Avaimia Raamattuun -ohjelmat Radio Deissä 22.-26.4.02 ja
Raamattuavaimet 26.-30.1.04
Mistä apu ahdinkoon
Profeetta Habakukin kokemukset meidän apunamme
Olen käyttänyt uutta käännöstä
Ma   Eikö Jumala kuule ?
Ti    Odottamaton vastaus
Ke   Ajattele Jumalaa
To   Elämä uskossa
Pe   Ilo tuskan keskellä

Maanantaina 26.1.04

Eikö Jumala kuule
Katselemme maailman kauheuksia illasta iltaan TV-ruudusta ja luemme niistä lehdistä. Joka puolella maapalloa on sotia, väkivaltaa, kärsimystä ja kuolemaa. Seuraamme oman maamme tapahtumia ja ihmettelemme väkivallan kasvua ja sen yhä raaempia muotoja ja sitä henkisen väkivallan aaltoa, joka koskettaa lukuisia ihmisiä työpaikoilla ja kodeissa. Näemme uusia pelottavia ilmiöitä nuorten maailmasta ja keski-ikäisten rahanahneuden. Vääryys lisääntyy, eripuraisuus ja riidat.

Monen mieleen on tullut kysymys: Miksi Jumala sallii kaiken tämän? Miksi hän ei puutu asioihin? Eikö Jumala pysty auttamaan vai eikö hän tahdo? Toisin sanoen: onko Jumala kaikkivaltias ja onko hän rakkaus, niin kuin meille on opetettu?

Ne ovat kovia kysymyksiä - eivätkä ihan uusia. Samoja kyseli Vanhan testamentin profeetta Habakuk, jonka nimi lienee monille vieras. Hän eli noin 600 eKr. Omalta paikaltaan ja näkökulmastaan hän katseli maansa tilaa - ja ahdistui näkemästään.

Hänen sydämensä tuntoja kuvaavat hänen sanansa hänen nimiinsä pannussa pienessä kirjassa Vanhassa testamentissa.


Habakuk aloittaa:
2. Kuinka kauan minun pitää huutaa, etkö kuule minua, Herra?
Kuinka kauan minun täytyy valittaa väkivallan tähden, etkö sinä auta?
3. Miksi annat minun nähdä vääryyden tekoja, kuinka kauan annat pahuuden vallita?
Kaikkialla näen hävitystä ja väkivaltaa, riita puhkeaa, viha leviää.
4. Laki on voimaa vailla, oikeus ei toteudu koskaan.
Jumalaton sortaa vanhurskasta, ja oikeus vääristyy.

- Habakuk purki sydäntään Jumalalle.
- Hän ihmetteli, miksi Jumala ei kuullut hänen rukouksiaan?
- Hän esitti sydämensä ahdistuksesta purkautuvia kysymyksiä:
- Miksi Jumala ei vastannut hänelle, vaikka hän ihan parkumalla huusi taivaaseen?
- Miksi Jumala ei puuttunut pahuuteen, väkivallan lisääntymisen ja vihan kasvuun?
- Miksi Jumala salli vääryyden?
- Oikeuslaitoskin oli heikko, tuomarit puolueellisia. Ihmiset eivät saaneet oikeutta.
- Ne, jotka tahtoivat elää Jumalan käskyjen mukaan, joutuivat ongelmiin. Ympäristö ei sietänyt heitä.
- Miksi Jumala ei auttanut?
- Profeetan mielestä Jumalan olisi pitänyt toimia, jos hän kerran on kaikkivaltias.
- Kuinka Jumala voi olla heikko ja kärsiä ilmeisen tappion?

Eivätkö kysymykset ovat tuttuja monille meistä elämän ahdistusten keskellä?

Ymmärrämme Habakukin kipua paremmin, kun tiedämme, mitä hänen kotimaassaan, Juudassa, oli tapahtunut edellisinä vuosikymmeninä.
- 600-luvun puolivälissä Israelin kuninkaana oli Manasse, jonka aikana maassa vallitsi ennen näkemätön hengellinen ja moraalinen rappio. Hänen vaikutuksensa ulottui kauas tulevaisuuteen.

Sitten tuli hurskaan kuningas Joosian aika
- Hän pani toimeen uskonpuhdistuksen, mutta se kosketti kansaa vain pinnallisesti, ja synnillinen elämä jatkui entisellään.
- Monissa Jumalan palvelijoissa oli jo syttynyt toivo uudesta ajasta, mutta pian se sammui.
- Myös Habakuk koki pettymyksen. Jumala näytti ilmeisen voimattomalta.

Vaikka Habakukista tuntui, ettei Jumala kuullut häntä, Jumala vastasi hänelle.
- Hän vastaa aina, vaikka joudummekin ehkä odottamaan.
- Hän vastaa, kun on hänen aikansa.
- Hän vastaa kuitenkin usein odottamattomalla tavalla.
- Palaamme siihen huomen aamuna.

HABAKUK 2

Tiistaina 27.1.04

Odottamaton vastaus
Meistä tuntuu ehkä useinkin, ettei Jumala kuule rukouksiamme. Odotamme vastausta, mutta mitään ei tapahdu. Näin koki myös Vanhan testamentin profeetta Habakuk, joka rukoili, että Jumala puuttuisi maassa vallitsevaan jumalattomuuteen

Mutta Jumala vastaa. Hän vastasi Habakukillekin. Hän kertoi profeetalle etukäteen, mitä hän tulee tekemään.
Jumala sanoi:
5. Katsokaa kansoja, katsokaa, kauhistukaa ja ihmetelkää, sillä minä teen teidän päivinänne teon, jota ette uskoisi, jos ette itse näkisi.

- Jumala sanoi tekevänsä jotakin ennen näkemätöntä.
- Ihmiset eivät kuitenkaan uskoisi, vaikka Habakuk kertoisi sen heille.
- He väittäisivät, että profeetta vain uskottelee tai puhuu omiaan, eikä häntä pidä kuunnella..
- Ihmisten mielestä tuli uskoa profeettoja, jotka vakuuttivat menestystä ja rauhaa.

Mitä Jumala sanoi tapahtuvan?
Hän vakuuttaa:
6. Minä kutsun kaldealaiset, rajun ja pelottavan kansan, joka kulkee maan ääriin ja ottaa haltuunsa toisten asuinsijat.
7. Se on julma ja armoton kansa.

- Habakuk oli rukoillut, että Jumala puuttuisi kansan syntielämään.
- Tällaista hän ei kuitenkaan ollut ajatellut tai tarkoittanut
- Jumalan vastaus oli sota, jota oli kauheudessaan vaikea kuvitella.
- Kaldealaiset eli babylonialaiset oli raju ja pelottava kansa. Sen sotajoukot vyöryisivät maahan ja ottaisivat sen haltuunsa.
- Ensin Habakuk ahdistui siitä, ettei Jumala puuttunut asioihin.
- Sitten hän ahdistui siitä, mitä Jumala aikoi tehdä.

Mitä Jumala puhuu meille tänä aamuna sen sanoman välityksellä, jonka Habakuk aikanaan sai?

Ensiksikin:

Me katselemme, mitä Habakukin maanmiehet, israelilaiset, tekevät nykyään, ja näemme paljon vääryyttä. Yhä useampi kyselee, miksi Jumala ei puutu asioihin. Siitä meidän ei kuitenkaan tarvitse huolehtia. Jumala puuttuu asioihin aina.

- Jesajan kirjan luvussa 40 todetaan Israelin kansasta: "Kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä."
- Kun Habakukin saama sanoma toteutui, kansa vietiin Babyloniaan pakkosiirtolaisina, ja siellä he joutuivat olemaan 70 vuotta, minkä ajan Jumala myös ilmoitti etukäteen profeetta Jeremian välityksellä. Vasta sen jälkeen he pääsivät takaisin omaan maahansa.
- Myöhemmin, vuonna 135 jKr. israelilaiset joutuivat roomalaisten vaatimuksesta jättämään maansa, niin ettei juutalainen saanut edes jalallaan astua Jerusalemiin. He elivät hajaannuksessa muiden kansojen keskuudessa yli 1800 vuotta.
- Raamattu osoittaa tässä niin kuin monessa muussakin kohdassa, että Jumala itse puuttuu kansansa syntiin ja vääryyteen tavalla tai toisella. Niin on tapahtunut aina, kautta historian.

Toiseksi:

Jos Jumala ei ole vielä hylännyt meidän kansaamme, hän tulee puuttumaan myös meidän jumalattomuuteemme, siihen, että olemme suuressa määrin kääntäneet selkämme hänelle ja hänen sanalleen.

- Kuinka hän sen tekee, jää nähtäväksi.
- Ehkä meillekin jonakin päivänä tapahtuu sellaista, jota emme nyt voisi uskoa todeksi, jos se kerrottaisiin meille.

Kolmanneksi:

Jumala vastaa rukouksiimme myös rakkaittemme puolesta

- Ehkä olemme rukoilleet jo vuosikausia, mutta mitään ei ole tapahtunut. Sitten Jumala puuttuu jonkun elämään tavalla, joka säpsähdyttää, ja me sanomme: Jumala, en minä tätä tarkoittanut.

Neljänneksi:

Jumala johtaa historiaa. Hän on historian Jumala.

- Kaikki kansat ovat hänen käsissään. Ne ovat niin kuin profeetta Jesaja sanoo kuin pisara ammennusastiassa, kuin tomuhiukkanen vaa'assa (40:15).
- Historia seuraa jumalallista suunnitelmaa ja aikataulua.
- Sen vuoksi Jeesuksen tulosta maan päälle sanotaan:
Kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa.

Viidenneksi:

Rukoile siis rohkeasti.

Jumala vastaa Sinulle aikanaan ja tavallaan.
Älä kuitenkaan pety, jos vastaus onkin toinen kuin olit itse ajatellut.

HABAKUK 3

Keskiviikkona 28.1.04

Ajattele Jumalaa
Monet ovat pettyneet Jumalaan. He ovat rukoilleet ehkä vuosikausia, eikä Jumala näytä vastanneen mitään. Voi kuitenkin olla niin, että Jumala on vastannut, mutta aivan eri tavalla kuin olemme odottaneet. Niin tapahtui myös Vanhan testamentin profeetta Habakukille.

Sen sijaan että Habakuk olisi ilahtunut saadessaan rukouksiinsa vastauksen, hän ahdistui.
- Hän joutui sisäiseen pimeyteen.
- Hänestä tuntui, ettei hän jaksaisi kantaa tietoisuutta onnettomuudesta, jonka Jumala sanoi tulevan määrättynä aikana.
- Hän oli kuitenkin tottunut kääntymään rukouksessa Jumalan puoleen. Niin hän teki nytkin.

Mistä hän löysi valon? Mikä auttoi häntä selviämään ulos sisäisestä pimeydestä?
- Vastaus löytyy hänen rukouksestaan. Luen osan siitä ensin ja poimin siitä muutaman pääkohdan.

- Habakuk sanoi Jumalalle, 1:12-13:
12. Herra, sinä olet ollut jo aikojen alusta. Herra, minun pyhä Jumalani! Herra, sinä olet lähettänyt kaldealaiset rankaisemaan meitä, sinä, kalliomme, olet tuonut heidät kurittamaan meitä. Älä anna meidän kuolla heidän käsiinsä! 13. Sinun silmäsi ovat pyhät ja puhtaat, sinä et voi katsoa pahaa, et saata katsella vääryyttä.

- Ensimmäinen huomionarvoinen asia on, että Habakuk alkoi miettiä, minkälainen Jumala on. Hän kiinnitti ajatuksensa Jumalaan. Yhä uudelleen hän sanoo: Sinä, sinä. Se oli kaikkein olennaisinta hänen selviytymisessään.

- Hän puhutteli Jumalaa sanalla
Herra. Jumala oli niiden ihmisten ja olosuhteiden Herra, joita Habakuk pelkäsi, ja myös niiden, joita sinä tänä aamuna pelkäät.

- Sitten Habakuk sanoi itselleen Jumalasta:
Hän on ollut jo aikojen alusta, ts. ikuisista ajoista. Näin Habakuk etsi oikeita mittasuhteita elämänsä vaikeimmassa tilanteessa. Jumala on Raamatussa sanonut nimekseen MINÄ OLEN. Hän on ollut aina. Hän on ollut ennen maailmankaikkeuden olemassaoloa, ennen maapallon historiaa. Hän on luonut historian. Hän ei ole riippuvainen siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Kansan niin kuin yksityisenkin ihmisen asia on suuren Jumalan käsissä.

- Hän sanoi:
Minun Jumalani. Jumalalla oli merkitystä hänelle henkilökohtaisesti. Hän oli tekemisissä Jumalan kanssa, jonka hän tunsi ja jota hän palveli.

- Edelleen hän vakuutti itselleen, että Jumala on
pyhä. Hän on oikeudenmukainen. Hänen silmänsä ovat pyhät ja puhtaat, hän ei voi katsoa pahaa, ei saata katsella vääryyttä. Hän ei voi tehdä mitään väärää. Vaikka Habakukia kauhisti, hän tiesi, että Jumala tekee oikein.

- Viimeiseksi hän totesi: Jumala on
uskollinen. Hän on kallio. Hän on luotettava Jumala. Hän ei jätä kansaansa, vaikka hän puuttuukin heidän elämäänsä kovalla kädellä.

Mihin me katsomme, kun vaikeudet vyöryvät elämäämme?

- Mitä me silloin ajattelemme?
- Voimme vaikeroida ja miettiä sitä onnettomuutta, joka on meitä kohdannut ja jäädä siihen - tai sitten voimme kiinnittää mielemme Jumalaan.
- Jos emme pienissä vaikeuksissa opi katsomaan Jumalaan ja ajattelemaan häntä, meidän on vaikea tehdä sitä silloin, kun vaikeudet kasaantuvat elämäämme.

Habakuk ei ollut mikään yli-ihminen, eikä meidänkään tarvitse olla.

- Äskeisten jakeiden jälkeen voimme lukea Habakukin kirjan 1. luvusta profeetan valituksen, jonka hän vuodatti Jumalalle.
- Niin mekin saamme tehdä.
- Vaikka tahdomme luottaa Jumalaan, tunnemme kuitenkin kipua, tuskaa ja ahdistusta asioista, joita meille, rakkaillemme, maallemme tai maailmassa tapahtuu.
- Missä on rakkautta, siellä on aina myös tuskaa.
- Missä on tunneälyä, siellä on myös myötäelämistä.
- Luottamus Jumalaan ja kärsimys eivät sulje toisiaan pois. Ne kulkevat usein yhdessä.
- Luottamusta tarvitaan eniten silloin, kun ympärillä on pimeää, kun vastoinkäymiset ahdistavat tai ruumiiseen koskee.

Jeesus sanoo Joh.14. luvun alussa: Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.

HABAKUK 4

Torstaina 29.1.04

Elämä uskossa
Jokainen joutuu kokemaan elämässään asioita, jotka tuntuvat joskus ylivoimaisilta. Niin kävi Vanhan testamentin profeetta Habakukille. Tänä aamuna meitä kiinnostaa ennen muuta se, kuinka hän selvisi tilanteesta, jota hän ei ymmärtänyt ja joka synnytti hänessä ahdistusta ja jopa kauhua. Ehkä hänen kokemuksestaan on apua monille tänäkin aamuna.

Olemme Habakukin kirjan luvussa 2.

Habakuk odotti ahdistukseensa apua Jumalalta.

- Hän sanoi: - - Minä seison vartiopaikallani, asetun tähystämään saadakseni tietää, mitä Herra puhuu minulle, mitä hän vastaa valituksiini.
- Hän oli niin kuin tähystäjä kaupungin tornissa odottamassa sanansaattajaa, jonka oli määrä tuoda viesti sotarintamalta. Tähystäjä valvoi ja vartosi. Hän odotti joka hetki näkevänsä miehen juoksevan kohti kaupunkia.
- Kuva on elävä. Profeetta ei vain rukoillut ja valittanut. Hän pysyi vartiopaikallaan Herran edessä. Hän odotti vastausta. Odotti kiihkeästi. Hän tiesi, että se tulee. Jumala ei pettäisi häntä.
- Hän pani luottamuksensa Jumalaan.
- Onkin sanottu: "Ei mikään osoita uskomme luonnetta selvemmin kuin asenteemme ja käytöksemme sen jälkeen kun olemme rukoilleet."
- "Uskomme koetinkivi on, odotammeko vastausta vai emme."

Mitä merkitsee käytännössä pysyminen vartiopaikallamme vastausta odottaen?

1. Tutkimme Raamattua tunteaksemme paremmin Jumalaa ja hänen tahtoaan ja teitään. Raamatusta saamme uutta näkökulmaa tilanteeseemme. Jumala antaa meille uusia ajatuksia. Löydämme hänen lupauksiaan, jotka vahvistavat uskoamme. Tapaamme Raamatun lehdiltä ihmisiä, jotka ovat aivan kuin kulkeneet edellämme ja rohkaisevat meitä.
2. Saamme usein vastauksia Jumalalta rukoillessamme. Hän antaa meille ymmärrystä nähdä ja käsittää asioita oikein.
3. Toisinaan tie avautuu eteemme keskustellessamme luotettavien ystäviemme kanssa.
4. Toisinaan Jumala vastaa meille muuttamalla olosuhteitamme, mutta se ei ole hänen tavanomainen toimintatapansa, minkä näemme myös Habakukin elämästä.

Habakuk jatkaa:

2. Herra vastasi minulle: - Kirjoita näky niin selvästi tauluihin, että sen voi vaivatta lukea.
3. Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan.

Jumala toimii sanansa ja lupaustensa mukaan.
Minkä hän on puhunut, se toteutuu.

- Profeetan piti kirjoittaa se, minkä hän oli kuullut ja nähnyt. Näin oli myöhemmin todennettavissa, että tapahtui juuri niin kuin Jumala oli puhunut.
- Ennustettu onnettomuus koittaisi Jumalan määräämänä aikana, ei kuitenkaan aivan heti.
Näky odottaisi vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyisi, se hetki tulisi vääjäämättä. - Profetia toteutuisi Jumalan määräämänä aikana -Näky toteutuisi varmasti ja ajallaan. - Jumala sanoi vain:Odota! Jumala ei luvannut muuttaa suunnitelmaansa ja päätöstään Habakukin rukouksen perusteella. Hän tahtoi vaikuttaa Habakukin asenteeseen.

Hän sanoi Habakukille merkittävät sanansa, jotka vanhan käännöksen mukaan kuuluvat: Vanhurskas on elävä uskostansa.

Tässä ei puhuta uskon syntymisestä vaan uskossa elämisestä.

Meidän on kysyttävä itseltämme ollessamme profeetan tavoin vaikeuksissa:

- Keskitynkö ongelmiini vai Jumalaan ja hänen lupauksiinsa?
- Mihin ajatukseni ensi sijassa suuntautuvat?
- Onkin sanottu, että "ihmisen usko määrää hänen käyttäytymisensä."
- Raamatussa puhutaan ihmisistä, jotka panivat kaiken Jumalan ja hänen sanansa varaan. Heistä sanotaan Hepr. 11. luvussa
7. Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. - - 8. Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. - - 17. Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle - - 27. Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän jne.

Vaikka nyt saattaa näyttää pimeältä, Jumalan voitto on varma.
Pane uskosi ja luottamuksesi rohkeasti Jumalaan ja hänen sanaansa.

HABAKUK 5

Perjantaina 30.1.04

Ilo tuskan keskellä
Ahdistukset ovat tuttuja kaikille. Niin myös tämän viikon VT:n profeetalle, Habakukille. Jumala oli puhunut hänelle tuomiosta, joka tulisi Israelin kansalle sen syntielämän tähden. Jumala lähettäisi kaldealaiset eli babylonialaiset sen niskaan. Mutta myös he saisivat Jumalan sanojen mukaan tuomion pahoista teoistaan.

Jumala seuraa kansoja ja niiden edesottamuksia. Hän on kärsivällinen ja pitkämielinen, mutta kun synti on kasvanut äärimittoihinsa, Jumala puuttuu asioihin. Se näkyy maailmanhistoriassa.

Habakukin kirjan luvussa kaksi puhutaan kaldealaisten eli babylonialaistan synneistä. Sama, mikä koski heitä, voidaan sovittaa moniin kansoihin lähihistoriassamme ja omana aikanamme. Mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä ovat luvusta kolme poimimani jakeet:

5. Ahne ei saa kyllikseen, - - vaikka hän kahmii luokseen kaikki kansat ja haalii itselleen kansakunnat. 6. Kaikki kääntyvät häntä vastaan, ivaavat häntä ja laulavat pilkkalauluja. 10. - - Suunnittelit tuhoa monille kansoille, mutta näin turmelit oman elämäsi. 12. - Voi sitä, joka rakentaa kaupunkinsa veritöin ja pystyttää linnoitukset vääryyden varaan! 13. Eikö tapahdu Herran Sebaotin tahto, kun kansojen työ joutuu tulen saaliiksi ja kansakuntien vaivannäkö raukeaa tyhjiin? 17. Sinä tuhoudut ihmisveren tähden, jonka olet vuodattanut, ja väkivallan tähden, jota olet tehnyt maille, kaupungeille ja niiden asukkaille.

Synnillä on aina rajat.

Historian viimeinen sana on aina Jumalan.
- Hän on voittaja.
- Habakukille Jumala kuvaa vielä kaukaisempaa tulevaisuutta. Se sisältää lupauksen:
14. Maa on oleva täynnä Herran voiman tuntemusta, niin kuin meri on vettä tulvillaan.

Tämän Jumalan edessä Habakuk sanoi:
- 20. Herra on pyhässä temppelissään, hänen edessään vaietkoon koko maa! - - 3. - - Hänen valtansa loiste peittää taivaan, maa on täynnä hänen ylistystään. 4. Hän loistaa valona, hän säteilee kirkkautta, hohde verhoaa hänen suuren voimansa.
- Habakuk katsoi Jumalaa ja hänen pyhyyttään.
- Jumalan suuruus ja kirkkaus valtasi hänen mielensä.
- Hänen sydämensä nöyrtyi Jumalan edessä ja tyytyi hänen tahtoonsa.

Habakuk ei kuitenkaan katsonut vain tulevaisuuteen.
- Hän antoi ajatustensa kulkea myös menneisyyteen
- Hän muistutti mieleensä, kuka Jumala on ja mitä hän on ennen tehnyt.
- Siitä hän sai luottamusta Jumalaan.
- Ehkä meidänkin olisi hänen laillaan syytä useammin pysähtyä ajattelemaan, mitä Raamattu kertoo Jumalan teoista, kerrata maailman historiaa, muistella Jumalan ihmisten elämää ja miettiä, kuinka Jumala on johdattanut ja auttanut meitä itseämme menneinä vuosina.
- Jumalan tekojen ajatteleminen avartaa mieltämme ja antaa uutta toivoa ja rohkeutta tämänhetkisissä vaikeuksissamme.
- Voimme luottavasti sanoa: Tähän asti on Herra auttanut.
- Tiedämme myös: Hän ei jätä tulevaisuudessakaan, vaikka vaikeudet olisivat vuorten korkuisia.

Profeetta löysi tien pimeydestä valoon. Se ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että tuska olisi pyyhitty pois.
- Hän kuvaa tuntojaan: 16. Minä kuulin pauhun - sydämeni vapisi, huuleni värisivät. Tuska tunkeutui luihini, polveni tutisivat

Hänellä oli kuitenkin uusi sisäinen voima, jolla kohdata tulevaisuus:
- Hän kirjoittaa: 18. Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa. 19. Herra, minun Jumalani, on voimani.

Tuska ja riemu asuivat yhtä aikaa hänen sydämessään.
- Tuska sen onnettomuuden tähden, jota hänen täytyi hiljaa odottaa.
- Toivo siitä, että Jumala puuttuu myös Israelin vainoojan syntiin ja vapauttaa kansansa.
- Sisäinen riemu Herrassa, ilo pelastuksen Jumalassa.
- Hän oli kokenut jotakin samaa kuin Paavali, joka sanoo: 2.Kor.6:9 - -
Olemme - - 10. murheellisia mutta aina iloisia.
- Mekin voimme ja saamme itkeä elämän ahdingoissa ja kuitenkin samanaikaisesti iloita Jumalassamme ja Vapahtajassamme - tänäänkin.

Takaisin