Raamattuavaimet Radio Deissä 29.8.-2.9.05.
Aiheena Ehtoollinen
Ma   Syntien anteeksiantamiseksi
Ti     Jeesuksen ruumis ja veri
Ke   Yhteyden ateria
To    Kelvollinen ehtoolliselle?
Pe   Esimakua tulevasta


Maanantaina 29.8.05

Syntien anteeksiantamiseksi

Jokainen on joutunut ainakin joskus miettimään ehtoollisen sisältöä. Sitä opetettiin jo rippikoulussa, mutta ehkä siitä ei ole jäänyt kovin paljon mieleen. Kenties kirkossakin on tullut käytyä vain silloin tällöin. Tai ehkä ehtoollisella käynnistä on tullut luonnollinen tapa, eikä sen sisältöä ole tullut tarkemmin ajatelleeksi. On siis mahdollista, että ehtoolliselle osallistuessaan ei tiedon puutteen tähden voikaan omistaa koko sitä suurta lahjaa, jonka Jumala on siihen kätkenyt. Siksi tämän viikon raamattuavaimissa paneudutaan ehtoollisen sisältöön.

Ehtoollinen on Jeesuksen itsensä asettama. Hän nautti pääsiäisaterian opetuslastensa kanssa viimeisenä iltana ennen kuolemaansa. Ehtoollinen on siis eräänlainen testamentti seurakunnalle. Sen viettäminen perustuu Jeesuksen käskyyn. Hänen tahtonsa on, että seurakunta nauttii ehtoollista hänen paluuseensa asti. Kysymys ei kuitenkaan ole vain käskystä noudattaa tiettyä tapaa. Jeesus on sisällyttänyt ehtoolliseen myös suuria lupauksia.

Matteuksen evankeliumin luvussa 26 kerrotaan: "Heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi sen, mursi ja antoi opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää. Tämä on minun ruumiini." 27. Sitten hän otti maljan, kiitti [Jumalaa], antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. 28. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. 29. Minä sanon teille: tästedes en juo tätä viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa." 30. Veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle." (JKR -92)

Nämä merkittävät sanansa Jeesus lausui pääsiäisaterian ns. kolmannen maljan aikana. Ateriaan kuului yhteensä neljä maljaa. Ensimmäisen yhteydessä muisteltiin Egyptistä vapautumista, toisen Luvattuun maahan pääsyä. Kolmannen aiheena oli syntien sovitus ja neljännen tuleva messiaaninen ateria Jumalan valtakunnassa. Ehtoollisen asettaminen liittyi siis kolmanteen eli syntien sovitukseen.

Kuulemme samat Jeesuksen sanat papin suulla hänen asettaessaan ehtoollisen. Niiden sanojen tähden leipä ja viini eivät enää olekaan tavallista leipää ja viiniä, vaan Jeesuksen sanat tekevät näkyvistä aineista pyhän ehtoollisen. Siksi ehtoollisen asetussanat on aina lausuttava.

Jeesus ilmaisi selvästi myös sen, miksi ehtoollinen asetettiin. Se on annettu syntien anteeksiantamiseksi. Ehtoollinen on siten evankeliumia näkyvässä, konkreettisessa muodossa. Niin kuin Jumala sanassaan julistaa syntien anteeksiantamusta yleisesti koko seurakunnalle, niin hän ehtoollisessa julistaa anteeksiannon meille henkilökohtaisesti. Ehtoollisen evankeliumin-täyteisimmät sanat ovat: "Sinun puolestasi annettu - - sinun puolestasi vuodatettu", jotka jakaja lausuu jokaiselle erikseen. Jeesus on kuollut jokaisen puolesta. Me ansaitsemme tuomion ja rangaistuksen yksityisistä synneistämme ja pohjattomasta syntisyydestämme, jonka hän yksin näkee meissä sellaisena kuin se todellisuudessa on. Jeesus otti sen kaiken omaksi syykseen ja kärsi meidän rangaistuksemme. Voitaisiinko se sanoa vielä selvemmin kuin ehtoollisessa?

Jeesukseen ruumiissa ja veressä meille annetaan Jumalan todellinen armo. Siksi ehtoollista sanotaan armonvälineeksi. Jeesus antaa meille ruumiinsa syötäväksemme ja verensä juotavaksemme, jotta uskoisimme, mitä hän on puolestamme tehnyt. Näin konkreettisella tavalla hän ohjaa meidät katsomaan Golgatan uhria ja uskomaan, että kaikki syntimme ja kaikkinainen syntisyytemme on täydellisesti anteeksiannettu hänen kuolemansa tähden.

Ehtoollinen on siten kaikkia syntisiä varten, kaikkia niitä varten, jotka tarvitsevat Jeesusta ja anteeksiantoa. Ehtoollinen ei ole sidottu synnintuntomme tai katumuksemme määrään. Ehtoolliselle sopi itsevarma Pietari, joka pian ehtoollisen jälkeen kielsi Jeesuksen. Leivän ja viinin sai myös epäilevä Tuomas. Ei heille ollut vielä selvinnyt heidän syntisyytensä syvyys eikä ehtoollisen evankeliumi. Sen aika oli myöhemmin. Kuitenkin he tarvitsivat Jeesusta kipeämmin kuin ymmärsivätkään.

Ehkä kuulut niihin, joita Perkele sanoo mahdottomaksi ehtoollispöytään. Jeesus antaa ehtoollisessa ruumiinsa ja verensä sinullekin syntiesi anteeksiantamiseksi. Älä pelkää. Jeesuksen ruumis ja veri, joka on sinun puolestasi annettu ja vuodatettu, pyyhkii pois sinunkin syntisi, olkoot minkälaisia hyvänsä. Niin sana vakuuttaa.

Tiistaina 30.8.05

Jeesuksen ruumis ja veri

Asettaessaan ehtoollisen Jeesus sanoi "Tämä on minun ruumiini - - "Tämä on minun vereni." Jos olemme pysähtyneet miettimään näitä sanoja, ne ovat luultavasti herättäneet meissä ihmettelyä ja kysymyksiä. Kuinka ehtoollisleipä ja viini voivat olla Jeesuksen ruumis ja veri? Sitä on vaikeaa tai ihan mahdotonta käsittää. Jeesuksen sanoja onkin selitetty eri tavoin. Monissa kristillisissä yhteisöissä ollaan sitä mieltä, etteivät ne ole todellisesti Jeesuksen ruumis ja veri, vaan ainoastaan vertauskuvia eli symbloleja. Ortodoksinen ja katolinen kirkko edustavat ns. muuttumisoppia. Jeesuksen sanat ymmärretään niin, että leipä ja viini muuttuvat Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi. Siksi ehtoolliselta jäänyttä leipää ja viiniä säilytetään huolella Kristuksen palvontaa varten. Näissä kirkoissa opetetaan myös, että Kristus uhrataan aina uudelleen jokaisessa ehtoollisessa. Puhutaan ns. messu-uhrista. Koska sekä ehtoollisaineiden muuttuminen että messu-uhri riippuvat papista, korostuu myös papin virka.

Me kuitenkin otamme sanat sellaisena kuin ne on kirjoitettu. Jeesus sanoi: "Tämä on minun ruumiini - - Tämä on minun vereni." Hänen sanojensa perusteella yksinkertaisesti uskomme, että leipä on hänen ruumiinsa ja viini on hänen verensä, ei muuttumisen perusteella tai vain vertauskuvallisesti vaan todellisesti. Ruumiissaan ja veressään Jeesus Kristus itse on todellisesti, olemuksellisesti ja elävänä läsnä. Usein korostetaan sanaa todellisesti eli reaalisesti. Teologit puhuvat ns. reaalipreesensistä.

Ehtoollisessa me kohtaamme Jeesuksen, ja vieläkin enemmän: nauttiessamme leivän ja viinin me tulemme osallisiksi hänestä ja hänen kuolemastaan. Se on ihmeellinen tosiasia: osallisuus hänestä ja hänen kuolemastaan. Emme ymmärrä sitä, mutta uskomme sen. Kysymys ei ole vain mystisestä eli salatusta yhteydestä Jeesukseen ehtoollisessa. Se on uskon yhteyttä häneen, joka on kuollut meidän puolestamme, sinun ja minun.

Tässä on tullut korostetuksi, että Jeesus on todellisesti läsnä ehtoollisessa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ehtoollinen olisi ainut paikka, jossa hänet voi kohdata. Hän, joka on elämän sana, on läsnä myös sanassaan. Siinä on sama evankeliumi, joka julistetaan meille ehtoollisessa henkilökohtaisesti.

Jeesuksen ruumis ja veri ovat meidän sielumme ruoka ja juoma. Tästä ruoasta Jeesus sanoi juutalaisille Johanneksen evankeliumin luvussa kuusi: "53. - - "Totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan ruumista ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää itsessänne. 54. Sillä, joka syö minun ruumiini ja juo minun vereni, on iäinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. 55. Minun ruumiini on näet todellinen ruoka ja minun vereni on todellinen juoma. 56. Joka syö minun ruumiini ja juo minun vereni, pysyy minussa ja minä hänessä. 57. Niin kuin Isä, joka elää, on lähettänyt minut, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka syö minua, elää minun kauttani. 58. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Ei ole kuten oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat. Joka syö tätä leipää, elää iäti."

Näiden sanojen mukaan jokaisella, joka syö Jeesuksen ruumiin ja veren ja uskoo sydämessään, että Jeesus on kuollut hänen puolestaan, on iankaikkinen elämä. Kristus pysyy hänessä ja hän Kristuksessa, eikä hän ikinä kuole. Hänen ruumiinsa kyllä kuolee, mutta kuolema ei voi häntä hallita. Hän on osallinen iankaikkisesta elämästä jo nyt ollessaan osallinen Kristuksesta.

Edelleen Jeesus ilmaisee ehtoollisen asetussanoissa meitä koskevan merkittävän totuuden Matteuksen evankeliumin luvussa 26: "28. Tämä on minun vereni, liiton veri - - syntien anteeksiantamiseksi." Jumala on tehnyt ihmiskunnan kanssa ns. uuden liiton. Se on armoliitto, johon meidät otetaan. Liittonsa Jeesus on sinetöinyt omalla verellään ja antanut ehtoollisen sen merkiksi. Liitto sisältää Jumalan lupauksen syntien anteeksiantamisesta. Paavali sanoo 1. Korinttilaiskirjeen luvussa 11: "25. Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: 'Tämä malja on uusi liitto minun veressäni.'" Mikä on ihmisen osuus tässä liitossa? Me voimme vain uskossa omistaa lupauksen, joka sisältyy Jumalan tekemään liittoon.

Luther kirjoittaa tästä asiasta mm. näin: "Sen tähden Jumala isällisestä laupeudesta teki toisen liiton meidän kanssamme Poikansa Kristuksen veren kautta. Se on pyhä liitto, jonka kautta me tulemme vapaiksi synnistä ja pyhiksi. Tässä pyhässä liitossa on meille luvattu synnit anteeksi - - Jumalan Pojan veren kautta. Siten tämä liitto toteutetaan, rakennetaan ja vahvistetaan, ja sen tähden me voimme siihen varmasti luottaa."

Keskiviikkona 31.8.05

Yhteyden ateria

Ehtoollinen on yhteyden ateria. Paavali kirjoittaa:1. korinttilaiskirjeen luvussa 10: "16. Siunauksen malja, minkä me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Leipä, jonka me murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? 17. Leipä on yksi, ja niin me monet olemme yksi ruumis. Me monet olemme näet kaikki osallisia tuosta yhdestä leivästä. "

Ehtoollisessa meillä on yhteys Kristuksen vereen eli hänen kuolemaansa. Me katsomme uskossa häneen, joka riippuu lävistettynä ristinpuulla. Hän yksin on meidän pelastuksemme. Mitään muuta ei ole. Emme löydä itsestämme mitään, mikä hänelle kelpaisi tai riittäisi. Vain Jeesuksen veri on kyllin autuudeksemme.

Osallisuus Jeesuksen ruumiiseen ja vereen pyhässä ehtoollisessa yhdistää toisiinsa kaikki maailmanlaajuisen Kristuksen seurakunnan jäsenet. Todellista yhteyttä Jeesukseen tai toisiimme ei luo pelkkä osallistuminen ehtoolliseen, vaan ehtoollisen evankeliumi, syntien anteeksiantamus, jonka otamme uskossa vastaan. Ulkonaiset tavat ehtoollisen vietossa poikkeavat toisistaan. Sillä ei ole merkitystä. Ehtoollisen sisällöllä on. Olemme uskossa osalliset yhteisestä leivästä, Kristuksen ruumiista, joka on Golgatalla annettu meidän puolestamme. Sen perusteella kuulumme yhteen. Sunnuntaiaamuna jo miljoonat ovat nauttineet ehtoollisen ennen meitä ja miljoonat nauttivat sen meidän jälkeemme. Olemme yksi seurakunta, niin kuin ruumis on yksi, vaikka siinä on miljoonia soluja. Olemme yhtä myös menneiden sukupolvien uskovien kanssa. Sitä kuvaa alttarikaiteen puolikaari. Puuttuva osa muistuttaa meitä heistä, jotka ovat jo perillä.

Jeesus sanoo myös Paavalin mukaan 1. Kr. 11: "25. - - Niin usein kuin siitä juotte". Ehtoolliselle voi tulla niin usein kuin se on tarjolla ja sydän on siihen valmis. Alkuseurakunnan uskovista kerrotaan Apostolien tekojen toisessa luvussa , että "he pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa". He osallistuivat uskollisesti seurakunnan kokouksiin, raamattuopetukseen, yhteisiin rukouksiin ja ehtoollisen viettoon. Sanan kuuleminen ja opetuksen saaminen oli heille tärkeää. He tarvitsivat yhteistä rukousta. He nauttivat usein ehtoollista. He elivät evankeliumista. Keskinäinen yhteys oli heille tärkeää.

Ehtoollinen on myös kiitosateria. Sitä sanotaankin eukaristiaksi, joka merkitsee kiitosrukousta. Ensimmäisen ehtoollisen yhteydessä laulettiin tavan mukaan kiitospsalmeja. Ateria päättyi kiitosvirteen. Mekin yhdymme maailmanlaajuisen Kristuksen seurakunnan kanssa kiitokseen ehtoollisen jälkeen.

Toisinaan kiitoksemme on hiljaista, toisinaan riemullista. Joskus emme jaksaa kiittää ollenkaan. Tuomme Jeesuksen eteen vain sydämemme ja elämämme ahdistukset. Katsomme ehkä vain itseemme: synteihimme, vikoihimme ja puutteisiimme tai vuorenkorkuisiin vaikeuksiimme. Sielunvihollinen tahtoo näet aina pimittää meiltä Vapahtajan ja sanan lupaukset. Jeesus on kuitenkin todellisesti läsnä ja kuulee sinua, vaikka et sanoisi hänelle yhtään mitään.

Kirkkomme järjestyksen mukaan ehtoollisen asetussanat lukee pappi. Ilman asetussanojahan meillä on vain tavallinen leipä ja viini eikä Herran ruumis ja veri. Ehtoollisen merkitys ei kuitenkaan riipu papista, joka sen asettaa tai niistä, jotka ovat sitä jakamassa. Ehtoollisessa toimii Jumala, yksin Jumala. Ehtoollinen perustuu Jeesuksen käskyyn ja lupaukseen ja se on Jeesuksen ruumis ja veri riippumatta sen enempää jakajista kuin vastaanottajistakaan. Meidän asiamme ei ole tutkia tai arvioida ehtoollisen toimittajia eikä niitä, jotka polvistuvat meidän viereemme. Se olisikin mahdoton tehtävä ja veisi ajatuksemme ihmisiin eikä Jeesukseen, jonka kädestä ehtoollisen otamme.

Luther sanoo Isossa katekismuksessaan: "Me näet väitämme, ja tästä emme tingi: vaikka ehtoollisen ottaa vastaan tai sen jakaa täysi heittiö, hän ottaa vastaan oikean sakramentin eli Kristuksen ruumiin ja veren. Tässä suhteessa hän ei yhtään eroa siitä, joka toimittaa sen kaikkein kelvollisimman. Ehtoollinen ei näet nojaa ihmisen pyhyyteen, vaan Jumalan sanaan."

Älä siis katso ihmisiin, jotka ovat alttarilla äläkä niihin, jotka menevät ehtoolliselle tai jäävät penkkiin. Älä katso myöskään itseesi. Katso Golgataa. Anna vain Jeesuksen sanojen tunkea sydämeesi ja ota vastaan hänen ruumiinsa ja verensä syntiesi anteeksiantamiseksi.

Torstaina 1.9.05

Kelvollinen ehtoolliselle?

Nykyään ehtoolliselle mennään sankoin joukoin. Siihen usein kehotetaankin. Siksi on helppo ajautua ehtoollispöytään muiden mukana tai koska niin kuuluu tehdä. Joku taas on niin aralla mielellä, että jää penkkiin. Ehkä hän on joskus kuullut ankaraa puhetta kevyestä ehtoolliselle menosta, eikä uskalla mennä ollenkaan.

Kyllä Raamattu kehottaa meitä jokaista tutkimaan itseämme. Sanoohan Jumala Paavalin suulla 1. Kr. 11: "27. Joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. 28. Koetelkoon siis ihminen itseään ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta. 29. Joka näet syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomiokseen."

Tämän varoituksen taustana ovat ilmeisesti yhteiset rakkaudenateriat varhaiskirkon aikana. Niihin osallistui monenlaista väkeä. Kun aterian jälkeen alkoi ehtoollisen vietto, ihmiset jäivät siihenkin. Ehtoollisella ei kuitenkaan ollut kaikille todellista merkitystä. He vastaanottivat leivän ja viinin niin kuin muutkin, mutta se ei ollut heille Kristuksen ruumis ja veri, joka oli annettu heidän tähtensä. Siksi he tekivät syntiä Herran ruumista ja verta vastaan ja samalla itseään Jumalaa vastaan. Ehtoollisen piti olla heille pelastukseksi, mutta se koituikin heille tuomioksi.

Kun katselee vaikkapa rippikoululaisia ensimmäisellä ehtoollisellaan, hiipii usein mieleen ajatus: entä, jos leipä ja viini eivät ole kaikille Kristuksen ruumis ja veri? Huoli on varmaan aiheellinen, mutta sydämet tutkii yksin Jumala. Paavalin sanojen edessä on pakko koetella myös itseään. Ei kai ehtoollisesta tule vain pelkkä tapa, kun siihen usein osallistuu? Ei kai meitä aja ehtoollispöytään vain sosiaalinen paine, niin kuin kenties rippikoululaisiakin?

Vähän katekismuksen mukaan kelvoton ehtoollisvieras on se, "joka ei Jeesuksen sanoja usko tai joka epäilee niitä, sillä sana 'teidän edestänne' ei vaadi muuta kuin uskovaa sydäntä." Iso katekismus selventää samaa asiaa: "Se taas, joka ei usko, ei saa mitään. Turhaan sellainen, joka ei tahdo tuota pelastavaa hyvää nauttia, antaa ojentaa itselleen ehtoollisen."

Vähässä katekismuksessa Luther esittää myös toisen kysymyksen: "Kuka sitten vastaanottaa tämän sakramentin kelvollisesti?" ja vastaa: "Todella kelvollinen ja hyvin valmistautunut on se, joka uskoo nämä sanat: 'teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi'. " Isossa katekismuksessaan Luther vakuuttaa: "Joka suostuu kuulemaan nämä sanat ja uskoo ne tosiksi, hän saa, mitä ne lupaavat."

Eikö sitten tarvitse edes tunnustaa syntejään? ihmettelee joku. Tottakai täytyy, jos joku asia painaa omaatuntoa. Aina ei kuitenkaan ole mitään erityistä tunnustamista. On ehkä vain kylmä ja kuollut sydän Jumalalle tuotavana. Tai kenties kiitollisuus sillä hetkellä valtaa mielen kokonaan.

Fredrik Wislöff kuvaa ehtoollista kirjassaan Levähtäkää vähän: "Ehtoollinen on aina sama, tunnet sinä sitten itsesi ihanan tunnelman ja Jumalan läheisyyden läpitunkemaksi tai kuivaksi ja haluttomaksi. Sinun asiasi on vain ottaa vastaan leipä ja viini, ja ehtoollinen vaikuttaa sitten omalla voimallaan. Sinun ei edes tarvitse rukoilla. Rukouksesi ei lisää ehtoollisen voimaa. Sinun ei välttämättä edes tarvitse ymmärtää, mitä ehtoollisessa tapahtuu. Kukapa oikeastaan ymmärtää ehtoollisen arvoituksen?"

"Ehtoollisessa voit olla aivan hiljaa. Tässä toimii Jumala. Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin ottaa vastaan - ja samassa pääset osalliseksi Jumalan voimasta."

Joku kokee, että hänen uskonsa on niin heikko, että on parasta olla menemättä Herran pöytään. Häneltä jää huomaamatta, että ehtoollinen on asetettu erityisesti heikkouskoisia varten, vahvistamaan heidän uskoaan. Ei siis ole mitään syytä ajatella, että on liian huono menemään ehtoolliselle. Jeesus ei tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä. Mene siis rohkeasti, puhu asiasi avoimesti, usko kaikki anteeksi ja lähde jatkamaan elämän matkaa Jeesuksen kanssa.

Kelvollisuutemme on aina kyseenalaista, jos katsomme itseemme. Siksi meidän on ensi sijassa kuultava Jeesuksen käskyä ja lupausta, jotka sisältyvät ehtoollisen asetussanoihin. Emme mene ehtoolliselle oman kelvollisuutemme vaan Jeesuksen sanojen varassa.

Isossa katekismuksessa sanotaan: "Aarrearkku on aivan auki. Se on kannettu jokaisen oven eteen, pantu joka pöytään. Mutta sinun on myös otettava ehtoollinen vastaan ja ajateltava, että se varmasti on se, mistä sanat sinulle puhuvat."

Perjantaina 2.9.05

Esimakua tulevasta

Tämän viikon raamattuavaimissa on puhuttu ehtoollisesta. Koska kysymys on kristinuskon kannalta yhdestä keskeisestä asiasta, on varmaan paikallaan ottaa tässä vielä esille edellisten aamujen pääkohdat, joita on yhdeksän.

1. Ehtoollisessa toimii itse Jumala.
2. Kun Jeesus papin suulla lausuu ehtoollisen asetussanat, edessämme ei ole enää tavallinen leipä ja viini, vaan Jeesuksen ruumis ja veri. Uskomme hänen sanansa sellaisinaan.
3. Jeesus itse on todellisesti läsnä leivässä ja viinissä.
4. Ehtoollinen on sisällöltään evankeliumia, annettu syntien anteeksiantamiseksi.
5. Se on uuden liiton, armoliiton, ateria, jonka Jeesus on vahvistanut omalla verellään.
6. Se on yhteyden ateria.
7. Se on kiitoksen ateria.
8. Ehtoollisen arvo ja merkitys ei millään tavalla riipu jakajista. Ehtoollisen varsinainen asettaja ja jakaja on Jeesus Kristus.
9. Kelvollinen ehtoolliselle on se, joka uskoo nämä sanat: "Teidän puolestanne annettu - - teidän puolestanne vuodatettu."

Vielä on jäljellä kolme näkökohtaa, joten kohtia on yhteensä 12.
Ehtoollinen on muistoateria. Paavali kirjoittaa 1. Kr. 11: "25. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni". Ehtoollinen vie meidät aina ajattelemaan ja muistamaan meidän puolestamme ristiinnaulittua Jeesusta Kristusta. Ehtoollisessa olemme ikään kuin Golgatan ristin juurella.

Osallistumalla ehtoolliseen julistamme Jeesuksen kuolemaa. Julistamme, että Jeesuksen ruumis ja veri on annettu ja vuodatettu syntiemme anteeksiantamiseksi. Näin vahvistamme myös toinen toistamme uskossamme häneen. Paavali kirjoittaa: "Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te julistatte Herran kuolemaa, kunnes hän tulee" (1.Kor.11:26).

Viimeisenä on näköala iäisyyteen. Aikaisemmin totesin, että Jeesuksen ajan pääsiäisateriaan kuului neljä maljaa. Kolmas oli ns. siunauksen malja, jonka yhteydessä Jeesus asetti ehtoollisen. Neljäs liittyi messiaaniseen ateriaan Jumalan valtakunnassa, josta jo Vanha testamentti puhuu. Sitä maljaa Jeesus ei tahtonut silloin juoda, vaan sanoi opetuslapsilleen Matteuksen evankeliumin luvussa 26: "29. Minä sanon teille: tästedes en juo tätä viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa."

Ne, jotka täällä syövät Jeesuksen ruumiin ja juovat hänen verensä syntiensä anteeksiantamiseksi, saavat kerran syödä hänen pöydässään iäisyydessä. Jeesus sanoo Luukkaan evankeliumin luvussa 13: "29. Tulijoita saapuu idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioivat Jumalan valtakunnassa." Ilmestyskirja kuvaa tätä ateriaa luvussa 19: "6. Sitten kuulin äänen, joka oli kuin suuren kansanjoukon kohinaa, kuin suurten vesien pauhua ja voimakasta ukkosen jylinää. Se lausui: - Halleluja! Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut kuninkuuden. 7. Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, 8. hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja. 9. Enkeli sanoi minulle: "Kirjoita: Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle." Ja hän jatkoi: "Nämä ovat tosia Jumalan sanoja." (KR -92)

Karitsa on Jeesus, joka on uhrannut itsensä meidän syntiemme tähden. Häneen uskova seurakunta on hänen morsiamensa. Kristinusko ei tunne naisjumaluutta. Naisen paikalla on koko Kristuksen seurakunta.

Eräs fariseus sanoi kerran Jeesukselle: "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa" (Lk. 14:15). Mies ajatteli messiaanista ateriaa ja piti itsestään selvänä, että ainakin hän olisi siitä osallinen. Silloin Jeesus esitti vertauksensa isännästä, joka laittoi suuret illalliset ja kutsui monta. Illallisajan tullessa nämä kuitenkin alkoivat esittää kaikenlaisia verukkeita. Lopulta isäntä käski palvelijoidensa mennä kaduille ja kujille, teille ja aitovierille ja tuoda häihin kaikenlaisia muiden halveksimia ihmisiä. Sitten Jeesus sanoi ateriakumppaneilleen: "24. - - Kukaan niistä miehistä, jotka oli kutsuttu, ei ole maistava minun illallisiani."

Sinutkin on kutsuttu Karitsan hääaterialle. Ei kai sinun paikkasi jää tyhjäksi? Siellä ovat kerran ne, jotka ovat uskoneet sielunsa autuudeksi Jeesuksen sanat: "Sinun puolestasi annettu - - sinun puolestasi vuodatettu."

Takaisin