet hakemaan syötävää kaupungista. Olen kysellyt mielessäni, miksi Jeesus ylipäänsä kulki Samarian kautta. Miksi hän istui kaivolla keskipäivän kuumassa paahteessa? Tämän yhden naisenko tähden hän oli valmis kestämään uupumuksen ja helteen?

Siinä istui juutalainen mies ja aloitti keskustelun samarialaisen naisen kanssa, josta huonompikin ihmistuntija olisi voinut päätellä yhtä ja toista. Tilanne oli sen ajan huomioon ottaen uskomaton. Nainen suhtautui Jeesukseen epäluuloisesti, mikä sekin on ymmärrettävää. Minkälaisena sen sijaan näemme Jeesuksen? Nainen on kuin haavoittunut linnunpoikanen, jonka Jeesus ottaa varovasti käsiinsä, ettei se karkaa pois. Jeesus koskettaa naisen kipeintä kohtaa. Siinä se on avoimena, syyllisyys, häpeä ja kaikki. Nainen pyristelee ja tahtoo puhua muusta. On helpompaa viedä Jeesuksen huomio muihin asioihin kuin olla siinä hänen edessään menneisyys ja sisin paljaana.

Huomaatko ihmetellä, ettei Jeesuksella ole yhtään kovaa sanaa? Totuus on siinä hänen silmiensä edessä, raskauttava totuus. Ihminen ei voi peittää mitään Jeesukselta, eikä se kannatakaan. Jeesus tietää kaiken joka tapauksessa. Meille on tarpeen tunnustaa hänelle ääneen elämämme ja menneisyytemme harhapolut, myös ne kaikkein salaisimmat ja rumimmat ja hävettävimmät.

Sykarin nainen oudoksui sitä, että Jeesus tiesi hänestä kaiken. Hän totesi: "Minä tiedän, että Messias tulee, Hän, jota sanotaan Kristukseksi. Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken." Huomaa naisen ilmaus: "Hän ilmoittaa meille kaiken." Lopulta koko tapauksen huipentuma on Jeesuksen vastauksessa: "Minä se olen, minä, joka puhun kanssasi."

Jeesus ilmaisi naiselle, että hän on Messias. Siinä on kaiken avain, kun puhutaan suhteestamme Jumalaan. Vaikka et olisi aikoihin käynyt kirkossa tai vaikka olisit ravannut siellä yhtenään, Jeesus tahtoo kohdata sinut henkilökohtaisesti. Älä pelkää. Se on totuuden hetki sinusta, mutta se on totuuden hetki myös hänestä. Hän on Messias, joka on jo kantanut sinun syntisi, ihan kaikki. Hän on ottanut rangaistuksen sinun synneistäsi. Siksi hänellä on valta antaa sinun syntisi anteeksi ja puhdistaa sinut kaikesta vääryydestä.

Sykarin naisen elämä kääntyi uuteen suuntaan. Sen sai aikaan Jeesuksen kohtaaminen.

Jeesus tahtoo kohdata myös sinut.

Tiistaina 24.06.08

Hän muutti kaiken

"Minulla ei ole ketään." Näin totesi eräs mies. Hänen sanansa ovat riipaisevat. Niissä kuuluu toivon menettäminen, alistuminen ja yksinäisyys. Hänellä ei ollut ketään, joka olisi välittänyt hänestä niin paljon, että olisi auttanut häntä.

Mies oli sairastanut 38 vuotta. Hänen menneisyydessään oli päivä, jolloin hän oli joutunut toteamaan sairautensa, joka teki mahdottomaksi liikkumisen omin voimin. Hänestä oli tullut avuton, mikä kokemus nuoren ihmisen elämässä oli kuin mustaan aukkoon sukeltamista. Hän oli jäänyt toisten avun varaan.

Mies oli vuosia maannut kuuluisaksi tulleella Betesdan lammikolla, jolla oli parantavan lähteen maine. Apu tuli uskomusten mukaan vain niille, jotka ensimmäisenä ehtivät veteen, kun se kuohui. Liikuntarajoitteisena hän oli aina myöhästynyt.

Sitten eräänä päivänä hänen edessään seisoi Jeesus, jota hän ei tuntenut. Hän kuuli yllättävän kysymyksen: "Tahdotko tulla terveeksi?" Miehen tilanteen toivottomuus näkyy hänen vastauksestaan: "Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua." Jeesus paransi miehen, teki hänet niin terveeksi, että hän saattoi ottaa makuualustansa ja tavaransa ja lähteä kävelemään. Hänen paranemisensa ei ollut suggestiota vaan todellista.

Miksi Jeesus pysähtyi juuri tämän miehen kohdalle, vaikka lähteen vierelle rakennetuissa pylväskäytävissä oli paljon sairaita? Siihen meillä ei ole vastausta. Voimme vain sanoa, että nyt oli tämän miehen hetki. Sellaista hetkeä sanotaan usein etsikon hetkeksi. Jeesus pysähtyy jonkun ihmisen kohdalle ja alkaa puhutella häntä. Jeesus tahtoo auttaa ihmistä, mutta ei ainoastaan eikä ensisijaisesti tätä elämää varten, vaan ennen muuta pelastaakseen ihmisen yhteyteensä ja antaakseen hänelle iankaikkisen elämän. Miehen uskosta ei puhuta mitään. Kuinka hän olisi voinut uskoa Jeesukseen, jota hän ei edes tuntenut. Hänen uskonsa ei siten ollut parantumisen ehto tai edellytys. Sairas sai parantumisen sataprosenttisena Jumalan lahjana. Hän ei voinut vedota mihinkään omiin ansioihinsa. Niitä ei yksinkertaisesti ollut.

Jeesus oli saman tien hävinnyt ihmisjoukkoon. Siksi mies ei osannut vastata vihastuneille fariseuksille, kuka oli käskenyt hänen ottaa vuodemattonsa ja tavaransa ja kantaa niitä sapattina. Hän tuli tuntemaan Jeesuksen vasta seuraavana päivänä temppelissä mennessään sinne luultavasti osoittamaan kiitollisuuttaan Jumalalle. Jeesus sanoi hänelle paljon merkitsevät sanansa: "Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin."

Jeesus ei koskaan myöntynyt siihen, että sairaat ihmiset olisivat syntisempiä kuin muut. Hänellä oli erityinen syynsä sanoa tälle miehelle samoin kuin eräälle aviorikoksesta tavatulle naiselle: "Älä enää syntiä tee." Jeesuksen sanat sisältävät Betesdan miehelle selvän viestin: "Jos palaat entiseen syntielämääsi, sinulle voi käydä entistä pahemmin." Jeesus toteaa vain yksinkertaisen elämän tosiasian. Synneillämme on seurauksensa. Niin kuin petaamme, niin makaamme. Jeesus vapautti miehen menneisyyden taakasta ja antoi hänelle uuden mahdollisuuden.

Vaikkei miehellä ollut uskoa ennen parantumistaan, hän kyllä uskoi Jeesukseen parantumisensa jälkeen. Usko näkyy hänen vastauksestaan Jeesuksen vihollisille, fariseuksille. Rohkeasti hän kertoi juutalaisille, että Jeesus oli tehnyt hänet terveeksi. Tämä rohkeus on suorastaan ihmeellistä. Hänessä oli vastikään syntynyt usko hänen parantajaansa, ja hän oli valmis uhmaamaan kansansa voimakkaita uskonnollisia vaikuttajia liittymällä rohkeasti Jeesukseen ja todistamalla hänestä. Hän oli saanut uuden elämän, ei vain ulkonaisesti vaan myös sisäisesti, ja se ryöppysi hänestä ulos. Hän oli muuttunut mies.

Ehkä Jeesus on tänään pysähtynyt sinun kohdallesi. Ehkä juuri sinulla on etsikon aikasi. Jeesus tahtoo ennen muuta vapauttaa sinut menneisyyden taakoista, siitä syyllisyydestä, joka varjostaa elämääsi ja joka lopulta koituu sinulle iankaikkiseksi vahingoksi. Liity elämässäsi Jeesukseen, ei vain salaa vaan julkisesti niin kuin Betesdan mies. Jeesus sanoo myös sinulle: "Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin." Itsessäsi sinulla ei ole voimaa syntiä vastaan. Voima tulee Jeesukselta. Pysy hänen ja hänen omiensa seurassa ja usko päivittäin syntisi anteeksi hänen Golgatalla vuotaneen verensä tähden.

Tänään on se päivä, jolloin sinäkin voit kohdata Jeesuksen.

Keskiviikkona 25.06.08

Huoli sielunsa pelastumisesta

Eräänä päivänä Jeesuksen perään tielle juoksi mies, jonka ihmiset kyllä tunsivat, sillä hän kuului kaupungin kermaan. Hän oli hallintomies, jolla oli paikka juutalaisten korkeimmassa hallinto- ja tuomioistuimessa, Suuressa neuvostossa. Mitä niin kiireistä asiaa hänellä oli Jeesukselle, että hänen tarvitsi juosta? Miehet, varsinkaan arvokkaat miehet, eivät juosseet. Se oli sopimatonta. Eikä sekään vielä riittänyt. Mies polvistui Jeesuksen eteen kaiken kansan nähden. Hänen asiansa oli niin vallannut hänet, etteivät edes uteliaat katsojat häntä häirinneet. Hänellä oli elämää suurempi kysymys: "Hyvä opettaja, mitä minun on tehtävä, että perisin iäisen elämän?" (Lk 18:18?30.) Mies oli syvästi huolissaan sielunsa pelastumisesta.

Yksi kohta hänen kysymyksessään herättää huomiota. "Mitä minun on tehtävä, että perisin iankaikkisen elämän?" Mies oli korkeassa asemassa ja tottunut toimimaan päämääriensä hyväksi. Nyt hän oli valmis tekemään kaiken, mitä Jeesus hänelle esittäisi, ja hän uskoi myös kykenevänsä siihen.

Ehkä meidän lopulta on helppo samaistua häneen. Kun iäisyysasiat alkavat polttaa mieltämme, meidänkin ensimmäinen ajatuksemme on, että meidän täytyy tehdä jotakin. Koemme, että meidän pitää tulla jotenkin uskonnollisemmiksi ja paremmiksi ihmisiksi. Sellainen ajattelu on luontaista kaikille ihmisille.

Koska mies tahtoi tehdä jotakin, Jeesus sanoi hänelle: "20. Sinä tiedät käskyt: 'Älä tee huorin', 'Älä murhaa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'. 21. Mies sanoi: 'Tätä kaikkea olen noudattanut nuoruudestani asti.'"

Mies oli ilmeisen vilpittömästi pyrkinyt elämään Jumalan sanan mukaan, ja hän uskoi onnistuneensa siinä. Se osoittaa, ettei hänellä ollut kovin syvää käsitystä Jumalan käskyjen todellisesta vaatimuksesta. Hän ei tiedostanut rikkoneensa Jumalaa vastaan missään, ei ainakaan olennaisesti. Lienevätkö hänen läheisensä samaa mieltä?

Markuksen evankeliumin luvussa 10 sanotaan: "21. Jeesus katsoi häneen ja häntä rakastaen sanoi hänelle: 'Yksi sinulta puuttuu.'"

Jeesus katsoi häneen rakastaen. Miksi hän ei kuitenkaan ottanut hallitusmiestä avosylin vastaan? Miksi hänelle ei riittänyt, että näin hyvä ja vilpitön mies tuli hänen luoksensa? Olisihan ollut hyvä asia, jos hän olisi saanut tukijan Suureen neuvostoon. Miksi hän sanoi, että jotakin vielä puuttui? Mitä niin olennaista se oli?

Jeesus jatkoi: "Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa, ja tule [sitten] ja seuraa minua.'"

Miksi juuri tämän miehen oli myytävä omaisuutensa voidakseen saada sydämeensä rauhan? Ei Jeesus sellaista muilta vaatinut. Monet ovat arvelleet, että Jeesus näin muistutti häntä ensimmäisestä käskystä: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia." Mies oli rikas, ja omaisuus oli kenties vienyt Jumalan paikan.

Jeesus menee kuitenkin vielä syvemmälle. Mies oli luultavasti sukunsa päämies. Lähi-idässä sukutila oli ylivertaisen arvokas. Se oli koko suvun yhteenkuuluvuuden symboli. Jeesus esitti hallitusmiehelle äärimmäisen vaatimuksen, kaiken myymisen. Se oli mahdotonta. Sitä mies ei voinut tehdä.

Miksi Jeesus esitti hänelle näin kohtuuttoman vaatimuksen?

Jeesus osoitti, ettei mies lopultakaan kyennyt ansaitsemaan iankaikkista elämää. Hän ei voinut tehdä mitään asian hyväksi. Pelastusta ei voi ansaita.

Jeesus asettaa jokaisen ihmisen saman mahdottomuuden eteen. Olemmeko koskaan kokeneet sitä? Norjalainen pappi Öivind Andersen kirjoittaa kirjassaan Uskosta uskoon: "Ihmisen pitää olla selvillä synnistään voidakseen pelastua. Ei riitä, että näkee ja tunnustaa sen, mikä elämässä on syntiä ja väärin. Se johtaa vain siihen, että ihminen koettaa itse parantaa itseään, ei tulla Jumalan yhteyteen. Ihmisen täytyy nähdä oma tilansa, jossa hän elää ilman Jumalaa - Vasta silloin ihminen voi ottaa vastaan evankeliumin, sillä silloin hän vasta tajuaa tarvitsevan pelastusta." (S.124.)

Jeesus on ansainnut meille pelastuksen ja hän antaa sen lahjaksi niille, jotka avuttomina jäävät Jeesuksen ristin työn varaan.

Rikas hallintomies synkistyi Jeesuksen sanoista ja meni pois murheellisena. Kuinka on sinun laitasi?

Torstaina 26.06.08

Seuraa minua

Jokaisen meidän elämässämme on lyhyt ohikiitävä hetki tai kenties vuosia kestävä aika, jolloin Jeesus seisoo meidän kohdallemme ja sanoo: "Seuraa minua". Jollekin se tapahtuu niin, että hän kokee elämänsä tyhjäksi ja tarkoituksettomaksi. Toisen mieltä painaa syyllisyys, se, mitä hän on tehnyt tai kuinka hän on elämäänsä elänyt. Joku on sairastunut vakavasti tai joutunut suuriin vaikeuksiin. Joku on saanut nähdä tai itse kokea jonkun ihmeen tai kenties Jumala on merkittävällä tavalla vastannut hänen rukouksiinsa.

Tällainen hetki oli sen miehen elämässä, joka Luukkaan evankeliumin yhdeksännen luvun mukaan sanoi Jeesukselle: "Minä tahdon seurata sinua, Herra." Hän tunsi sisimmässään Jeesuksen kutsun ja hän tahtoi lähteä seuraamaan häntä. Hänellä oli kuitenkin ongelma. Useimmilla ihmisillä on. Tämä mies ajatteli kotiväkeään ja pyysi: "Salli minun ensin käydä ottamassa hyvästit kotiväeltäni." Mies halusi ensin mennä kotiin pyytämään lupaa vanhemmiltaan. Jokainen, joka seurasi tapahtumaa, tiesi, ettei lupaa heruisi. Ilman muuta isä kieltäisi poikaa lähtemästä nuoren, vähän yli 30-vuotiaan Jeesuksen mukaan.

Jeesus veti miestä puoleensa, mutta miehen sydän on sidottu hänen kotiväkeensä. Ihmisten taholta tuleva paine on tuttua meille jokaiselle. Mitä vanhempani sanovat, jos minusta tulee Jeesukseen uskovainen? Mitä sanovat isäni, äitini, mieheni, vaimoni, aikuiset lapseni, työtoverini, ystäväpiirini - - ?

Suhteessa Jeesukseen ei voi tehdä kompromisseja. Jeesuksen ehdottomuus on suorastaan hätkähdyttävää. Hän sanoi miehelle: "Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taakseen, ole sopiva Jumalan valtakuntaan." Toisin sanoen: Jos joku on riippuvainen toisten ihmisten mielipiteistä, hän ei ole sopiva Jeesuksen seuraajaksi. Jeesus kuvaa asian kuulijoille yksinkertaisesti vertauksen avulla. Kyntäjä, joka tarttui sen ajan kevyeen kyntöauraan, ei saanut vilkuilla taakseen. Vasemmalla kädellään hänen oli ohjattava auraa. Oikeaa kättään hänen tuli käyttää ohjaamaan härkäparia vajaan kahden metrin mittaisella tutkaimella, jonka kärkeen on kiinnitetty piikki. Koko ajan hänen on katsottava härkien välistä eteenpäin ja pidettävä vako silmissään. Jos kyntäjä katsoi taakseen, vaosta tuli kiero. Huolimattomuudellaan hän silloin rikkoi sen tarkan systeemin, jolla pyrittiin säilyttämään pellon kosteus. Taakseen kurkkailevan työntekijän toiminta oli vahingollista sadon kannalta. Jeesuksen ehdottomuus ei ilmeisesti sopinut miehelle. Hänestä ei tämän jälkeen puhuta mitään.

Samassa yhteydessä kerrotaan kahdesta muustakin miehestä, jotka menivät pois, mutta oli myös toisenlaisia Jeesuksen kohtaamisia. Kerron niistä yhden.

Kapernaumin tulliasemalla istui virkailija keräämässä maksuja kaupunkiin tulijoilta. Siitä kerrotaan Luukkaan evankeliumin luvussa viisi. Yhtäkkiä tullimiehen edessä seisoi Jeesus, jonka hän ilmeisesti tunsi ennestään. Olihan Jeesuksella majapaikka Kapernaumissa Pietarin kodissa. Jeesus katsoi virkailijaan ja sanoi yksinkertaisesti: "Seuraa minua". Kaksi sanaa, jotka muuttivat miehen elämän. Hänestä nimittäin kerrotaan, että hän jätti kaiken, nousi ja seurasi Jeesusta.

Toinen torjuu Jeesuksen kutsun ja menee pois. Toinen jättää kaiken ja lähtee seuraamaan Jeesusta. Tullimies Leevi ei ajatellut, mitä ihmiset kenties sanovat. Luultavasti asiasta puhuttiin aika paljon, sillä olihan tavatonta, että hyväpalkkainen veronkerääjä jätti työpaikkansa, hyvät tulonsa, turvallisen tulevaisuutensa ja läheiset ihmissuhteensa ja lähti Jeesuksen mukaan. Tämän tapauksen merkitystä Leeville kuvaa se, että hän järjesti Jeesukselle kotonaan suuret pidot. Hän ei liittynyt Jeesukseen salaa vaan julkisesti. Hän kutsui juhliinsa monia työtovereitaan ja ystäviään.

Leevi sai elämäänsä uuden suunnan Jeesuksen seuraajana. Hän sai Jeesukselta nimen Matteus, joka merkitsee Herran lahjaa. Se oli Jeesuksen näkemys hänestä, fariseusten ja lainoppineiden halveksimasta tullimiehestä. Myöhemmin hän sai Jumalalta tehtäväkseen kirjoittaa Jeesuksen elämästä. Siitä tuli Raamattumme evankeliumi Matteuksen mukaan. Se, mikä monien silmissä näytti tappiolta, koitui suunnattomaksi voitoksi. Leevin elämällä oli merkitys kauas tuleviin sukupolviin asti.

Leevi kadotti elämänsä Jeesuksen tähden, mutta hän löysi uuden elämän Jeesuksen seurassa, iankaikkisen elämän. Alussa mainitsemani mies halusi pelastaa elämänsä, mutta hän kadotti sen. Jeesus sanoo: "Mitä se näet hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon?" (Mt. 16:26.)

Perjantaina 27.06.08

Hyväksytty vai hylätty

Ehkä joku kuulijoista on miettinyt omaa hengellistä tilaansa. Mieleen on noussut kysymys: "Voinko olla varma pelastuksestani?" tai: "Millä perusteella voin olla varma, että suhteeni Jumalaan on kunnossa?" Näihin kysymyksiin on tärkeää saada vastaus. Sen Jeesus itse antaa meille vertauksessaan kahdesta miehestä.

Miehet menivät eräänä päivänä temppeliin rukoilemaan. Yleensä niin tapahtui iltauhrin aikaan, noin kolmelta iltapäivällä.

Toinen miehistä kuului äärimmäisen tiukkaan uskonnolliseen ryhmään. Hän tunsi Raamattunsa. Hän oli tottunut rukoilemaan. Hän oli elänyt Jumalan käskyjen mukaan niin hyvin kuin pystyi. Hän saattoi rukouksessaan sanoa muiden kuullen, ettei hän ollut ottanut keneltäkään mitään vääryydellä eikä hän ollut huijannut ketään. Hän oli ollut uskollinen puolisolleen, mikä ei siihen aikaan ollut kovin tavallista niin kuin ei nytkään. Hän oli antanut Jumalalle kymmenykset eli kymmenennen osan kaikista tuloistaan. Hän oli paastonnut kahdesti viikossa, vaikka Mooseksen laki käski paastota kerran vuodessa. Hän ei suinkaan ottanut kaikesta tästä kunniaa itselleen, vaan hän kiitti siitä Jumalaa. Hän näki toisten rukoilijoiden takana veronkerääjän, joka hänen ajatuksissaan oli varmuudella ottanut ihmisiltä liikaa ja pistänyt ylimääräisen omaan taskuunsa. Lisäksi tämä oli vihatun miehittäjän palveluksessa. Hän kiitti Jumalaa siitäkin, ettei hän ollut tämän syntisen miehen kaltainen.

Rukoilija oli omasta mielestään hyvä ja hurskas mies. Niin luultavasti monet muutkin hänestä ajattelivat. Hän uskoi, että hän oli hurskautensa ansiosta myös Jumalan suosiossa. Hän oli varma hyvästä osastaan myös kuoleman jälkeen.

Missä määrin tämä kuvaus sopinee sinuun? Et ehkä ole yhtä hyvä kuin tämä mies, mutta olet kuitenkin elänyt kunnon kansalaisena. Ehkä kuulut seurakunnan tai jonkin kristillisen järjestön aktiiveihin. Uskot Jeesukseen ja pyrit elämään niin kuin kuuluu. Et tietenkään aina jaksa, mutta yrität kuitenkin parhaasi. Kenties sinulle on vakuutettu, että olet oikealla tiellä ja että sinun käy hyvin kuoltuasi.

Ei kuitenkaan riitä, mitä itse arvelet itsestäsi tai mitä muut sanovat. Ratkaisevaa on, mikä on Jeesuksen arvio sinusta. Siksi Jeesus kertoo toisestakin rukoilijasta samassa jumalanpalveluksessa.

Tämä mies seisoi muiden takana. Hän oli tullut rukoilemaan aralla mielellä. Hän ei ollut mikään puhdas pulmunen. Hän oli tullimies, joka oli käärinyt kokoon omaisuutta oikein ja väärin. Ehkä hänen omallatunnollaan oli muitakin asioita. Hän tunsi itsensä syylliseksi ihmisten, mutta myös Jumalan edessä. Hänen sisäinen ahdistuksensa oli kasvanut niin suureksi, että hänen oli pakko tulla temppeliin. Hän tunsi itsensä kaikkia muita huonommaksi, eikä tohtinut nostaa edes katsettaan. Hänellä ei ollut sellaisia pitkiä hienoja rukouksia kuin etualalla seisovalla miehellä. Hän kuuli senkin, mitä tämä puhui häneen viitaten.

Veronkerääjällä oli Jumalalle vain yksi asia. Hän löi rintaansa, niin kuin tehtiin vain suuressa ahdistuksessa tai katumuksessa. Hänen suustaan purkautui rukous, kuin hätähuuto: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen." Muuta hän ei osannut sanoa.

Avunhuudossaan hän käytti sanaa, joka viittasi alttarilla palavaan uhriin. Hänen pyyntönsä voitaisiin kääntää sanoin: "Jumala, anna tämän uhrin olla minunkin puolestani."

Miehellä ei ollut Jumalalle tuotavana hurskautta, ei onnistunutta elämää. Hänen toivonsa oli uhrissa. Jumala itse oli antanut kansalleen mahdollisuuden uhrata viaton eläin syntiensä sovitukseksi, jotta Jumalan ei tarvitsisi tuomita syntistä ihmistä iankaikkiseen kuolemaan eli kadotukseen.

Tästä miehestä Jeesus sanoi: "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei." Mikä asetelma! Omissa ja ihmisten silmissä hurskas mies ei ollut vanhurskas Jumalan edessä. Hän tuli rukoilemaan syntisenä ja lähti synneissään sitä edes itse tajuamatta. Syntiään katuva, omantuntonsa ahdistama mies lähti kotiin vanhurskaana, puhdistettuna ja Jumalan hyväksymänä sen uhrin tähden, johon hän vetosi.

Mikä erottaa ihmiset toisistaan Jumalan edessä? Jeesuksen uhri, joka on annettu koko maailman puolesta. Vain sellaisella hurskaudella on merkitystä, joka vetoaa Golgatan uhriin, sillä vain siinä on syntiemme anteeksiantamus, elämä ja autuus.

Jeesus kutsuu meitä nyt tutkimaan itseämme. Onko meidän pelastuksemme perusta Jeesuksen uhrissa? Jos se lepää minkä muun varassa tahansa, iankaikkisen elämän portit sulkeutuvat kerran edessämme.

Takaisin