Raamattuavaimet Radio Deissä 28.2.-11.3.05.
Kutsumuksen hinta
Profeetta Jeremian elämästä ja sanomasta
Ma   Jumalalta saatu kutsumus
Ti     Jumala toteuttaa sanansa
Ke   Sydämen luopuminen Jumalasta
To    Kuka puhuu totta?
Pe   Kuka kuulee?

Ma   Kutsumuksen hinta
Ti     Ihmispelon ansa
Ke   Jumala täyttää lupauksensa
To    Lupaus Messiaasta
Pe   Luota Jumalaan

Maanantaina 28.2.05

Jumalalta saatu kutsumus

Puhuin kerran kuudesluokkalaisille Vanhan testamentin profeetasta, Jeremiasta. Oppikirjan sivulla oli kuvasarja, jossa esiteltiin hänen moninaisia kärsimyksiään. Sitten esitin - oikeastaan ihan vahingossa - kysymyksen: kannattiko tällainen elämä? Eihän sellaista olisi pitänyt kysyä, eikä heiltä voinut odottaa vastausta siihen. Mutta yksi käsi nousi. Poika takarivistä vastasi: "Jos asiaa ajattelee ihmisen kannalta, niin ei kannata. Jos sitä ajattelee Jumalan kannalta, niin kannattaa." Silloin tuli melkein tippa silmään ja ajattelin Jeesuksen sanoin: "Sitä ei ole liha eikä veri sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa."

Tällä ja ensi viikolla paneudumme Raamattuavaimissa Jeremian sanomaan ja elämään. Samalla joudumme miettimään, mikä elämässä kannattaa ja mikä ei.

Jeremia oli vielä nuori mies, kun Jumala kutsui hänet profeetaksi. Jumala puhui hänelle niin selvästi, että hän tiesi varmasti, kenen kanssa hän oli tekemisissä. Hän kuvaa tätä hetkeä kirjansa alussa:
"Minulle tuli tämä Herran sana: '5. Jo ennen kuin minä muovasin sinut äidin kohdussa, minä valitsin sinut, ja ennen kuin sinä äidistä synnyit, minä pyhitin sinut. Minä asetin sinut kansojen profeetaksi.'"

Tässä on ilmaistuna jotakin, joka on merkittävää myös meille jokaiselle. Elämämme on Jumalan tiedossa, ennen kuin olemme saaneet alkumme äidin kohdussa. Jumala on tiennyt etukäteen, minkälaisia meistä tulee, meidän ulkomuotomme, luonteemme, lahjamme, taustamme. Kaikki on ollut hänen tiedossaan. Hänellä on myös ollut meille elämäntehtävä jo ennen syntymäämme. Jumalalla on elämäämme varten tarkoitus. Hän ei ole meitä siihen edeltä määrännyt, mutta hän on kyllä tiennyt, kuinka se meidän kunkin kohdalla toteutuu.

Jeremia ymmärsi ainakin jollakin tavalla, mitä merkitsi kutsu Jumalan profeetaksi. Hän kauhistui. Hän oli vielä nuori ja lisäksi aivan tuntematon. Hän ei ollut mikään puhuja, eikä kukaan edes uskoisi häntä. Hän ei tahtonut sellaista tehtävää. Hän kirjoittaa:
"6. Mutta minä sanoin: 'Voi Herra, Herra! Enhän minä osaa puhua, sillä olen nuori.'" Jumala tiesi hänen ikänsä ja ymmärsi hänen pelkonsa. Ei ollut helppo nuorena miehenä mennä puhumaan ihmisille Jumalan sanoja. Pilkkaa siitä tulisi ja vastustusta. Jumala oli kutsussaan kuitenkin tinkimätön ja samalla rohkaiseva. Hän vastasi Jeremialle: "7.'Älä sano: 'Minä olen nuori', vaan mene, minne vain sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. 8. Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja suojelen sinua, sanoo Herra.'"

Usein Herra kutsuu tehtäviinsä juuri nuoria. Ehkäpä tässäkin pätee sanonta: "Vanhat koirat eivät opi istumaan." Jeremian kirjasta näkyy myös, että Jeremia oli luonteeltaan arka ja helposti masentuvainen. Jumala tarvitsi juuri sellaisen miehen julistamaan kovaa ja ankaraa sanomaansa. Hän huolehti myös palvelijansa varustamisesta antamaansa tehtävään. Sitä Jeremia kuvaa näin: "9. Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti suutani ja sanoi minulle: 'Minä panen sanani sinun suuhusi 10. ja asetan sinut tänä päivänä kansojen ja valtakuntien yläpuolelle repimään maasta ja hajottamaan, hävittämään ja kukistamaan, rakentamaan ja istuttamaan.'"

Jumala lupasi antaa Jeremialle sanottavan. Sen suuntaviivat piirrettiin jo kutsumushetkellä hänen mieleensä. Hänen piti repiä maasta ja hajottaa, hävittää ja kukistaa. Eihän kukaan tahtonut kuulla niin kielteistä sanomaa! Mutta Jeremian tuli myös rakentaa ja istuttaa uutta. Neljä kielteistä verbiä, kaksi myönteistä. Niinkö Jumala tahtoo julistettavan myös meidän aikanamme, joka ei ole Jeremian aikaa parempi?

Jeremia sai kutsumuksen, joka kesti hänen elämänsä loppuun asti. Jumalalta saatu kutsumus merkitsee sisäistä tietoisuutta ja vakaumusta: Jumala on minut tähän tehtävään asettanut. Hänelle minä olen vastuussa elämästäni, työstäni ja julistuksestani. Minulla ei ole tästä mitään pääsyä. Kutsumustietoisuus antaa myös voimia jaksaa vastuksista ja vaikeuksista huolimatta, riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat tai tekevät.

Vaikeaa olisi astua Jeremian saappaisiin, mutta vielä vaikeampaa elämästä tulee, jos ihminen ei taivu Jumalan edessä.

Tiistaina 1.3.05

Jumala toteuttaa sanansa

Nykyään monet epäilevät Jumalan sanan paikkansapitävyyttä. Osittain se johtuu siitä, että ihmiset tuntevat Raamattua vähän, osittain siitä, etteivät he ole koskaan kohdanneet Jumalaa henkilökohtaisella tasolla. En tarkoita mitään yliluonnollista kokemusta, vaan sellaista kohtaamista, jossa Jumala puhuu ihmisen sydämelle ja ihminen tietää olevansa tekemisissä elävän Jumalan kanssa.

Vanhan testamentin profeetta Jeremia tiesi Jumalan puhuvan hänelle saadessaan kutsumuksen profeetaksi. Jumala oli varmasti puhutellut häntä ennenkin, vaikkakaan ei näin selvästi. Olihan Jeremia hurskas nuori mies. Nyt Jumalan puhe oli selvää ja kirkasta. Eikä se ollut vain puhetta. Jumala antoi Jeremian myös nähdä asioita. Jeremian kirjan ensimmäisessä luvussa kerrotaan:
"Herra kysyi minulta: 'Mitä näet, Jeremia?' Minä vastasin: 'Näen mantelipuun oksan.' 12. Herra sanoi minulle: 'Olet nähnyt oikein. Minä valvon, että sanani toteutuu.'" Mantelipuuta ja valvomista tarkoittavat sanat ovat lähes samat. Kun Jeremian mieleen piirtyi kuva mantelipuusta, se auttoi häntä muistamaan siihen liittyvän lupauksen: Jumala valvoo, että hänen sanansa toteutuu.

Olen vuosien mittaan etsinyt maalausta, jossa olisi mantelipuu kukassaan. Haluaisin sellaisen seinälleni muistuttamaan Jumalan lupauksista. Jumala valvoo sanansa toteutumista, tänäänkin.

Jeremia jatkaa:
"13. Toisen kerran Herra kysyi minulta: 'Mitä näet?' Minä vastasin: 'Näen kiehuvan padan. Se näkyy pohjoisen puolelta.' 14. Herra sanoi minulle: 'Pohjoisesta on onnettomuus purkautuva kaikkien maan asukasten päälle. - - 16. Minä julistan Juudan asukkaille tuomioni kaikesta heidän pahuudestaan: he ovat hylänneet minut, uhranneet muille jumalille ja kumartaneet omatekoisia jumalankuviaan.'"

Kiehuva pata pohjoisen puolella merkitsi pohjoisesta tulevaa vaaraa. Jeremia uskoi Jumalan sanan, ja sen sisältö kauhistutti häntä. Ihmiset eivät uskoneet. Jeremian sanoman toteutuminen näytti epätodennäköiseltä, jopa mahdottomalta. Mitään varaa ei ollut näköpiirissä. Pelätty Assyriakin oli heikkouden tilassa. Kuka nuorta tuomion profeettaa uskoisi? Lisäksi ihmisiä loukkasi syytös heidän pahuudestaan. He eivät omasta mielestään olleet hylänneet Jumalaa, vaikka he uhrasivat muille jumalille ja kumarsivat omatekoisia jumalankuviaan.

Jeremian profetia joutui outoon valoon siitäkin syystä, että maassa syntyi herätystä muutama vuosi tämän jälkeen, vuonna 622 eKr. Kuningas Joosian aikana temppelistä löytyi kirjakäärö, joka osoittautui Jumalan lain kirjaksi. Joosia otti vakavasti sen sanoman, ja hänestä tuli maansa uskonpuhdistaja. Hyvästä alusta huolimatta uskonpuhdistuksen vaikutukset jäivät kuitenkin vähäisiksi. Todellista parannusta ja kääntymistä Jumalan puoleen ei juurikaan tapahtunut. Jälkikäteen voitiin todeta, että kysymyksessä oli vain ohimenevä uskonnollinen aalto. Joosian jälkeiset hallitsijat eli hänen kolme poikaansa ja veljensä luopuivat Jumalasta. Epäjumalanpalvelus kukoisti jälleen. Papisto keskittyi rituaaleihinsa. Profeetat - muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta - julistivat yksipuolisen myönteistä sanomaa. He ottivat huomioon ihmisten tarpeet. He varoivat loukkaamasta ketään. Ihmiset etääntyivät Jumalan sanasta.

Jeremia kulki yksinäistä tietään. Hän ei saanut arvostusta, vaikka hänen profetiansa alkoi toteutua. Vuonna 605 eKr. Babylonia nousi suurvallaksi voitettuaan Egyptin Karkemiin taistelussa. Babylonian hallitsijana oli Nebukadnessar. Hän alisti valtaansa maan toisensa jälkeen. Pieni Juuda ei tahtonut taipua, vaan kapinoi yhä uudelleen. Jeremia jatkoi varoittamistaan, mutta häntä ei kuunneltu. Ihmisiä ei herättänyt edes se, että vuonna 605 Babylonia vei maasta lahjakkaita poikia Babyloniaan kouluttaakseen heistä suurvallan virkamiehiä. Heidän joukossaan oli Daniel. Kahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 597 vietiin Babyloniaan osa kansasta. Joukossa oli mm. pappi Hesekiel. Maan ja Jerusalemin tuho oli lähellä.

Jumala oli ollut pitkämielinen Juudan valtakuntaa kohtaan, mutta sen synti oli tullut niin suureksi, että Jumalan täytyi puuttua sen elämään. Babyloniasta tuli Juudan kurittaja. Nykyään kuulee toisinaan ihmisten ihmettelevän, että Israel saa tehdä mitä vain ilman rangaistusta. Jumala sanoo Jeremian välityksellä luvussa 16: "18. Minä rankaisen [ensin] kaksinkertaisesti heidän rikoksensa ja syntinsä"

Jumala valvoo sanansa toteutumista.

Keskiviikkona 2.3.05

Sydämen luopuminen Jumalasta

Francis A. Schaefferiltä ilmestyi 1960-luvulla kirja, jolle hän antoi nimeksi Kuolema kaupungissa. Hän kuvaa siinä mm. profeetta Jeremian julistusta ja sen saamaa suunnatonta vastustusta. Schaeffer nostaa esille niitä syntejä, j oista Jumala Jeremian välityksellä nuhteli ihmisiä ja jotka lopulta johtivat kansan tuhoon. Jerusalemista tuli kuollut kaupunki, jota Jeremia itkee Raamatun Valitusvirsissä. - Jumala tahtoo puhua meille samoista asioista. Meidän on syytä ottaa vaarin siitä, mitä hän sanoo.

Juudan kansan perustavin synti oli luopuminen Jumalasta. Ihmiset palvelivat kanaanilaisten jumalia, joiden palvontamenojen on sanottu olleen seksuaalisempia kuin minkään muun uskonnollisen kultin. Pyhäkköporttojen kanssa makaaminen oli yleistä, sillä siihen sisältyi lupaus hedelmällisyydestä ja vauraudesta. Ei ihme, että Jeremian niin kuin muutamien muidenkin profeettojen julistuksessa on lukuisia viittauksia haureuden harjoittamiseen kaikilla korkeilla kukkuloilla ja kaikkien vihreiden puiden alla. Epäjumalanpalvelus oli ennen muuta uskottomuutta Jumalaa kohtaan. Se merkitsi Jumalan hylkäämistä. Haureuden harjoittaminen ja aviorikokset olivat myös osoitus Jumalan sanan halveksimisesta. Jumala ei ole koskaan eikä millään perusteella antanut ihmiselle lupaa irtosuhteisiin tai mihinkään avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin.

Jeremian ajan ihmiset olivat omaksuneet kanaanilaisen uskonnon ja siihen liittyvät tavat niin kokonaisvaltaisesti, etteivät he edes huomanneet tekevänsä mitään väärää. Jumala sanoo luvussa kaksi:
"23. Kuinka saatat väittää: 'En minä ole saastuttanut itseäni, en ole seurannut baaleja'! Ajattele menoasi laaksossa, huomaa, mitä olet tehnyt." Luvussa viisi Jumala julistaa: "7. - - Minä ruokin teidät kylläisiksi, mutta te olitte minulle uskottomia, parveilitte porttojen taloissa. 8. Niin kuin oriit hirnahtelevat kiimoissaan, niin te himoitsitte toistenne vaimoja. 9. Herra sanoo: Enkö minä rankaisisi tällaisista teoista, enkö kostaisi tällaiselle kansalle?" (RK -92) Jumala antoi hyvinvointia, mutta se ei johtanut ihmisiä Jumalan palvelemiseen vaan lisääntyviin aviorikoksiin.

Jumalan pyhyys tuomitsee synnin, hänen rakkautensa vetää parannukseen. Jumala sanoo luvussa kolme:
"13. Ainoastaan tunne rikoksesi, että olet luopunut Herrasta, Jumalastasi - - 14. Kääntykää takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra."

Ihmiset palvelivat baalia, kanaanilaisten jumalaa, mutta he toivat uhrinsa myös Jerusalemin temppeliin, niin kuin asiaan kuului. Se oli kuitenkin vain ulkonainen tapa. Luvussa seitsemän Jumala toteaa: "9. - - Te varastatte, murhaatte, teette huorin, vannotte väärin, poltatte uhreja baalille ja seuraatte vieraita jumalia, joita te ette tunne. 10. Sitten te tulette ja astutte minun eteeni tähän huoneeseen, joka on otettu minun nimiini, ja sanotte: 'Me kyllä pelastumme', jatkaaksenne kaikkien näiden kauhistusten tekemistä!"

Ihmiset uskoivat, että he olivat Jumalan kansaa, koska heidät oli ympärileikattu. Se oli väärä turva. Ympärileikkaus oli Jumalalta, mutta ilman sydämen muutosta se ei hyödyttänyt mitään. Luvussa yhdeksän heille lausutaan tuomio: "25. Päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä rankaisen kaikkia ympärileikattuja, jotka ovat vailla [sydämen] ympärileikkausta: 26. - - koko Israelin kansa on sydämeltään ympärileikkaamaton."

Mitä Jumala puhuu meille tämän sanoman välityksellä? Hän katselee meidän kansaamme ja näkee sen luopuneen hänestä. Hän on antanut meille hyvinvointia, jonkalaista meillä ei ole ollut koskaan ennen. Se ei ole saattanut ihmisiä kiittämään häntä, vaan yhä suuremmat joukot ovat kääntäneet hänelle selkänsä. Yleinen ilmapiiri on sellainen, etteivät ihmiset kärsi kuulla puhetta Jumalan sanan velvoittavuudesta. Ihminen on asettunut Jumalan tuomariksi ja Raamatun arvostelijaksi. Meidät on suureksi osaksi kastettu Kolmiyhteisen Jumalan nimeen, mutta sydämet ovat kaukana Jumalasta. Meillä on paljon kauniita kirkkoja ja tyhjiä penkkejä. Irtosuhteet ja aviorikokset ovat niin jokapäiväisiä, ettei monikaan enää reagoi niihin. Syntimme huutavat taivaaseen asti.

Kuitenkaan Jumala ei ole vielä hylännyt meitä. Hän vetää meitä yhteyteensä ja sanoo:
"13. Ainoastaan tunne rikoksesi, että olet luopunut Herrasta, Jumalastasi - - Kääntykää takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra."

Torstaina 3.3.05

Kuka puhuu totta?

Yhteiskunnassamme tapahtuu vääryyksiä suuremmissa ja pienemmissä puitteissa, mutta syyllisiä on toisinaan vaikea löytää. Ihmiset valehtelevat, puhuvat puolitotuuksia tai vaikenevat totuudesta. Valatkaan eivät aina pidä, ehkä siksi, että ihmiset eivät enää koe olevansa pyhän Jumalan edessä. Tässä kaikessa ei kuitenkaan ole mitään uutta. Jumala puhuu ihmisten epärehellisyydestä muun muassa Jeremian kirjan luvussa yhdeksän: "3. Heidän kielensä on kuin jännitetty jousi, valmis valheeseen, eivätkä he käytä valtaansa totuuteen: he menevät pahuudesta pahuuteen, mutta minua he eivät tunne, sanoo Herra. 4. Varokaa kukin lähimmäistänne, älkää luottako yhteenkään veljeen. Jokainen veli näet pettää viekkaasti ja jokainen lähimmäinen liikkuu panettelijana. 5. He pettävät toinen toistaan eivätkä puhu totta. He ovat totuttaneet kielensä puhumaan valhetta, ovat tehneet vääryyttä väsyksiin asti. 6. Sinä asut valheen keskellä. Vilpillisyydessään he eivät tahdo tuntea minua, sanoo Herra. - - 8. Heidän kielensä on tappava nuoli, se puhuu vilppiä. Suullaan he puhuvat rauhaa lähimmäisensä kanssa, mutta sydämessään he punovat juoniaan."

Luin tämän kerran eräälle nuorten joukolle ja kysyin, onko sanat osoitettu vain Jeremian ajalle vai sopivatko ne myös meihin. Vastaajan mielestä ne kuuluivat menneisyyteen. Kokemus saa meidät kuitenkin ajattelemaan toisin, ja silti kysymme: Onko tosiaan niin, ettei voi täysin luottaa kenenkään puheisiin? Pettävätkö kaikki? Liikkuuko jokainen lähimmäinen panettelijana? - Vielä hankalammiksi Jumalan sanat tulevat, jos sovitamme ne itseemme. Voiko meistä sanoa, ettemme ole koskaan panetelleet tai pettäneet ketään? Puhummeko totta vai olemmeko totuttaneet kielemme puhumaan valhetta? Lähestymmekö toisiamme hymyillen ja hyvää puhuen, mutta sydämessämme ajattelemme toista. Onko kielemme tappava nuoli? - On vaikea vastata myöntävästi, mutta kieltääkään emme voi. Sanamme voivat terävyydellään satuttaa toista, jopa kuolettavasti. Joku voi meidän puheidemme kovuuden tai valheellisuuden tähden sairastua, menettää elämänhalunsa ja kenties kuolla ennen aikojaan. Ehkä iäisyydessä paljastuu, että useammat ihmiset ovat tappaneet sanoillaan kuin asetta käyttämällä.

Kuulkaa, mitä Jumala sanoo edellä esitetyn raamatunkohdan jatkossa:
"9. Enkö minä tällaisista teoista rankaisisi heitä, sanoo Herra, enkö maksaisi tällaiselle kansalle?"

Syntiämme seuraa rangaistus, jos emme taivu katumukseen ja parannukseen. Rangaistuksenamme ovat ennen muuta syntiemme seuraukset, joskus hyvin raskaatkin. Synnin seuraukset eivät koske vain yksityisiä ihmisiä. Kokonaiset kulttuurit rappeutuvat ja kuolevat unohtaessaan Luojansa ja Jumalansa. Kun kansat hylkäävät Jumalan ja Jumalan sanan, niiden moraali turmeltuu. Ne heikkenevät sisältä päin ja ovat valmiit häviämään. Se osoittaa historia. Aina ei ole kysymys vain syystä ja seurauksesta. Meillä on Jumala, jolla on valta puuttua yksityisen ihmisen elämään sekä kääntää kansojen kohtaloita ja historian kulkua.

Jumalasta luopunutta ja heikoksi käynyttä Juudan maata ja kansaa vaani jo vihollinen, joka oli valmis tuhoamaan sen. Oli tullut Jumalan tuomion aika. Jumala jatkaa Jeremian kirjan luvussa yhdeksän:
"11. Minä teen Jerusalemin kiviroukkioksi, sakaalien asunnoksi, ja Juudan kaupungit teen autioiksi, asujattomiksi." Jeremia esitti Jumalalle kysymyksen: "Miksi on maa hävitetty, poltettu kuin autiomaa, jossa ei ketään kulje? 13. Herra sanoi: "Siksi, että he ovat hylänneet minun lakini, jonka heille annoin, eivät ole kuunnelleet minun ääntäni eivätkä vaeltaneet sen mukaan."

Rovasti Muroma kertoi kerran naisesta, joka oli ollut kuulemassa hänen puhettaan. Muroma oli sanonut, ettei taivaaseen pääse pienintäkään syntiä. Kirkosta lähtiessään nainen oli sanonut ystävättärelleen: "Kyllä siitä portista pienet synnit sisään vilahtavat." Muroma kuuli asiasta ja julisti seuraavana iltana: "Taivaan portista ei pääse sisälle pieninkään synti!"

Tänä aamuna meidän on todettava, ettei siitä portista pääse sisälle edes vähäisin epärehellisyys. Jumala tarjoaa meille kuitenkin vielä armoaan. Jeesuksen kuoleman tähden hän tahtoo puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä ja antaa meille uuden elämän hänen yhteydessään.

Perjantaina 4.3.05

Kuka kuulee?

Edellisinä aamuina kuuntelimme profeetta Jeremian sanomaa. Tänään pysähdymme tarkastelemaan hänen sanomansa vastaanottajia.

Kovimmat sanansa Jeremia osoitti - yllätys, yllätys - papeille ja väärille profeetoille. Luvussa viisi hän sanoo:
"13. Profeetat ovat pelkkää tuulta. Herra ei puhu heissä. - - 31. Profeetat ennustavat valhetta, papit hallitsevat yksissä neuvoin heidän kanssaan, ja sitä kansani haluaa."

Syy, miksi juuri kansan hengelliset johtajat saivat Jumalalta tällaisen tuomion, oli heidän kevyt julistuksensa. Sitä kuvataan luvussa kuusi lyhyesti ja ytimekkäästi näin: "14. He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: 'Rauha, rauha!' vaikka ei rauhaa ole." Se tarkoittaa, että papit ja profeetat puhuivat kansan mielen mukaan ja yksipuolisesti vain myönteisiä asioita. Epäilemättä he kuitenkin uskoivat olevansa Jumalan asialla. Jumalan näkökulmasta asia oli aivan toisin. Hän sanoo heistä luvussa 23: "13. - - He vahvistavat pahantekijäin käsiä, niin ettei kukaan käänny pois pahuudestaan. - - 15. - - Jerusalemin profeetoista on näet jumalattomuus levinnyt koko maahan. 16. - - Älkää kuunnelko profeettojen sanoja, noiden, jotka ennustavat teille ja täyttävät teidät tyhjillä toiveilla: Oman sydämensä näkyjä he puhuvat eivätkä sitä, mikä tulee Herran suusta. 17. He hokevat niille, jotka halveksivat minua: 'Herra on sen sanonut: Teillä on oleva rauha!' Kaikille, jotka vaeltavat sydämensä paatumuksessa, he sanovat: 'Ei teitä kohtaa onnettomuus'."

Pakosti tässä yhteydessä on kysyttävä: Mitä Jumala sanoo julistuksesta, joka kaikuu meidän kirkoissamme ja kokoushuoneissamme? Kuuluuko Jumalan sana totuuden mukaisena? Kuulevatko ihmiset Jumalan pyhyydestä ja synnin tuomiosta, julistetaanko sanomaa pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä Jeesuksessa Kristuksessa? Leviääkö työntekijöistä jumalattomuus koko maahan? Kuinka moniin sopivat Jumalan sanat: "21. 'Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, ja kuitenkin he profetoivat. 22. Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois pahalta tieltään ja pahoista teoistaan.'"

Entä, kun omankin aikamme työntekijät puhuvat omia mielipiteitään? Jumala sanoo: "31. Minä käyn niiden profeettojen kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: 'Se on Herran sana'."

Jeremia puhui myös kansalle, alhaisille yhtä hyvin kuin ylhäisille. Hänellä oli vakavaa sanottavaa merkkihenkilöille ja niille Juudan viidelle viimeiselle kuninkaalle, joiden aikana hän vaikutti. Hän mainitsi useita heistä nimeltä, ja kaikki hänen profetiansa toteutuivat. Otan esimerkin kahdesta kuninkaasta, luvusta 22: " Herra sanoo Sallumista [Jooahaasta], Joosian pojasta, Juudan kuninkaasta, joka tuli kuninkaaksi isänsä Joosian sijaan ja joka on vaeltanut pois tästä paikasta: Hän ei enää palaa tänne. 12. Mihin hänet on vankina viety, sinne hän kuolee eikä enää näe tätä maata." " 18. Näin sanoo Herra Joojakimista, Joosian pojasta, Juudan kuninkaasta: Hänelle ei pidetä valittajaisia eikä huudeta: 'Voi veljeni! Voi sisareni!' Kukaan ei häntä itke, ei huuda: 'Voi herraamme! Voi hänen loistoaan!' 19. Hänet haudataan kuin aasi: Raahataan pois ja viskataan Jerusalemin porttien ulkopuolelle." Näin tapahtui.

Eikö Jeremian mukaan ollut mitään toivoa? Oli tietenkin. Jumala on pitkämielinen ja suuri armossa. Esimerkiksi luvussa neljä Jumala vakuuttaa:
"1. Jos sinä käännyt, Israel, sanoo Herra, niin käänny minun puoleeni."

Myös meidän ja kansamme toivo on kääntymisessä Jumalan puoleen. Hän puhuu meille kovia sanoja, mutta niiden takana on rakkaus. Kuuletteko Jumalan sydämen äänen luvussa 31: "20. Eikö Efraim ole minun rakas poikani, lempilapseni? Niin usein kuin minä puhunkin häntä vastaan, minä alati häntä muistan. Siksi minun sisimpäni väräjää hänen tähtensä: minun täytyy armahtaa häntä, sanoo Herra."

Vaikka sinäkin olisit langennut kuinka alas tahansa, hän rakastaa sinua. Hän muistaa sinua. Hänen sisimpänsä väräjää sinun tähtesi. Älä pelkää lähestyä häntä sellaisena kuin olet. Hän tahtoo armahtaa sinua, antaa kaiken menneen anteeksi koska Jeesus on kuollut sinun puolestasi. Hän tahtoo muuttaa sinun sydämesi ja elämäsi.

Maanantaina 7.3.05

Kutsumuksen hinta

Jokin aika sitten eräs ystäväni ihmetteli sitä vaikeuksien ja sairauksien määrää, jota eräs Jumalan valtakunnan työntekijä joutui kohtaamaan omassa ja perheensä elämässä. Meidän on helppo yhtyä hänen ihmettelyynsä. Jossakin takaraivossamme asuu ajatus, että Jumala palkitsee jollakin ihmeellisellä tavalla seuraajansa ja sanansa julistajat. Todellisuus on kuitenkin usein toisenlainen. Se näkyy mm. profeetta Jeremian elämässä. Hän joutui aivan suunnattomiin kärsimyksiin sen sanoman tähden, jota Jumala tahtoi hänen julistavan.

Ensinnäkin Jumalan antama tieto Juudan kansan tulevasta tuomiosta kauhisti häntä. Se koski häneen niin kipeästi, että hän itki. Hän itki niin paljon, että häntä on sanottu itkeväksi profeetaksi. Hän kirjoittaa yhdeksännen luvun alussa:
"1. Kunpa minun pääni olisi silkkaa vettä ja silmäni kyynellähde, niin minä itkisin päivät ja yöt tyttären, kansani, kaatuneita!" Neljännessä luvussa hän voihkii: "19. Voi minun rintaani, voi minun rintaani! Minä vääntelehdin tuskasta. Voi sydämeni tuskaa! Sydämeni jyskyttää minussa. En voi vaieta, sillä minä kuulen pasuunan äänen, sotahuudon." Kolmannessatoista luvussa hän suree: "17. Jos te ette kuuntele tätä, sieluni itkee salassa sitä ylpeyttä, itkee katkerasti. Silmäni vuotavat kyyneleitä, kun Herran lauma viedään vankeina pakkosiirtolaisuuteen."

Toiseksi: Jeremia koki suunnatonta yksinäisyyttä sekä ihmisenä että julistajana. Jumala kielsi häntä jopa menemästä naimisiin. Yksi uskollinen ystävä hänellä oli, Baaruk, joka myös kirjoitti muistiin hänen saamansa sanomat.

Kolmanneksi: Jeremia sai osakseen uskomattoman kovaa vastustusta. Jumala sanoi hänelle luvussa 12:
"6. Omat veljesikin ja isäsi perhe ovat petollisia sinua kohtaan, hekin huutavat täyttä kurkkua selkäsi takana. Älä usko heitä, vaikka he puhuttelevat sinua ystävällisesti." Jopa hänen oman kylänsä miehet tahtoivat tapaa hänet. Jeremian tuskaa kuvaavat hänen sanansa luvussa 15: "Voi minua, äitini, kun minut synnytit riidan ja toran mieheksi koko maalle! En ole lainaksi antanut enkä lainaksi ottanut. Kuitenkin kaikki kiroavat minua."

Jeremian kohtaama vastustus ei ollut pelkkiä sanoja. Temppelin ylivalvoja Pashur pani hänet temppelin edustalle jalkapuuhun vuorokaudeksi (20). Kuningas Joojakim poltti kirjakäärön, johon Baaruk oli kirjoittanut Jeremian saamat profetiat. Siten hän osoitti halveksuntansa Jeremian sanomalle. (36) Kuningas Sidkian aikaiset "ruhtinaat vihastuivat Jeremiaan, löivät häntä ja panivat hänet vankeuteen kirjuri Joonatanin taloon, josta oli tehty vankila. 16. Jeremia joutui vankilan tyhjään vesisäiliöön ja jäi sinne moneksi päiväksi." (37) Kallioon hakatussa vesisäiliössä oli niin kylmää ja kosteaa, että Jeremian terveys alkoi horjua. Kuningas armahti häntä, niin että hän pääsi sieltä pois. Hänen vastustajansa olivat kuitenkin hyvin vaikutusvaltaisia miehiä, eivätkä he sietäneet Jeremian julistusta. Eräässä vaiheessa "he ottivat Jeremian ja heittivät hänet Malkian, kuninkaan pojan, kaivoon, joka oli vankilan pihassa. He laskivat Jeremian köysillä alas. Kaivossa ei ollut vettä, vaan liejua, ja Jeremia vajosi siihen." (38)

On vavahduttavaa ajatella Herran profeettaa vajoamassa haisevaan liejuun hylätyssä, pimeässä kaivossa, johon oli heitetty jätteitä. Ainoa, joka häntä auttoi, oli etiopialainen mies, ei kukaan hänen omasta kansastaan. Vapaaksi hän ei päässyt, mutta hän sai jäädä vankilan pihaan, kunnes kaupunki vallattiin.

Olemme kuulleet ja lukeneet monien kristittyjen ja erityisesti pappien ja heidän perheidensä kärsimyksistä omana aikanamme eri puolilla maailmaa. Meidänkin maassamme kristillinen vakaumus voi sulkea monia ovia ja aiheuttaa yllättäviäkin vaikeuksia. Kutsumuksesta on maksettava hinta, joka joidenkin kohdalla on korkea. Niinpä kysynkin sinulta tänä aamuna: Tahdotko kulkea massan mukana tämän lyhyen elämäsi ajan vai kantaa Kristuksen iestä, joka toisinaan tuntuu kovin raskaalta - ei tosin usein niin raskaalta kuin Jeremialla? Jeesus sanoo:
"24. - - Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. 25. Sillä joka haluaa pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, löytää sen. 26. Mitä se näet hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon."

Tiistaina 8.3.05

Ihmispelon ansa

On eri asia puhua Jumalan sanaa yleisesti kuin viedä henkilökohtainen sanoma valtakunnan ykkösmiehelle. Siihenkin tehtävään profeetta Jeremia joutui monta kertaa. Erityisen puhuttelevia ovat hänen ja kuningas Sidkian kohtaamiset.

Sidkia oli nuori mies, 21-vuotias, kun hänestä tuli hallitsija, ja hän istui valtaistuimella 11 vuotta. Hän hallitsi vaikeissa olosuhteissa. Hänen hallituskautensa loppupuolella Babylonia valtasi Juudan linnoitetut kaupungit toisen toisensa perästä. Jerusalem oli viimeinen, joka vielä kesti. Sidkia ei osannut päättää, mitä hänen siinä ahdingossa olisi pitänyt tehdä. Hän oli kuin puun ja kuoren välissä. Toisella puolella oli Jeremia, toisella kansan päämiehet. Jeremia kehotti kuningasta antautumaan viholliselle, jotta kuningas ja kansa säästyisivät tuholta. Päämiehet syyttivät Jeremiaa kansan henkisen puolustustahdon murentamisesta. He vaativat kaupungin puolustamista ja uskoivat sen selviävän ylivoimaista vihollista vastaan. Sidkia uskoi, että Jeremian sanat olivat tosia, mutta hän ei kyennyt vastustamaan päämiehiään, jotka olivat liehakoinnillaan saaneet otteen hänestä. Hän oli päämiestensä vanki.

Jeremia sanoi Sidkialle luvussa 27:
"12. - - "Taivuttakaa kaulanne Baabelin kuninkaan ikeeseen ja palvelkaa häntä ja hänen kansaansa, niin te saatte elää. 13. Miksi sinun ja kansasi pitäisi kuolla miekkaan, nälkään ja ruttoon, niin kuin Herra on uhannut sitä kansaa, joka ei tahdo palvella Baabelin kuningasta?"

Myös muut profeetat asettuivat päämiesten rinnalle Jeremiaa vastaan. He vakuuttivat kansalle, että se vielä pelastuisi. Jeremia varoitti luvussa 27: "14. Älkää kuunnelko niiden profeettojen sanoja, jotka sanovat teille: 'Ette te joudu palvelemaan Baabelin kuningasta.' Valhetta he näet profetoivat teille. 15. Minä en ole lähettänyt heitä, sanoo Herra, vaan he profetoivat minun nimessäni valhetta ja saattavat minut karkottamaan teidät, ja te tuhoudutte, te ja nuo profeetat, jotka teille profetoivat."

Tilanne kaupungissa muuttui yhä pahemmaksi. Luvussa 37 kerrotaan, että kuningas Sidkia lähetti hakemaan luokseen vangittuna olevan Jeremian, ja kysyi häneltä: "'Onko sanaa Herralta?' Jeremia vastasi: 'On.' Ja hän sanoi: 'Sinut annetaan Baabelin kuninkaan käsiin.'" Oli äärimmäisen vaikeaa puhua näin ja samalla vastoin kaikki muita profeettoja. Mutta Jeremia oli sidottu Jumalaan ja hänen sanaansa. Hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta.

Luvun 38 mukaan
"4. Päämiehet sanoivat kuninkaalle: 'Tämä mies ansaitsee kuoleman, sillä hän herpaisee niiden sotilaiden kädet, jotka ovat jäljellä tässä kaupungissa, ja koko kansan kädet, kun hän puhuu heille tällaista. Hän ei etsi tämän kansan menestystä, vaan onnettomuutta.' 5. Kuningas Sidkia vastasi: 'Hän on teidän käsissänne. Eihän kuningas voi mitään teitä vastaan.'"

Sidkia oli heikko mies. Päämiestensä edessä hän ei kyennyt edes suojelemaan Jeremiaa. Myöhemmin "kuningas Sidkia lähetti hakemaan hänet luokseen Herran temppelin kolmanteen sisäänkäytävään. Kuningas sanoi Jeremialle: "Minä kysyn sinulta jotakin. Älä salaa minulta mitään." 15. Jeremia vastasi Sidkialle: "Jos minä ilmoitan sinulle jotakin, sinä surmautat minut. Ja jos minä neuvon sinua, sinä et kuuntele minua." 16. Kuningas Sidkia vannoi salaa Jeremialle sanoen: "Niin totta kuin Herra elää, joka on luonut tämän meidän elämämme. Minä en surmauta sinua enkä jätä sinua näiden miesten käsiin, jotka tavoittelevat sinun henkeäsi." Silloin Jeremia toisti sanomansa. Siihen kuningas vastasi: "19. - - "Minä pelkään niitä juutalaisia, jotka ovat menneet kaldealaisten puolelle, pelkään, että minut jätetään heidän käsiinsä, ja he pitävät minua pilkkanaan."

Sidkialla oli vielä mahdollisuus pelastua ja pelastaa myös kansansa, mutta hän pelkäsi niin paljon oman maineensa menetystä, ettei hän noudattanut Jumalan kehotusta. Raamattu vakuuttaa Sananlaskujen kirjan luvussa 29: "25. Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottava on turvattu."

Jumalan sana toteutui hirvittävällä tavalla. Jerusalem hävitettiin vuonna 586 eKr. ja kansa siirrettiin lähes kokonaisuudessaan Babyloniaan. Sidkian perhe tuhoutui kauhistavalla tavalla ja itse kuoli vähän sen jälkeen.

Jumalan ääni kaikuu Raamatussa meillekin. Otatko sinä vaarin Jumalan sanasta, maksoi mitä maksoi, vai pelkäätkö sinä enemmän ihmisiä ja maineesi menetystä kuin Jumalaa. Jeremian tie näytti vaikeammalta, mutta Sidkian tie oli tuhon tie.

Keskiviikkona 9.3.05

Jumala täyttää lupauksensa

Jumala puhuu kovia sanoja meidän synneistämme ja syyllisyydestämme, emmekä tietenkään pidä siitä. On kuitenkin aihetta kysyä, minkälainen maailmastamme oikein tulee, mitä pitemmälle ihmiset etääntyvät Jumalan antamista suuntaviivoista. Eikö meidän lopulta ole tunnustettava, että Jumalan tahto on hyvä. Se antaa suojan elämällemme. Käskyjen ja kieltojen takana on rakastava Jumala, vaikka emme aina koe niin, emme varsinkaan silloin, kun haluamme toimia toisin kuin hän sanoo.

Jumalan rakkaus näkyy hänen käskyissään, mutta vielä kirkkaammin hänen lupauksissaan. Vaikka hän tuomitsee syntimme, hän antaa aina toivon. Pimeä ei ole koskaan täysin pimeää, sillä ylhäältä loistaa valo. Mitä tämä merkitsi Juudan kansan elämässä Jumalan tuomioiden alla? Babylonia tuhosi Jerusalemin temppeleineen vuonna 586 eKr. Kansa vietiin pakkosiirtolaisina vieraaseen maahan, jossa sen oli määrä sulautua valtaväestöön. Kaupunkiin jäänyt kapinoiva jäännöskin pakeni Egyptiin ja pakotti profeetta Jeremiankin mukaansa. Voiko tuhkasta nousta uusi aamu?

Jumala oli etukäteen antanut Jeremian välityksellä lupauksen, että kansa palaa takaisin omaan maahansa 70 vuoden kuluttua. Se kerrotaan muun muassa luvussa 29.
"10. Näin sanoo Herra: Vasta kun 70 Baabelin vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne, panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni ja palautan teitä tähän paikkaan. 11. Minä tunnen teitä koskevat ajatukseni, sanoo Herra: Ne ovat rauhan eikä turmion ajatuksia. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. 12. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. 13. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua koko sydämestänne."

Ensimmäinen erä Juudan kansasta oli viety Babyloniaan vuonna 605 eKr., ensimmäinen erä palasi vuoden 538 tienoilla. Suuri Babylon oli kukistunut ja Persian maailmanvalta oli noussut sen tilalle. Uusi aika koitti Juudan kansalle. Jäljellä oli niitä, jotka olivat pysyneet uskollisina Jumalalle, heidän joukossaan Daniel ja Hesekiel, joilla on oma kirja Raamatussa. Kansan joukossa oli myös niitä, jotka olivat sydämensä halusta palvelleet kanaanilaisia jumalia, mutta jotka olivat vieraalla maalla kääntyneet elävän Jumalan puoleen.

Kiintoisaa on, että Daniel sai Babyloniassa käsiinsä Jeremian kirjan ja luki siitä, että pakkosiirtolaisuuden aika päättyisi 70 vuoden kuluttua. Hän uskoi sen ja alkoi rukoilla profetian toteutumista pyytäen Jumalan anteeksiantoa sekä kansan että omiin synteihinsä. Hänen rukouksensa lopussa ovat merkittävät sanat hänen kirjansa luvussa yhdeksän:
"18. - - Me annamme rukouksiemme tulla sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi turvaten." Hän pani toivonsa yksin Jumalan armoon - eikä ihmisellä lopulta mitään muuta olekaan.

Jumala täytti Jeremian kautta antamansa lupauksen. Hän valvoi sanansa toteutumista, niin kuin hän oli luvannut Jeremialle. Profeetta Jesajan välityksellä Jumala sanoo Jesajan kirjan luvussa 46:
"11. - - Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan. Mitä olen aikonut, sen minä myös teen."

Jeremian samoin kuin joidenkin muidenkin profeettojen välityksellä Jumala puhui vielä kaukaisemmasta tulevaisuudesta. Tulisi aika, jolloin kansaa ei vietäisi vain johonkin lähimaahan, vaan se hajotettaisiin lukuisten kansojen joukkoon. Se tapahtui vuonna 135 jKr. ja hajotus kesti lähes 2000 vuotta. Israelin kansan vaiheissa on toteutunut Jumalan sana: "Niissä, jotka ovat minua lähellä, minä osoitan pyhyyteni" (3. Ms. 3:10). Kuitenkin Jumala lupasi suuressa armossaan koota kansansa vielä siitä suurestakin hajaannuksesta ja tuoda sen omaan maahansa. Jeremia julistaa: 23: "7. Päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota: 'Niin totta kuin elää Herra, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta'. 8. vaan: 'Niin totta kuin elää Herra, joka johdatti ja toi Israelin heimon jälkeläiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin minä olin heitä karkottanut'. Niin he saavat asua omassa maassaan." Minkä Jumala sanoo, sen hän tekee, niin vakuuttaa Raamattu, ja sen osoittaa historia. Me olemme saaneet nähdä tämän suuren exoduksen.

Torstaina 10.3.05

Lupaus Messiaasta

Jumala antoi Jeremian välityksellä lupauksia Israelin paluusta omaan maahansa ensin Babyloniasta ja myöhemmin muiden kansojen keskeltä. Vielä merkittävämpi on profetia Jeesuksesta noin 600 vuotta ennen hänen syntymäänsä. Se on kirjoitettuna Jeremian kirjan luvuissa 23 ja 33 lähes samoin sanoin. "14. Päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä täytän sen hyvän lupauksen, minkä olen lausunut Israelin heimosta ja Juudan heimosta. 15. Niinä päivinä ja siihen aikaan minä kasvatan Daavidille vanhurskaan Vesan, ja hän on saattava voimaan oikeuden ja vanhurskauden maassa. 16. Niinä päivinä pelastetaan Juuda, ja Jerusalem asuu turvassa. Häntä kutsutaan tällä nimellä: 'Herra on meidän vanhurskautemme'."

Profetia, joka on meidän edessämme, on ainutlaatuinen. Siinä ilmaistaan tulevasta Messiaasta neljä asiaa.

Ensiksi: Hän on inhimillisen luontonsa puolesta Daavidin jälkeläinen. Toiseksi: Hän on vanhurskas. Se tarkoittaa, ettei hänessä ole mitään syntiä. Hän on ainoa ihmiseksi syntynyt, joka voidaan julistaa vanhurskaaksi sen perusteella, että hän on vanhurskas. Ketään muuta itsessään vanhurskasta ei ole maan päällä elänyt. Kolmanneksi: Hänestä käytetään nimiä Vesa tai Verso. Tämä Messiaan peitenimi esiintyy monella profeetalla. Ilmestyskirjan lopussa Jeesus todistaa itsestään:
"16. Minä, Jeesus - - Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen sukuaan, kirkas kointähti." Neljänneksi: Häntä kutsutaan tällä nimellä: 'Herra on meidän vanhurskautemme'." Hän oli vanhurskas ja hän kuoli syyttömänä meidän syntiemme tähden. Hänessä meillä on syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä. Kristitylle tämä totuus on kaikkia muita merkittävämpi, ja huomatkaa: se on ilmoitettu jo Vanhassa testamentissa. Silloin tällöin kysytään, kuinka ihmiset pelastuivat ennen Jeesusta. Vastaus kuuluu: samalla tavalla kuin mekin. Pelastus on vain ja ainoastaan Daavidin vanhurskaassa Vesassa, jolla on nimi: "Herra on meidän vanhurskautemme".

Jumala puhuu kuitenkin vielä kaukaisemmista päivistä. Hän sanoo Jeremian kirjan luvussa 31:
"31. Päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa uuden liiton, 32. en sellaista liittoa kuin se, minkä tein heidän isiensä kanssa silloin, kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. 33. Tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin kansan kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä. Niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. 34. Silloin ei enää toinen opeta toistaan eikä veli veljeään sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra. Sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään."

Jumala on tehnyt ihmiskunnan kanssa kaksi liittoa, joita nimitetään vanhaksi ja uudeksi liitoksi. Vanhan liiton Jumalan teki Mooseksen välityksellä Israelin kanssa kansan kulkiessa Egyptistä kohti Luvattua maata. Liitto edellytti ehdotonta kuuliaisuutta Jumalan käskyille, niin että voitiin sanoa: "26. Kirottu olkoon se, joka ei pidä tämän lain sanoja eikä täytä niitä" (5. Ms. 27). Sitä liittoa ei Israelin kansa eikä yksikään ihminen ole kyennyt pitämään. Uuden liiton Jumala teki Jeesuksen Kristuksen välityksellä ja Jeesuksen Golgatalla vuotanut veri vahvisti sen. Vanha liitto oli lakiliitto, uusi liitto on armoliitto. Asettaessaan ehtoollisen Jeesus sanoi (Mt. 26): "28. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi."

Liitto on tehty Golgatalla, mutta tulee aika, jolloin Israel tulee siitä osalliseksi ja siitä tulee Jumalan kansa uudessa merkityksessä. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen luvussa 11: "25. - - Israelia on osaksi kohdannut paatumus, joka kestää, kunnes muista kansoista koottavien täysi luku on tullut sisälle. 26. Sitten koko Israel on pelastuva, kuten on kirjoitettu: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista." 27. Tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan: minä pyyhin pois heidän syntinsä."

Lupauksensa mukaan Jumala valvoo sanaansa, niin että se toteutuu tulevaisuudessa yhtä varmasti ja tarkasti kuin se on toteutunut menneisyydessä. Pane siis rohkeasti luottamuksesi Jumalan sanaan ja Jeesukseen Kristukseen, joka on kuollut meidän puolestamme ja tehnyt uuden liiton kanssamme.

Perjantaina 11.03.05

Luota Jumalaan

Elämässämme on taitekohtia, jotka pysähdyttävät meidät katsomaan taaksemme. Ne ovat aikoja, jotka pakottavat meidät miettimään, mitä oikeastaan olemme saaneet aikaan. Tai kenties lähestymme päätepistettä ja joudumme arvioimaan menneisyyttämme aivan uudella tavalla. Uskova ihminen toivoo, että hänen elämällään ja työllään olisi merkitystä, ei vain ajallisesti vaan myös iäisyyden kannalta. Olemme rukoilleet läheistemme puolesta ja puhuneet heille Jeesuksesta, jotta he tulisivat tuntemaan Jeesuksen Vapahtajanaan. Olemme tehneet monia muitakin asioita. Ehkä työmme näyttää varsin tuloksettomalta.

Luultavaa on, että profeetta Jeremian koko elämäntyö näytti hänen omissa silmissään täysin hedelmättömältä. Hän oli vuosia julistanut Jumalan tahtoa kansalle, joka ei tahtonut kuulla häntä. Ihmiset eivät kuitenkaan kääntäneet selkäänsä vain hänelle vaan Jumalalle. Jumala sanoo luvussa seitsemän:
"23. Näin minä käskin heitä: Kuunnelkaa minun ääntäni, niin minä olen teidän Jumalanne, ja te olette minun kansani. Vaeltakaa aina sitä tietä, jota minä käsken teitä vaeltamaan, että menestyisitte.24. Mutta he eivät kuunnelleet, eivät korvaansa kallistaneet, vaan pahan sydämensä paatumuksessa vaelsivat oman neuvonsa mukaan. He käänsivät minulle selkänsä eivätkä kasvojaan. 25. Siitä päivästä, jona teidän isänne lähtivät Egyptin maasta, tähän päivään asti minä olen lähettänyt teidän luoksenne kaikki palvelijani, profeetat, olen lähettänyt varhaisesta alkaen, päivä päivältä.26. Mutta kukaan ei ole kuunnellut minua, kallistanut korvaansa, vaan he ovat olleet niskureita ja tehneet enemmän pahaa kuin heidän isänsä. 27. Kun sinä puhut heille kaiken tämän, he eivät kuuntele sinua, ja kun heille huudat, he eivät sinulle vastaa. 28. Sen tähden sano heille: Tämä on kansa, joka ei ole kuunnellut Herran, Jumalansa, ääntä eikä ole ottanut varoitusta varteen. Totuus on kadonnut ja hävinnyt heidän suustaan."

Eikö kuka tahansa turhaudu työstä, josta ei näytä olevan mitään hyötyä? Eikö ole selviö, että Jumalan valtakunnan työntekijät väsyvät ja masentuvat, kun heidän julistuksensa vaikuttaa täysin tuloksettomalta. Voi käydä niinkin, että joku saa osakseen vain vainoa ja kärsimystä niin kuin Jeremia. Mistä saamme voiman silloin, kun kaikki tuntuu turhalta? Jeremian elämän ja työn välityksellä Jumala tahtoo kuitenkin rohkaista meitä. Poimin nyt eteemme muutaman merkittävän näkökohdan.

Ensinnäkin Jeremia oli koko ajan tietoinen Jumalan antamasta kutsumuksesta. Kutsumustietoisuus on tärkeä asia. Se tukee meitä. Toiseksi Jeremialla oli Jumalan antama tehtävä, joka hänen oli suoritettava uskollisesti. Heikkona hetkenä hän tahtoi päästä siitä eroon, mutta ei voinut. Luvussa 20 hän kirjoittaa:
"9. Mutta kun minä sanoin: 'En tahdo ajatella häntä enkä enää puhua hänen nimessään', niin sisimmässäni oli kuin luissa palava tuli. Väsyksiin asti minä koetin sitä kestää, mutta en voinut." Tehtävästä ei niin vain pääse eroon.

Kolmanneksi: Jeremia ei voinut tietää, emmekä tiedä mekään, mitä Jumala salassa tekee. Hänen sanassaan on suurempi voima kuin kukaan meistä uskoo tai ymmärtää. Hän sanoo Jeremialle luvussa 23:
"29. Eikö minun sanani ole kuin tuli, sanoo Herra, ja kuin vasara, joka murtaa kallion?" Siksi meidän on julistettava sanaa, tuntui miltä tuntui.

Neljänneksi: Jeremia sai suuren lupauksen luvussa 15:
"19. - - Jos tuot esiin jaloa, et arvotonta, sinä saat olla suunani." Tuomme esiin jaloa pitäytyessämme Raamatun sanaan ja julistaessamme kirkkaasti evankeliumia ihmiseksi tulleesta Jumalan Pojasta, joka on kuollut meidän syntiemme tähden.

Viidenneksi: Jeremia ei saanut nähdä työnsä positiivisia tuloksia, mutta niitä oli. Hänen sanansa rohkaisivat juutalaisia Babylonian pakkosiirtolaisuudessa ja antoivat heille toivoa. Ne ovat tukeneet juutalaisia vuosisatojen ajan heidän hajaannuksessaan. Sama sana puhuttelee meitäkin yli kaksi ja puoli vuosituhatta myöhemmin. Ne ovat myös kirkastaneet ihmiskunnalle Jeesusta Kristusta suurenmoisella tavalla ja ne tulevat kirkastamaan hänet myös hänen omalle kansalleen.

Kuudenneksi: Elämämme arvoa ei lopulta ratkaise työmme tuloksellisuus. Meillä on arvo, koska Jumala on antanut sen meille luodessaan meidät kuvakseen. Sitä ei mikään muuta. Seitsemänneksi: työmme arvoa ei mitata tuloksilla. Jeesus korostaa uskollisuutta. Odotamme, että kerran hän voi sanoa meillekin:
"Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen. Minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon." (Mt. 25)

Takaisin