Raamattuavaimet Radio Deissä juhannusviikolla 21.- 25.6.04.
Johannes Kastaja - tinkimätön Herran palvelija
Ma   Jumalan valinta
Ti     Kirves puiden alla
Ke   Hallitsijan etsikonaika
To    Epäilyksissä
Pe   Suurin vaimoista syntyneiden joukossa


Maanantaina 21.6.04

Jumalan valinta

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on ollut nähtävissä erityinen enkelibuumi. On ilmestynyt, yhä uusia kristillisiä kirjoja aiheesta. Postikorteissa, kodeissa ja seurakuntien tiloissa on erilaisia enkelinkuvia, ja televisiossakin on nähty useampia enkeliaihetta käsitteleviä sarjoja.

Enkelit ovat todellisia, vaikkakaan eivät juuri sellaisia kuin kuvissa tai filmeissä esitetään. Raamattu sanoo, että he ovat "palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat osakseen autuuden" (Hepr. 1:14).

Erään enkeleistään Jumala lähetti aikanaan puhuttelemaan pappi Sakarjaa. Tapahtumasta kerrotaan Luukkaan evankeliumin ensimmäisessä luvussa. Sakarja oli sinä päivänä se onnellinen pappi, jolle arpa langetti merkittävän tehtävän. Hän sai mennä sisälle temppeliin suitsuttamaan, sillä aikaa kun uhria valmisteltiin ulkona temppelin esipihalla. Silloin se tapahtui. Enkeli ilmestyi hänelle ja ilmoitti, että hän ja hänen vaimonsa, iäkkäät ihmiset, saisivat pojan. Ymmärrämme Sakarjan hämmennyksen. Enkelin ilmoitus oli kaikin puolin käsittämätön. Sakarja ja Elisabet, hänen vaimonsa, olivat odottaneet ja rukoilleet lasta vuosikymmenet. Nyt enkeli ilmoitti mahdottoman tulevan mahdolliseksi. Lisäksi hän sanoi, että pojalle piti antaa nimi Johannes. Enkeli jatkoi: "15. Hän on oleva suuri Herran edessä. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä äitinsä kohdusta asti. 16. Hän kääntää Israelin lapsista monia Herran, heidän Jumalansa puoleen. 17. Kulkien Herran edelläkävijänä Elijan hengessä ja voimassa hän kääntää isien sydämiä lasten puoleen ja tottelemattomia vanhurskasten mielenlaatuun, toimittaakseen näin Herralle valmistettua kansaa."

Ne olivat ihmeellisiä sanoja. Profeetat olivat puhuneet Messiaan edelläkävijästä, ja nyt enkeli sanoi, että Sakarjan pojalla tulisi olemaan tämä tehtävä. Sekä Pojan saaminen että hänen tehtävänsä tuntuivat mahdottomilta. Ei sitä heti voinut uskoa, vaikka Jumalan sanansaattaja ilmoittikin olevansa enkeli Gabriel. Epäuskonsa tähden Sakarjasta tuli mykkä pojan ympärileikkaukseen asti. Se oli samalla merkki hänelle ja muille todellisesta enkelin kohtaamisesta.

Minkä Jumala sanoo, se toteutuu. Elisabet rupesi odottamaan lasta vastoin kaikkea luonnon järjestystä. Kun Maria, joka odotti Jeesusta, tuli tervehtimään häntä, hypähti lapsi Elisabetin kohdussa. Lapsihan oli enkelin ilmoituksen mukaan Hengellä täytetty jo ennen syntymäänsä. Johanneksen synnyttyä Sakarja profetoi: "76. Sinua, lapsi, on kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään, 77. antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksiantamuksessa." Sanat osoittavat, että usko oli tullut epäuskon tilalle. Sakarja luotti Jumalan lupaukseen, jonka enkeli oli hänelle välittänyt.

Noin 400 vuotta aiemmin profeetta Malakia oli Jumalan hengessä profetoinut: "1. - Minä lähetän sanansaattajani raivaamaan edelläni tietä. Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä Valtias, jota te odotatte, ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte. Hän saapuu, sanoo Herra Sebaot." Valtias ja Liiton enkeli ovat Jeesuksen peitenimiä tässä niin kuin monessa muussakin Vanhan testamentin kohdassa. Malakia jatkaa mm.: "23. Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian." (KR -92) Nyt se oli tapahtunut Elisabetin ja Sakarjan pojassa, joka sillä hetkellä vielä oli pieni, huutava ja kasteleva vauva. Kuka voi uskoa näin uskomattoman asian? Ne, jotka tunsivat Raamatun ennustukset ja luottivat niihin ja enkelin viestiin.

Jumala valitsi tavallisen papin perheen. Vai oliko se sittenkään ihan tavallinen? Sakarja poikkesi aikansa valtapapistosta siinä että hän uskoi Jumalan sanaan. Kyllä muitakin hänen kaltaisiaan varmasti oli, mutta he eivät olleet korkeilla paikoilla. Sakarjan kaltaisia pappeja on meidänkin keskuudessamme ja he ovat erityinen siunaus tälle kansalle. He uskovat sen, minkä Raamattu sanoo ja julistavat sitä ihmisten pelastukseksi.

Ihmisten mielikuva Messiaan edelläkävijästä oli luultavasti toinen kuin minkälaiseksi todellisuus osoittautui. Me odotamme aina jotakin inhimillisesti suurta. Jumalan arviointiperusteet ovat kokonaan toiset. Suuruus onkin usein taakkojen kantamisessa ja kärsimyksessä. Se, mikä ihmisten silmissä on tappio, voikin Jumalan silmin olla voitto. Se näkyy myös Johanneksen elämän vaiheissa.

Tiistaina 22.6.04

Kirves puiden alla

Ihmiset haluavat yleensä kuulla rakastavasta ja hyvästä Jumalasta, joka ymmärtää ihmisten heikkouksia ja lankeemuksia ja auttaa heitä kaikessa hädässä. Johannes Kastajan julistus ei sovi ollenkaan tähän raamiin. Kun hän noin kolmikymppisenä ilmaantui julkisuuteen, hän oli ensinnäkin pukeutunut poikkeavalla tavalla. Hän muistutti ulkoasultaan profeetta Elijaa. Hän oli mieltänyt olevansa se Elija, joka oli tulevan Messiaan edelläkävijä, niin kuin enkeli oli sanonut hänen isälleen ennen hänen syntymäänsä.

Johanneksella oli myös jyrkkä sanoma aivan kuin Elijalla aikanaan. Elija oli huutanut Karmelin vuoren rinteille kokoontuneelle väelle: "Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä. Mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä." (1. Kun. 18:21) Johannes julisti: "7. - - "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaa vihaa? 8. Tehkää sen tähden hedelmiä, joissa parannuksenne aitous näkyy, älkääkä ruvetko sanomaan mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'. Minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. 9. Kirves on jo pantu puitten juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen."

Se oli kovaa puhetta. Johannes julisti kuulijansa kyykäärmeiden sikiöiksi, Perkeleen lapsiksi, joita odotti Jumalan viha. Ihmiset olivat uskoneet, ettei Jumala tuomitsisi heitä, koska he olivat Israelin kansaa, Aabrahamin jälkeläisiä. Johannes osoitti, että he olivat verrattavissa puihin, jotka eivät kantaneet hyvää hedelmää. He olivat valmiit hakattaviksi maahan.

Johannes oli täynnä Jumalan pyhyyden tuntoa. Se teki hänestä voimakkaan parannussaarnaajan. Hän julisti ihmisten synnin synniksi ilman mitään pehmennyksiä. Hän oli Jumalan mies, joka oli Jumalan asialla. Hän ei voinut olla vilpillinen. Oli kysymys ihmisten iankaikkisesta pelastumisesta. Siihen oli vain yksi tie: syntiensä tunnustaminen ja anteeksi saaminen.

Jumalan Henki yhtyi Johanneksen julistukseen ja herätti ihmisiä tajuamaan kadotetun tilansa. He kyselivät: "10. - - "Mitä meidän siis on tehtävä?" 11. Hän vastasi heille: "Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin." 12. Myös publikaaneja tuli kastettaviksi, ja he kysyivät Johannekselta: "Opettaja, mitä meidän on tehtävä?" 13. Hän vastasi: "Älkää vaatiko enempää kuin teille on säädetty." 14. Oli myös sotilaita, jotka kysyivät häneltä: "Mitäs meidän on tehtävä?" Hän vastasi: "Älkää ryöstäkö keneltäkään älkääkä kiristäkö, vaan tyytykää palkkaanne."

Johanneksen sanoma kosketti tavallista kansaa, publikaaneja eli halveksittuja veronkerääjiä ja sotilaita. He esittivät kysymyksen, jonka Jumalan herättämä ihminen aina ensin esittää: "Mitä minun on tehtävä?" Johannes ei kuitenkaan jättänyt heitä tekemistensä varaan, vaan hän kutsui heidät tunnustamaan syntinsä ja ottamaan kasteen syntiensä anteeksiantamiseksi. Monet astuivat veteen. Synti poltti niin, ettei ollut enää väliä, näkikö joku. Ihmiset kaipasivat puhdistusta ja sydämen rauhaa Jumalan edessä, ja he saivat sen Jumalan anteeksiannossa. Johanneksen sanat ja kaste Jordanissa vakuuttivat heidät.

Myöhemmin Jeesus kuvaa Jordanilla tapahtunutta herätystä Lk. 7: "29. Kaikki Johannesta kuulleet, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella. 30. Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät Jumalan tarkoituksen heihin nähden turhaksi eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta."

Huomatkaa Jeesuksen sanat: "Tekivät Jumalan tarkoituksen heihin nähden turhaksi. " Ehkä he uskoivat olevansa vanhurskaita sellaisina kuin olivat tai kenties he olivat niin ylpeitä, etteivät he voineet tavallisen rahvaan kanssa astua Jordaniin ja tunnustaa olevansa syntisiä ja syyllisiä niin kuin muutkin. He jäivät armon ulkopuolelle. Synteihinsä. Jumalan tuomion alle.

Sitten tapahtui, että Jeesus tuli Jordanille ja astui syntisten joukossa kasteelle. Hän oli synnitön, mutta otti syntisen paikan ja aseman tälläkin teollaan. Johannes ei tahtonut kastaa häntä, mutta suostui lopulta Jeesuksen vaatimuksesta. Ja mitä tapahtui: "16. Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Johannes näki Jumalan Hengen tulevan alas kuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päälleen. Mt. 3: "17. Taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon olen mieltynyt." Jumala vahvisti näin Johanneksen uskoa, sillä hänen edessään oli raskaita päiviä. Jumala vahvisti näin myös meidän uskoamme, ettemme maailman kanssa halveksisi hänen Poikaansa.

Keskiviikkona 23.6.04

Hallitsijan etsikonaika

Harvassa on julistajia, jotka eivät silloittele sanomaansa kuulijakunnan mukaan. Useimmat harkitsevat puheensa mahdollisimman tarkkaan, etteivät vain loukkaisi ketään tai joutuisi kenenkään hampaisiin, eivätkä varsinkaan julkisuuden ryöpyteltäviksi. Seurauksena on, että he pyörittelevät asioita saamatta sanotuksi juuri mitään. Johannes Kastaja oli toisenlainen. Hän ei kysellyt, keitä kuulijoiden joukossa mahdollisesti oli.

Eräänä päivänä Johannes puhui aviorikoksesta. Siinä hän puuttui herkkään ja aina yhtä ajankohtaiseen asiaan. Jos hän olisi puhunut vain yleisellä tasolla, ei luultavasti olisi tapahtunut mitään kohtalokasta. Kuulijoista kyllä osa varmaan hermostui tai suuttui ja muutamat kaiketi alkoivat puhua hänestä pahaa. Ehkä häntä syytettiin karkeudesta, ahdasmielisyydestä ja loukkaavuudesta. Niinhän aina tällaisessa tilanteessa käy. Johannes ei kuitenkaan tyytynyt mihinkään ylimalkaiseen. Hän puuttui julkisesti neljännesruhtinas Herodeksen aiheuttamaan pahennukseen. Herodes oli nimittäin houkutellut luokseen velipuolensa vaimon, Herodiaan. Johanneksen puheet olivat Herodekselle ja ennen muuta Herodiaalle liikaa. Johannes vangittiin. Hänet vietiin synkkään Makairoksen linnaan.

Joku varmaan ajattelee, että olisi Johannes voinut olla vähän varovaisempi. Miksi hän sillä tavalla ärsytti miestä, jolla oli valtaa. Johannes oli kuitenkin niitä miehiä, jotka kuuntelivat enemmän Jumalaa kuin ihmisiä. Ei se silti sitä tarkoita, että meidän pitäisi ruveta puhumaan maan johtoportaassa vaikuttavien ihmisten henkilökohtaisista synneistä julkisesti. Se on tehtävä vain silloin, kun Jumala antaa siihen erityisen käskyn. Silloin kyllä sisimmässään tietää, että niin on pakko tehdä, sanovat ihmiset mitä tahansa. Sellainen menettely on kuitenkin poikkeuksellista.

Herodeksen sanotaan pelänneen Johannesta. Miksi hän tunsi pelkoa vankiaan kohtaan? Markuksen evankeliumin luvussa kuusi sanotaan: "20. Herodes tiesi, että Johannes oli vanhurskas ja pyhä mies." Johanneksen olemus ja hänen puheensa saattoivat Herodeksen Jumalan puhutteluun. Herodeksen vaimo tahtoi tappaa Johanneksen, mutta Herodes suojeli vankiaan. Raamattu sanoo, että " kun hän kuunteli Johannesta, monet asiat jäivät vaivaamaan häntä. Hän kuunteli Johannesta mielellään."

Herodeksen omatunto todisti, että Johannes oli oikeassa sanoessaan hänelle: "Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa" (Mk. 6:18). Herodes tiesi olevansa syyllinen Jumalan ja ihmisten edessä. Hän oli tehnyt synnin. Jumala muistutti häntä hänen teostaan. Hän tiesi, että hänen pitäisi nöyrtyä tunnustamaan syntinsä, mutta se oli hänelle ilmeisen vaikeaa.

Herodeksella oli niin sanottu etsikkoaika. Jumala veti häntä puoleensa, mutta hän ei tahtonut taipua Jumalan edessä. Hän siirsi sen aina eteenpäin, tulevaisuuteen. Sitten tulivat ne kohtalokkaat juhlat, jolloin Herodias sai tahtonsa läpi, ja pani tyttärensä pyytämään tanssinsa palkkioksi Johanneksen päätä. "26. Kuningas tuli pahoille mielin, mutta valansa ja pöytävierasten vuoksi hän ei tahtonut vastata kieltävästi. 27. Hän lähetti heti pyövelin ja käski tuomaan Johanneksen pään."

Ihmisten mielipide oli Herodekselle tärkeämpi kuin Jumalan tahto. Hänelle oli tarjottu yhteyttä Jumalaan ja iankaikkista elämää, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän hylkäsi Jumalan. Hän teki elämänsä kohtalokkaimman ratkaisun kääntäessään selkänsä Jumalalle. Johannes ja hänen mestauksensa jäivät vaivaamaan Herodesta. Se tuli ilmi, kun Jeesus aloitti julkisen esiintymisensä. Herodes näet ajatteli, että Johannes oli noussut kuolleista. Hän ei ollut päässyt eroon Johanneksesta ja syyllisyydestään. Hän toivoi tapaavansa Jeesuksen, mutta kun Jeesus aikanaan seisoi syytettynä hänen edessään, Jeesus ei sanonut hänelle sanaakaan. Ei sanaakaan. Se aika oli mennyt ohi.

Herodeksen myöhemmistä vaiheista historia kertoo, että hän pyysi keisarilta kuninkuutta, mutta häntä syytettiin kapinasta. Hänet karkotettiin eteläiseen Ranskaan, ja luultavasti hänet lopulta teloitettiin.

Jumala etsii tänä aamuna julistajia, jotka suostuvat puhumaan hänen tahtonsa mukaan. Hän etsii niitä, jotka kumartavat häntä, eivätkä taivu ihmisten mielipiteiden tai odotusten mukaan. Se tie on aina vaikea, mutta Jeesus on sen tien kulkenut meidän edellämme.

Jumalalla on asiaa myös niille, jotka ovat herkällä mielellä Jumalan sanan edessä. Hän vetää yhteyteensä. Hän tarjoaa iankaikkista elämää, joka on hänen Pojassansa. Ehkä juuri Sinä saat tänä aamuna taipua Jumalan edessä tunnustamaan syntisi ja uskomaan ne anteeksi Jeesuksen ristin työn tähden. Vai jäätkö Herodeksen joukkoihin taivaan ulkopuolelle? Käännätkö selkäsi Jumalalle ihmisten tähden.

Torstaina 24.6.04

Epäilyksissä

Monet sanovat olevansa epäilijöitä. Heidän mielestään on mahdotonta uskoa jotakin, mitä sanotaan Raamatussa tai uskontunnustuksissa. Jotkut epäilijät vaikuttavat ennemminkin kieltäjiltä, sillä näyttää siltä, etteivät he tosissaan haluakaan uskoa. Toiset taas ovat joutuneet suureen ahdistukseen, koska he jostakin erityisestä syystä ovat alkaneet epäillä. He saattavat jopa kokea, että Jumala on hylännyt heidät heidän epäilystensä tähden.

Johannes Kastajakin joutui epäilyksiin Makairoksen linnan vankityrmässä. Hän oli ollut voimakas Jeesuksen todistaja. Hänellä oli ollut selvä käsitys siitä, minkälainen Vanhan testamentin lupaama Messias olisi. Hän odotti voimakasta ja jyrkkää persoonaa, ehkä enemmänkin itsensä kaltaista. Sitä kuvastaa hänen vastauksensa kansalle, joka kyseli, oliko hän itse mahdollisesti se, jota odotettiin. Johannes julisti: Lk. 3: "16. - - Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi, jonka kengänpaulaakaan en ole kelvollinen päästämään. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. 17. Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa. Viljan hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa."

Vankilan hiljaisuudessa, epävarmana tulevaisuudestaan, Johannes alkoi epäillä, ettei Jeesus ollutkaan Messias. Viestit, jotka hän sai Jeesuksen toiminnasta, eivät vastanneet hänen odotuksiaan. Hänen suurin ongelmansa oli ilmeisesti Jeesuksen tavassa suhtautua kaikenlaisiin synnintekijöihin. Hän ei voinut käsittää sitä.

Mitä Johannes siinä tilanteessa teki. Hän paljasti epäilyksensä kahdelle oppilaalleen, jotka olivat tulleet häntä tapaamaan. Helppoa se ei varmasti ollut. Hän, jonka piti olla oppilailleen esikuvana ja voiman antajana, oli joutunut sellaiseen heikkouteen ja ahdistukseen, jota hän ei varmaan koskaan ennen ollut kokenut. Siinä heikkoudessa ja haavoittuvuudessa hänen oli pyydettävä oppilailtaan apua. Hän pyysi heitä menemään Jeesuksen luo kysymään häneltä: "Oletko sinä se tuleva, vai onko meidän odotettava toista?" (Lk. 7:19) Voimme vain hämärästi aavistaa, kuinka vaikeaa sellaisen kysymyksen esittäminen itselleen Jeesukselle oli. Mutta Johanneksella ei ollut mitään muuta mahdollisuutta. Raamattu kertoo: "21. Juuri silloin Jeesus paransi monia ihmisiä taudeista, vaivoista ja pahoista hengistä, ja monille sokeille hän antoi näön." Johannekselle Jeesus lähetti viestin: "22. - - Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleita herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia. 23. Autuas se, joka ei loukkaannu minuun."

Tässä on kolme merkittävää asiaa avuksi ahdistetuille epäilijöille. Ensinnäkin Jeesus ymmärtää epäilyksiämme. Hän ei sanallakaan moittinut epäilevää Johannesta, vaan antoi hänelle hänen tarvitsemansa vastauksen. Niinpä mekin saamme puhua Herralle avoimesti epäilyksistämme. Älä sinäkään pelkää. Hän tuntee sydämesi ajatukset, ennen kuin olet niistä puhunut hänelle mitään. Sinulle itsellesi on tärkeää tulla hänen luokseen ja avautua hänelle. Hän kuuntelee.

Toiseksi hän tietää, että epäilyksemme johtuvat siitä, että olemme syystä tai toisesta loukkaantuneet häneen. Hän ei ole vastannut toiveitamme ja odotuksiamme. Niin kävi lukuisia kertoja hänen eläessään maan päällä. Monet loukkaantuivat häneen ja jättivät hänet. Johannes ei tehnyt niin, vaan kertoi Jeesukselle loukkaantumisensa. Niin meidänkin on syytä tehdä.

Kolmanneksi huomaamme, että Jeesus antoi Johannekselle vastauksen, joka vapautti hänet epäilyksistä. Hän viittasi toimintaansa ja Vanhaan testamentin profetioihin. Ne olivat yhtäpitävät. Mikään muu ei olisi auttanut Johannesta niin kuin sen ymmärtäminen, että Vanhan testamentin lupaukset sittenkin täyttyivät Jeesuksessa. Jeesuksen tehtävänä oli julistaa evankeliumia köyhille.

Mitkään puheet eivät meitäkään vakuuta epäilysten alla huokaillessamme, vaan ainoastaan Jumalan oma sana. Siksi on tärkeää hyvänä päivänä tutkia Raamattua ja opetella sitä, jotta Pyhä Henki voisi muistuttaa vaikeina aikoina mieliimme ne sanat, joita juuri silloin tarvitsemme.

Voimansa päivinä Johannes oli viitannut Jeesukseen ja sanonut: "Katsokaa: Jumalan Karitsa!" (Joh. 1:36) Pyhä Henki oli silloin avannut hänen sydämensä käsittämään, että Jeesuksen oli kuoltava syntiuhrina koko maailman puolesta. Jeesuksen tehtävänä oli tulla evankeliumiksi hengessään köyhille syntisille. Hän ei vain julistanut evankeliumia. Hän itse oli ja on evankeliumi. Hän on Jumalan Karitsa, joka on ottanut pois maailman synnin kärsiessään synnin tuomion ja rangaistuksen ristillä. Hänessä on syntien anteeksiantamus, elämä ja autuus.

Perjantaina 25.6.04

Suurin vaimoista syntyneiden joukossa

On kiintoisaa ja koskettavaa kuunnella Jeesuksen arviota Johannes Kastajasta. Johanneksen oppilaat olivat juuri käyneet kertomassa hänelle Johanneksen epäilyksistä ja lähteneet sitten paluumatkalle. Jeesus tiesi, kuinka Johanneksen tulisi käymään, ja se varmasti sattui häneen. Mitään ei kuitenkaan ollut muutettavissa. Johanneksen elämäntyö oli loppusuoralla. Vielä hän eli. Vielä oli annettu etsikonaikaa Herodekselle. Vielä Jumala vahvisti epäilysten ahdistamaa palvelijaansa. Kohta ikuiset portit aukeaisivat Jumalan sanansaattajalle.

Jeesus tiesi omankin kohtalonsa. Hän seuraisi Johannesta, kun aika oli. Hänen elämäntehtävänsä oli täyttää Isänsä tahto elämällään ja kärsiä tuomio maailman synneistä kuolemallaan. Jeesus näki Johanneksen tien ja omansa.

Johanneksen elämä ja hänen kohtalonsa täytti tällä hetkellä Jeesuksen mielen. Hän tunsi Vanhan testamentin profetiat Johanneksesta ja itsestään ja niiden täyttymisen. Johanneksella oli merkittävin tehtävä, joka koskaan on ihmiselle uskottu. Hän oli valmistanut tien Jeesukselle. Hän oli synnyttänyt ihmisten sydämessä Messiaan odotuksen, jonka Jeesus olisi täyttävä.

Jeesus rupesi puhumaan kansalle, Mt. 11: "7. - - Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? 8. Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Hienopukuisethan ovat kuningasten linnoissa. 9. Vai mitä te lähditte katsomaan? Profeettaako? Minä sanon teille: hän on enemmänkin kuin profeetta. 10. Hän on se, josta on kirjoitettu: Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, ja hän on valmistava sinulle tien. 11. Totisesti minä sanon teille: vaimoista syntyneiden joukosta ei ole noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja."

- - 13. Kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti. 14. Uskokaa tai älkää: hän on Elija, joka oli tuleva. 15. Jolla on korvat, kuulkoon."


Johannes oli enemmän kuin profeetta. Hän oli Jeesuksen edelläkävijä. Hän oli suurin vaimoista syntyneiden joukossa. Hän oli Elija, jonka profeetta Malakia oli ennustanut tulevan. Kysymys on niin suuresta asiasta, että sen, jolla on korvat, on syytä kuunnella.

Jeesus antaa Johannekselle korkeamman aseman kuin kenellekään muulle, mutta jatkoksi hän sanoo kummalliset sanansa: "vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän." Kuka siis lopulta on suurin? Yhtäkkiä ihmisten suuruusjärjestys meneekin rikki. Meiltä viedään mahdollisuus miettiä, kuka on suurin ja kuka mahdollisesti seuraava. Meillä ei ole eikä koskaan tule olemaan mahdollisuutta panna Jumalan palvelijoita suuruusjärjestykseen. Se voi tehdä vain Jumala.

Kuka sitten on vähäisin taivasten valtakunnassa? Kuka on se, joka tältä kannalta arvioituna ohittaa jopa Johannes Kastajan. Uskaltaisinko esittää sellaisen arvion, että kysymyksessä on ihminen, jota ei pidetä minään, jota halveksitaan ja jota ei tahdota kunnon uskovien joukkoon. Hän on henkilö, joka luultavasti kokee tarvitsevansa armoa ja anteeksiantoa enemmän kuin kukaan muu. Hän riippuu kiinni yksin ristin evankeliumissa. Hän saattaa olla vaikuttamassa monien ihmisten pelastumiseen, ehkä itse tietämättä siitä mitään. Tai hän tulee sisälle Jumalan valtakuntaan viimeisellä hetkellä. Hän ei pyöri julkisuuden valokeilassa. Me emme tunne häntä, mutta Jumala tuntee.

Sitten Jeesus sanoo: "12. Johannes Kastajan päivistä tähän asti taivasten valtakuntaa tavoitellaan hartaasti, ja sitä tosissaan haluavat saavat sen. " Monet ihmiset tahtoivat tosissaan sisälle taivasten valtakuntaan. He tunnustivat syntinsä ja ottivat kasteen Johannekselta. Heidän lisäkseen on vuosisatojen kuluessa ollut paljon niitä, jotka ovat hartaasti tavoitelleet samaa päämäärää. Jeesuksen mukaan he ovat saaneet sen, mitä ovat tosissaan halunneet.

Jos Sinä tavoittelet taivasten valtakuntaa hartaasti, sydämestäsi, sinäkin saat sen, Jeesuksen ristinkuoleman tähden, et muuten. Hän on ovi ja hän on tie ja totuus ja elämä.

Suurin osa ihmisistä jää aina sivustakatsojiksi. Aina on arvostelijoita. Aina on syitä, joiden tähden ei tarvitse kuunnella Jumalan sanaa eikä välittää siitä. Aina takerrutaan toisarvoisiin asioihin ja tehdään niistä ykköskysymyksiä.

Jeesus näki sen ja totesi: "18. Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja he sanovat: 'Hänessä on riivaaja'. 19. Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja he sanovat: 'Mikä syömäri ja viininjuoja, publikaanien ja syntisten ystävä!'" Kumpikaan näistä miehistä ei kelvannut valtaosalle ihmisiä, ei silloin, ei nyt. Mikä on sinun kantasi Johannes Kastajaan ja Jeesukseen Kristukseen?

Takaisin