Raamattuavaimet Radio Deissä 13.-17.11.2006
Aihe: Jumalan tuomiolla nyt ja vasta
Ma   Jumalan tuomio omassatunnossamme
Ti     Isien pahat teot
Ke   Jumala tuomitsee rappeutuneet kansat
To    Myös uskovien teot tutkitaan
Pe   Nimi Elämän kirjassa


Maanantaina 13.11.06

Jumalan tuomio omassatunnossamme

Tässä eräänä aamuna johduin ystäväni kanssa keskustelemaan kuningas Daavidin lankeemuksesta. Oikeastaan mietimme, missä hänen lankeemuksensa varsinaisesti oli. Oliko se siinä, että hän pysähtyi katselemaan toisen miehen vaimoa, joka oli peseytymässä talonsa katolla kuninkaan linnan alapuolella vai siinä, että makasi hänen kanssaan. Vai oliko se kenties siinä, että nainen alkoi odottaa hänelle lasta vai siinä vai että Daavid murhautti naisen aviomiehen. Lista on pitkä. Tulimme siihen tulokseen, että teot olivat vain seurausilmiö. Synti oli siinä, mitä oli tapahtunut Daavidin sydämessä. Kun sopiva hetki tuli, hänessä oli valmius lankeamiseen. Sitten hän yritti kaikin keinoin peittää tekoaan, ja niin hän joutui yhä mustempiin vesiin.

Synti tapahtuu aina ennen muuta ihmisen sydämessä. Kun Jumala lähetti viestin Daavidille profeetta Naatanin välityksellä, Jumala ei ensi sijassa puuttunut Daavidin tekoihin, vaikka ne ilman muuta olivat syntiä Jumalan edessä. Jumala katsoi ja katsoo meidänkin elämässämme syvemmälle.

Daavid sai Jumalalta viestin, joka on kirjoitettuna Toisen Samuelin kirjan luvussa 12: "7. - - Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastanut sinut Saulin käsistä. 8. Minä olen antanut sinulle herrasi linnan sekä herrasi vaimot sinun syliisi. Israelin ja Juudan heimot minä olen antanut sinulle. Jos tämä olisi vähän, niin antaisin sinulle vielä sekä sitä että tätä. 9. Miksi olet pitänyt halpana Herran sanan ja tehnyt sitä, mikä on pahaa hänen silmissään? Heettiläisen Uurian sinä olet surmannut miekalla, tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi. 10. Sen tähden miekka ei ole milloinkaan väistyvä sinun suvustasi, koska olet pitänyt halpana minut ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Uurian vaimon."

Ensin Jumala panee Daavidin ajattelemaan, mitä kaikkea hyvää hän oli Daavidille antanut ja tehnyt. Kuitenkin Daavid tahtoi juuri sitä, minkä Jumala on kieltänyt meiltä jokaiselta; hän halusi lähimmäisensä puolison.

Mikä oli Jumalan sanojen mukaan Daavidin synti? Nyt tulemme kaikkein olennaisimpaan asiaan, joka ilmaistaan kahdella tavalla. Ensin Jumala sanoo: "9. Miksi olet pitänyt halpana Herran sanan?" Daavid oli toiminut vastoin selvää Jumalan kieltoa. Emme tiedä, unohtiko hän Jumalan sanan himonsa hetkellä vai selittikö hän sen itselleen sopivalla tavalla.

Jumala sanoi saman asian vieläkin painavammin: "Olet pitänyt halpana minut". Jokainen, joka toimii vastoin Jumalan sanaa, pitää halpana itsensä Jumalan. Ihminen asettaa itsensä Jumalan sijaan ja toimii oman mielensä mukaan. Unohdamme helposti, että olemme tekemisissä elävän ja pyhän Jumalan kanssa, joka ei koskaan anna meille oikeutta toimia häntä ja hänen sanaansa vastaan.

On kuitenkin onnellista, jos Jumala saa tuomita meidät synnistämme tämän elämän aikana. Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä luvussa 11 sanotaan: " 31. Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; 32. mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi."

Jumala tuomitsi Daavidin hänen omassatunnossaan, ja Daavid nöyrtyi Jumalan tuomion edessä. Hänen syvä katumuksensa tulee koskettavalla tavalla esiin muun muassa hänen synnintunnustuksessaan psalmissa 51: "3. Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden. Pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. 4. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. 5. Minä tunnen rikokseni, ja syntini on aina minun edessäni. 6. Sinua ainoaa vastaan minä olen tehnyt syntiä, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi. Sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi. - - 11. Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki pahat tekoni."

Daavid sanoi profeetta Naatanille: "13. - - "Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan." Naatan vastasi hänelle Herran sanana: "Niin on myös Herra antanut anteeksi sinun syntisi. Sinä et kuole." Jumalan armo riitti peittämään hänen sydämensä ja elämänsä syntisyyden.

Jos sinun omatuntosi nuhtelee sinua, ole onnellinen. Jumala puhuu sinulle. Hän saa sinut katumaan pahoja ajatuksiasi, sanojasi ja tekojasi. Siksi mielessäsi saattaa pyöriä kysymys: miksi minä onneton tein niin? Voi, jos saisin tehdyn tekemättömäksi! Asetu nyt Jumalan eteen ja puhu kaikki hänelle avoimesti ja rehellisesti. Usko sitten Raamatun sana Jesajan kirjan luvusta 44: "22. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven ja syntisi kuin sumun. Käänny minun puoleeni, sillä minä olen lunastanut sinut." Rajan takana ketään ei enää syytetä siitä, mikä täällä on saatu anteeksi. Elämä Jumalan yhteydessä ja hänen anteeksiannossaan on parasta, mitä ihmiselle voi tässä elämässä tapahtua.


Tiistaina 14.11.06

Isien pahat teot

Vanhassa raamatunkäännöksessä on Toisen Mooseksen kirjan luvussa 20 teksti: "5. Minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat." Se on jäänyt monien mieleen ja herättänyt lukuisasti kysymyksiä. Moni kysyy ahdistuneena, rankaiseeko Jumala hänen synneistään hänen lapsiaan ja lastenlapsiaan. Joku pelkää, että hän kärsii vanhempiensa tai kenties isovanhempiensa syntien tähden. Olen kuullut sellaisestakin kummallisuudesta, että joku julistaja katkoo menneiden sukupolvien aiheuttamia kirouksia kuulijoidensa elämästä.

Jokaisesta varmaan tuntuu ahdistavalta ajatus koston Jumalasta. Uudessa käännöksessä onkin tälle jakeelle annettu muoto: "Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua." Kohtaa on pyritty lieventämään, mutta ajatus on muuttunut vielä pahemmaksi. Sen mukaan me vastaamme isiemme pahoista teoista. Jumalan Kansan Raamatussa, jota itse käytän, sanotaan: "Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka rankaisen isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat." Tässä kosto on vaihtunut rangaistukseksi, mikä on helpompi ymmärtää kuin kosto, mutta on kuitenkin samansisältöinen.

Jumala ei seuraa elämäämme saadakseen kostaa meille isien synnit. Raamattuhan sanoo Jesajan kirjan luvussa 30, että "18. Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen. Hän nousee armahtaakseen teitä, sillä Herra on oikeuden Jumala." Mistä siis on kysymys? Elämässä isien pahat teot samoin kuin meidän, vaikuttavat lapsiin ja lastenlapsiin. Tekomme kantavat hedelmää. Niistä on aina tietyt seuraukset, hyvät tai huonot. Jos lapset kasvavat vaikkapa väkivallan, rakkaudettomuuden, valheen, katkeruuden tai vihan ilmapiirissä, se vaikuttaa heidän koko elämäänsä. Kun vanhemmat elävät Jumalan sanan vastaisella tavalla, sillä on vääjäämättömät seuraukset heidän ja heidän lastensa ja jopa lastensa lasten elämään. Sanoinkin aikanaan oppilaille uskonnonopettajana toimiessani: "Vaikka ette välittäisi Jumalasta viiden puupennin vertaa, niin hänen käskyjensä rikkomisesta seuraa aina vaikeuksia elämäänne."

Eilen puhui siitä, mitä Jumala sanoi kuningas Daavidille hänen synneistään. Otan saman kohdan esille uudelleen niin, että siinä näkyvät Daavidin syntien seuraukset hänen omassa perheessään ja tulevissa polvissa. Toisen Samuelin kirjan luvussa 12 Jumala sanoo: "9. - - Heettiläisen Uurian sinä olet surmannut miekalla, tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi. 10. Sen tähden miekka ei ole milloinkaan väistyvä sinun suvustasi - - 11. - - Minä nostatan sinulle onnettomuuden omasta perheestäsi, ja silmiesi edessä minä otan vaimosi ja annan heidät toiselle --." Jumala sanoi, mitä Daavidille tulisi tapahtumaan, koska hän oli ottanut Uurian vaimon ja surmauttanut Uurian. Daavidin lapset ja lastenlapset tulisivat käyttämään miekkaa isänsä tapaan ja intohimosta aiheutuvia rikoksia tapahtuisi hänen omassa perheessään. Niin kävi. Daavid oli saanut syntinsä anteeksi, mutta niiden vaikutukset jäivät. Jumala ei heitä kuumaa kiveä päällemme, niin kuin joillekin on kotona sanottu. Syntiemme rangaistus täällä maan päällä on syntiemme seurauksissa, joita joudumme kantamaan. Jos olemme saaneet syntimme anteeksi Jumalalta, hän ei meitä rankaise. Hän on synneistämme rangaissut Poikaansa.

Vielä on huomioitava kaksi asiaa. Käsittelemämme koston kohta liittyy ensimmäiseen käskyyn: "2. Minä olen Herra, sinun Jumalasi." Ihmisen elämän merkittävin asia ja suurin siunaus on siinä, että Jumala on elämässä ensimmäisellä sijalla. Hän on hyvä Jumala ja hän tahtoo meille hyvää iäisyyteen asti. Toiseksi Jumala sanoo: "5. - - Minä rankaisen isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat, 6. mutta osoitan armoni tuhansille, jotka minua rakastavat ja noudattavat käskyjäni." Kun ihminen elää Jumalan anteeksiannossa ja rakkaudessa, vanhempien tai suvun synnit eivät enää hallitse häntä. Hän tuntee ne ja kokee niiden aiheuttaman rikkinäisyyden ja niiden tuottamat kiusaukset ja lankeemuksetkin, mutta ne eivät enää sido häntä. Hän kulkee uutta tietä ja katsoo uskossa Vapahtajaansa.

Keskiviikkona 15.11.06

Jumala tuomitsee rappeutuneet kansat

Moni tuomitsee Israelin siitä, että se on asettunut nykyisille asuinsijoilleen ja perustanut sinne oman valtion. Tosiasiassa tämä on tapahtunut kerran aikaisemminkin, yli kolmetuhatta vuotta sitten. Jumala lupasi silloin maan Israelin kansalle ainiaaksi, niin kuin sanotaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvussa 13. Takana oli siis Jumalan tahto, eivätkä ihmiset voi sille mitään. Jumala on kuitenkin ehdottoman oikeudenmukainen kaikkia kansoja kohtaan, sillä muuten hän ei olisikaan Jumala. Antaessaan kansalleen ns. Luvatun maan, hän ei tehnyt vääryyttä kansoille, jotka siellä silloin asuivat. Siksi Jumala sanoi Aabrahamille Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvussa 15: "13. - - "Tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa. Heidän on palveltava näitä 400 vuotta, ja nämä sortavat heitä. 14. Myös sen kansan, joka heitä orjuuttaa, minä tuomitsen. Sitten he pääsevät lähtemään mukanaan paljon tavaraa. - -. 16. Neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne. Amorilaisten syntivelka ei näet ole vielä täysi."

Jumala sanoi, että he muukalaisuus Egyptissä kestäisi neljäsataa vuotta. Mielenkiintoinen on ilmaisu, joka osoittaa syyn vuosisatojen odotukseen. "16.- - Amorilaisten syntivelka ei näet ole vielä täysi." Jumala oli pitkämielinen amorilaisia kohtaan. Vasta, kun heidän pahuutensa oli siinä mitassa, että tuli Jumalan asioihin puuttumisen aika, hän antoi tuomionsa kohdata heitä. Sen toteuttajana oli Israelin kansa.

Onko Israel sitten muita kansoja parempi? Ei suinkaan. Jumala sanoo sitä kerran toisensa jälkeen niskurikansaksi. Jumala ei ole pidellyt sitä helläkätisemmin kuin muita kansoja. Päinvastoin. Profeetta Jesaja sanoo Israelin kansasta kirjansa luvussa 40, että "se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistään." Se on joutunut kärsimään lukuisista sodista, se on viety pakkosiirtolaisuuteen, elänyt Rooman miehityksen alla ja lopulta hajotettu kaikkien kansojen sekaan. Israelissa on tullut todeksi Jumalan sana: "3. - - Niissä, jotka ovat minua lähellä, minä osoitan pyhyyteni ja kaiken kansan edessä kirkkauteni" (3. Ms. 10). Jumala on ollut oikeudenmukainen Israelia ja myös kaikkia muita kansoja kohtaan. Oikeudenmukaisuus on pelottava sana. Sitä käyttävät vapain mielin vain ne, jotka kuvittelevat olevansa viattomia. Oikeudenmukaisuus on Jumalan pyhyyttä, pitkämielisyys on hänen rakkauttaan. Välillä meistä näyttää, että jokin kansa saa tehdä pahaa loputtomiin, eikä Jumala puutu sen vääryyksiin. Historia kuitenkin osoittaa, että kulttuurin ja moraalin rappeutuessa on tapahtunut suuria mullistuksia, jotka näkyvät muun muassa kunkin aikakauden kartoilta. Siitä pitäisi vetää johtopäätöksiä tähänkin päivään. Jos katsotaan esimerkiksi kristillisten länsimaiden nykyistä tilaa tästä näkökulmasta, voidaan todeta, että se on savijaloilla seisova jättiläinen. Kansat ovat kääntäneet selkänsä Jumalalle. Ne halveksivat häntä avoimesti ja laativat lakeja, jotka ovat vastoin niitä käskyjä, jotka Jumala on ihmisille antanut. Ihmiset luulevat, ettei Jumala välitä mitään ja ettei hän oikeastaan ole mitään. Kirkot ovat suurelta osin maailman kaikuja. Sanoma on muuttunut yhä yhteiskunnallisemmaksi ja ihmiskeskeisemmäksi. Jeesuksen ainutlaatuisuudesta ja hänen kuolemastaan meidän puolestamme kuulee yhä harvemmin. Raamatun valossa on pakko kysyä, kuinka kauan Jumalan pitkämielisyys odottaa ennen kuin hänen tuomionsa tulee. En suinkaan halua olla mitkään tuomion pasuuna. On vain tosiasioita, joita meidän on katsottava silmiin.

On vielä eräs kansoja koskeva näkökohta, joka on tässä yhteydessä mainittava. Jumala sanoi Aabrahamille kutsuessaan hänet lähtemään kohti tuntematonta maata: " 3. Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat. Sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä."

Israel on Jumala silmäterä, ei sen itsensä tähden, vaan koska Jumala on nähnyt hyväksi antaa sen välityksellä sanansa ja Jeesuksen Vapahtajaksemme. Ennen muuta näistä syistä Israel on kansojen koetinkivi. Lopulta kaikki kansat nousevat sitä vastaan. Jumala on kuitenkin luvannut siunauksen niille, jotka Israelia siunaavat ja kirouksen niille, jotka Israelia kiroavat. Tämän toteutuminen on todennettavissa kansojen historiassa.

Me siunaamme Israelia ennen muuta Raamatun sanan, mutta varsinkin Jeesuksen tähden. Jeesuksessa Kristuksessa on koko ihmiskunnan pelastus synnistä ja Jumalan vihasta, tuomiosta ja ikuisesta kadotuksesta. Jumalan pelastussanoma koskee sinuakin tänä aamuna.

Torstaina 16.11.06

Myös uskovien teot tutkitaan

Raamattu puhuu kahdesta ylösnousemuksesta, ensimmäisestä ja toisesta. Niitä sanotaan myös elämän ja tuomion ylösnousemuksiksi. Ensimmäinen ylösnousemus koskaa ainoastaan Kristuksen seurakuntaa, häneen uskovia. Se tapahtuu silloin, kun hän tulee takaisin maan päälle. Hän ottaa silloin täältä luokseen sekä hänessä kuolleet että silloin uskossa elävät ihmiset. Miksi hän kutsuu luokseen vain osan ihmisistä ja miksi juuri ne, jotka ovat yleisesti ottaen aika mitätöntä joukkoa? Näissä ihmisissä on yksi yhteinen piirre: He ovat vanhurskautettuja. Se tarkoittaa, että he ovat tulleet syntiensä tuomitsemina Jumalan eteen. He ovat Jumalan sanasta uskoneet, että Jeesus on kuollut heidän puolestaan ja että Jumala Jeesuksen tähden armahtaa heidät. Heidän kuormansa on otettu pois ja heidät on ikään kuin kääritty Jeesuksen puhtauteen. Niinpä he ovat Jumalan edessä vanhurskaat, täydellisen puhtaat, vaikka heissä synti vaikuttaa edelleen niin kauan kuin he elävät tässä maailmassa.

Kun Jeesus tulee takaisin, hän tuntee nämä puhdistamansa ihmiset. Myös hänen omansa tuntevat hänet ja kuulevat hänen äänensä, jolla hän silloin kutsuu heitä. Paavali kirjoittaa: "16. Herra itse on näet tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin. 17. Sitten meidät tänne jääneet, silloin elossa olevat, temmataan heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin. Niin me saamme aina olla Herran luona. 18. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla." (1. Tess. 4.)

En nyt halua kiinnittää huomiota Jeesuksen paluun enteisiin tai hänen seurakuntansa ylöstempaamiseen, vaan ainoastaan yhteen asiaan, joka tapahtuu samassa yhteydessä. Sitä sanotaan uskovien tuomioksi. Jeesukseen uskovat ihmiset ovat Jumalan kansaa yksin armosta Jeesuksen ristinkuoleman tähden, mutta myös heidän tekonsa, heidän elämänsä uskovina tulevat silloin Jeesuksen tarkasteluun. Paavali kirjoittaa Ensimmäisessä kirjeessään korinttolaisille luvussa kolme: "9. Me olemme Jumalan työtovereita. Te olette Jumalan viljelysmaa, Jumalan rakennus. 10. Jumalalta saamani armon mukaan minä olen viisaana päärakentajana laskenut perustuksen, ja toinen rakentaa sille. Mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa! 11. Muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä on pantu, ja se on Jeesus Kristus. 12. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13. kunkin työ on tuleva ilmi. [Tuomio]päivä, joka ilmestyy tulessa, koettelee, millainen kunkin aikaansaannos on. 14. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, hän saa palkan. 15. Se taas, jonka tekemä rakennus palaa, kärsii vahingon. Hän itse kuitenkin pelastuu, mutta kuin tulen läpi."

Seurakunnan ja kaiken hengellisen elämän perustana on yksin Jeesus Kristus ja hänen täytetty työnsä meidän hyväksemme. Kaikki todellinen kristillinen työ rakentuu tälle perustalle. Jokainen Jeesukseen uskova kristitty on myös seurakunnan rakentaja. Jokainen julistaa ja toimii tavallaan, mutta kerran tulee päivä, jolloin kunkin työ on tuleva ilmi. Jos hän ei rakenna Jumalan sanalla ja jos hän ei rakenna työtään Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen varaan, hänen tekemänsä työ palaa poroksi. Tässä on varoitus meille jokaiselle, sillä me haluamme kovin mielellämme rakentaa omien tunteidemme, kokemustemme, rukousvastaustemme, muuttumisemme, aktiivisuutemme, ihmisten kehumisen, ihmeiden, merkkien tai työmme tulosten varaan.

Kysymys ei kuitenkaan ole vain kielteisestä asiasta. Paavali sanoo Ensimmäisen korinttolaiskirjeen luvussa neljä: "5. Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten ajatukset. Silloin kukin saa kiitoksen Jumalalta." Itse kukin varmaan ihmettelee, mistä Jumala voi meitä kiittää ja millä tavalla hän sen tekee. Lopultahan kaikki hyvä, mitä saamme aikaan, on hänen vaikutustaan. Raamatun mukaan Jumala on jopa itse edeltä valmistanut hyvät työt, että me niissä vaeltaisimme (Ef. 2:10). Ansioistaan ei kukaan silloin kerskaa. Voimme ainoastaan vertauksen palvelijan tavoin sanoa: "Me olemme ansiottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olemme olleet velvolliset tekemään." (Lk. 17:10.) Jumala ei ole meille mistään kiitoksen velkaa.

Kiitoksen perusteena näyttää olevan ennen muuta uskollisuus Herrallemme. Se näkyy Jeesuksen puheissa yhä uudelleen. Jospa hän silloin sanoisi myös meille: "Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen. Minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon." (Mt. 25:23.)

Perjantaina 17.11.06

Nimi Elämän kirjassa

Läpi Raamatun puhutaan salaperäisestä Elämän kirjasta. Ilmestyskirjan luvussa 20 siitä sanotaan: "Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sillä istuvan, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille löytynyt sijaa. 12. Kuolleet, suuret ja pienet, minä näin seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin. Avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja. Kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. 13. Meri antoi siinä olevat kuolleet, ja Kuolema ja Tuonela antoivat niissä olevat kuolleet. Heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. 14. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. 15. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuliseen järveen."

Nykyajan ihmiset eivät suhtaudu kovinkaan vakavasti tulevaan tuomioon eivätkä tuliseen järveen. Se johtunee pääasiassa siitä, että meillä on kovin heikko käsitys pyhästä Jumalasta. Monet pitävät Jumalaa niin mitättömänä, että he voivat avoimesti pilkata ja väheksyä häntä ja heittää hänestä milloin minkäkinlaista herjaa. Tulisen järven käsitämme vain konkreettisesti. Mitä se tarkoittaa Jumalan maailmassa, sitä emme tiedä. Suurin polte siellä lienee elämä erossa Jumalasta ja hänen rakkaudestaan, joka täällä lopulta pitää yllä koko tätä syntistä maailmaa. Se on paikka, jossa ihmiset joutuvat elämään sielunvihollisen ja pahuuden henkiolentojen armoilla. Se on Jumalan taivaan vastakohta. Se on Jeesuksen mukaan pimeyttä ja siellä itketään, eikä sieltä ole enää poispääsyä. Jeesus varoittaa tästä paikasta monta kertaa, mutta ihmiset eivät kuule.

Raamatussa sanotaan monessa yhteydessä, että ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan. Se vaikuttaa monien mielestä ristiriitaiselta, koska aina korostetaan, että pelastus on yksin armosta. Teoista puhutaan kuitenkin siksi, että ne paljastavat, mitä kukin todellisuudessa on. Jokainen voi silloin nähdä ja todeta, että Jumalan tuomio on oikeudenmukainen. Toisilla on hyviä tekoja, sillä Pyhä Henki on saanut ne heissä aikaan. Toisilla on tekoja, jotka ovat tässä elämässä näyttäneet hyviltä, mutta jotka ovat vain ihmisten omia suorituksia. Silloin ne näkyvät oikeassa valossa motiiveineen kaikkineen. Ne eivät täytä Jumalan vaatimuksia.

Pelastus iankaikkiseen elämään tapahtuu yksin armosta. Sen tekee mahdolliseksi Jeesuksen kuolema meidän puolestamme, sillä Jumala on oikeuden Jumala. Vain ne, jotka tässä elämässä ovat suostuneet Jumalan armahdettaviksi, pelastuvat. He ovat ihmisiä, jotka ovat uskoneet, että heillä Jeesuksen kuolemassa on syntien anteeksiantamus ja että he armahdettuina ovat täysin puhtaat ja pyhät Jeesuksessa. Se on täydellisyyttä eli vanhurskautta, joka saadaan lahjaksi ja joka on todellista Jumalan edessä, vaikka itsessämme olemmekin samalla kertaa syntisiä tässä elämässä. Jokaisen armahdetun ihmisen nimi on Elämän kirjassa. Sitä kirjaa sanotaan myös Karitsan elämänkirjaksi tai teurastetun Karitsan elämänkirjaksi. Näin Jumala korostaa Poikansa kuolemaa koko maailman puolesta.

Jos Jeesus on kuollut kaikkien puolesta, miksi kaikkien nimet eivät ole Elämän kirjassa? Miksi edes kaikkien kastettujen nimiä ei sieltä löydy, vaikka ne varmaan ovat siellä kerran olleet? Vastaus on yksinkertainen. Ihmiskunta ja suuri osa kristikuntaa kulkee Jeesuksen ristin ohi ja kuolee synneissänsä. Ilmestyskirjan luvussa kolme jakeessa viisi sanotaan: "5. Joka voittaa, hänet näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä. 6. Jolla on korva, kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille." Voittajia ovat ne, jotka ovat jo tässä elämässä uskossa panneet turvansa ja toivonsa yksin Jeesuksen uhriin. Heidät on puettu Kristuksen vanhurskauteen. Heillä on Jumalan silmin katsottuna puhtaat eli valkeat vaatteet.

Tärkeintä elämässämme on, että nimemme löytyy Elämän kirjasta. Sitä Jeesus teroitti opetuslapsilleenkin. Kun miehet aikanaan palasivat matkalta, jolle Jeesus oli heidät lähettänyt parantamaan sairaita ja julistamaan Jumalan valtakuntaa, he olivat täynnä iloa siitä, että riivaajatkin olivat heille alamaisia. Se oli varmaan valtava tunne ja kokemus. Jeesus kuitenkin palautti heidät maan pinnalle ja sanoi Luukkaan evankeliumin luvussa 10: "20. Älkää kuitenkaan iloitko siitä, että henget ovat teille alamaisia, vaan iloitkaa siitä, että nimenne ovat kirjoitetut taivaissa."

Jeesus kehottaa meitäkin tänä aamuna iloitsemaan täytetystä työstään, johon uskomalla nimemme löytyy Jumalan kirjoista nyt ja sinä päivänä, jolloin kohtaamme hänet kasvoista kasvoihin.

Takaisin