Raamattuavaimet Radio Deissä 25.-29.9.2006
Suurin taivasten valtakunnassa
Aiheet mikkelinpäivän saaratekstistä Mt. 18:1-7,10
Ma   Kuka meistä on suurin?
Ti     Lapsen kaltaiseksi
Ke   Pienuus on suuruutta
To    Sana lapsen uskon tuhoojille
Pe   Lapset ja enkelit


Maanantaina 25.09.06

Kuka meistä on suurin?

Jokaiselle lienee lapsuudesta asti tuttua itsensä vertaileminen toisiin. Äidin oli leikattava kakkupalatkin lähes millin tarkkuudella, jottei kukaan lapsista ajattelisi, että yhtä pidetään muita parempana. Kun vuosia tuli lisää, mietittiin, kuka oli paras jalkapallossa tai juoksussa tai kuka oli luokan paras tai kaunein. Myöhemmin monet ovat mitanneet asemaansa muiden joukossa oppiarvoilla, älykkyydellä, voimalla, suorituksilla, suosiolla ja milloin milläkin. Vertailu istuu luonnossamme kilpailuhenkeen asti. Sitä eivät näytä välttävän nekään, jotka ovat saaneet vuosikausia elää Jeesuksen seurassa, sillä evankeliumit kertovat neljä eri tapausta, jolloin Jeesuksen opetuslapset keskustelivat, väittelivät ja jopa riitelivät siitä, kuka heistä oli suurin. Keskeisinä kilpailijoina ja kiistakumppaneina mittelivät ennen muita Pietari ja Johannes.

Pietari oli luonnostaan johtaja. Hänellä oli nopea käsityskyky ja rehvakka sangviininen luonteenlaatu. Hän oli toiminnan mies. Hän ehätti yleensä ensimmäisenä ilmaisemaan kantansa tai kysymyksensä. Hän oli kuitenkin vain köyhä Gennesaretin järven kalastaja. Hän ei ollut kouluja käynyt, eikä arvoasemissa edennyt.

Johannes taas oli varakkaan kalastajaperheen poika, jonka isällä oli oma kalastuskunta. Aapeli Saarisalo on Raamatun tekstien pohjalta tullut siihen tulokseen, että Johannes kuului pappissukuun, vaikka häntä sen enempää kuin hänen isäänsäkään ei ollut vihitty papiksi. Johannes joka tapauksessa itse kertoo evankeliuminsa luvussa 18 olleensa ylimmäisen papin "tuttava" (Jh. 18:15). Käytetty sana voi merkitä myös sukulaista tai perheystävää. Ilmeisesi hänen perheensä toimi kalanhankkijana pääkaupungin pappisylimystölle. Johannes ei ollut ensimmäistä kertaa ylimmäisen papin palatsissa Jeesuksen kiinnioton jälkeen. Hän voi astua portista sisään Jeesuksen kanssa, sillä hänet tunnettiin. Hän itse kertoo kertoo: "15. Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi menivät Jeesuksen perässä. Tuo toinen oli ylipapin tuttu ja pääsi siksi Jeesuksen mukana ylipapin palatsin pihaan. 16. Pietari jäi seisomaan portin ulkopuolelle, mutta opetuslapsi, joka tunsi ylipapin, meni puhumaan porttia vartioivalle palvelustytölle ja toi Pietarin sisälle pihaan." (KR -92) Johannes tunsi myös nimeltä Malkuksen, jonka korvan Pietari Getsemanessa sivalsi pois.

Johannes oli niin sanotuista paremmista piireistä, nuori, ylpeä ja kiivasluontoinen. Häntä ja hänen veljeään Jaakobia Jeesus luonnehti "ukkosenjylinän pojiksi". Taistelua ensimmäisistä asemista kuvaa veljesten äidin pyyntö Jeesukselle, jonka hän esitti oikein polvistuen Jeesuksen eteen: "Sano, että nämä kaksi poikaani saavat valtakunnassasi istua, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi." Muut opetuslapset närkästyivät Johannekseen ja Jaakobiin.

Viimeisellä aterialla Jeesuksen kanssa tapahtui kuitenkin jotakin merkittävää. Jeesus oli kolmasti valaissut oppilailleen, mitä oli todellinen suuruus Jumalan valtakunnassa. Nyt Johannes käsitti, mitä Jeesus tarkoitti. Pöytä oli ilmeisesti hevosenkengän muotoinen. Illan isäntänä Jeesus istui toisessa päässä kunniapaikalla ja Johannes hänen vieressään nojasi hänen rintaansa vasten. Johannes oli saanut merkittävän. Pietari istui jossakin kauempana, mahdollisesti alimmalla paikalla, pöydän toisessa päässä. Sitten Jeesus alkoi pestä opetuslastensa jalkoja. Se oli palvelijan tehtävä, ja se suoritettiin arvokkaille ja toivotuille vieraille. Jeesus, opetuslasten Mestari, alentui palvelijaksi. Kun hän tuli Pietarin kohdalle, Pietari alkoi estellä. Hän sanoi: "Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani." Hän ei voinut hyväksyä sitä, että Jeesus nöyrtyi hänen edessään. Hän koki olevansa siihen arvoton. Jeesus vastasi: "Ellen minä pese sinua, sinulla ei ole osuutta minun kanssani." " 9. Silloin Simon Pietari sanoi: 'Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää.' 10. Jeesus sanoi hänelle: 'Kylpenyt ei tarvitse muuta kuin että jalat pestään, niin hän on kokonaan puhdas. Te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki.'"

Johanneksen silmät avautuivat. Hän oli ilman muuta antanut Jeesuksen pestä jalkansa. Pietari oli nöyrempi kuin hän, jopa niin nöyrä, että hän tunnusti tarvitsevansa Jeesukselta puhtautta myös päähänsä ja käsiinsä. Ylpeä Johannes murtui sydämessään. Tapauksen merkittävyyttä hänelle osoittaa se, että juuri tämän tapauksen kertomisesta hän aloittaa pääsiäisaterian kuvaamisen. Johannes näki Pietarin uusin silmin, ja kilpailu oli ohi. Tämän jälkeen nämä kaksi miestä toimivat usein yhdessä, sillä heistä tuli läheiset työtoverit.

Kiistaa huomattavimmista paikoista yhteiskunnassa, kirkossa ja jopa raamattupiireissä käydään jatkuvasti. Jeesuksella on tähän asiaan tärkeää sanottavaa. Siitä huomenna.

Tiistaina 26.09.06

Lapsen kaltaiseksi

Jeesuksen opetuslapsia poltti kysymys siitä, kuka oli joukon nokkamies. Voimme ihmetellä tai paheksua heitä, mutta he eivät suinkaan ole olleet ainoita, joita kysymys omasta arvosta ja asemasta on askarruttanut. Monet meistäkin ovat kilpailleet ensimmäisistä sijoista ja tärkeimmistä viroista omissa ympyröissään. Riitely ja jopa taistelu huomiosta, vallasta tai ihmisten suosiosta on joidenkin elämässä todellisuutta parhaillaan.

Jeesuksen opetuslasten kiista arvojärjestyksestä ei sisältänyt maallisia toiveita. Se kohdistui asemaan taivasten valtakunnassa, jonka kuningas Jeesus tulisi olemaan. He uskoivat, että jokainen heistä olisi siellä merkittävässä asemassa, mutta he tahtoivat tietää, ketkä heistä olivat muita suurempia. Eräs tällainen väittely käytiin matkalla Kapernaumiin, Markus kertoo siitä evankeliuminsa luvussa yhdeksän. Samasta tapauksesta puhuu Matteus evankeliuminsa luvussa 18: "33. He (siis Jeesus ja opetuslapset) saapuivat Kapernaumiin. Kotiin tultuaan Jeesus kysyi opetuslapsiltaan: 'Mistä te keskustelitte tiellä?' 34. He olivat vaiti. He olivat väitelleet keskenään siitä, kuka heistä oli suurin." Miehet eivät tahtoneet vastata Jeesuksen kysymykseen. He olivat noloja, ehkä jopa häpeissään. He eivät olleet tienneet tai ajatelleet, että Jeesus oli kuullut heidän väittelynsä. ? Ehkä meillekin on käynyt monta kertaa samalla tavalla. Vai olisimmeko puhuneet kaikkea, mikä on suustamme päässyt, jos olisimme tiedostaneet, että Jeesus itse on kuulomatkan päässä?

Jeesus toi opetuslapset omaan kotiinsa. Väkijoukot olivat poissa. Markus kertoo, että "Jeesus istuutui ja kutsui ne kaksitoista". Hän pyysi miehet ympärilleen, sillä hän oli valmistautunut vastaamaan heitä polttavaan kysymykseen. Tilanne oli tulenarka. Opetuslasten joukko oli pieni. Ylpeyden, kateuden tai jopa vihan pesiytyminen heidän keskuuteensa olisi merkinnyt Jeesuksen luottoryhmän hajoamista kauaskantoisine seurauksineen. Näinhän on tapahtunut lukemattomia kertoja Raamatun ja kirkon historian aikana. Riitoihin ja hajaannukseen sielunvihollinen pyrkii aina siellä, missä Jeesus toimii. Olkaa siis varuillanne.

Jeesuksen vastaus ihmisen suuruutta koskevaan kysymykseen oli mieliin painuva. Hän kutsui luokseen lapsen. Lapsi oli jossakin lähettyvillä, ja hän oli ilmeisesti tuttu Jeesukselle. Jeesus asetti hänet oppilaidensa keskelle ja otti hänet syliinsä. Sitten hän kaikkien hämmästykseksi alkoi puhua kääntymisestä. Hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan." Jeesuksen sanat sisältävät kätketyn varoituksen. Elleivät opetuslapset lakkaa kilpailemasta siitä, kuka heistä on suurin, he ovat vaarassa kadottaa paikkansa taivasten valtakunnassa. Jeesus ei puuttunut vain joihinkin yksityisiin asioihin, ei edes heidän väittelyynsä. Hän nosti esiin heidän sydämensä asenteen. Kääntyminen merkitsee tulemista sen lapsen kaltaiseksi, joka istui Jeesuksen sylissä ja nojasi hänen rintaansa vasten. Kääntyminen ja lapsen kaltaiseksi tuleminen ovat sama asia. Kääntyminen ei ole, niin kuin monet kuvittelevat, vain tapojensa tai käytöksensä muuttamista, ei tiettyjä tunteita tai suorituksia. Se ei ole vain ihanteiden, ystäväpiirin tai harrastusten vaihtamista.

Lapsen kaltaiseksi tuleminen merkitsee suostumista Jeesuksen kutsuun. Jeesus tietää kyllä syntimme ja syyllisyytemme, tekomme, jotka meitä ahdistavat ja elämämme, joka on mennyt ehkä täysin pieleen. Hän näkee avuttomuutemme, sen, että emme pysty tekemään itseämme yhtään paremmiksi. Mutta Jeesus kutsuu juuri syntisiä. Hän on antanut itsensä uhriksi kaikkien syntisten puolesta. Lapsen tavoin saamme luottaa Raamatun sanaan ja uskoa syntimme anteeksi. Jeesuksen sylissä istuvan lapsen lailla saamme myös antautua Jeesuksen rakastettaviksi. Lapset eivät kysy, ovatko he rakastettavia. Tämäkin lapsi vain tuli ja luotti Jeesuksen rakkauteen. Hän ei myöskään etsinyt mitään tietoista tyydytystä tai ajatellut, että hän oli jotenkin erinomainen, koska hänet asetettiin opetuslasten esikuvaksi. Hän tuli Jeesuksen luo sellaisena kuin hän oli, ja istui hänen polvelleen, kun Jeesus avasi hänelle sylinsä.

Lapsen esimerkin tavoin Jeesuksen kutsuun vastaamiseen ei sisälly ylpeyttä eikä epäilystä. Lapsi ei omista mitään, mutta tarvitsee kaiken. Hän ei kykene mihinkään, mutta vastaanottaa kaiken. Hän ei tee mitään ansaitakseen jotakin, vaan hän saa kaiken lahjana. Tämä on kääntymistä, lapsen kaltaiseksi tulemista.

Älä jää epäröiden taivasten valtakunnan portin pieleen, vaikka tuntisit itsesi aivan mahdottomaksi astumaan sisään. Jeesus kutsuu sinua. Hän avaa käsivartensa ottaakseen sinut vastaan, antaakseen kaiken anteeksi ja rakastaakseen sinua. Luota hänen niin kuin lapsi.

Jeesuksen vastaus ei rajoittunut tähän. Huomenna puhun siitä lisää.

Keskiviikkona 27.09.06

Pienuus on suuruutta

Vuosia sitten eräässä lehdessä oli kirjoitus, joka sisälsi 7-vuotiaan Maria-tyttösen kirjeen tutulle papille. Kun kirje julkaistiin, tyttö oli muutamaa päivää aikaisemmin kuollut. Kirjeessään Maria kertoi pappisedälle - niin kuin hän tätä kutsui - monenlaisista asioista. Hän kirjoitti mm. siitä, miten hän halusi olla Jeesuksen lammas ja miten hänen koulutoverinsa olivat häntä siitä syystä nauraneet ja pilkanneet. Sitten hän yllättäen totesi, että joillakin ihmisillä on niin suuri pää, etteivät he mahdu taivaan ovesta sisälle. Myös omalle tutulle papilleen hän esitti paljon puhuvan kysymyksen: "Onko sinulla pappi-setä liian suuri pää, niin ettet sinä mahdu sisälle taivaan ovesta"? Marian kysymys puhutteli pappia niin voimakkaasti, että hän halusi julkaista kirjeen muidenkin luettavaksi.

Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumin luvussa 19: "14. Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni, sillä heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta." Jeesus ei aseta esikuviksi lapsia yleensä, vaan lapset, jotka tulivat hänen luokseen, niin kuin esimerkiksi pieni Maria. Siinä on pääsy sisälle taivasten valtakuntaan, siinä uskovan lapsen kaltaiseksi tulemisessa. Maria oli huomannut, että joillakin oli liian iso pää, jotta he mahtuisivat portista sisälle. Saman totesi eräs vanha savolainen saarnamies nuorelle itsetietoiselle lääketieteen opiskelijalle. "Siul' on liian suur piä", hän sanoi. Sanat pysähdyttivät opiskelijan ja hän nöyrtyi lapsen kaltaiseksi, yksinkertaisesti uskomaan Jeesukseen Vapahtajanaan. Hänestä tuli sittemmin lähetyslääkäri.

Ensin jokaisen on suostuttava kääntymään, jotta pääsisi sisälle taivasten valtakuntaan. Mutta ei sen jälkeenkään kenelläkään ole varaa lähteä kulkemaan pystypäin etumaisille sijoille pyrkien. Jeesus viittasi sylissään lepäävään lapseen ja sanoi Matteuksen luvussa 18 "4. Joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa."

Jeesus puhuu nöyrtymisestä. Se on taipumista. Monet, vaikka he ovat kerran kääntyneet ja tulleet lapsen kaltaisiksi, ovat kuin vahvat puut, jotka kurottavat kohti taivasta Toisia taas voi verrata hentoihin koivuihin, jotka nekin tahtovat seisoa suorassa. Myrskyssä ja lumikuorman alla hento puu taipuu helpommin. Vahvat männyt saattavat myrskyn riepotuksessa kaatua juurineen. Profeetta Jeremia valitti aikanaan Jumalan edessä: "Herra, sinä olet taivutellut minua, ja minä olen taipunut" (Jer. 20:7). Hurskas Daavid kaatui, pahasti, julkisesti ja nöyryyttävästi. Juuri hänestä tuli Israelin suurin kuningas.

Nöyryys ja suuruus kuuluvat yhteen, jos asioita katsoo Jumalan näkökulmasta. Muistan nuoruudestani raamatunopettajan, joka sanoi, ettei nöyräksi voi tulla muuten kuin nöyryytysten kautta. Usein nöyryytykset merkitsevät itkua, kipua ja tuskaa. Jotkut rukoilevat nöyryyttä, mutta parkuvat, kun Jumala ottaa heidät työnsä alle ja sallii heille nöyryytyksiä. Pyhän Hengen vaikutuksesta nöyryytykset synnyttävät pikku hiljaa nöyryyttä. Ilman taipumista Hengen työhön mieli saattaa elämän nöyryytyksissä muuttua mustaksi ja katkeraksi.

Lapsessa, joka nojasi Jeesuksen rintaa vasten, voimme nähdä nöyryyden. Hän ei tullut Jeesuksen syliin peräämään oikeuksiaan tai esittämään vaatimuksiaan. Hän oli riippuvainen Jeesuksesta ja tyytyväinen siihen, mitä Jeesus teki. Lapsi ei vaatinut mitään, ei esittänyt ansioitaan eikä ylpeillyt saavutuksillaan.

Todellinen nöyryys ei tavoittele suuruutta, ei edes ajattele sitä. Nöyryys on itsensä unohtamista. Se on keskittymistä Jeesukseen ja toisiin ihmisiin. Nöyrä ihminen taivuttaa polvensa Jumalan ja hänen sanansa edessä, antautuu Jumalalle ja on onnellinen ja tyytyväinen niin tehdessään.

Nöyryys ei ole kovassa kurssissa tässä maailmassa. Pikemminkin sitä halveksitaan. Jumalan valtakunnassa on toisin. Pienuus on suuruutta. Vähäisin on suurin. Ne Jeesukseen uskovat ihmiset, joita muut eivät välttämättä pidä minään, saattavat kerran olla suurimpien joukossa. Ne, jotka ovat tavoitelleet korkeita, saattavat löytää itsensä viimeisten parista, jos edes sieltäkään. Luther sanoo, ettei tule ajatella olevansa suuri vaan pieni. Suureksi tuleminen tapahtuu itsestään, jos on ensin tullut pieneksi.

On helppoa nöyristellä puheissaan. Toista on olla nöyrä mieleltään. Kysynkin sinulta, rohkenetko tänä aamuna pyytää nöyrtymistä lapsen kaltaiseksi? Eivät lapsetkaan ole puhtaita ja viattomia. He ovat syyllisiä niin kuin aikuisetkin ja tarvitsevat anteeksiantoa. Mitä heillä sitten on? Heillä on yksinkertaista uskoa ja luottamusta Jeesukseen ja hänen sanoihinsa ja lupauksiinsa, jos he ovat niistä tietoisia. Nöyrtyminen on syntiensä tuntemista ja tunnustamista ja niiden anteeksi uskomista. Nöyrtyminen on Jumalan käsiin jäämistä, olivat olosuhteemme minkälaiset tahansa. Se on hengellistä köyhyyttä, joka odottaa saavansa kaiken Herralta Jeesukselta.

Torstaina 28.09.06

Sana lapsen uskon tuhoojille

Eräs julistaja totesi kerran puheessaan, että vasta koeteltu usko on uskoa. Siinä hän varmasti oli oikeassa. Tuntuu kuitenkin pahalta, jos jo pienten lasten täytyy joutua uskossaan koetteelle ennen muuta aikuisten taholta. Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumin luvussa 18: "Joka taas viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. 7. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!"
   Jeesus tietää, mihin hänen omansa, erityisesti pienimmät ja heikoimmat joutuvat maailmassa. He tulevat kohtaamaan ihmisiä, jotka viettelevät heitä hylkäämään uskonsa. Jeesus käyttää viettelemisestä sanaa, joka tarkoittaa ansan asettamista. Ymmärrämme hänen tarkoituksensa, kun ajattelemme rautoja, joilla elämiä on aikanaan pyydystetty. Kun uhri astuu ansaan, se laukeaa. Raudat kiristyvät jalan ympärille, eikä onneton uhri pääse ansasta millään pois.
   Mitään pahempaa ihminen ei voi Jumalan näkökulmasta lapselle tehdä, kuin vietellä hänet uskomasta Jeesukseen. Viettelijät voivat olla hänen kaikkein lähimpiä ja rakkaimpia ihmisiään. He voivat viedä lapsilta, eivät vain uskoa Jeesukseen, vaan jo mahdollisuuden uskomiseen vaikenemalla hengellisistä asioista. Jeesusta kohtaan voidaan jo kotona osoittaa välinpitämättömyyttä ja halveksuntaa. Häntä ja Raamatun sanaa saatetaan pilkata ja ihannoida kaikkea muuta. Lapset voidaan opettaa suhtautumaan Jumalaan ja Jeesukseen piittaamattomasti ja elämään Jumalan sanan vastaisesti. Lapset voivat saada jo kodistaan tai lähiympäristöstään kielteisen asenteen Jeesusta kohtaan. He katsovat vanhempiaan, heidän uskoaan, elämäntapaansa ja ratkaisujaan ja seuraavat heitä. Esimerkin, ja erityisesti isän esimerkin voima on suuri.
   Entä mitä tapahtuu kotona, kun lapsi ilmoittaa uskovansa Jeesukseen tai peräti tulleensa uskoon. Olen kuullut lapsista ja nuorista, puolisoista ja jopa vanhuksista, joita on kohdeltu kaltoin heidän uskoontulonsa tähden ja yritetty taivuttaa heitä luopumaan uskostaan. Heitä ja heidän uskoaan on hävetty. Heitä on pidetty ymmärtämättöminä tai sanottu seonneiksi tai seniileiksi, mutta Jumalan silmissä he ovat arvokkaita. He ovat hänen omiaan, hänen rakkaitaan.
   Vastuullisia Jumalan edessä eivät ole vain vanhemmat, vaan myös opettajat, seurakuntien työntekijät ja kaikki muut, joilla on asema ja vaikutusvaltaa. Joku Jeesukseen uskovista voi tulla kadotetuksi auktoriteettina pidetyn henkilön harhaan johtavan opetuksen tai Jumalan sanan vastaisen elämäntavan tähden.
   Viettelijöitä on myös kaveripiireissä ja luokkatovereissa. Lapset ovat riippuvaisia toisistaan. On vaikea olla millään tavalla erilainen kuin muut, ja usko Jeesukseen tekee erilaiseksi. Moni tahtoo kaveripiirin paineiden alla luopua uskosta, jonka on ehkä saanut uskovassa kodissa, tai ainakin peittää uskonsa. Kukaan ei halua tulla erilaisuutensa tähden muiden kiusaamaksi. Olen usein miettinyt, kuka kantaa vastuun näiden kiusaajien sanoista ja teoista. Eivätkö ne, jotka ovat heihin kylväneet epäuskon tai Jeesusta vastustavan siemenen.
   Kuka tahansa viettelijä on, hän saa osakseen Jumalan pyhän ja ankaran vihan eli tekonsa mukaisen tuomion. Lankeemukseen houkutteleminen on Jeesuksen silmissä niin vakava asia, että viettelijälle olisi parempi tulla heitetyksi mereen myllynkivi kaulassaan. Ilmaisu on äärimmäinen. Ajatus on, että viettelijän olisi parempi kuolla, ennen kuin hän on ehtinyt tehdä hallaa jonkun uskolle. Silloin hänen ei tarvitsisi kohdata Jumalan ankaruutta, joka kohdistuu viettelijään.
    Sitten Jeesus katselee maailmaa ja opetuslastensa tulevaisuutta ja hän huudahtaa: "7. Voi maailmaa viettelysten tähden!" Jeesuksen voi-huudot sisältävät tuomion. Tähän voi-huutoon sisältyy koko Jumalan valtakunnan ulkopuolelle jäävä maailma. Jeesus on kuollut jokaisen ihmisen puolesta. Jumala on niin paljon rakastanut maailmaa, että hän antoi ainoa Poikansa, mutta maailma kääntää hänelle selkänsä. Maailma asettaa ansansa uskoville ja saa joitakin loukkuun.
   Vielä Jeesus sisällyttää voi-huutoonsa häntä ja hänen omiaan vastustavat yksilöt, ei vain maailmaa kokonaisuutena. Jokainen saa oman voi-huutonsa sen hengellisen tuhon mukaan, jota hän tekee tai yrittää tehdä. Tähän joukkoon kuuluu myös monia sellaisia, jotka tekevät tuhoa kristillisyyden ja hengellisyyden nimissä, ne, joita Jeesus toisessa yhteydessä sanoo susiksi lammasten vaatteissa.
   Voisitko sinä tänä aamuna miettiä, mihin joukkoon itse mahdollisesti kuulut? Onko sinulla paikka niiden vähäisten joukossa, jotka uskovat Jeesukseen vai kuulutko kenties viettelijöihin? Vaikka kokisit olevasi kuinka vähäinen opetuslapsi tahansa, Jeesus on sinun kanssasi. Olet hänen silmissään kallis ja suuriarvoinen.

Perjantaina 29.09.06

Lapset ja enkelit

Monet ovat varmaankin nähneet taulun, jossa enkeli kulkee tytön ja pojan suojana rikkinäisellä, huojuvalla sillalla. Usein puhutaankin suojelusenkelistä. Tämä enkelitaulu on ollut monien lasten sängyn vieressä ja siksi se on j äänyt mieleen. Yksi rakastetuimmista hengellisistä lauluistamme puhuu sekin enkeleistä. Ehkä muistat sen sanatkin: "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt' ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vierellä käy." Elämän pimeillä poluilla tämä laulu on tullut siunaavana yhden ja toisen mieleen, vaikka enkelit muuten ovat saattaneet jäädä kauas lapsuuteen.

Enkelit eivät ole lapsuuden satuja. He ovat Raamatun mukaan todellisia. Heitä esiintyy niin Vanhassa kuin Uudessakin testamentissa. Heprealaiskirjeen ensimmäisen luvun mukaan enkelit ovat "palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat osakseen autuuden?" (Hp. 1:14). Harvempi on ehkä tullut ajatelleeksi tätä Raamatun sanaa todellisuutena. Enkeli tai enkeleitä on ainakin jokaisen Jeesukseen uskovan ihmisen vierellä tekemässä palvelusta, eivätkä he liene kaukana kenestäkään. Emme ole tietoisia heidän läsnäolostaan emmekä heidän palveluistaan, mutta he ovat toimineet Jumalan tahdosta. Ilman heidän suojeluaan ja palvelutehtäviään elämämme olisi ollut toisenlainen.

Tämän aamun raamatunkohdassa Jeesus kertoo opetuslapsilleen yhden merkittävän asian enkeleistä. Hän on edellä puhunut lapsista, ja nyt hän jatkaa: "10. Katsokaa, ettette halveksi ketään näistä pienistä. Minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun taivaissa olevan Isäni kasvot."

Jeesus puhuu tässä ensin kaikella arvovallallaan suhtautumisestamme kaikkein vähäisimpiin. Hän oikein painottaa: "Minä sanon teille". Hän sanoo, ettei saa halveksia lapsia, jotka uskovat häneen. Hän ilmaisee sen käskynä ja käyttää kestomuotoa. Jeesus puhuu tätä opetuslapsilleen lapsi sylissään. Kukaan ei saa pitää vähäarvoisina niitä pieniä, jotka luottavat häneen. Heitä ei saa väheksyä eikä laiminlyödä. Jeesus ei salli, että lapsia pidetään arvottomina tai että heihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. On kuin häneen itseensä sattuisi se, mitä tehdään lapsille, erityisesti niille, jotka turvaavat häneen.

Lapsia on usein aliarvioitu kirkoissakin eikä heitä ja heidän hengellisiä tarpeitaan ole aina otettu riittävästi huomioon. Jumalan sanan latistaminen silloin, kun puhutaan lapsille, on lasten halveksimista. Heillä on sama tarve Jeesuksen tuntemiseen ja kohtaamiseen kuin aikuisillakin. Lapsia pitää tuoda Jeesuksen luo. Heitä on voitava tuoda myös kirkkoon. On valitettavaa, että aina joku ärsyyntyy lasten synnyttämästä hälinästä. Eräs nuori pari totesikin kerran, etteivät he olleet kertaakaan käyneet kirkossa pienten lastensa kanssa niin, ettei joku olisi huomauttanut lasten aiheuttamasta häiriöstä.

Lapsia ei saa halveksia, koska heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina Jumalan kasvot. Jumalan taivaassa ei ole sellaisia ajallisia, aineellisia tai paikallisia rajoitteita kuin täällä, minkä näemme ylösnousseen Jeesuksen ilmestymisistä. Enkelit voivat suorittaa tehtäviään täällä ja nähdä samalla Jumalan kasvot. He ovat meitä lähellä ja samalla lähellä Jumalaa.

Raamattu kuvaa enkeleitä monissa eri yhteyksissä ja erilaisissa tehtävissä. Marialle ilmestyi enkeli, jonka nimikin mainitaan. Hän oli Gabriel. Hänet mainitaan Raamatussa aina silloin, kun asia tai tilanne liittyy jollakin tavalla Jeesukseen. Sama enkeli ilmestyi myös Joosefille ja hän on Raamatussa tuonut Jumalan viestin monille muillekin. Myös Jeesuksen ylösnousemukseen liittyy enkeleitä, ja enkeli vahvisti häntä hänen tuskassaan Getsemanessa. Israelin yhteydessä mainitaan enkeli, jonka nimi on Mikael. Jokaisella kansalla saattaa olla oma enkelinsä. Siihenkin on Raamatussa viitteitä. Enkeleillä on myös erityistehtäviä Jumalan pelastussuunnitelmassa, mikä näkyy muun muassa Ilmestyskirjasta. Pikkutytöt rakastavat kiiltokuvaenkeleitä. Niissä enkelit olivat kauniita lapsia, jotka nojaavat pilvenreunaan. Raamattu puhuu Jumalan sotajoukoista.

Vaikka Jeesus puhuu enkelien merkityksestä hänen omiensa elämässä, hän ei tahdo meidän sydämemme kiintyvän heihin. Lutherin kerrotaan saaneen enkeli-ilmestyksen eräässä hänen elämänsä vaikeassa vaiheessa. Mitä hän teki? Hän heitti ilmestystä mustepullolla, niin että muste levisi seinälle. Miksi hän niin teki? Hän ei tahtonut kiinnittyä ilmestyksiin, vaan Raamatun sanaan.

Me iloitsemme enkeleiden olemassaolosta, mutta ensisijainen kiinnostuksemme kohde on Jeesus Kristus, eivät enkelit. Kolossan kristityt olivat mieltyneet enkelien palvomiseen ja olivat Paavalin mukaan vaarassa menettää voittopalkinnon, joka heitä odotti Jumalan luona. Meillä on syytä kiittää enkeleistä, mutta ennen muuta meillä on aihetta ylistää Jumalaa Jeesuksesta ja pelastuksesta hänessä. Jeesuksessa ja hänen sovituskuolemassaan meillä on täydellinen syntien anteeksiantamus ja Jumalan rakkaus tänäkin aamuna.

Takaisin