Raamattuavaimet Radio Deissä 31.1.-4.2.05.
Jumalan rakkauden syvyys Hoosean kirjan valossa
Ma   Profeetan käsittämätön avioliitto
Ti     Rakkautta uskottomaan
Ke   Rakkaus kuin haihtuva kaste
To    Aika on etsiä Herraa
Pe   Rakkauden köydet

Maanantaina 31.1.

Profeetan käsittämätön avioliitto

Usein esitetään kysymys: "Jos Jumala on kaikkivaltias ja hyvä, miksi hän ei vapauta maailmaa pahuuden vallasta tai suurista onnettomuuksista?" "Eikö Jumala olekaan kaikkivaltias?" "Eikö hän olekaan rakkaus?"

Hoosean kirja Vanhassa testamentissa, 700-luvun puolivälistä eKr., johdattaa meidät tutustumaan Jumalaan, joka ei ensi sijassa käytä kaikkivaltiuttaan, vaan osoittaa ihmisiä kohtaan pitkämielistä rakkauttaan. Jumala vertaa itseään Hooseaan, aviomieheen ja perheen isään. Hoosea ei ole aviomies, joka voi iloita vaimostaan, ei isä, joka iloitsee lapsistaan. Hän on mies, jonka vaimo jättää ja isä, jonka lapset ovat kuin vieraita hänen omassa kodissaan ja turmelevat nopeasti omaa elämäänsä. Kuvaus on hätkähdyttävä. Hylätty Jumala, josta ihmiset eivät välitä.

Jumala on tiennyt alusta asti, minkälainen on ollut Israelin kansa, minkälaisia olemme me. Hän ilmaisee sen antamalla Hoosealle käskyn: "2. - -
"Mene ja ota portto vaimoksesi ja ota lapsiksesi ne lapset, jotka hän saa. Tämä maa on uskoton Herraa kohtaan, se on kuin portto, se palvelee vieraita jumalia." (RK -92)

Voimme jotenkin aavistaa sen kauhistuksen, jota nuori hurskas mies koki Jumalan käskyn edessä. Sen noudattaminen merkitsi hänen unelmiensa pirstoutumista sekä ihmisten hämmästystä, sääliä ja pilkkaa. Hoosea teki kuitenkin Jumalan sanan mukaan. Hän otti vaimokseen Goomerin, prostituoidun, naisen, jolle kiinteä suhde oli vieras, ja aloitti elämän hänen kanssaan.

Goomer synnytti Hoosealle pojan. Jumalan käskystä hänelle annettiin nimeksi Jisreel, mikä merkitsee hajottamista ja kylvämistä. Nimi sisälsi profetian Israelin kansalle: Jumala hajottaisi kansan, kylväisi sen muiden kansojen sekaan.

Sitten syntyi tytär, joka ei ilmeisesti ollut Hoosean. Hänelle Jumala käski antaa nimen Lo-Ruhama, joka merkitsee "Ei-rakastettu", "Ei-armahdettu". On järkyttävää hävitä sodassa ja menettää maa, mihin Jisreel viittasi. Vielä järkyttävämpää on menettää Jumalan armahdus.

Sitten Goomer sai toisen pojan, joka ei myöskään ilmeisesti ollut Hoosean. Hän sai Jumalan tahdosta nimen Lo-Ammi, joka tarkoittaa: "Ei-minun-kansani". Israel oli vain nimellisesti Jumalan kansa, mutta todellisuudessa oman aikansa ja pakanallisen maailman lapsia. Jumala oli vain nimellisesti heidän isänsä, mutta käytännössä he rakastivat ja palvelivat muiden kansojen jumalia.

Sitten Goomer kyllästyi Hooseaan ja jätti hänet. Goomer halusi vapautta miehestään ja lapsistaan ja heidän tuomistaan sidonnaisuuksista. Hän rakasti prostituoidun elämää ja sen tuomaa vapauden tunnetta. Hän ei halunnut olla vain yhtä miestä varten.

Goomer oli kuin Israelin kansa, joka oli uskoton Jumalalle. Goomerissa näemme myös oman kansamme ja lopulta itsemme. Kuka meistä voi sanoa aina olleensa uskollinen Jumalalle?

On koskettavaa lukea Hoosean kirjan toisesta luvusta profeetan ahdistunut purkaus. Hänen sanansa kuvastavat miehen tuskaa, katkeruutta ja häpeää. Hän oli yrittänyt tehdä kaiken vaimonsa hyväksi - turhaan. Hänen mielessään välähtää kuitenkin toivon kipinä: jospa vaimo tulisi takaisin. Olemme Hoosean valituksessa itkevän ja lyödyn miehen rinnalla. Lukuisat aikamme ihmiset voivat helposti samaistua hänen sanoihinsa omissa hylätyksi tulemisen kokemuksissaan. Entä, jos kuulemme niissä Jumalan tuskan ihmisistä, jotka ovat hylänneet hänet? Hoosea vaikertaa:

4. Käykää oikeutta äitiänne vastaan, syyttäkää häntä, hän ei ole enää minun vaimoni enkä minä ole hänen miehensä. - - 6. Hänen lapsiaan en rakasta, he ovat porton lapsia. 7. Heidän äitinsä on harjoittanut haureutta, heidän synnyttäjänsä on häpäissyt itsensä. Hän on sanonut: "Minä haluan juosta rakastajieni perässä. He antavat minulle ruoan ja juoman, villavaatteet ja pellavapuvut, öljyvoiteet ja viinit. - - 8. Sen tähden minä tukin hänen tiensä orjantappuroilla, rakennan muurin hänen eteensä, ettei hän pääse poluilleen. 9. Kun hän sitten juoksee rakastajiensa perään, ei hän enää tavoita heitä, turhaan hän heitä etsii. Viimein hän sanoo: "Minä palaan mieheni luo, hänen luonaan minulla oli parempi kuin täällä." 10. Sitä tämä nainen ei käsitä, että minulta hän on saanut viljan, viinin ja öljyn, minä olen antanut hopeaa ja kultaa runsain määrin. Senkin he ovat uhranneet Baalille.

Huomenaamuna saamme katsoa Jumalan sydämeen, kun hän puhuu ihmisille, jotka ovat hylänneet hänet

Tiistaina 1.2.05

Rakkautta uskottomaan

Hylätyksi tuleminen on yksi ihmisen syvimpiä kipuja. Sen tuntevat lukuisat hylätyt lapset yhtä hyvin kuin hylkäämisen kokeneet aikuiset.

Vanhan testamentin profeetta Hoosea purki omaa tuskaansa vaimonsa tähden, joka oli jättänyt hänet ja palannut prostituoiduksi. Harvan mieleen on ehkä tullut, että myös Jumalalla on tuska ihmisten tähden, jotka ovat hylänneet hänet. Emme useinkaan käsitä, kuinka paljon Jumala välittää meistä. Tosiasiassa hän välittää enemmän kuin kukaan ihminen. Hän rakastaa meitä silloinkin, kun hylkäämme hänet. Hän suree meitä, kun juoksemme maallisen Mammonan perässä ja annamme sydämemme halujen ohjata elämäämme.

Huolimatta kaikesta siitä, mitä Israel oli tehnyt, Jumala antoi sille kauaskantoisen lupauksen Hoos.2:
"19. Minä kihlaan sinut itselleni ainiaaksi, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla, armolla ja laupeudella, 20. kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä olet tunteva Herran."

Jumala ottaa takaisin yhteyteensä hänestä luopuneen kansan. Voisiko sen ilmaista selvemmin kuin puhumalla kihlauksesta? Jumala kihlaa kansan itselleen. Se tapahtuu vanhurskaudella ja tuomiolla. Jumala on vanhurskas. Hän on oikeudenmukainen ja pyhä Jumala. Hän ei koskaan osoita synnin hyväksymistä. Hän tuomitsee synnin. Kihlatessaan kansan itselleen, hän saattaa sen tuntemaan syntinsä ja synnin tuomion. Jumalan viimeinen sana ei kuitenkaan ole tuomio, vaan armo ja laupeus. Hän antaa katuvalle menneen täydellisesti anteeksi. Me tiedämme perusteen. Se on hänen Poikansa kuolemassa meidän puolestamme. Jumalan armo hänen Pojassaan on niin suuri, että se tekee mahdolliseksi syntisten ihmisten armahduksen ja heidän yhteytensä Jumalaan. Lupaukset Jeesuksesta on kirjoitettu jo Vanhaan testamenttiin, niin että Israelkin ne tunsi.

Kolmannessa luvussa Jumala puhuu rakkaudestaan niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat olleet hänelle uskottomia. Tässä ei näy Jumalan valtaa, sillä valta ei ratkaise mitään, ellei ihannoi orjuutta. Sen sijaan Jumala osoittaa rakkautensa suorastaan häkellyttävällä tavalla puhumalla hylätylle Hoosealle näin:
"Mene vielä ja rakasta naista, jota hänen puolisonsa rakastaa, mutta joka rikkoo avion, kuten Herra rakastaa israelilaisia, mutta nämä kääntyvät muiden jumalien puoleen - -."

Jumala käskee Hoosean mennä hakemaan vaimonsa kotiin rakastajiensa luota. Varsinkin jokainen mies ymmärtää sen nöyryytyksen, minkä profeetta joutui kokemaan. Sekään ei ollut tarpeeksi. Jumala käski Hoosean rakastaa uskotonta vaimoaan, joka oli tuottanut hänelle tämän häpeän ja kärsimyksen. Eikä sekään ei ollut kyllin.

Hoosean täytyi ostaa vaimonsa takaisin. Hän kertoo: "2.
Niin minä hankin hänet itselleni 15 sekelillä hopeaa sekä hoomer- ja letek-mitoilla ohria." Emme tiedä, oliko Goomerilla mahdollisesti velkoja vai oliko hän siinä asemassa, että Hoosean oli maksettava hänen omistajalleen tai tyydytettävä rahanahne miesystävä. Hintana oli ennen muuta nolatuksi tuleminen, haavojen uudelleen avautuminen, eikä ollut varmuutta vaimon uskollisuudesta.

Tässä kaikessa Jumala kuvaa itseään!

Hän sanoo: "Rakasta naista - - joka rikkoo avion, niin kuin Herra rakastaa israelilaisia, mutta nämä kääntyvät muiden jumalien puoleen".

TÄMÄ ON HOOSEAN KIRJAN VARSINAINEN SANOMA!

Voimme näissä sanoissa nähdä Jumalan, joka tuli alas taivaasta etsimään meitä. Hän tuli ihmiseksi Jeesuksessa. Hän osoitti rakkautta kaikenlaisia syntisiä kohtaan - ja niin hän tekee edelleen. Jumala rakastaa ihmistä, joka ei vähäisimmässäkään määrin ansaitse hänen rakkauttaan. Hän rakastaa ihmistä, joka kääntää hänelle selkänsä, hylkää hänet, pilkkaa häntä - ja tekee hänet pilkatuksi. Hän rakastaa meitä niin, että osti meidät itselleen korkealla hinnalla, ei kullalla eikä hopealla, vaan omalla kalliilla verellään.

Tänä aamuna Jeesus kääntyy sinun puoleesi, joka olet kastettu hänen nimeensä. Hän kutsuu sinua palaamaan hänen yhteyteensä ja elämään hänen kanssaan nyt ja iäisesti. Hän on maksanut sinusta kovan hinnan, jotta voisit tulla vapaaksi synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta.

Mitä sinä vastaat hänelle?

Keskiviikkona 2.2.

Rakkaus kuin haihtuva kaste

Ihmisinä me rakastamme sitä, mikä on meistä rakastamisen arvoista. Jumalan rakkaudella ei ole rajoja. Sen tulee kuitenkin parhaiten tuntemaan se, joka sydämessään ymmärtää olevansa Jumalan rakkauteen täysin arvoton. Omahyväiset ihmiset sulkevat itsensä sen ulkopuolelle, samoin ne, jotka haluavat elää synnissään.

Profeettojen kirjoista samoin kuin evankeliumeista ja apostolien teoista käy ilmi, että usein suurin este ihmisten kääntymiselle ovat papit ja väärät profeetat. Papit keskittyvät mieluusti vain rituaaleihin. Väärät profeetat vaikenevat synnistä ja tuomiosta ja puhuvat vain sellaista, mitä kansa tahtoi kuulla.

Jumalalla on paljon puhuttavaa nimenomaan niille, jotka ovat vastuullisissa tehtävissä ja vaikutusvaltaisilla paikoilla. Jumala sanoo Hoos. 4:
"9. Papin on käyvä niin kuin kansankin: minä rankaisen häntä hänen vaelluksestaan ja teen hänelle, mitä hänen tekonsa ansaitsevat." Ja luvussa 5: "1. Kuulkaa tämä, te papit, tarkatkaa, Israelin heimo, ja ottakaa korviinne, kuningashuone! Teille on tämä tuomio. Te olette näet olleet ansana - - ja pyydysverkkona - -.

Vastuu ei kuitenkaan ole vain julistajilla. Jokainen vastaa Jumalalle henkilökohtaisesti omista ratkaisuistaan. Hoosea kaiuttaa luvussa 4: "1. Kuulkaa Herran sana, te israelilaiset, sillä Herralla on oikeudenkäynti maan asukasten kanssa."

Mitä tapahtuu, kun ihmiset joutuvat oikeudenkäyntiin Jumalan kanssa? Mistä meidät tuomitaan?

Jumala sanoo 4:
"1. - - Maassa ei näet ole uskollisuutta, ei laupeutta eikä Jumalan tuntemusta. 2. Vannotaan ja valehdellaan, murhataan, varastetaan ja rikotaan aviot, murtaudutaan taloihin, ja verityö seuraa verityötä." Ihmiset eivät ole muuttuneet. Silloin sanottiin: "4. Älköön silti kukaan nuhdelko, älköön kukaan ojentako." Minkäänlaista nuhdetta ei tahdota ottaa vastaan nytkään. Julistuksen täytyy myötäillä ihmisten elämäntapaa ja heidän mielipiteitään. Mitä siitä seuraa? Synti ja samalla elämän rikkinäisyys lisääntyy. Ahdistus kasvaa. Toisinaan Jumala antaa tapahtua juuri niin. Hän sanoo luvussa 5: "15. Minä menen takaisin paikkaani, kunnes he ovat syystään kärsineet ja etsivät minun kasvojani: Ahdistuksessaan he etsivät minua."

Vaikeana päivänä monet muistavat Jumalan ja pyytävät hänen apuaan. Jotkut katuvat ja kääntyvät Jumalan puoleen vakaalla ja vilpittömällä mielellä. Toiset tekevät vain hätäparannusta saadakseen avun senhetkiseen ahdinkoonsa. Sydämessä ja elämässä ei tapahdu mitään muutosta. Luku 6 kertoo pinnallisesta kääntymisestä. Hoosean aikalaiset tulivat Jumalan eteen ja sanoivat: "Tulkaa, kääntykäämme Herran puoleen, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. 2. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän herättää meidät, ja me saamme elää hänen edessään. 3. Tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.

Mitä ihmiset Jumalasta tahtoivat? He odottivat, että hän parantaisi heidät ja sitoisi heidän haavansa. He uskoivat, että Jumala tekisi heidät eläviksi ja herättäisi heidät. Synneistään he eivät puhu mitään. Sanoissa ei näy mitään katumusta. Silti he uskoivat, että Herra tulee varmasti niin kuin aurinko nousee tai niin kuin sade, joka kostuttaa maan.

Sekä Aamos että Hoosea olivat tämän ajan profeettoja. Heidän voimakas parannuskehotuksensa ei näytä vaikuttaneen kansaan. Ihmiset eivät halunneet luopua synneistään. Siitä huolimatta he uskoivat, että heillä oli oikea suhde Jumalaan.

Kuinka Jumala heitä arvioi? Mitä hän sanoo heidän kääntymisestään?
"Mitä olisi minun tehtävä sinulle, Efraim, mitä sinulle, Juuda, kun teidän rakkautenne on kuin aamun pilvi, kuin varhain haihtuva kaste? 5. Siksi minä olen antanut heille iskuja profeettojen kautta, olen surmannut heitä suuni sanoilla."

Rakkaudessaan Jumala oli antanut heille iskuja, kovia sanoja, profeettojen välityksellä. Hän tahtoi palauttaa heidät luokseen, sillä se on parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua. He eivät kuitenkaan antaneet sanan tunkeutua sydämeensä. Se vain hipaisi heitä ja nosti esiin joitakin myönteisiä ajatuksia ja tunteita. Hetken päästä sekin meni ohi niin kuin aamupilvi soutaa pois.

Kuinka Jumala mahtaa arvioida meitä ja meidän hurskauttamme?

Torstaina 3.2.

Aika on etsiä Herraa

Kukaan meistä ei ole innokas kuulemaan nuhteita. Helposti loukkaannumme tai suutumme, jos edes aavistamme jonkun arvostelevan meitä. Siksi yleensä kaihdamme julistusta, joka puuttuu synteihimme. Koemme, että meitä silloin haukutaan ja tuomitaan. Emme myöskään tahdo sellaista Jumalaa, joka puuttuu synteihimme. Vielä pahempi on, jos hän puhuu tuomiosta. Haluamme mieluummin tunteita ja kokemuksia kuin totuutta.

Synti kuitenkin paljastuu aina, kun Jumala tulee ihmisen elämään. Hän sanoo Hoosean kirjan luvussa 7:
"1.Kun minä parannan Israelia, silloin tulevat julki Efraimin rikokset ja Samarian pahuudet."

Jumala kuvaa itseään lääkärinä. Kun hän alkaa parantaa ihmistä, tulevat ihmisen synnit ja pahuudet julki. Se on ihmisen itsensäkin kannalta tärkeää. Parantaessaan kipeän paiseen, lääkäri puristaa siitä ensin pois kaiken märän. Muuten potilas ei voi parantua. Voimme torjua Jumalan puheen ja paeta hänen kätensä alta, mutta silloin syntimme jäävät iankaikkiseksi vaivaksemme.

Israelin kansalle Jumala puhui monella tavalla saadakseen heidät havahtumaan ja näkemään vaaran, jossa he olivat. Jumala sanoo Hoosean kirjan seitsemännessä luvussa, että he olivat
kaikki kuin leipojan sytyttämä uuni, jota aviorikokset, viini ja juonet hehkuttavat (4-7). He olivat kuin leipä, jota ei ollut käännetty, puolisydämisiä, ilman omaa vakaumusta, ja sulautuivat sen vuoksi helposti muiden kansojen joukkoon (8-10). Monet olivat jo harmaantuneet, mutta eivät vieläkään ymmärtäneet (9). Kansa oli kuin kyyhkynen, joka on tyhmä ja taitamaton (11-12). He turvautuivat mieluummin maallisiin liittolaisiin kuin Jumalaan (11-12). Jumala sanoo: Israelilaisten ylpeys syyttää heitä vasten kasvoja, eivätkä he käänny Herran, Jumalansa, puoleen, eivät etsi häntä, vaikka kaikki on näin (10).

Luvussa yhdeksän sanotaan: "17. Jumalani on hylkäävä heidät, sillä he eivät ole totelleet häntä. He joutuvat kiertelemään kansojen keskuudessa." Me tiedämme, kuinka todellisesti tämä on tapahtunut ja mitä kärsimystä se on aiheuttanut. Jumala jatkaa luvussa kymmenen: "10. Minä olen heitä kurittava niin kuin näen oikeaksi. Heitä vastaan kokoontuu kansoja - -." Profeetta puhui sodista, jotka olivat heidän edessään.

Kaiken keskellä kaikuu voimakkaana Jumalan kehotus Hoosean kirjan luvussa 10:
"Raivatkaa itsellenne uudispelto, kun on aika etsiä Herraa." Toista sataa vuotta myöhemmin profeetta Jeremia eteläisessä valtakunnassa, Juudassa, julisti samaa 4: "3. - - "Raivatkaa itsellenne uudispelto, älkää kylväkö orjantappuroiden sekaan." Jeesus palasi samaan aiheeseen kylväjävertauksessaan.

Raivattava pelto on ihmisen sydän. Se on luonnostaan niin kovaa maaperää, ettei Jumalan sana pääse siinä kasvamaan ja kantamaan hedelmää. Kuinka ihminen voisi tämän pellon raivata hyväksi maaksi, uudispelloksi? Vain suostumalla Jumalan sanan nuhteluun. Se on vaikeaa. Selityksiä ja puolustuksia riittää, kaikenlaista kiemurtelua, kun sana paljastaa sydämemme ja elämämme salaisuuksia. Pyhä Henki näyttää meille syyllisyytemme Jumalan ja lähimmäistemmekin edessä, jos emme karkota häntä pois. Hän saa meidät katumaan ja rukoilemaan Jumalalta anteeksiantoa. Hän vakuuttaa Raamatun sanasta meille syntien anteeksiantamuksen. Hän kirkastaa meille Kristuksen, jossa on meidän pelastuksemme. Saman hän teki Vanhan testamentin aikana. Ihmisillä on aina ollut lupauksia Jeesuksesta ja esikuva hänen sovituksestaan syntiuhrissa.

Israelin kansalla oli erityinen etsikon aika, jonka loppu häämötti jo muutaman vuosikymmenen päässä. Suurvalta Assyria valloitti Hoosean profetian mukaan maan vuonna 722 eKr. ja vei sen asukkaat pakkosiirtolaisina Assyriaan. Kansa ei ollut kuunnellut profeettojaan. Jumalan täytyi puhutella sitä kouriintuntuvammin, sillä hän ei tahtonut hylätä heitä.

Meidänkin on aika etsiä Herraa. Emme tiedä, paljonko meillä henkilökohtaisesti tai kansana on aikaa jäljellä. Pahinta on, jos Jumala jättää meidät syntiimme puuttumatta elämäämme millään tavalla. Toiseksi pahinta on, jos hänen täytyy tarttua meihin kovalla kädellä saadakseen meidät palaamaan luoksensa. 7. Sen tähden Pyhä Henki sanoo:
"Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, 8. älkää paaduttako sydämiänne." (Hepr.3.)

Perjantaina 4.2.

Rakkauden köydet

Lapsena olin kerran serkkuni kanssa hakemassa kahta lehmää haasta navettaan lypsettäviksi. Lehmänkantturat eivät tietenkään tahtoneet askeltaa suoraan, vaan niiden piti vikuroida matkalla. Tottumattomana pelkäsin. Serkkuni vain läpsytteli koivunoksalla ja perille päästiin.

Ei tietenkään ole kovin imartelevaa verrata meitä vikuroiviin lehmiin. Tosiasiassa olemme niitä pahempia. Mitä Jumala voi tehdä meidän kanssamme? Sitä kuvataan Hoosean kirjan luvussa 11. Siinä kuvataan Jumalan rakkautta rohkeammin ja inhimillisemmin kuin missään muualla Vanhassa testamentissa. Muutamissa sanoissa meille paljastuu Jumalan mielenlaatu vastaan hangoittelevia ihmisiä kohtaan, ja me kysymme hämmentyneinä: "Voiko tämä olla totta?"

Jumala sanoo:
"1.Kun Israel oli nuori, minä rakastin sitä, ja Egyptistä minä kutsuin poikani. 2. Aina kun israelilaiset kuulivat muita kutsuja, he menivät pois, uhrasivat baaleille ja polttivat uhreja epäjumalille. 3. Minä opetin Efraimin kävelemään, kannattelin sitä käsivarsista. Mutta he eivät ymmärtäneet, että minä heitä hoidin. 4. Ihmissiteillä minä heitä vedin, rakkauden köysillä. Kuten mies juhtaansa syöttäessään vapauttaa sen ikeestä, niin minä kumarruin heidän puoleensa ja syötin."

Jumalan rakkaus perustuu häneen itseensä, ei Israelin kansaan, joka tuotti vain mielipahaa. Jumala tiesi jo ennen maailman luomista, minkälainen tämä kansa tulisi olemaan. Silti hän kuvaa itseään isänä, joka hoitaa ja kasvattaa Israelia kuin lasta. Jumala vetää sitä puoleensa rakkauden köysillä Hän on kuin isäntä ja Israel kuin vikuroiva härkä, jonka isäntä vapauttaa ikeestä. Hän kumartuu heidän puoleensa ja syöttää heitä. Jumala kohtelee Israelia toisin kuin kukaan olisi osannut odottaa. Kuinka kansa vastasi hänen rakkauteensa? Se hylkäsi hänet.

Mitä Jumala sanoo:
"7. Kansallani on halu kääntyä minusta pois. Kun sitä kutsutaan kääntymään Korkeimman puoleen, kukaan heistä ei käänny." Silti Jumala on heille uskollinen. Teksti jatkuu: "8.Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim, hylkäisin sinut, Israel? - - Minun sydämeni heltyy, säälini herää. 9.En minä pane täytäntöön ankaraa vihaani, en enää hävitä Efraimia. Minä olen Jumala enkä ihminen, olen Pyhä sinun keskelläsi. En tule vihan vimmassa. 10. He seuraavat Herraa. Hänen äänensä on kuin leijonan, niin hän ärjyy, ja vavisten tulevat lapset mereltä päin.11. Vavisten he tulevat Egyptistä kuin linnut, Assurin maasta kuin kyyhkyset, ja minä palautan heidät asumaan kodeissaan, sanoo Herra." Jumala tuomitsee - rakkautensa tähden - ja hän myös armahtaa. Hän lupaa suuren exoduksen, joka on tapahtunut meidän aikanamme. Israelilaiset ovat tulleet omaan maahansa vavisten mereltä päin ja kuin linnut, kuin kyyhkyset, ilmojen halki lentäen. Profeetta näki heidän paluunsa lähes kolmetuhatta vuotta sitten.

Hoosean kirjan viimeisessä luvussa Jumala sanoo:
"2. Käänny, Israel, Herran, Jumalasi, puoleen, sillä sinä olet kompastunut rikoksiisi. 3.Ottakaa mukaanne sanoja ja kääntykää Herran puoleen ja sanokaa hänelle: 'Anna anteeksi kaikki rikokset, ota armoihisi, niin me tuomme sinulle uhreiksi huultemme hedelmät.'"

Jumala kutsuu Israelia kääntymään puoleensa. Sama kehotus koskee meitä kaikkia. Kuka ei olisi kompastunut synteihinsä ja loukannut itseänsä. Syntiemme tähden olemme invalideja kaikki. Sellaisena rujona kansana meillä on sittenkin kutsu Jumalan luo, hänen läheisyyteensä, hänen lapseuteensa. Hän antaa sanatkin suuhumme, sillä kaikki eivät tiedä, kuinka saisivat alun uuteen elämään. Sanokaa hänelle: "Anna anteeksi kaikki rikokset, ota armoihisi. Mitään tämän mieleisempää rukousta emme voi Jumalalle esittää, kunhan se nousee sydämestämme eikä vain huuliltamme. Hän sulkee meidät armoon ja syntimme ovat poissa. Uhri niistä on jo annettu. Niiden rangaistus on jo kärsitty Golgatalla. Jakeen neljä mukaan Jumalassa saa orpo armon.

Jumala vakuuttaa: "5. Minä parannan teidän luopumuksenne, omasta halustani minä teitä rakastan. Minun vihani on kääntynyt hänestä pois." Jumala parantaa meidät uskottomuudestamme. Hän rakastaa meitä omasta halustaan. Hänen vihansa on kääntynyt pois ihmisestä, joka on saanut syntinsä anteeksi.

Takaisin