Raamattuavaimet Radio Deissä 24.-28.10.05
Jumalan sana kantaa
Ma   Sana kantaa elämän umpikujissa
Ti     Sana kantaa kivun keskellä
Ke   Sana kantaa vaikeina aikoina
To    Sana kantaa Jumalan yhteyteen
Pe   Jumalan sana kantaa iäisyyteen asti


Maanantaina 24.10.05

Sana kantaa elämän umpikujissa

Joku on laskenut, että Raamatussa olisi noin 8000 Jumalan lupausta. En tiedä, kuinka juuri tähän lukuun on päädytty, mutta joka tapauksessa lupauksia on pilvin pimein. Välttämättä niihin ei kiinnitä huomiota Raamattua lukiessaan. Niistä tulee jollakin tavalla itsestään selvyyksiä ja niiden sisällölle sokeutuu. Kerran aloin laittaa Raamattuuni pienen ruksin jokaisen jakeen kohdalle, jossa oli lupaus. Se oli mielenkiintoista. Lupauksia oli paljon enemmän kuin olin kuvitellut. Ne rohkaisivat minua suuresti ja vahvistivat heikkoa uskoani. Lupausten huomaaminen oli riemastuttava kokemus.

Elämässämme on tilanteita, jolloin tarvitsemme Jumalan lupauksia erityisen kipeästi. Sellaisia ovat muun muassa ne hetket tai ajat, jolloin edessämme on vaikeita ratkaisuja. Minne pitäisi pyrkiä opiskelemaan? Mistä löydän työpaikan? Onko hän oikea puolisokseni? Kuinka pitäisi järjestää lasten hoitopaikka tai mistä löydän hoidon huonokuntoisille vanhemmilleni? Jokaisella on omat kysymyksensä ja huolensa. Vaihtoehtoja voi olla monia tai sitten kaikki ovet näyttävät sulkeutuvan. Joudumme haparoimaan aivan kuin pimeässä.

Jumala sanoo profeetta Jesajan välityksellä Jesajan kirjan luvussa 50: "10. - - Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa."

Sanat eivät ehkä ensi kuulemalta vaikuta miltään lupaukselta. Itselleni ne ovat kuitenkin olleet kuin riippumatto, johon olen voinut turvallisesti jäädä vienon tuulen liekuteltavaksi. Älkää silti luulko, että luottaminen Jumalan lupauksiin on maailman yksinkertaisin asia. Heikon uskomme tähden niin ei ole. Jumalan lupauksiin luottaminen edellyttää Jumalan tuntemista, eikä sitä saavuteta yhdellä kertaa. Vielä vuosikymmenten jälkeen saatamme vaikean asian kohdatessamme tuntea olevamme jälleen luottamuksen alkukohdassa.

Joka tapauksessa Jumala tahtoo, että luotamme hänen nimeensä. Hänen nimiään ovat mm. "Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala ja Iankaikkinen Isä". Nimensä mukaisesti hän neuvoo meitä. Hän on voimallinen siirtämään vuoria edestämme. Hän on Isämme. Huomaa: hän on Isä! Se on ihmeellinen asia sille, joka on tullut sen kokemuksesta ymmärtämään.

Jumala tahtoo meidän turvautuvan häneen. Sananlaskujen kirjan luvussa kolme sanotaan: "5. Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaa omaan ymmärrykseesi. 6. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän tasoittaa sinun polkusi." Elämän polkumme ei aina näytä kovin tasaiselta. Siksi iloitsenkin Marja-Terttu Tolamon säkeestä: "Mutkankin kautta vie, Herramme suora tie." Me näemme vain mutkat, emme niiden taakse. Herra näkee koko tien.

Yksi merkittävä lupaus on Jeremian kirjan luvussa 31: "9. Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen." Jumalan luo tullaan itkien silloin, kun elämässä on vaikeaa. Monilla saattaa juuri tänä aamuna olla sellainen tilanne. Kyyneleet pyrkivät väkisin silmiin, mutta ei voi itkeä, kun on mentävä töihin tai hoidettava lapsia. Saamme tulla itkien Jumalan eteen, niin kuin lapset juoksevat äidin syliin tai isän polvelle. Ehkä emme enää jaksa sanoin rukoillakaan. Silloinkin Pyhä Henki rukoilee puolestamme sanomattomin huokauksin. Sydänten tutkija kyllä tietää, mikä hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien puolesta.

Jumala lupaa sinulle, että hän johtaa sinua eteenpäin. Jaksatko kuulla tämän totuuden? Jumala johtaa sinua. Vaikka et tänään pääsisikään vaikeasta tilanteestasi eteenpäin, asiasi on vireillä hänen edessään, niin kuin sanotaan Jobin kirjan luvussa 35.

Eniten itseäni on ilahduttanut kohta psalmista 23: "Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden." Se on minulle tärkeä siksi, ettei siinä ole yhtään ehtoa. Jumala ohjaa meidät oikealle tielle oman nimensä tähden. Kiitos Herralle, että se ei riipu minun hurskaudestani, rukouksistani tai muusta sellaisesta. Hän ohjaa minut oikealle tielle itsensä tähden.

Jumalan johdatus ilahduttaa uskovan ihmisen sydäntä. Muut eivät välttämättä koe samoin. Moni suorastaan pelkää Jumalan puuttuvan hänen asioihinsa. Olen tavannut uskoviakin, jotka pelkäävät rukoilla Jumalan tahdon toteutumista. He näyttävät ajattelevan, että pyytäessään leipää Isä antaa heille kiven ja pyytäessään kalaa he saavat skorpionin. Eihän pahin maallinenkaan isä ole sellainen.

Parasta on pyytää Jumalan johdatusta tähän päivään ja koko elämään. Hän vastaa pyyntöömme. Hän on luvannut sen.

Tiistaina 25.10.05

Sana kantaa kivun keskellä

Ehkä tänä aamuna on kuulolla monia sairaita ihmisiä. Jotkut ovat kenties vasta lääkäriltään kuulleet itseään kauhistavan uutisen, ja mieli on ihan sekaisin. Joillakin teistä on hirvittäviä särkyjä, joihin omat lääkkeet eivät tuplanakaan auta. Eräs teistä kertoi, että häntä voi tauotta särkeä parikin vuorokautta. Luulee tulevansa kivusta hulluksi.

Sairauksia ja vammoja on monenlaisia, mutta kivun ja avuttomuuden kokeminen, elämän sivuraiteelle joutuminen ja monenlaiset pelot lienevät kaikille yhteisiä. Emme ole teräsmiehiä tai -naisia. Harva kaiketi välttää putoamisen masennuksen syövereihin. Joskus huutaa Jumalallekin ja purkaa hänelle raivoansa kovasta kohtalostaan. Samoja tunteita koki myös paljon menettänyt ja kivun keskellä elänyt Job, VT:n suuri kärsijä. Siksi moni tarttuu pimeinä päivinään Jobin kirjaan tai psalmeihin, koska niistä löytyy kanssakärsijöitä.

Jumalan lupaukset ovat kaiken ahdinkomme keskellä todellisuutta, vaikka siltä ei tuntuisikaan. Jospa jaksaisit lukea edes Päivän tunnussanan pari raamatunkohtaa kunkin päivän evääksi. Niissä on paljon rohkaisua. Jumalan lupaukset eivät ole vain pelastusrenkaita, joihin pitää tarttua, sillä siihenkään ei kaikin ajoin ole voimia. Ne ovat kuin myrskyn keskellä kelluvat pelastuslautat, joihin meidät vedetään turvaan. Jumala pitää meistä kiinni. Älä pelkää.

Psalmissa 91 ovat sanat: "15. Hän huutaa minua avukseen, ja minä vastaan hänelle. Minä olen hänen luonaan, kun hänellä on ahdistus." Jumala on luonamme hyvinä, mutta myös pahoina päivinä. Hän vastaa huutoomme, vaikka ei aina toivomallamme tavalla. Minua on suuresti puhutellut pieni välähdys Corrie ten Boomin kirjasta Kätköpaikka. Yli viisikymmenvuotiaat sisarukset olivat saksalaisella keskitysleirillä sodan aikana, koska he olivat suojelleet juutalaisia. Olosuhteet olivat äärimmäisen vaikeat. Sitten Corrien sisar Bessie sai Jumalalta rukousvastauksen, että seuraavaan vuodenvaihteeseen mennessä molemmat olisivat vapaita. Mitä tapahtui? Bessie menehtyi. Jumala vapautti hänet tällä tavalla kaikista elämän vaivoista. Corrien kohdalla kirjuri teki virheen, ja hän pääsi vapaaksi. Se oli ihme. Seuraavalla viikolla hänen ikäpolvensa naiset kaasutettiin. Corrie selvisi, koska Jumalalla oli hänelle tehtävä. Hänestä tuli Jumalan sanansaattaja ympäri maailmaa.

Vaikeina hetkinä meistä saattaa tuntua siltä, että Jumalakin on hylännyt meidät. Se ei ole totta! Hän on meidän luonamme sanansa mukaan. Jesajan kirjan luvussa 63 jakeessa 9 Jumala lupaa: "9. Kaikissa heidän ahdistuksissaan oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät." Jumala puhuu tässä kansastaan Israelista, mutta hän on sama tänäänkin. Meidän ahdistuksissamme on hänelläkin ahdistus, sillä hän rakastaa. Hän on elänyt ihmisen elämän ja tietää, mitä kipu ja kärsimys ovat. Hän kärsii kärsivän ihmisen rinnalla. Kasvojen enkeli on VT:ssa Messiaan peitenimi. Jeesus vapahtaa meidät kärsimyksistämme tavalla tai toisella.

Eräs entinen työtoverini sairastui vakavasti. Hän toisti yhä uudelleen: "Raamattu sanoo, että Jumala parantaa kaikki meidän sairautemme." Sitten hän lisäsi: "Jos ei täällä maan päällä, niin sitten siellä perillä." Nyt hän on terveenä rajan tuolla puolen.

Moni ajattelee, että Jumala on luvannut kaikille terveyden. Se ei ole valitettavasti totta, mikä näkyy myös Raamatun ihmisten elämässä. Jokainen toki ymmärtää, ettei sellainen ole mahdollistakaan. Silloinhan kuolemaa ei olisikaan. Kuitenkin jo VT:ssa vakuutetaan, että hän otti päälleen meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme. Sama todetaan UT:ssa Jeesuksen parannettua paljon sairaita. Meidän itse kunkin kivut ja sairaudet ovat olleet Jeesuksen kannettavina. Hän tietää, miltä se kaikki tuntuu, ei vain ruumiissa, vaan myös sielussa. Hän ymmärtää, kuinka paha olo meillä on. Hän voi ottaa sen kaiken pois, mutta välttämättä hän ei tee niin. Hän ei parantanut kaikkia edes eläessään täällä maan päällä. Sen sijaan hän vakuuttaa, että meidän päivämme ovat luetut ja kirjoitetut hänen kirjaansa, ennen kuin yksikään niistä on tullut. Hän odottaa, että luotamme häneen.

Riippumatta kaikista tunteistamme Jumala vakuuttaa: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä." Tässä lyhyessä lauseessa on peräti viisi kieltoa. Jumala sanoo sen siis erityisen painokkaasti. Se voitaisiin kääntää esimerkiksi näin: "En minä sinua hylkää. Ei! En koskaan enkä milloinkaan ole sinua jättävä."

Keskiviikkona 26.10.05

Sana kantaa vaikeina aikoina

Kun vastoinkäymiset lannistavat mieltämme, meistä tuntuu, ettei Jumala edes näe, mitä meille tapahtuu. Koemme helposti, että Saatana meitä kiusaa, ja ettei Jumala välitä siitä vähääkään. Huutommekin näyttää haipuvan tyhjyyteen. Olemme kenties väsyneet odottamaan Jumalan asioihin puuttumista, koska mitään ei ole tapahtunut pyynnöistämme ja rukouksistamme huolimatta.

Jumalan sana kantaa meitä silloinkin, kun elämästä tuntuu pohja pettävän. Rohkaisuksesi otan sinulle tänä aamuna yhden kohdan Raamatusta. Sain sen itse kerran eräältä ystävältäni, kun minulla oli vaikeaa. Se on Toisen Mooseksen kirjan luvusta kolme, jae 16: "Totisesti minä pidän teistä huolen ja pidän silmällä, mitä teille tapahtuu." Se on alun perin sanottu sille israelilaisten orjien joukolle, jota Egyptin faarao oli pitänyt ahdingossa jo noin kahdeksankymmentä vuotta. Emme yhtään ihmettele, jos ihmiset ajattelivat, että Jumala oli heidät unohtanut. Mutta huomaa: he olivat Jumalan silmän alla koko ajan. Jumala ei ollut välinpitämätön. Hän ei ollut unohtanut heitä. Miksei hän sitten aikaisemmin ollut puuttunut heidän elämäänsä ja auttanut heitä? Tähän voi vastata vain sen valossa, mitä myöhemmin tapahtui. He tarvitsivat vaikeat vuotensa, sillä muuten heille ei olisi kelvannut se apu, jonka Jumala oli suunnitellut jo satoja vuosia aikaisemmin. Jumala oli sanonut Aabrahamille 1. Ms. 15: "13. - - "Tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa. Heidän on palveltava näitä 400 vuotta, ja nämä sortavat heitä. - - 16. Neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne. Amorilaisten syntivelka ei näet ole vielä täysi." Kun aika sitten oli kypsä, Jumala puuttui amorilaisten ja israelilaisten asioihin. Hän täytti israelilaisten elämässä suunnitelmansa, jonka hän oli ilmoittanut jo satoja vuosia aikaisemmin. Hän piti heistä huolen - mutta ei tehnyt vääryyttä muillekaan.

Ehkä sinua lohduttaa myös se, mitä Jumala myös sanoi Moosekselle 2. Ms. 3: "7. - - "Minä olen totisesti nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa heidän sortajiensa tähden, sillä minä tiedän heidän tuskansa. 8. Sen tähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten kädestä ja johtamaan heidät siitä maasta hyvään ja tilavaan maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä - - . 9. Israelilaisten huuto on nyt tullut minun kuuluviini, ja olen myös nähnyt sen sorron, jolla egyptiläiset heitä rasittavat."

Jotta Jumalan sanat oikein avautuisivat meille, otan niistä erikseen esille neljä kohtaa, joissa Jumala käyttää persoonapronominia "minä". Hän sanoo: "Minä olen nähnyt." Jumala näki kansansa kurjuuden. Se ei ollut häneltä salassa. "Minä olen kuullut." Jumala kuuli heidän huutonsa. He eivät olleet huutaneet tyhjyyteen. "Minä tiedän." Jumala tiesi heidän tuskansa. Hän ei ollut unohtanut heitä. "Minä olen astunut alas." Hän ei vain nähnyt, kuullut ja tiennyt, mitä oli tapahtunut, vaan hän tahtoi myös auttaa heitä. Jumala on sama tänäänkin.

Luultavasti monen mieleen nousee kysymys: "Miksei hän sitten ole astunut alas minun kurjuuteeni?" Mutta hänhän on tullut alas. Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus tuli ihmisenä ihmisen rinnalle, kärsivänä kärsivien joukkoon. Hän tietää kokemuksesta, mitä ihmisen kärsimys on. Se on kuitenkin vähäistä sen rinnalla, että hän on kärsimisellään ja kuolemallaan lunastanut meidät synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta. Hän on tullut vapauttamaan meidät synnin syyllisyydestä. Hän on tullut alas ollakseen meidän Pelastajamme ja Vapahtajamme. Se on suunnattomasti enemmän kuin Egyptin orjuudesta pääseminen. Israelilaisilla riitti kyllä paljon napisemista ennen heidän vapautumistaan ja matkalla Luvattuun maahan. Emme ole heitä parempia. Heidän elämänsä oli kuitenkin Jumalan vahvoissa käsissä. Niin on meidänkin, jos olemme niihin käsiin jääneet. Vaikka edessämme olisi pitkä kärsimysten tie, meidänkin edessämme on Luvattu maa, iankaikkinen elämä. Paavali, joka kärsi paljon ennen muuta Jeesuksen tähden, kirjoittaa 2. Kr. 4: "17. Tämä hetkisen kestävä kevyt ahdinkomme tuottaa iäisen ja määrättömän kirkkauden 18. meille, jotka emme katso näkyviä, vaan näkymättömiä. Näkyvähän kestää vain aikansa, mutta näkymätön iäisesti."

Jumala vakuuttaa sinulle tänä aamuna: "Totisesti minä pidän sinusta huolen ja pidän silmällä, mitä sinulle tapahtuu."

Torstaina 27.10.05

Sana kantaa Jumalan yhteyteen

Tänä aamuna otan esille Raamatun suurimman lupauksen. Ennen kuin sanon sen, voit hetken miettiä, mitä itse pidät lupauksista suurimpana. Uskallan kuitenkin arvella, ettei se ole sama kuin se, jonka aion nyt esittää. Väitän näet, että suurista lupauksista suurin on se, joka on annettu Aabrahamille: "Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä." Miksi juuri tämä on kaikista suurin? Siinä sanotaan kaksi merkittävää asiaa. Toinen koskee Aabrahamin siementä eli yhtä hänen jälkeläisistään. Paavali valottaa tämän sanan tarkoitusta kirjeessään galatalaisille, luvussa kolme: "16. Lupaukset lausuttiin Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: 'Ja siemenille', kuin monesta, vaan kuin yhdestä: 'Ja sinun siemenellesi', joka on Kristus." Jumala puhui Aabrahamille siis Kristuksesta, lähes kaksituhatta vuotta ennen Kristuksen syntymää.

Toinen merkittävä asia on, että luvatussa siemenessä, Kristuksessa, tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä. Lupaus on niin avara, että sen sisään mahtuvat kaikki kansat, tämänhetkiset, menneet ja myös tulevat. Samalla siihen sisältyy ajatus, että ilman Jeesusta kaikki kansat ovat Jumalan kirouksen alaisia. Se johtuu synnistä, sillä Raamatun mukaan "kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla".

Siunaus on vain yhdessä: Aabrahamin siemenessä, Jeesuksessa Kristuksessa. Se on hänen ristinkuolemassaan. Hän sovitti kuolemallaan koko ihmiskunnan pyhän Jumalan kanssa. "2. Jeesus on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän, vaan myös koko maailman syntien", sanoo Johannes ensimmäisen kirjeensä toisessa luvussa. Sinä kuulut Jumalan armosta siihen joukkoon, niin kuin minäkin. Kristus on tullut meidän sijastamme Jumalan kiroamaksi, että me saisimme luvatun siunauksen, syntien anteeksiannon ja täydellisen puhtauden ja pyhyyden. Sitä Raamattu sanoo vanhurskaudeksi, uskon vanhurskaudeksi. Tämä on suuri ja merkittävä totuus, joka kantaa meitä iäisyyteen asti. Olemme siunatut, vanhurskaat Jeesuksessa, vaikka tässä elämässä synti edelleen asuu meissä ja on meidän jokapäiväisenä vaivanamme.

Välttämättä tämä suuri lupaus ei merkitse mitään elämän kiireisessä sykkeessä ponnistelevalle ihmiselle. Siksi Jumala usein pysäyttää meidät tavalla tai toisella. Hän vetää meidät yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen voidakseen puhua meille. Mikä on hänen viestinsä? Hän ei ensimmäiseksi sano: "Minä tahdon nyt antaa sinulle siunauksen." Sen sijaan hän puhuu meille synnistämme ja syyllisyydestämme hänen edessään. Mitä enemmän hän saa siitä puhua, sitä kurjemmaksi tunnemme olomme. Alamme nähdä totuutta itsestämme.

Minua ovat suuresti puhutelleet Lutherin sanat, jotka kumpuavat hänen omasta kokemuksestaan. "Kun näet syntinen todella tulee tuntemaan itsensä, hän ei usko itseään vain kurjaksi syntiseksi, vaan itse kurjuudeksi. Hän ei usko itseään vain syntiseksi ja kirotuksi, vaan itse synniksi ja kiroukseksi. (Galatalaiskirjeen selitys, s. 346.) Se on tosi vahvasti sanottu. Kovin monet eivät liene kokeneet syntiään niin syvästi kuin hän. Voi kuitenkin olla, että joku tänäkin aamuna on tullut sillä tavoin Jumalan sanan valaisemaksi, että on joutumassa ihan epätoivoon syyllisyytensä tähden.

Jumala on luvannut, että Kristuksessa kaikki kansat tulevat siunatuiksi. Hän ei maininnut, että sinä jäisit ulkopuolelle. Niinpä kuulut siihen joukkoon. Siunauksesta tulevat osallisiksi kaikki, jotka uskovat Aabrahamin tavoin Jumalan lupauksen. Raamattu sanoo: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."

Kuulkaa kaikki te, jotka kamppailette syntienne kanssa. Uskokaa Aabrahamin tavoin Jumalaa, uskokaa, mitä Jumala sanoo ja lupaa. Aabraham uskoi Jumalan lupauksen siitä erityisestä jälkeläisestä, vaikka hän oli vanha ja lapseton mies. Miksi hän sen uskoi? Hän piti Jumalan luotettavana. Uskoessaan lupauksen tulevasta siemenestä, jossa kaikki kansakunnat tulevat siunatuiksi hän uskoi samaan Jeesukseen kuin mekin. Jeesus itse todistaa hänestä, Jh. 8: "56. Teidän isänne Aabraham riemuitsi siitä, että oli näkevä minun päiväni. Hän näki sen ja iloitsi."

Jumalan siunaus tulee vain uskomalla Jumalan antamaan lupaukseen Jeesuksesta. "53. "Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu."

Perjantaina 28.10.05

Jumalan sana kantaa iäisyyteen asti

Jokainen meistä lähtee täältä vuorollaan. Ajatus saattaa tuntua aika kolkolta perjantaiaamun tervehdykseltä. Ne asiat, jotka ovat mielessäni, eivät kuitenkaan ole masentavia, vaan ne avaavat eteemme aivan kuin valaistun tien. Jeesus itse sanoo Johanneksen evankeliumin luvussa 14: " Jh. 14: "1. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. 2. Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Sanoisinko minä muuten teille, että menen valmistamaan teille asuinsijaa? 3. Vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, minä tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen."

Jeesus tahtoo tänä aamuna kohottaa katseemme viimeisen rajan yli iäisyyteen. Mielemme kiintyy tavan takaa ajallisiin murheisiin, niin että kadotamme päämäärämme. On kuin Jeesus sanoisi meille: "Älkää katsoko vain näkyväisiä, vaan myös näkymättömiä." Joillekin tuonpuoleisten ajatteleminen voi olla pakoa todellisuudesta. Kristitylle Jumalan iankaikkinen valtakunta on kuitenkin kuin maali, jota kohti hän juoksee, tai ehkä vain nilkuttaa tai konttaa. Mutta maaliin on päästävä. Elämällä on päämäärä, jota kannattaa tavoitella. Välillä se unohtuu mielestä. Toisinaan pelottaa, ettei sinne asti pääse, tai että sittenkin tulee diskatuksi.

Jeesus rohkaisee meitä. Hän ei tahdo, että sydämemme on murheellinen. Hän kehottaa uskomaan Jumalaan ja uskomaan häneen. Selvyyden vuoksi totean, että uskossa on ikään kuin kaksi puolta. Se on uskomista Jumalan sanaan, siis tiettyjen tosiasioiden tunnustamista ja niihin uskomista sellaisina kuin ne on kirjoitettu Raamattuun. Usko ei kuitenkaan ole vain totena pitämistä, sillä silloin se jäisi kovin ulkokohtaiseksi. Usko muuttuu henkilökohtaiseksi, kun synteinemme tulemme Jeesuksen puhdistettaviksi, ja hän vakuuttaa meidät sanallaan syntien anteeksi antamisesta. Se on henkilökohtaisen uskon syntyhetki, ja sen vaikuttaa Jumalan sana. Niinpä joudumme itse kukin tutkimaan, onko uskomme vain tietoa, vai onko se muuttunut myös henkilökohtaiseksi.

Mitä Jeesus lupaa meille tänään? Hän sanoo, että hänen Isänsä kodissa on monta asuinsijaa tai huonetta, niin kuin uudessa käännöksessä sanotaan. Hän vakuuttaa menevänsä itse valmistamaan sitä. Meitä odottaa paikka, jota Herramme itse meille parhaillaan valmistaa. Jokainen saa sellaisen kuin juuri hänelle sopii. Se ei ole vielä valmis, koska olemme tässä maailmassa, mutta ehkä joku pääsee muuttamaan sinne jo tänään.

Edelleen Jeesus lupaa tulla takaisin ja ottaa meidät luokseen, jotta olisimme siellä, missä hän on. Tärkein ei siis ole asumus, joka meitä odottaa, vaan Herra itse. Suurinta on päästä hänen luokseen ja olla siellä, missä hän on. En voi lakata ihmettelemästä, että hän tahtoo olla iäisyydessä - niin, koko iäisyyden - minun kanssani. Ehkä sinä ihmettelet samaa asiaa omalta osaltasi. Maailman suurin ihme on, kun syntinen ihminen saa olla iäti Herran luona. Asia pitäisi varmaan ilmaista vielä toisellakin tavalla. Maailman suurin ihme on, että syntinen ihminen saa olla iäti Jeesuksen rakastamana hänen luonaan, hänen lähellään.

Koska olet viimeksi mahtanut ajatella, että Jeesus rakastaa sinua niin paljon, että kaipaa sinua lähelleen? Kun katsot itseesi, sellainen ajatus tuntuu niin mahdottomalta, ettei sitä viitsi edes mieleensä päästää. Kun katsot Jeesukseen, joka on kuollut sinun puolestasi, saat jo häivähdyksen todellisesta rakkaudesta. Kun ajattelet ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Jeesusta puolustajanasi taivaassa, sydämesi alkaa iloita. Et voi koskaan olla varma itsestäsi, mutta hänestä ja hänen sanastaan kyllä. Varmuus on varmuutta evankeliumista, ei omasta uskosta, tunteista puhumattakaan.

Katso nyt uskossa rajan yli Jeesukseen, joka on mennyt valmistamaan sinulle asuinsijaa. Uskova ystäväni, joka on saanut kokea lukuisia vaikeita syöpäleikkauksia, on saanut jo nähdä jotakin rajan takaa. Hän kuvasi sitä niin ihanaksi, ettei olisi millään tahtonut tulla takaisin tähän elämään. Hänelle oli kuitenkin sanottu, että hänellä olisi vielä tehtävää täällä. Sen jälkeen häntä on taas leikattu, mutta hän odottaa sitä hetkeä, jolloin hän saa päästä iäiseen kotiinsa ja kohdata Jeesuksensa kasvoista kasvoihin.

Jos sinulla on vielä vuosia paljonkin jäljellä, sinulla on mahdollisuus käyttää ne niin, että niillä on arvoa iäisyyden näkökulmasta. Viimeisellä puomilla asiat näyttävät kovin toisilta kuin elämän vauhtivuosina.

Takaisin