Raamattuavaimet Radio Deissä 13.-17.6.05
Lintujen sanomaa Raamatussa
Ma   Katsokaa taivaan lintuja
Ti     Arvokkaampia kuin varpuset
Ke   Pöllö vai kotka
To    Kyyhkysten sanoma
Pe   Turvapaikka


Maanantaina 13.6.05

Katsokaa taivaan lintuja

Useimmat suomalaiset ilahtuvat keväästä ja lintujen liverryksestä. Kun varsinainen kevätkonsertti alkaa ja siihen liittyy yhä uusia ääniä, tiedämme, että kesä lähestyy. Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään. Juuri nyt luonto oikein helisee.

Raamatussakin puhutaan linnuista monissa eri yhteyksissä. Niitä ei katsella lintuharrastajan silmin, vaan niihin liittyy aina jokin sanoma Jumalalta. Jumala tulee meitä lähelle lintuviesteillään ja painaa sanansa sillä tavalla sydämeemme.

Tänä aamuna Jeesus kehottaa: "Katsokaa taivaan lintuja." Oikein katsokaa! Ei siis riitä pelkkä vilkaisu, ei bongaaminen tai staijaaminen. Jeesus tahtoo meidän pysähtyvän ja seuraavan lintujen elämää.

Jeesus jatkaa: "Katsokaa taivaan lintuja: ne eivät kylvä eivätkä leikkaa ja kokoa varastoihin. Teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa arvokkaampia kuin ne? 27. Kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?"

Murehtimista riittää. Yksi ja toinen on kokenut tilanteen, jossa rahat eivät yksinkertaisesti riitä. Jokainen kuukausi, jopa jokainen päivä on uusi ponnistus. Toisille tällainen kokemus on tilapäinen, toisille puute on jatkuvaa, vuodesta toiseen. Mistä otetaan rahat laskuihin, ruokaan, vaatteisiin tai lasten tarpeisiin, jottei heidän tarvitsisi hävetä muiden keskellä. Kädet menevät usein ristiin ja sydän huokailee Jumalan apua. Murehtiminen täyttää sydämen ja vie voimat ja elämänhalun.

Arkisten murheidemme keskellä Jeesus tahtoo vahvistaa uskoamme. Hän kehottaa katsomaan lintuja. Jos joku ihminen puutteemme keskellä kehottaisi katselemaan taivaan lintuja, se tuntuisi pahalta ja loukkaavalta. Toinenhan ei voi tietää, miltä jatkuva taloudellisissa vaikeuksissa eläminen on. Mutta Jeesus tietää. Hänellä ei ollut edes mitään omaa paikkaa, jossa hän olisi voinut hengähtää ja levätä, ei mitään säännöllistä tuloa. Hän puhuu sen ihmisen kokemuksella, jolla ei ollut mitään. Jeesus toteaa: "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi" (Mt. 8:20)

Huolehtiminen ja murehtiminen ovat eri asioita. Tietenkin meidän on huolehdittava asioistamme kykyjemme ja voimiemme mukaan. Linnutkin huolehtivat ruuastaan ja pesistään, poikasistaan ja toisinaan myös kumppanistaan, jopa uskollisemmin kuin ihmiset omistaan. Ne eivät ole toimettomia, eivätkä odota, että ruoka tulisi suoraan suuhun. Ne lentelevät aamusta iltaan ruokaa etsien, muniaan hautoen ja poikasiaan ruokkien.

Jeesuksen ei kehota meitä huolettomuuteen siinä merkityksessä, että elämän tarpeet tulisivat meille kuin tarjottimella. Ja sittenkin on aikoja, jolloin elämä on niin umpikujassa, ettei voi muuta kuin odottaa Jumalan ihmettä. Ja niitäkin tapahtuu. Ihmeisiin Jumala kuitenkin tavallisimmin tarvitsee toista ihmistä. Hänen tahtonsa on, että autamme toisiamme mahdollisuuksiemme mukaan. Hän sanoo apostoli Johanneksen välityksellä: "17. Jos joku, jolla on tämän maailman hyvyyttä, näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä? 18. Lapset, älkäämme rakastako [vain] sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa" (1. Jh. 3).

Ehkä juuri nyt on sopiva aika ajatella, kenen luo Herra tahtoo sinut lähettää? Kuka tarvitsee kipeäsi eurojasi tai kenties käsiäsi tai jalkojasi? Kuka tarvitsee lämmintä sydäntä lähellään jaksaakseen elää eteenpäin?

Jeesus sanoo kuitenkin meille jokaiselle omissa paineissamme: "Älkää murehtiko." Linnut eivät murehdi. Mitä hyötyä murehtimisesta niille olisikaan? Sen sijaan murehtiminen voisi tappaa ne.

Meidänkään ei tule murehtia, koska Jumala huolehtii meistä. Emme kuitenkaan välty elämän taakoilta ja kärsimyksiltä. Ihmisten maailmassa - niin kuin lintujenkin - tapahtuu paljon vaikeita asioita. Silloinkin elämä on Jumalan käsissä. Varpunenkaan ei putoa oksalta Jumalan tietämättä ja sallimatta.

Tiistaina 14.6.05

Arvokkaampia kuin varpuset

Jokainen meistä tuntee pienen ja vaatimattoman varpusen, joka viihtyy meillä talvellakin. Pientä pihavierastamme kuvaa tuttu sanonta: harmaa kuin varpunen. Harmaavarpuselta meistä saattaa tuntuakin, pysyvästi tai ainakin silloin tällöin. Koemme olevamme yhtä mitättömiä kuin varpuset, joita ei juurikaan arvosteta, ei välttämättä edes huomata. Niillä ei ole koreata pukua, ei korvia hivelevää laulunääntä. Niistä ei ole edes mitään hyötyä.

Ehkä juuri Sinä koet eläväsi varpuselämää? Tunnet, ettet ole mitään, etkä edes sitäkään. Saatat kateellisina katsella, kuinka muilla pyyhkii hyvin ja jäädä ikään kuin muiden selän taakse.

Jeesuksella on kaikille varpusille asiaa tänä aamuna. Hän sanoo: "29. Eikö kahta varpusta myydä yhteen kolikkoon? Silti yksikään niistä ei putoa maahan teidän Isänne sallimatta" (Mt. 10). "6. Eikö viittä varpusta myydä kahteen kolikkoon? Jumala ei kuitenkaan ole unohtanut yhtäkään niistä (Lk. 12). "30. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. 31. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin paljot varpuset" (Mt. 10).

Jeesuksen aikana varpusia myytiin torilla kaikkein köyhimmille, sillä ne olivat halvinta liharuokaa. Niitä voi ostaa kaksittain tai viiden kappaleen nipuissa. Hinta oli kolikko tai kaksi. Ihmisten silmissä varpusilla ei ollut suurtakaan arvoa. Mitä sen sijaan sanotaan Luojastamme? Hänen sallimattaan ei pyydystetä yhtäkään varpusta! Hän pitää lukua jokaisesta. Hän ei ole unohtanut niistä yhtäkään. Hän tuntee varpuset ja muistaa ne ja niiden kohtalon. Hän on Jumala.

Mitä Jeesus tällä tahtoo sanoa? Poimin nyt meidän iloksemme ja rohkaisuksemme ne asiat, jotka sisältyvät Jeesuksen sanoihin. Ensinnäkin: Meille ei tapahdu mitään Jumalamme sallimatta. Moni varmaan nousee vastarintaan kuullessaan jotakin tällaista, jos omassa elämässä on paljon vaikeuksia ja kärsimyksiä. Meidän on mahdotonta käsittää Jumalaa, joka sallii niin paljon pahaa meille henkilökohtaisesti ja maailmalle yleensä. Unohdamme, että elämme syntiin langenneessa maailmassa, jossa joudumme kantamaan omaa ja muiden syntiä seurauksineen ihmiskunnan aamusta alkaen. Vaikka emme aina ymmärrä, miksi mikäkin asia tulee osaksemme, emmekä näe kärsimyksen tarkoitusta, tiedämme kuitenkin, että "Jumala vaikuttaa kaiken niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat, niiden, jotka ovat kutsuttuja hänen suunnitelmansa mukaan". Niin vakuutetaan Roomalaiskirjeen luvussa kahdeksan. Siksi otamme kaiken Jumalan kädestä.

Toiseksi: Jumala ei ole unohtanut yhtäkään meistä. Vanha äitini loukkasi kerran kätensä, ja vakuutti sen jälkeen monta kertaa, että Jumala oli sillä hetkellä unohtanut hänet. Hän oli siinä väärässä. Kuinka hän, joka ei ole unohtanut yhtäkään varpusta, voisi unohtaa jonkun meistä. Se ei ole mahdollista.

Kolmanneksi: Jeesuksen mukaan päämme hiuksetkin ovat kaikki luetut. Yksikään hiuksistammekaan ei putoa Jumalan tietämättä. "Ei voi olla totta!", huokaisee moni. Jeesus ei kuitenkaan pitänyt meitä pilkkanaan. Hän tarkoitti, mitä hän sanoi.

Neljänneksi Jeesus sanoo, ettei meidän tarvitse pelätä. Hän tietää tarkalleen, kuinka usein ja kuinka mustana monet pelot täyttävät mielemme. Meillä ei ole syytä pelkoon, koska hän ei ole unohtanut meitä. Meille ei tapahdu mitään hänen sallimattaan. Hän tuntee huomisemme yhtä hyvin eilisen ja tämän hetken. Luota häneen, vaikka se tuntuisi kuinka mahdottomalta tahansa. Hän on aina luottamuksesi arvoinen, vaikka elämässäsi kaikki ei menekään toiveidesi mukaan.

Viidenneksi: Meillä jokaisella on arvo Jumalan edessä. Mihin se perustuu? Meillä on arvo, koska Jumala on sen meille antanut. Ei ole sitä ihmistä, ei tervettä eikä sairasta, ei onnistunutta eikä laitapuolen kulkijaa, jolla ei olisi arvoa Jumalan hänelle antamana. Ihmisiltä voimme saada halveksuntaa. Meitä voidaan vähätellä ja meidät voidaan sivuuttaa. Jumala ei tee niin. Takuumiehenämme on Jeesus Kristus.

Mikä osoittaa arvomme parhaiten? Se, että Jumala tuli ihmiseksi, kuoli meidän sijastamme, kärsi meidän syntiemme rangaistuksen. Meillä on Jumalan edessä niin suuri arvo, että Jeesus Kristus antoi henkensä meidän puolestamme. Hänen kuolemassaan on anteeksianto myös itsemme vähättelystä ja epäluottamuksestamme Jumalaa kohtaan.

Sinua ei ole unohdettu. Sinä olet Jumalan silmissä arvokas ja kallis.

Keskiviikkona 15.6.05

Pöllö vai kotka

Ehkä olet joskus nähnyt pöllön. Näyttää kuin sillä olisi silmälasit, sellaiset televisioruudun kokoiset, joita käytettiin 70-luvulla. Se näyttää tässä asussaan niin viisaalta, että siitä on tullut viisauden vertauskuva: viisas kuin pöllö.

Vanhassa testamentissa pöllöä kuvataan kahdenlaisessa viitekehyksessä. Se esiintyy ilmentämässä Jumalan tuomioiden perusteellisuutta ja toisaalta ihmisen ääretöntä yksinäisyyttä.

Ensin otan muutaman jakeen profeetta Jesajan kirjan luvusta 13. Ne koskevat suurvalta Babylonian tuhoa Jumalan rankaisun päivänä. Ensi kuulemalta niiden sanoma saattaa tuntua kaukaiselta, mutta Jumala puhuu niissä myös meille. Jesaja kirjoittaa: "19. Niin käy Babylonin, kuningaskuntien kruunun, kaldealaisten ylpeyden ja ihmeen, kuten kävi Sodoman ja Gomorran, jotka Jumala pyyhkäisi pois. 20. Koskaan siellä ei asuta, se jää autioksi polvesta polveen. Ei arabi pystytä sinne telttaansa, ei yksikään paimen lepuuta siellä laumaansa. 21. Vain aavikon eläimet siellä lepäilevät, huuhkajat pesivät huoneissa, strutsit ovat asettuneet taloksi ja villivuohet hyppelevät talojen välissä. 22. Sakaalit ulvovat sen palatseissa, huvilinnoissa kaikuu hyeenan nauru."(KR 1992)

Kuvaus on niin elävä ja voimakas, että voimme nähdä silmissämme vanhan suurkaupungin rauniot ja kuulla korvissamme huuhkajan huhuilun, kun se yön pimeydessä etsii raunioista saalista. Näin Jumala on painanut ihmisten mieleen, mikä on jumalattoman kaupungin tulevaisuus. Tällä tavalla hän osoittaa ihmisille pyhyytensä. Samalla kuva on kauhistava. Jumalattomuus valtaa yhä laajemmin meidänkin kaupunkejamme. Onko meidänkin ovellamme aika, jolloin huuhkajat pesivät huoneissamme? Jumala on pyhyydessään muuttumaton.

Psalmi 102 sisältää toisenlaisen viestin. Se kuvaa ahdistuneen ihmisen vaikerrusta Jumalansa edessä: "4. Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli. 5. Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. Enää en muista syödäkään, 6. huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa. 7. Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa. 8. Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu." (KR 1992)

Ehkä sinäkin olet valvonut öitäsi ahdistustesi tähden, kenties ääneenkin vaikertanut pahaa oloasi. Ehkä elämäsi on raunioina ja sinun on helppo samaistua autiomaan huuhkajaan tai raunioissa asustavaan pöllöön. Etkä sittenkään ole yksin. Psalmi 102 kannattaa lukea kokonaan. Otan siitä vielä vain yhden jakeen: "18. Hän [Jumala] katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan." Koet olevasi yksin, mutta Jumala ei ole sinua hylännyt. Hänen silmänsä ja korvansa ovat kääntyneet sinun puoleesi.

Entä jos katsoisit raunioista ylös taivaalle, kotkan liitoa. Sen pesä on korkealla. Sieltä se nousee siivilleen. Sinäkin voit lentää kuin kotka. Huomaa, mitä Jumala tekee psalmin 103 mukaan: "3. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. 4. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. 5. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka."

Jumala antaa Jeesuksen tähden sinunkin syntisi anteeksi. Vapautettuna kaikesta syyllisyydestä voit nousta lentoon. Jumalan armon ja rakkauden varassa saat uskossa levittää siipesi ja lentää kuin nuori kotka.

Jesajan kirjan luvussa 40 sama asia ilmaistaan näin: "31. Kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat." Katso Jumalaan. Sinä voit luottaa häneen ja uskaltautua ulos pesästäsi niin kuin kotkan poikanen. Sinua kannattavat Jumalan iankaikkiset käsivarret. Sen ilmaisee meille selvääkin selvemmin pari kohtaa Israelin kansan erämaavaellukselta.

Toisen Mooseksen kirjan luvussa 19 Jumala sanoo: "4. Te olette itse nähneet, mitä minä tein egyptiläisille ja kuinka olen kotkan siivin kantanut teitä ja tuonut teidät tänne luokseni." Viidennen Mooseksen kirjan luvussa 32 Jumala ilmaisee saman asian: "11. Niin kuin kotka suojelee pesäänsä ja liitelee poikastensa yllä, niin kuin se kantaa niitä siivillään, niin Herrakin kuljetti kansaansa."

Jumala suojelee sinunkin pesääsi. Hän rakastaa sinun rakkaitasi enemmän kuin sinä. Hän kantaa heitä niin kuin kotka siivillään. Hän tahtoo kantaa teidät jokaisen luokseen. Hän kantaa sinuakin. Älä pelkää.

Torstaina 16.6.05

Kyyhkysten sanoma

Tämän viikon raamattuavaimissa olen ottanut esille joitakin sellaisia kohtia Raamatusta, joissa puhutaan linnuista. Tänä aamuna on vuorossa kyyhkynen, joka esiintyy monessa eri yhteydessä. Se on meille kaikille tuttu lintu. Laulajana siitä tuskin voi puhua. On kuin se potisi alituista angiinaa. Siksi kaiketi juuri kyyhkynen tuli kuningas Hiskian mieleen hänen sairastaessaan vakavaa tautia. Hän kirjoitti: "14. Minun ääneni vinkuu kuin tervapääskyn ääni, kyyhkysen tavoin minä valitan ja vaikerran. Minun silmäni väsyivät tähytessään korkeuteen. Herra, minä olen ahdingossa, auta minut siitä." Sanat ovat Jesajan kirjan luvussa 38 (KR -92).

Jokainen meistä vaikertaa vuorollaan, vaikertaa ainakin sisimmässään, vaikka puristaisi hampaat yhteen ja vaikenisi. Meillä on lupa vaikertaa, ja ihmeellisintä on, että voimme tehdä sen Jumalan edessä niin kuin Hiskia. Se merkitsee, ettemme ole ahdistuksinemme yksin ja että meillä on uskollinen Jumala, joka ei väsy meihin.

Kyyhkynen tuli mieleen myös kuningas Daavidille, kun hän joutui pakenemaan omaa poikaansa, joka tahtoi saada hänen valtaistuimensa ja tapaa hänet. Kuulemme usein vallankumouksista eri puolilla maailmaa, mutta tuskin useinkaan paneudumme pakenijan tuskaan. Psalmissa 55 Daavid kirjoittaa: "7. Jos saisin kyyhkysen siivet, lähtisin lentoon, etsisin lepopaikan. 8. Pakenisin kauas, majailisin autiomaassa. (sela) 9. Kiiruhtaisin turvapaikkaan, suojaan myrskytuulelta."

Moni on varmaan Daavidin tavoin halunnut lentää, päästä pois kaiken vaikean keskeltä, kokea vapautta. Tunnemme itsemme suojattomiksi ja turvattomiksi elämän myrskyjen keskellä ja unelmoimme turvapaikasta, jossa saisi sisäisen ja ulkonaisen levon. Daavidin haikea toive ei sellaisenaan toteutunut, mutta kaikki järjestyi aikanaan. Itkun aika oli ensin, nöyryytyksenkin, mutta Jumalan käden alla monet solmut aukenivat ja elämä hymyili jälleen.

Kun meille Raamatun yhteydessä mainitaan kyyhkynen, useimmille tulee luultavasti ensimmäiseksi mieleen Pyhä Henki, sillä kyyhkysestä on tullut hänen vertauskuvansa. Se johtuu siitä, mitä tapahtui Jeesuksen kastehetkellä. Apostoli Matteus kertoo siitä evankeliuminsa luvussa kolme: "16. Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. 17. Ja taivaista kuului ääni: 'Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.'" Johannes Kastaja todisti tästä tapauksesta myöhemmin: "32. - - "Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. - - 34. Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika." (Jh. 1)

Jumala antoi Hengen laskeutua konkreettisessa hahmossa, koska hän halusi näin tehdä ihmisille selväksi, kuka Jeesus Nasaretilainen todellisesti oli. Kun me katselemme askeltensa tahdissa nokkivia puluja, tämä ei ehkä ensimmäiseksi tule mieleen. Entäpä, jos jatkossa kyyhkysiä katsellessamme ylistäisimme Jumalaa Pyhän Hengen todellisuudesta?

Jeesus liittää kyyhkyseen toisenkin viestin. Hän sanoo opetuslapsilleen lähettäessään heitä edellään julistamaan Jumalan valtakuntaa: "16. Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset." Tämä kohta löytyy Matteuksen evankeliumin luvusta 10.

Opetuslasten tuli toimia niin viisaasti kuin suinkin, mutta heidän piti samalla olla viattomia. Heidän ei ollut syytä antaa puheissaan, toiminnassaan tai elämässään aihetta sen sanan halveksimiseen, jota he julistivat. He olivat Jeesuksen asialla, hänen valtuuttaminaan. Heitä vainottaisiin. He tulisivat olemaan kuin lampaat susien raadeltavina. Missään tilanteessa opetuslasten ei pitänyt ruveta juonimaan, ei ryhtyä mihinkään pelin politiikkaan. Heidän tuli olla viattomia kuin kyyhkyset.

Ei kai Jumalan anteeksianto ole jäänyt jonnekin kauas menneisyyteen ja kristillisyytemmekin jähmettynyt vain joidenkin tapojen jäänteiksi. Elämä saa uuden sisällön Jeesuksen yhteydessä ja uuden tarkoituksen, kun hän meidätkin lähettää viattomina kuin kyyhkyset siihen tehtävään, joka on meille itse kullekin varattu. Ehkä omat murheetkin tuntuvat hiukan vähäisemmiltä, kun Jeesus saa enemmän sijaa elämässämme.

Perjantaina 17.6.05

Turvapaikka

Vähän ennen kuolemaansa Jeesus katseli Jerusalemia, ei niin kuin turisti tai kuin kaupungin asukas. Hän katseli rakasta kaupunkia niin kuin se, joka tietää sen tulevan kohtalon ja suree sitä. Kohta Jerusalemin asukkaat huutaisivat hänet ristille. He tappaisivat hänet niin kuin monet profeetat ennen häntä. He hylkäisivät hänet, ainoan, joka oli heidän todellinen suojansa. Rakkauden tuska kuuluu Jeesuksen sanoissa, jotka on kirjoitettu Matteuksen evankeliumin lukuun 23: "37. Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka murhaat profeettoja ja kivität niitä, jotka on lähetetty sinun luoksesi, kuinka usein olenkaan tahtonut koota lapsiasi, niin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet."

Niin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle. Eräässä lapsille kirjoitetussa kirjassa kuvataan preeriapaloa, joka tuhosi preerialle rakennetun maalaistalon rakennuksineen. Maan jäähdyttyä isäntä tutki tuhon jälkiä. Ohimennen hän potkaisi hiiltynyttä möykkyä pihallaan, ja mitä tapahtui? Kasan alta lähti piipertämään pieniä kananpoikia. Emo oli palanut. Se oli antanut henkensä pelastaakseen poikasensa. Kuva on jäänyt mieleeni.

Jeesus tahtoo koota meitä jumalattomia, pahoja, langenneita ja vastaan hangoittelevia ihmisiä suojaansa kuin kanaemo poikasensa. Hän tarjoaa meille suojaa tämän elämän ahdistusten ja turvattomuuden keskellä. Hän on se, joka viime kädessä rakastaa meitä ja tahtoo meille hyvää, vaikka meidän on toisinaan vaikea uskoa sitä. Hän tietää myös, mitä on kuoleman tuolla puolen. Hän tarjoaa meille suojan, joka kestää myös viimeisen rajan ylityksen ja Jumalan tuomion. Hänessä meillä on iankaikkinen elämä.

Jerusalemin asukkaat eivät tahtoneet Jeesusta. Tahdotko sinä? Sinua ei lopulta auta moraalisi, eivät hyvät tekosi tai hurskaat tapasi. Ne ovat vain omia suojiasi, jotka eivät anna turvaa pahana päivänä eivätkä kuoleman jälkeen. Sinun turvasi on vain Jeesuksessa, joka on kuollut sinun puolestasi. Vain uskossa Jeesukseen sinulla on syntien anteeksiantamus, todellinen elämä ja iäinen autuus. Vain Jeesuksen kuoleman tähden Jumala antaa sinulle anteeksi kaikki syntisi ja syvän pahuutesi. Syntisi ovat edelleen olemassa, mutta Jumala ei lue niitä sinun syyksesi. Jeesus on ottanut sinun syyllisyytesi omaksi syykseen ja kärsinyt sinulle kuuluvan rangaistuksen. Armahtaessaan sinua Jumala peittää sinun syntisi Jeesuksen Golgatalla vuotaneen veren alle, eikä niitä Jumalan silmissä enää ikinä ole. Jumala sanoo psalmissa 32: "1. - - Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty! 2. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojaan, ja jonka hengessä ei ole vilppiä!"

Joka hylkää Jeesuksen on verrattavissa taivaan lintuihin, joista puhutaan Jeremian kirjan luvussa kahdeksan: "7. Haikarakin taivaalla tietää aikansa. Metsäkyyhkynen, pääskynen ja kurki pitävät huolen tuloajastaan, mutta minun kansani ei tunne, mitä Herra on säätänyt."

Muuttolinnut tietävät, koska on niiden aika lähteä etelään ja koska palata takaisin. Ne lentävät tuhansia kilometrejä tiettyjä reittejä, mutta tulevat aina uudelleen tutulle pesimäpaikalleen. Vaisto ohjaa ne kotiin. Linnut tuntevat aikansa ja päämääränsä. Toisin on monien ihmisten laita. Kuuletteko Jumalan sydänäänet, kun hän sanoo, ettei hänen kansansa tunne tietä hänen luokseen. Miten se on selitettävissä? Ihmiset eivät välitä siitä, mitä Jumala on puhunut. Siksi heidän elämästään puuttuu oikea suunta ja päämäärä. Kuinka kävisi linnuille, jos ne kadottaisivat suunnan? Kuinka käy ihmiselle, jonka elämä on yhtä harhapolkua, eikä hän ei kuule, mitä Jumala hänelle puhuu?

Jumala tahtoo sinun löytävän hänen luokseen. Siksi hän antaa elämääsi ihmisiä, jotka osoittavat sinulle oikean suunnan. Hän saattaa antaa myrskyjä ja tuulia, jotka painavat sinua hänen lähelleen. Hän rakastaa sinua ja tahtoo, että kuulut niiden joukkoon, jotka riemuiten laulavat: "4. Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani." Meidän alttarimme on Golgatalla, jossa Jumalan Poika uhrasi itsensä meidän tähtemme. Siinä on meidän turvamme, johon voimme laskea myös lapsemme.

Takaisin