| Raamattuavaimet Radio Deissä 20.-24.9.04. |
| Kuinka Jumala johdattaa? |
Ma Seuraa viittoja |
|
Maanantaina 20.9.04 Seuraa viittoja Moni vilpitön kristitty tahtoo sydämestään elää Jumalan tahdon mukaan. Toisinaan on kuitenkin vaikea tietää, mikä Jumalan tahto on missäkin asiassa. Monta kertaa jää hämmentyneen epätietoisena ihmettelemään, miksi Jumala ei voi sanoa selvemmin, mikä hänen tahtonsa on tai mikä suunta meidän on kulloinkin valittava. On tilanteita, joissa kukaan ulkopuolinenkaan ei osaa tai halua antaa meille neuvoja. Tosiasiassa varmat neuvonantajat ovat toisinaan jopa vaarallisia, sillä heillä saattaa olla halu tai taipumus hallita meitä suurina hengellisinä auktoriteetteina. Jumala ei ole kuitenkaan jättänyt meitä läpinäkymättömään sumuun. Hän on asettanut tiellemme viittoja, joita seuraamalla pysymme oikealla tiellä. Olin joku vuosi sitten ryhmän kanssa ruskamatkalla lapissa, kun jouduimme sellaiseen sumuun, ettei edelliseltä merkiltä nähnyt seuraavalle. Oli pakko pitää huolta siitä, ettei jonon jälkipää jättänyt merkkiä, ennen kuin etujoukko oli löytänyt seuraavan. Vain sillä tavalla voimme varmistaa pysymisen oikealla polulla. Jumalallakin on omat merkkinsä, joita seuraamalla pysymme oikealla tiellä. Tänä aamuna otan niistä yhden, ja se on Raamatun sana. Yksi asia nousee Raamatusta ehdottoman varmana: Jumalan tahtoo kaikkien ihmisten pääsevän hänen yhteyteensä ja iankaikkiseen elämään. Se sanotaan muun muassa ns. pienoisevankeliumissa, Jh.3:16: "Sillä niin on Jumala rakastanut maailmaa, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi ikuinen elämä." Toiseksi on varmaa, että Jumala tahtoo meidän elävän sanansa mukaan. Esimerkiksi kymmenessä käskyssä on yksinkertaiset elämänohjeet, jotka on annettu suojelemaan meitä henkilökohtaisesti, samoin kuin perhettämme ja koko yhteiskuntaa. Mitä enemmän käskyjen asema murenee, sitä turvattomampaa ja rikkinäisempää elämästä tulee. Koska käskyt ovat selvät, ei ole tarpeen kysellä, onko lupa harrastaa irtosuhteita tai elää avosuhteessa tai voinko jättää perheeni, kun sydämeeni on syttynyt rakkaus toista kohtaan. Tiedämme kyllä Jumalan tahdon silloinkin, kun mieli vetää suuremman rahan toivossa taloudellisiin väärinkäytöksiin tai on kiusaus valehdella tai pettää tai tehdä jotakin muuta vastaavaa. Jumalan tahto on myös kirjoitettu sisimpäämme, vaikka ympäristö tuntuukin puhuvan kovemmalla äänellä kuin Jumala. Toisinaan joudumme kuitenkin tilanteisiin, joihin ei sovellu mikään Raamatun selvä ohje. Silloin käytössämme on ns. kultainen sääntö: "Kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää tekin heille" (Mt. 7:12). Moni asia selviää kuin itsestään, jos asetumme toisen ihmisen asemaan. Meillä voi olla lähiomainen, sukulainen tai ystävä sairaalassa tai vanhainkodissa tai naapurissa on puutetta. Kyllä me tiedämme, mitä Jumala tahtoo meidän tekevän, ei kuitenkaan enempää kuin jaksamme. Olemme ehkä loukanneet jotakuta tai olemme velkaa jollekin. Ei ole vaikeaa ymmärtää, mitä Jumala meiltä odottaa. Entä, kun meidän on tehtävä ratkaisuja, joihin emme voi soveltaa Jumalan antamia käskyjä tai kultaista sääntöä? Raamatun sanasta löydämme silloinkin aivan yllättävää apua. Siellä on lukuisa määrä mielenkiintoisia elämäkertoja. Tässä suhteessa Vanha testamentti on oikea aarreaitta. Oletko pannut merkille, kuinka paljon Raamattu kertoo erilaisten ihmisten ongelmatilanteista, heidän ratkaisuistaan ja niiden seurauksista? Jonkun henkilön elämästä löytyy usein tilanne, joka vastaa tavalla tai toisella omaamme. Tarkkaa siksi Raamattua lukiessasi, kuinka kukin on toiminut myötä- ja vastoinkäymisissään? Arvioi kunkin ratkaisuja ajallisesta ja iankaikkisesta näkökulmasta Raamatun antamassa valossa. Näin löydät pohjaa omille mietteillesi ja rohkeutta pahanakin päivänä. Seuraavina aamuina käsittelen samaa asiaa hiukan toisilta näkökulmilta. |
|
Tiistaina 21.9.04 Lupausten varassa Jokainen meistä on vuorollaan suurten ratkaisujen edessä: Mille alalle pitäisi hakeutua, mistä etsiä opiskelupaikkaa, mistä löytäisi hyvän puolison, mistä tietää, että juuri tämä on se oikea, mistä saisi työpaikan tai asunnon, pitäisikö perheen tähden kieltäytyä tarjotusta ylennyksestä, olisiko aihetta ottaa vastaan ehdotettu luottamustehtävä jne.? Usein joutuu miettimään asioita sinne tänne, eikä tiedä, mitä tekisi. Toisinaan taas on ihan varma ratkaisustaan, vaikka vastaan sanojia löytyy. Suoritettuaan teologisen loppututkinnon mieheni kävi piispa Simojoelta pyytämässä pappisvihkimystä toimiakseen silloisen Ylioppilaslähetys- ja Teinilähetyksen koululaispappina. Piispat kuitenkin vaativat siihen aikaan nuorilta papeilta ensin kahden vuoden palvelusta seurakunnassa. Mieheni sanoi silloin, että hän ymmärsi Ylioppilaslähetykseen menon Jumalan johdatukseksi. Piispa Simojoki vastasi: "Ei kaikki johdatus ole Jumalasta." Pappisvihkimys jäi sillä erää saamatta, mutta koululaistyö sai tekijänsä, mikä ratkaisu osoittautui jälkeenpäin tarkasteluna oikeaksi. Kuitenkin myös piispan sanat olivat todet. Kaikki johdatus ei ole Jumalasta. Ajatus on hämmentävä. Voi olla ihan varma ratkaisustaan ja sittenkin väärässä. Itseäni ovat ristiriitatilanteissa, vaikeiden valintojen edessä, rohkaisseet Jumalan lupaukset Raamatussa. Jeremian kirjan luvussa 31 Jumala sanoo: "9. Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen." Jumala on luvannut johdattaa, kun jätämme asiamme rukouksessa hänen eteensä. Rukous avaa sydämemme Jumalalle ja antaa hänelle tilaa toimia elämässämme. Usein juuri rukoillessamme ymmärrämme, mitä meidän pitäisi kulloinkin tehdä. Varsinkin suurten ratkaisujen alla meidän on syytä varata aikaa rukoukseen. Niin Jeesuskin teki esimerkiksi valitessaan opetuslapsensa ja valmistautuessaan kärsimykseensä. Psalmissa 23 on toinen suurenmoinen lupaus: "Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden." Jumala pitää huolen tiemme suunnasta oman nimensä tähden. Mikä suuri helpotus! Koemme usein, että rukouksemme ovat heikkoja, hurskautemme on mitäänsanomatonta ja työmme Jumalan valtakunnassa pientä ja olematonta. Jos johdatus riippuisi meidän ansiollisuudestamme, jäisimme alituisen levottomuuden valtaan. Mutta Jumala johtaa meitä oikealle tielle nimensä tähden. Se on varmaa. Se on turvallista. Niihinkin hetkiin, jolloin koemme olevamme ihan pimeässä, osaamatta mennä mihinkään suuntaan, Jumala on antanut rohkaisun: "Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa." Sanat ovat Jesajan kirjan luvusta 50. Silloinkin, kun on ihan neuvoton, saa luottaa Jumalaan ja turvata häneen. Hän ei petä. Joku kokee omassa elämäntilanteessaan olevansa aivan sokea. Ei löydä ratkaisua vaikeaan tilanteeseensa. Jumala lupaa Jesajan kirjan luvussa 42: "16. Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne, heille tietymättömiä polkuja minä heitä kuljetan. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi ja koleikot tasangoksi. Nämä minä teen enkä niitä jätä tekemättä." Jumala on luvannut taluttaa meitä niin kuin sokeaa ja kuljettaa kädestä pitäen haluamaansa suuntaan. Hän myös avaa aikanaan sokeat silmämme. Silloin ymmärrämme Jumalan hyvän johdatuksen ja kiitämme häntä. Toisinaan saamme sisimpäämme selvän varmuuden: tähän suuntaan Jumala tahtoo minun menevän. Monilla on tästä ehkä aivan ihmeellisiäkin kokemuksia. Toisinaan emme saa mitään varmuutta. Silloin teemme ratkaisumme Jumalan edessä hänen lupauksiinsa luottaen. Jos olemme menossa väärään suuntaan, hän kyllä varoittaa meitä tavalla tai toisella. Aikanaan kävin useita kertoja kouluikäisen tyttäreni kanssa katsomassa Sound of musik -elokuvaa, josta hän piti kovasti. Eräässä kohtauksessa luostarin abbedissa sanoi filmin päähenkilölle Jumalasta: "Sulkiessaan oven hän avaa ikkunan." Sanoma oli selvä: Kaikkein suurimpinakin epätietoisuuden hetkinä Jumalalla on tiedossaan ratkaisu. Abbedissan sanat ovat usein kantaneet minua. Paavali toteaa, että olemme ahdingossa, mutta emme umpikujassa. Heprealaiskirjeen kirjoittaja vakuuttaa, ettei Jumala hylkää eikä jätä meitä. |
|
Keskiviikkona 22.9.04 Villat Jumalan edessä Jokin aika sitten minulle soitti eräs perheenäiti. Hänen oli tehtävä ratkaisu, joka vaikuttaisi hänen ja ehkä monen muunkin elämään. Hän tahtoi kovin mielellään tietää Jumalan tahdon siinä asiassa. Siksi hän kysyi puhelun lopuksi, voisiko hän panna Jumalan eteen "villat" niin kuin Vanhan testamentin nuori Gideon Tuomarien kirjan luvussa kuusi. Hän viittasi näin tapaukseen, jolloin Jumala käski nuoren Gideonin vapauttaa israelilaiset midianilaisten sortovallasta. Tehtävä oli Gideonista aivan mahdottomalta. Varmistuakseen asiasta hän pyysi Jumalalta merkkiä. Hän pani kerittyjä villoja puimatantereelle ja sanoi Jumalalle: "38. - - ' Jos kastetta tulee ainoastaan villoihin, ja kaikki muu maa jää kuivaksi, niin minä tiedän siitä, että sinä teet minusta Israelin vapauttajan, kuten olet puhunut.' 38. Niin tapahtuikin. Kun hän varhain seuraavana päivänä nousi ja puristi villoja, hän pusersi kastetta villoista koko vesimaljan täyden. 39. Gideon sanoi Jumalalle: 'Älä vihastu minuun, jos vielä kerran puhun. Anna minun vielä kerran tehdä koe villoilla. Anna ainoastaan villojen jäädä kuiviksi ja kastetta tulla kaikkialle muualle maahan.' 40. Jumala teki niin sinä yönä: Ainoastaan villat jäivät kuiviksi, ja kastetta tuli kaikkialle muualle maahan." Gideonin oli pakko vakuuttua Jumalan tahdosta. Monen mielestä on hienoa saada Jumalalta selvä merkki, jonka perusteella voi olla täysin varma ratkaisustaan. Joku avaa esimerkiksi Raamatun ja panee sormensa johonkin aukeaman kohtaan ja uskoo, että siinä on Jumalan vastaus. Jollakin on kodissaan malja täynnä pieniä lappusia, joissa kussakin on yksi raamatunkohta. Hän kysyy Jumalan tahtoa johonkin asiaan ja nostaa lapun uskoen, että siinä Jumala ilmoittaa tahtonsa. Voihan niinkin käydä, mutta se ei ole Jumalan normaali tapa puhua. Yleensä nostettu lappu vaatii melkoisen määrän tulkintaa sopiakseen kysyjän elämäntilanteeseen. Eikö silloin ole kiusaus tulkita sitä omista toiveistaan käsin? Kuinka luotettavaa sellainen on? Joku ajattelee, että jos nyt tapahtuu juuri niin tai niin, silloin Jumala on osoittanut minulle tahtonsa tien. Joku taas tekee ratkaisuja uniensa perusteella. Joillakin on jopa muodissa olevia unikirjoja apunaan, mikä osoittaa heidän kiinnostuksensa vahvuutta. Kyllä Raamatussa on monia merkittäviä unia, mutta meillä on käsissämme koko Raamattu, jota Raamatun henkilöillä ei vielä ollut. Siksi Jumala puhuu meille ennen muuta sanassaan. Unet ovat petollisia johdattajia, sillä ne kuvastavat useimmiten omaa alitajuista elämäämme, pelkojamme ja toiveitamme. Mitään suuria ratkaisuja ei pidä tehdä vain unensa perusteella. Jos Jumala on puhunut unen välityksellä, hän kyllä vahvistaa tahtonsa myös jollakin muulla tavalla. Hän ei jätä meitä pelkkien unien varaan. Jotkut sanovat kuulevansa sisäisiä ääniä. En nyt puhu mielen järkkymisestä ja harhoista, vaan ajatuksista, jotka tulevat mieleen ja joita pidetään Jumalan puheena. Eivät kaikki ajatukset ja äänet ole Jumalasta. Ne nousevat omasta sisimmästämme, ja myös Kiusaaja pyrkii syöttämään niitä henkilölle, joka on niistä kiinnostunut. Jotkut puhuvat sisäisistä kehotuksista, jotka ohjaavat heidän toimintaansa. Moni sanoo mielellään: "Herra sanoi minulle - -." Aina ei ole varmaa, että saatu kehotus on Pyhästä Hengestä. Usein se on vain oma ajatus. Wislöff antaa meille hyvän neuvon: "Varo kuuntelemasta sisäisiä ääniä. Jos Jumalalla on sinulle jotakin suoranaista sanottavaa tällä tavoin, tietää hän kyllä, kuinka päästä puheisiin kanssasi. Eikä silloin ole epäilystäkään: Nyt puhuu Jumala!" Rosenius, jonka Elämän leipää -kirjaa moni on lukenut, sanoo: "Sisäisen valon tulee aina pitää yhtä Raamatun yksinkertaisen sanan kanssa, ja se on sen mukaisesti koeteltava." On turvallisempaa etsiä tietä Raamatusta ja rukouksesta tai keskustelusta ystävien kanssa kuin profetioista, unista, sisäisistä kehotuksista tai muusta vastaavasta. Paavali neuvoo nuorta Timoteusta toisen hänelle lähettämänsä kirjeen luvussa kolme: "14. Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut." Siis: pysy ennen muuta Jumalan sanassa. |
|
Torstaina 23.9.04 Profetiat ohjaajinamme Monet toivovat Jumalan puhuvan heille henkilökohtaisesti ja kertovan, mitä heidän milloin tulee tehdä. Tämä on tehnyt omalta osaltaan Raamatun mainitseman profetoimisen lahjan erittäin tärkeäksi, jopa niin, että monien elämässä profetiat ohittavat Raamatun sanan. Raamattua pidetään kuivana ja kaukaisena. Profetian taas koetaan tulevan lähelle omaa elämää. Jumalan uskotaan puhuvan suoraan. Siksi myös henkilöt, jotka ovat saaneet profetoimisen lahjan Pyhältä Hengeltä - tai vain teeskentelevät saaneensa - ovat nousseet tärkeään asemaan joissakin seurakunnissa ja erityisesti lukuisissa raamattu- ja rukouspiireissä. Monet juoksevat profeettoina tunnettujen henkilöiden luona ja kyselevät, onko sanomaa Jumalalta. Henkilökohtaisissa profetioissa on kuitenkin ongelma. Niihin tulee helposti profeetan omia ajatuksia, tunteita ja toiveita. Esimerkkinä voi mainita lukuisat profetiat, joissa on luvattu sairaan parantuminen Jeesuksen nimessä, mutta potilas onkin kuollut. Sanoma ei ole ollut Jumalasta, vaan se on ilmentänyt ihmisen oman sydämen harrasta toivetta läheisen ja rakkaan ihmisen paranemisesta. Vääriä profetioita tulee nykyään vilisemällä, osaltaan siksi, että profeetan maineen saaneen on vaikea vaieta sanaa odottavien ihmisten edessä. Niinpä hän joko vilpittömästi tai vilpillisesti puhuu omiaan, selittäen sanoman Jumalalta tulleeksi. Kysymys on myös profeetan kokemasta vallan tunteesta. Hän asettuu helposti tieten tai tiedostamattaan Jumalan asemaan. Ihmiset kysyvät häneltä ja hän vastaa. Joku nauttii myös siitä, että voi tehdä toiset itsestään riippuviksi. Joskus syynä on raha. Jos saat henkilökohtaisen profetian joko itse tai jonkun muun välityksellä, tutki, onko se Jumalasta. On tärkeää saada ainakin kaksi samansisältöistä, toisistaan riippumatonta profetiaa, ja silloinkin pitää itse ottaa vastuu johtopäätöksistä. Jos teet ratkaisun jonkun profetian perusteella, ja ratkaisu osoittautuu vääräksi, kenties jopa kohtalokkaaksi, älä syytä henkilöä, jolta sen sait. Vastuu ratkaisuistasi on sinulla itselläsi. Jos saamasi profetia on Jumalasta, hän kyllä toteuttaa sen aikanaan ja tavallaan. Meidän ei ole syytä toimia niin kuin ne, jotka käyvät selvänäkijöillä ja ennustajilla ja rupeavat sitten elämässään toteuttamaan saamaansa ennustusta. Me odotamme Jumalaa ja Jumalan aikaa. Olen usein ajatellut Vanhan testamentin kuvausta Jerobeamista. Kertomus hänestä alkaa 1. Kuningastenkirjan luvusta 11. Profeetta Ahia ennusti hänelle Jumalan käskystä, että hänestä tulee Israelin kuningas. Kun niin sitten tapahtui, Jerobeam tahtoi vahvistaa kuninkuutensa, ja johti kansan epäjumalanpalvelukseen. Jerobeamin toimien seuraukset olivat järkyttävät. Hänen jälkeensä jokaisesta kuninkaasta todetaan, että hän eli Jerobeamin synnissä. Jos Jerobeam olisi vain luottanut Jumalaan eikä olisi ruvennut itse hässäämään, tulos olisi ollut aivan toinen. Meidän ei tarvitse olla huolissamme profetioiden toteutumisesta. Jos ne ovat Jumalasta, hän kyllä toteuttaa ne. Olen kirjoittanut muistiin joitakin profetioita, joita olen saanut toisten välityksellä. Jälkikäteen olen voinut todeta, että ne, jotka ovat tulleet luotettavilta henkilöiltä, ovat toteutuneet suorastaan ihmeellisellä tavalla. Minun ei ole tarvinnut niitä täyttää. Jumala itse on niistä vastannut. Paavali sai monta samansisältöistä profetiaa matkallaan kohti Jerusalemia. Monet henkilöt varoittivat häntä Pyhässä Hengessä ja vakuuttivat, että hänet sidotaan Jerusalemissa ja annetaan roomalaisten käsiin. Mitä Paavali teki? Hän jatkoi matkaansa, niin kuin oli suunnitellut, eikä kääntynyt takaisin. Tämän ratkaisun hän teki Jumalan edessä ja valmistautui siihen, mikä häntä kohtaisi. Seurasi neljä vankilavuotta. Paavali kirjoittaa efesolaisille, että Jumala edeltä käsin valmistanut tien eteemme. Hänelle on tärkeää, että olemme astuneet sille tielle ja että pysymme sillä loppuun asti. |
|
Perjantaina 24.9.04 Avointen ovien edessä Elämänsä vaikeiden ratkaisujen edessä moni uskova kristitty takertuu Jumalan sanoihin Ilmestyskirjan luvussa kolme: "7. - - Näin sanoo Pyhä, Tosi, jolla on Daavidin avain, ja joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa. Tämä sana vakuuttaa, että Jumalalla on valta avata ja sulkea ovia edessämme. Se on hyvin lohdullista. Hän voi avata sellaisiakin ovia, jotka näyttävät suljetuilta. Hän voi myös sulkea toisia ja silloin ne pysyvät kiinni. Jotkut ovat kuitenkin tulkinneet tämän kohdan niin, että jos vain yksi ovi on auki, on Jumalan tahto, että menemme siitä sisään. Avonaista ovea pidetään itsestään selvänä Jumalan johdatuksena. Sellaista johtopäätöstä ei tästä raamatunkohdasta ole syytä tehdä. Jokaisen avonaisen oven edessä on tietoisella tasolla tehtävä ratkaisunsa, ja ratkaisustaan on otettava henkilökohtainen vastuu. Jos pidämme jokaista avointa mahdollisuutta Jumalalta tulleena, joudumme aikaa myöten suuriin vaikeuksiin. Pahimmassa tapauksessa alamme syyttää Jumalaa syntyneistä ongelmista. Toisinaan meillä on sisäinen varmuus siitä, että on toimittava juuri tietyllä tavalla. Joskus olosuhteet muovautuvat niin, että edessä on vain yksi mahdollisuus. Molemmat näkyvät mm. eräässä Paavalin elämäntilanteessa. Useista profetioista huolimatta hän meni Jerusalemiin, koska hänellä oli siitä sisäinen varmuus. Sen jälkeen hänellä ei ollut mitään valinnan mahdollisuutta. Hän oli rukoillut, että hän pääsisi Roomaan julistamaan evankeliumia. Hänet vietiin sinne vankina. Kuitenkin Jumala tiesi koko ajan, mitä hän aikoi tehdä. Paavali ymmärsi, että kaiken takana oli Jumala. Siksi hän kirjoitti filippiläisille Rooman vankilasta: "12. Veljet, minä tahdon teidän tietävän, että se, mitä minulle on tapahtunut, onkin koitunut evankeliumin menestykseksi." (Fil.1.) Älä siis pety Herraan, jos johdatusta pyydettyäsi tiesi on toisenlainen kuin odotit. Raamattu vakuuttaa Roomalaiskirjeen luvussa 8: "28. - - Jumala vaikuttaa kaiken niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat, niiden, jotka ovat kutsuttuja hänen suunnitelmansa* mukaan." Silloin, kun olemme epätietoisia suunnasta, joka on valittava, voi olla hyvä keskustella jonkun luotettavan henkilön kanssa. Luultavasti et saa ehdottomia toimintaohjeita, eikä sellaisia ole syytä kenellekään antaakaan. Emme voi tehdä ratkaisuja toisten puolesta. Kullakin on omat edellytyksensä, jotka riippuvat hänen terveydestään, perhesuhteistaan, luonteestaan, taloudellisesta asemastaan ja paljosta muusta. Hyvä kuitenkin olisi, jos joku pohtisi kanssamme erilaisia vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia. Itse on kuitenkin tehtävä ratkaisunsa. Joskus pääsemme parhaiten eteenpäin käyttämällä tervettä järkeä. Se ei tarkoita, että sivuuttaisimme Jumalan. Sairastuttuamme menemme lääkäriin, koska se on järkevintä. Samalla rukoilemme, että Jumala antaisi lääkärille viisautta, jotta hän tekisi oikean diagnoosin ja määräisi oikean hoidon. Olemme viime kädessä Jumalasta riippuvaisia. Ystävien neuvot ja terve järki voivat olla hyvä apu. Tärkein on kuitenkin sanottu Raamatun sananlaskujen luvussa kolme: "5. Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaa omaan ymmärrykseesi. 6. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän tasoittaa sinun polkusi." Viime kädessä yksin Jumala on meidän luotettava johdattajamme. Tämän viikon opetukset haluan päättää psalmin 32 jakeeseen kahdeksan, joka on itselleni ollut vuosikymmenten ajan erittäin läheinen ja merkittävä. Jumala sanoo siinä: "Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa. Minä neuvon sinua, silmäni opastavat sinua." Jumala kyllä opettaa meitä. Hän itse osoittaa tien, jota hän tahtoo meidän kulkevan. Hän neuvoo meitä. Hänen silmänsä vartioitsevat meitä, niin kuin vanhassa käännöksessä sanottiin. Hänen silmänsä vartioitsevat meitä niin kuin äidin tai isän silmät lastaan. Saamme tehdä matkaa turvallisesti hänen silmiensä alla. |
