Raamattuavaimet Radio Deissä 24-28.5.04.
Pyhä Henki - suuri vaikuttaja
Ma   Pyhä Henki - Jumalan Henki
Ti     Pyhä Henki - rohkeuden Henki
Ke   Pyhä Henki - lahjojen antaja
To    Pyhä Henki - Kristuksen kirkastaja
Pe   Pyhä Henki - voima vainoissa

Maanantaina 24.5.04

Pyhä Henki - Jumalan Henki

Pyhästä Hengestä puhutaan kristikunnassa nykyään enemmän kuin koskaan ennen. Riippuvuus hänestä, hänen toiminnastaan ja lahjoistaan on ollut Kristuksen seurakunnalle aina selviö sekä Raamatun että käytännön pohjalta. Ilman Pyhän Hengen vaikutusta ei synny mitään todellista hengellistä elämää, vaan seurakunnat vaipuvat uneen tai peräti sisäiseen kuolemaan.

Viime vuosisadalla alettiin korostaa Pyhän Hengen asemaa ja toimintaa enemmän kuin koskaan ennen. Alkuun olivat esillä ennen muuta Pyhän Hengen lahjat. Voidaankin puhua armolahjaherätyksestä. Sitten syntyi liike, joka korostaa erityisesti Pyhän Hengen voimaa ja voitelua ja jossa viimeisen kymmenen vuoden aikana on esiintynyt myös monia Raamatulle vieraita ilmiöitä. Liikettä seuratessa näyttää siltä, että monien ihmisten mielessä sekoittuvat keskenään yliluonnolliset ilmiöt, sielulliset kokemukset ja Pyhän Hengen toiminta.

Tämän viikon Raamattuavaimissa keskitytään Pyhään Henkeen. Tänään poimin Raamatusta joitakin kohtia, joiden perusteella voimme ymmärtää jotakin hänen persoonastaan. Seuraavina aamuina otan esille muutamia piirteitä Pyhän Hengen toiminnasta Apostolien tekojen kuvaamana.

Pyhä Henki on Raamatun mukaan Kolminaisuuden kolmas persoona, yhtä Isän ja Pojan kanssa. Siksi Jeesus käski kastaa ihmiset Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Pyhä Henki on henki ja kuitenkin persoona. Hän on persoonallinen Henki. Hän ei ole vain henkeä, jota voidaan saada lisää. Hän ei ole vain voimaa, vaikka yksi hänen nimistään Raamatussa on voiman Henki. Hän on persoona, joka Raamatun mukaan opettaa, muistuttaa, todistaa, johdattaa, puhuu, kuulee, julistaa jne. Häntä voidaan yrittää pettää. Häntä voidaan vastustaa. Hänet voidaan saattaa murheelliseksi ja paljon muuta.

Pyhän Hengen olemusta kuvaavat hänen monet nimensä. Johanneksen evankeliumin luvussa 16 Jeesus sanoo häntä totuuden Hengeksi, joka johtaa opetuslapset kaikkeen totuuteen.

Tämän ajan ihmiset eivät ole erityisemmin kiinnostuneet totuudesta, eivät varsinkaan yhdestä ja ehdottomasta totuudesta. Sellaisen esittäjiä kohtaan tunnetaan epäluuloa ja jopa vastenmielisyyttä. Jeesus kuitenkin sanoo Pyhää Henkeä totuuden Hengeksi. Hän on totuus, koska hän on Jumala. Hän myös johtaa ihmiset tuntemaan totuuden Jumalasta, maailmasta ja ihmisestä. Pyhän Hengen työväline, "Hengen miekka", on Raamatun sana. Hän tekee sen meille eläväksi, niin että se 'kolahtaa' sisimpäämme.

Pyhä Henki todistaa meille Jeesuksesta. Se on hänen tärkein tehtävänsä. Johanneksen evankeliumin luvussa 16 Jeesus sanoo: "14. Hän kirkastaa minut, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. " Ilman Pyhää Henkeä kukaan ei voi tulla tuntemaan Jeesusta Kristusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan.

Jeesus sanoo Pyhää Henkeä myös Puolustajaksi. Hän vakuuttaa Johanneksen evankeliumin luvussa 14: "16. Minä olen pyytävä Isältä, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iäti, 17. totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä. Te taas tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän luonanne ja on oleva teissä. 18. En minä jätä teitä orvoiksi. Minä tulen teidän luoksenne. " Pyhä Henki puolustaa meitä, kun Jumalan laki, omatuntomme, maailma ja Perkele meitä syyttävät.

Hengen vaikutus näkyy jo kautta Vanhan testamentin. Siellä on pieniä ihmisjoukkoja ja yksityisiä Jumalan valitsemia henkilöitä, joihin tuli Herran Henki. Profeetta Jooelin välityksellä Jumala lupasi vuodattaa Henkensä koko ihmissuvun eikä ainoastaan joidenkin valittujen yksilöiden päälle. Lupaus täyttyi helluntaina. Apostoli Pietari julisti helluntaipuheessaan Apostolien tekojen luvussa kaksi: "16. Tämä on sitä, mistä profeetta Jooel sanoi: 17. 'Viimeisinä päivinä on tapahtuva, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken ihmissuvun päälle. Silloin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä ja vanhuksenne saavat ennusunia. 18. Myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä vuodatan Henkeäni, ja he profetoivat."

Nykyään puhutaan paljon toisesta Hengen vuodatuksesta ja sitä seuraavasta suuresta herätyksestä, jonka sanotaan tapahtuvan ennen Jeesuksen paluuta maan päälle. Raamattu ei kuitenkaan puhu mitään toisesta helluntaista. Pyhä Henki on jo vuodatettu, ja hän vaikuttaa herätyksiä missä ja milloin tahtoo. Raamattu ei anna sellaista käsitystä, että ennen Jeesuksen tuloa olisi joku suuri herätys. Jeesus itse varoitti vääristä kristuksista ja vääristä profeetoista, joita esiintyy hänen paluunsa alla ja jotka tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.

Kiitos, Herra, Pyhästä Hengestä.

Tiistaina 25.5.04

Pyhä Henki - rohkeuden Henki

Eräs ystäväni pani käteeni lehtileikkeen, jonka teksti oli tehnyt häneen vaikutuksen. Leikkeessä ei ole lehden nimeä eikä julkaisuajankohtaa. Kirjoittajaksi on mainittu Åke Söderlund. Hän kirjoittaa: "Viime vuonna Libyan armeijan ylipäällikkö, presidentti Muammar Khadafy (Quaddafi) järjesti konferenssin Tripolissa, jossa hän sanoi: 'On vain yksi asia maailmassa, jota pelkään: Että NUKKUVA JÄTTILÄINEN herää.' Kun häneltä kysyttiin, kuka tai mikä tuo "Nukkuva jättiläinen" on, hän vastasi: 'Se on Jeesuksen Kristuksen seurakunta.' 'Jos se herää, olemme vaikeuksissa, mutta tällä hetkellä en pelkää, sillä se on täydessä unessa.'"

En tiedä Gaddafiin liitettyjen sanojen todenperäisyydestä, mutta seurakuntaan liittyvä viesti on huomion arvoinen. Herännyt, Pyhän Hengen voimassa elävä seurakunta on merkittävä tekijä tässä maailmassa. Se näkyy erityisellä tavalla jo seurakunnan alkuvaiheissa.

Ensimmäinen kristillinen helluntai kertoo opetuslapsista, jotka täyttyivät Pyhällä Hengellä ja sellaisella rohkeudella, jota ennen helluntaita ei olisi uskonut todeksi. Silloin toteutui Jeesuksen lupaus, joka on Apostolien tekojen luvussa 1: "8. Kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajiani. " Opetuslapset astuivat esiin ja julistivat Jeesusta voimallisesti. Pelokas kieltäjä-Pietarikin oli muuttunut mies. Rohkeasti hän päätti kuuluisan helluntaisaarnansa sanoihin: "36. Varmasti tietäköön siis koko Israelin kansa, että Jumala on asettanut Herraksi ja Kristukseksi tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."

Näin rohkeasti ei voi esiintyä kohtaamatta vastustusta. Vähän tämän tapahtuman jälkeen Pietari paransi ramman miehen. Se oli liikaa papistolle ja saddukeuksille. Hänet ja apostoli Johannes vangittiin. Lannistiko se heidät? Ei suinkaan, vaan heti vapaaksi päästyään Pietari julisti Jeesuksesta: "11. Hän on se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on tullut kulmakiveksi. 12. Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa. Taivaan alla ei ihmisille ole annettu muuta nimeä, jossa meidän on tultava pelastetuiksi." Ja kun juutalaisten Neuvosto kielsi heitä ankarasti puhumasta tähän nimeen, Pietari vastasi täynnä rohkeutta: "19. - - Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuunnella teitä enemmän kuin Jumalaa. 20. Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet."

Moni muistaa omasta elämästään ajan, jolloin Herran tuli paloi sielussa. Joku elää sitä aikaa juuri nyt. Sisimmässä on halu todistaa Jeesuksesta läheisille ja vieraammillekin. Eräs opiskelijatyttö kertoi eilen intoa täynnä, että joku oli junan ravintolavaunussa kysynyt häneltä, kuinka hän oli tullut uskoon. Koko vaunu oli kiinnostuneena kuunnellut hänen vastaustaan ja näin hän oli saanut todistaa heille kaikille Jeesuksesta.

Vastustuksen keskellä seurakunta rukoili. Sitten kerrotaan luvussa neljä: "31. Kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla. He kaikki tulivat täytetyiksi Pyhällä Hengellä ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti." - Huomatkaa tämä: Pyhällä Hengellä täyttyminen antoi heille rohkeuden Jumalan sanan julistamiseen. Se oli tärkeämpää kuin mikään muu.

Sitten Stefanus surmattiin. Hänen marttyyrikuolemansa jälkeen alkoi raivokas vaino. Monet pakenivat Jerusalemista. Apostolien tekojen luvussa kahdeksan sanotaan: " Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa." Kohdan ajatus on, että he kulkivat evankeliumia julistavaisina. Toisin sanoen: minne tahansa he menivät, he puhuivat kohtaamilleen ihmisille Jeesuksesta. He eivät voineet vaieta siitä, mikä täytti heidän sydämensä.

Herätysten alkuvaiheissa ihmiset ovat usein jopa hullunrohkeita. Sitten tuli näyttää hiipuvan monen sydämessä. Harvat osoittavat rohkeutta pitkäjänteisesti, varsinkin, jos he kokevat jatkuvaa vastustusta. Paavalillakin oli hetkiä, jolloin hän oli lannistua. Niin tapahtui muun muassa Korintossa. Siitä kerrotaan Apostolien tekojen luvussa 18. Silloin "9. Herra sanoi yöllä näyssä Paavalille: 'Älä pelkää, vaan puhu, äläkä vaikene. 10. Minä olen sinun kanssasi, eikä kukaan ole käyvä kimppuusi tehdäkseen sinulle pahaa. Minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa.'"

Ehkä Jeesus rohkaisee sinuakin tänä aamuna. Pyhä Henki on voiman Henki. Ei hän silti käske ketään ylivoimaisiin suorituksiin. Hän johdattaa jokaista henkilökohtaisella tavalla. Matteukselta ei mainita evankeliumeissa yhtään ainoaa sanaa. Kuitenkin hänestä tuli merkittävä Jeesuksen todistaja evankeliumin kirjoittajana. Pyhän Hengen antamaa rohkeutta sekin vaati.

Keskiviikkona 26.5.04

Pyhä Henki - lahjojen antaja

Kun Pyhä Henki vuodatettiin helluntaina, opetuslapset alkoivat puhua vierailla kielillä. Se oli ihmeellinen tapaus. Oppimattomat miehet puhuivat kieliä, joita he eivät entuudestaan tunteneet. Ymmällään ja ihmeissään ihmiset kyselivät: "7. - - Eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia? 8. Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä?"

Pyhä Henki antoi opetuslapsille kielet, jotta he julistaisivat evankeliumia Jerusalemiin kokoontuneelle väelle. Juutalaiseen helluntaijuhlaan oli tullut paljon ihmisiä eri maista. He kuulivat sanoman ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jeesuksesta. Monet uskoivat ja kertoivat evankeliumin kotimaassaan.

Tämänkaltaista kielillä puhumista ei sen jälkeen mainita Uudessa testamentissa. Kysymys oli ainutlaatuisesta ilmiöstä. Se ei tarkoita, etteikö Jumala ole joskus historian aikana voinut antaa saman toistua, mutta se ei ole hänen normaali toimintatapansa. Sen sijaan Pyhä Henki on antanut lukuisille kristityille lahjan rukoilla ja kiittää Jumalaa ns. uusilla kielillä. Paavali kuitenkin toteaa Ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille, luvussa 12, ettei kaikilla uskovilla ole tätä lahjaa.

Kielillä puhuminen on yksi Pyhän Hengen lahjoista. Apostolien teoissa puhutaan myös sairaiden parantamisesta ja muistakin tunnusteoista ja ihmeistä. Jopa joku kuollutkin herätettiin. Luvussa 5 kerrotaan, että "12. apostolien kätten kautta tapahtui kansan keskuudessa monia tunnustekoja ja ihmeitä. - -15. Sairaita kannettiin kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä. " Luvussa kuusi sanotaan, että "8. täynnä armoa ja voimaa Stefanus teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa." Luvussa 14 todetaan, että Efesoksessa "Herra antoi armonsa sanan todistukseksi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä". Luvusta 19 saamme tietää, että "11. Jumala suoritti ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta."

Erityisesti on huomattava, että tunnusteot ja ihmeet palvelivat aina evankeliumia. Ne eivät olleet koskaan pääasia. Sairaat ihmiset pyrkivät niiden lähelle, joilla tämä armolahja toimi tai omaiset toivat heitä. Kuitenkin sanoma pysyi aina keskeisenä. Kristinuskosta ei tullut parantamisliikettä.

Toiset saivat profetoimisen lahjan, joka teki heistä kykeneviä julistamaan Jumalan tahtoa. Jotkut saivat tämän lahjan avulla tietää tulevia asioita. Paavali kertoo itsestään luvussa 20, että joka kaupungissa Pyhä Henki todisti ja sanoi hänelle, että kahleet ja ahdistukset odottivat häntä Jerusalemissa. Hengen vaikutuksesta jotkut muutkin saivat saman sanoman ja vahvistivat näin, että Paavalia koskeva profetia oli Jumalasta. Paavali ei kuitenkaan jättänyt menemättä Jerusalemiin saamiensa varoitusten tähden, vaan valmistautui tuleviin vaikeuksiin. Tässä on meille malli, kuinka profetioiden pitää tulla vahvistetuiksi ja kuinka niihin tulee suhtautua.

Pyhän Hengen lahjoja mainitaan Uudessa testamentissa lähes kolmekymmentä. Seurakunta tarvitsee niitä kaikkia suorittaakseen Jumalan antamat tehtävät. Apostolien teoissa näkyvät edellisten lisäksi esimerkiksi evankelistan, opettajan ja johtajan lahjat sekä lahjat rohkaista ja avustaa muita.

Pyhä Henki vaikutti Jeesukseen uskovissa myös ns. Hengen hedelmää, jota Paavalin mukaan on muun muassa rakkaus ja ilo, ystävällisyys ja uskollisuus. "Hedelmästään puu tunnetaan", ja Hengen hedelmästä voidaan nähdä seurakunnan sisäinen tila.

Rakkaus tulee hienolla tavalla esille, kun kerrotaan Dorkas-nimisestä kristitystä naisesta, ja todetaan, että "hän teki paljon hyviä töitä ja avusti runsaasti köyhiä" (Apt. 9). Koskettava on myös Paavalin ja Efesoksen vanhinten viimeinen tapaaminen. "37. He kaikki ratkesivat haikeasti itkemään, lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä. 38. Heitä suretti eniten sana, että he eivät enää saisi nähdä hänen kasvojaan." (Apt. 20)

Edellä sanotun pohjalta tahdon tänä aamuna korostaa kolmea asiaa. Ensiksikin: sanoman ja toiminnan keskipisteenä tulee aina olla ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus. Kaiken muun tulee palvella tätä tarkoitusta ja päämäärää. Toiseksi: Seurakunta tarvitsee erilaisia armolahjoja nyt niin kuin silloinkin. Kolmanneksi: Lahjat eivät hyödytä mitään, jos puuttuu Hengen hedelmää.

Torstaina 27.5.04

Pyhä Henki - Kristuksen kirkastaja

Pyhän Hengen vuodatus, joka tapahtui ensimmäisenä kristillisenä helluntaina, vaikutti merkittävällä tavalla apostolien julistukseen. On mielenkiintoista seurata, mitä he puhuivat ja verrata sitä samalla omaan aikaamme.

Ensimmäinen silmiinpistävä piirre on Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja hänen ylösnousemisensa keskeinen asema. Se oli heidän puheidensa varsinainen sisältö. Tosiasiassa ilman sitä ei ole mitään kristillistä julistusta. Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemisessa on koko evankeliumi. Siinä on syntien anteeksiantamus. Siinä on yhteytemme Jumalaan. Siinä on avoin ovi iankaikkiseen elämään. Jos Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus pyyhitään saarnoista pois, ne eivät synnytä hengellistä elämää. Vaikka saataisiin suuret joukot liikkeelle, nähtäisiin hämmästyttäviä ihmeitä ja tultaisiin osallisiksi valtavista kokemuksista, ilman Jeesuksen ristiä ja tyhjää hautaa niillä ei ole iankaikkisuuden näkökulmasta mitään merkitystä.

Toinen huomion arvoinen asia on, että apostolit eivät ainoastaan julistaneet Jeesusta Kristusta, vaan he ankkuroivat sanomansa Vanhaan testamenttiin. "16. Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta", sanotaan Toisessa kirjeessä Timoteukselle luvussa kolme. Vanha ja Uusi testamentti kuuluvat yhteen. Apostolit osoittivat, että kaikki tapahtui, niin kuin oli kirjoitettu. Luvussa kolme Pietari julisti: "18. Näin Jumala on täyttänyt sen, minkä hän oli ilmoittanut etukäteen kaikkien profeettojensa suulla, nimittäin että hänen Kristuksensa oli kärsittävä." Luvussa yhdeksän kerrotaan, että "22. Saul sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset hämmästyksiin näyttämällä toteen, että Jeesus on Kristus." Luvussa kymmenen Pietari vakuutti roomalaiselle sadanpäällikkö Korneliukselle: "43. Jeesuksesta kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta." Luvussa 26 vanki Paavali julisti kuningas Agrippalle: "6. Minä seison nyt oikeuden edessä sen johdosta, että panen toivoni Jumalan isillemme antamaan lupaukseen. 22. - - En puhu muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan, 23. että nimittäin Kristuksen oli kärsittävä ja kuolleitten esikoisena noustava ylös, ja että Hänessä on julistettava valoa sekä tälle kansalle että muille kansoille."

Nykyään kuulee silloin tällöin sanottavan, ettei Vanhassa testamentissa ole mitään Jeesuksesta. Jos Vanhan testamentin profetiat peitetään tai apostolinen tulkinta niistä sivuutetaan, kristilliseltä sanomalta katkaistaan juuret. Silloin häipyy Jeesuksen jumalallinen alkuperä ja hänen merkityksensä Jumalan pelastussuunnitelman toteuttajana.

Kolmas silmiinpistävä piirre Apostolisessa julistuksessa on selvä kehotus parannukseen. Apostolit eivät ainoastaan julistaneet, kuka Jeesus on ja mitä hän on tehnyt, vaan he sovelsivat sanomansa aina kuulijoihin. Pietarin ensimmäisen saarnan kuulijoista kerrotaan, että he "saivat piston sydämeensä". Pyhä Henki osoitti heidät syyllisiksi Jumalan edessä. He rupesivat kyselemään, mitä heidän piti tehdä. Pietari vastasi, että heidän tuli tehdä parannus ja ottaa kaste syntiensä anteeksi saamiseksi. Parannukseen kuuluu syntiensä katuminen ja niiden anteeksi uskominen. Tähän Pyhä Henki johtaa ihmiset aina ja kaikkialla, missä Raamatun sanaa julistetaan. Ensimmäisen helluntain parannuksen tekijät saivat uskoa syntinsä anteeksi kasteessa. Ei vesi sitä vaikuttanut, vaan Jumalan sana, joka oli yhdistettynä veteen. Näin on aina ollut. Vaikka kasteemme on takanapäin, evankeliumin sana on sama, ja se vakuuttaa meille syntiemme anteeksiantoa.

Efesoksessa, joka oli sen ajan taikuuden keskus, syntyi voimakas herätys. Kaupunkilaisten parannuksen aitoutta kuvaavat Luukaksen muistiinpanot Apostolien tekojen luvussa 19: "18. Monet niistä, jotka olivat tulleet uskoon, menivät avoimesti tunnustamaan ja ilmoittivat tekonsa. 19. Useat taikuutta harjoittaneet kantoivat kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien nähden. Kun niiden arvo laskettiin, sen havaittiin olevan 50 000 hopearahaa. 20. Näin Herran sana osoitti voimansa ja levisi yhä laajemmalle."

Pyhä Henki on voimallinen synnyttämään uuden elämän jokaisen ihmisen sydämeen, myös niiden, jotka ovat efesolaisten tavoin sitoutuneet pimeyden voimiin. Pyhä Henki vakuuttaa ihmisen Jeesuksesta Kristuksesta, josta jo Vanha testamentti todistaa, ja jolla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi.

Perjantaina 28.5.04

Pyhä Henki - voima vainoissa

Tänä aamuna tekisi mieli puhua evankeliumin voittokulusta, josta Apostolien teot kertovat. Haluan kuitenkin katsoa tapahtuneita asioita toisesta näkökulmasta, siitä, mitä evankeliumin eteenpäin vieminen maksoi seurakunnalle. Meillä on nimittäin usein sellainen käsitys, että Jumala tasoittaa tien niiden eteen, jotka tahtovat tehdä työtä hänen valtakunnassaan. Kun sitten kohtaamme vastoinkäymisiä, lannistumme. Emme kestä sitä, että meitä arvostellaan ja meistä puhutaan pahaa. Meistä on kohtuutonta tehdä työtä Jumalalle, jos hän ei anna meille menestystä. Tätä tunnetta lisäävät kertomukset Jumalan suurista teoista jonkun toisen välityksellä.

Jumalan valtakunnan työtä ei kuitenkaan voi tehdä ilman uhrauksia. Apostolien teot kuvaavat aikaa, jolloin Pyhä Henki toimi erityisen voimallisella tavalla. Hänen sytyttämänsä tuli paloi uskovien sydämessä. Se antoi heille innon tehdä työtä evankeliumin menestykseksi ja myös voiman kärsiä Jeesuksen nimen tähden.

Pietari ja Johannes joutuivat viranomaisten kuulusteluihin ja heidät vangittiin useamman kerran. Sitten tuli se kauhea päivä, jolloin Stefanus kivitettiin väärin todistein. Stefanuksesta tuli ensimmäinen marttyyri. Viime hetkeen asti hän todisti rohkeasti Herrastaan. Seitsemännen luvun lopussa kerrotaan: "54. Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet raivostuivat ja kiristelivät Stefanukselle hampaitaan. 55. Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanus nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden sekä Jeesuksen seisomassa Jumalan oikealla puolella. 56. Hän sanoi: 'Minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella.'" - Jeesus seisoi. Näyttää siltä, että taivas seurasi erityisellä tavalla ensimmäisen kristityn väkivaltaista kuolemaa.

Tapaus synnytti ensimmäisen suuren vainon aallon. Vähää aikaisemmin seurakunta oli ollut kaiken kansan suosiossa. Nyt oli toisin. Monet pakenivat Jerusalemista. Vaino paheni. "Saul raateli seurakuntaa. Kulkien talosta taloon hän raahasi ulos miehiä ja naisia panettaen heidät vankilaan." Pelättyjä koputuksia ovelle, raakalaismaista kohtelua ja vankeutta.

Voimme ehkä hämärästi aavistaa kristittyjen ahdistuksen. Heissä oli monia uljaita ja rohkeita Kristuksen todistajia, joita vainotkaan eivät lannistaneet. Mutta varmaan oli paljon myös lasten ja puolisoiden itkua, kun joku perheestä vietiin ja luultavasti myös monia hämmentyneitä tai pettyneitä miksi-kysymyksiä.

Ehkä oli vaikea nähdä mitään Pyhän Hengen johdatusta vainojen helteessä. Moni käsitti sen varmaan vasta myöhemmin, jotkut eivät ehkä silloinkaan. Tosiasiassa Jeesus oli sanonut, että he saisivat voiman ja tulisivat olemaan hänen todistajiaan sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa, Samariassa ja maan ääriin saakka (Apt. 1:8). Seurakunta ei saanut jäädä yksinomaan Jerusalemiin. Jumala valitsi tämän tien evankeliumin leviämiseksi. Hän oli Pyhässä Hengessä uskovien kanssa koko ajan.

Sitten luvussa 12 kerrotaan ensimmäisen apostolin marttyyrikuolemasta. Hän oli Jaakob, yksi niistä kolmesta, jotka olivat lähinnä Jeesusta. Pietarikin vangittiin, mutta Jumala pelasti hänet antaen ihmeen tapahtua. Ehkä monista tuntuu kummalliselta, että toinen kuolee, toinen pelastetaan. Jumalalla on kuitenkin suunnitelmansa kunkin elämää varten. Palvelemme hänen tarkoituksiaan täällä maailmassa.

Olemme tottuneet kuulemaan ja lukemaan näistä asioista niin, etteivät ne juurikaan kosketa meitä. Jumalan todistajien kärsimykset tulevat kuitenkin meitä lähemmäksi, kun kuulemme eri puolilta maailmaa viestejä kristityistä, joita on omana aikanamme vangittu, kidutettu ja teloitettu Jeesuksen tähden. Monet ovat menettäneet omaisiaan, kotinsa ja omaisuutensa.

Meidänkin maassamme voi Jeesuksen ja Jumalan sanan totuuden tähden joutua pilkatuksi ja halveksituksi. Jotkut ovat joutuneet kokemaan vastustusta ja vainoa, eivät vain omissa pienissä ympyröissään vaan myös julkisuudessa. Jotkut ovat menettäneet työnsä vakaumuksensa tähden. Toisia on kiusattu koulussa, kotona tai työpaikalla uskovan nimen tähden.

Jokainen meistä pelkää kärsimystä ja vainoa. Se on tosiasia. Kuitenkin Paavali toteaa Timoteukselle: "12. Kaikki, jotka haluavat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi (2. Tim.3). Entä, jos olemme menettäneet suolamme niin, että kaikki puhuvat meistä vain hyvää?

Jeesus, täytä meidät Pyhällä Hengellä.

Takaisin