Paavalin kirje Filippiläisille I
Paavalin kirje Filippiläisille II
Paavalin kirje Filippiläisille III
Paavalin kirje Filippiläisille IV
Paavalin kirje Filippiläisille V
Paavalin kirje Filippiläisille VI
Paavalin kirje Filippiläisille VII




PAAVALIN KIRJE FILIPPILÄISILLE I

F
ilippiiniläiskirjeen synty

 

Ainutlaatuinen kirje Paavalin kirjeiden joukossa

  • Kirjoitettu vankilassa (vankilakirjeet: efesolaisille, kolossalaisille, 2. kirje Timoteukselle, filippiläisille ja Filemonille).

  • Lyyrisin ja onnellisin Paavalin kirjeistä. Sisältää paljon iloa.

  • Kuvastaa sydämellistä yhteyttä filippiläisten kanssa ja luottamusta heihin.

  • Harmoninen: ei minkäänlaista polemiikkia tai nuhteita.

  • Henkilökohtaisempi kuin muut Paavalin kirjeet. Paavali kuvaa suhdettaan Jeesukseen avoimemmin kuin missään muualla.


Tulo uudelle mantereelle

  • Toisella lähetysmatkallaan vuonna 52 Paavali näki Trooaassa näyn, jossa makedonialainen mies kutsui häntä auttamaan heitä (Ap.t. 16:9). Hän käsitti sen Jumalan kutsuksi.

  • Pyhä Henki oli estänyt häntä lähtemästä pohjoiseen tai itään (Ap.t. 16:6-8). Nyt avautui ovi länteen.


Filippin kaupunki

  • Filippi oli roomalainen sotilassiirtokunta, joka oli saanut nimensä Filip II, Aleksanteri Suuren isän mukaan. Keisari Augustuksen aikana sinne siirrettiin runsaasti sotaveteraaneja kreikkalaisväestön sekaan. Synagoogaa ei ollut, joten ei ollut edes kymmentä juutalaista miestä, jotka olisi tarvittu synagoogan perustamiseen. Filippi ei ollut niin merkittävä kauppapaikka, että se olisi kiinnostanut juutalaisia.


Kolme merkittävää tapausta (Ap.t. 16:12-40)

  1. Liikenainen Lyydia tuli kristityksi. Hän oli jumalaapelkääväinen: hän uskoi juutalaisten Jumalaan, mutta ei ollut kääntynyt juutalaiseksi. Hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin. Hänen kodistaan tuli uuden seurakunnan keskus. Sinne majoittui myös Paavali Luukkaan, Timoteuksen ja Silaksen kanssa.

  2. Paavali ajoi eräästä tytöstä "tietäjähengen". Kysymys oli ilmeisesti tytön mediumistisesta kysystä eli selvänäkemisestä. Tytöllä oli "oikea sanoma" mutta "väärä henki".

  3. Vanginvartija perheineen tuli kristityksi ja heidät kastettiin.


Haavoitettu työntekijä

  • Tietäjähengen ajaminen tytöstä johti mellakkaan. Todellinen syy oli taloudellinen: tytöstä saatavat tulot oli menetetty. Julkinen syytös oli poliittinen: roomalaisuuden halveksiminen ja kaupungin rauhan häiritseminen.

  • Paavalilta ja Silakselta revittiin vaatteet ja heidät ruoskittiin ja heitettiin vankilaan.

  • Miksi Jumala salli vankilan ja kärsimykset, jos oli kerran johdattanut miehet Filippiin?

  • Miksi miehet suostuivat rangaistukseen, jota heille ei olisi saanut antaa Rooman kansalaisina?

  • Eikö heidän kokemansa häpeä ollut tappio Jumalan työlle Filippissä?

  • Paavalin haavoittuvuus näkyy hänen kirjeessään korinttilaisille. Jumalan täytyi rohkaista häntä: "Herra sanoi yöllä näyssä Paavalille: "Älä pelkää, vaan puhu, äläkä vaikene. Minä olen sinun kanssasi, eikä kukaan ole käyvä kimppuusi tehdäkseen sinulle pahaa. Minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa." (Ap.t. 18:9-10.)

  • Paaavali ei ollut yli-ihminen. Hänenkin jaksamisellaan oli rajat.

  • Paavali pelkäsi kipua ja häpeää niin kuin muutkin.


Keskinäisen rakkauden lämpö

  • Paavalilla oli sanoma, joka oli täysin poikkeuksellinen siihen aikaan. Filippissä monet uskoivat sen ja ottivat sen vastaan.

  • Filippiläisillä oli erityisen suuri rakkaus Paavaliin, ja se kesti vuosikaudet. Se näkyi Taloudellisena huolenpitona (2. Kor. 11:9; Fil. 4:15-20). Filippi oli ainoa seurakunta, jolta Paavali uskalsi ja tahtoi ottaa taloudellista tukea. Sen teki mahdolliseksi keskinäinen rakkaus ja luottamus.

  • Olisiko tällainen rakkaus syntynyt ilman Paavalin kärsimyksiä Filippissä?

  • Paavalin rakkaus näkyy myös hänen suhteessaan työtovereihinsa, esim Timoteukseen ja Epafroditukseen (2:19-30) sekä Euodiaan ja Syntykeen, naisiin, joilla oli keskinäisiä ongelmia (4:2-3).

  • Huomattavaa on myös naisten arvostus, esimerkkinä Lyydia ja edellä mainitut naiset. Makedoniassa naisilla oli korkea status verrattuna juutalaiseen yhteisöön.


Miksi Paavali halusi kirjoittaa?

  • Epafroditus oli ollut mukana siinä joukossa, joka oli tuonut Paavalille filippiläisten lahjan. Hän oli sairastunut Roomassa ja ollut kuolemaisillaan. Hän oli kuitenkin jäänyt henkiin ja oli nyt lähdössä kotiin. Paavali tahtoi lähettää hänen mukanaan tervehdyksen ystävilleen ja kiittää saamastaan lahjasta.

  • Hän tahtoi lohduttaa rakkaita ihmisiä, jotka surivat hänen tilaansa vankeudessa. Ei ollut syytä murheeseen vaan iloon.

  • Hän tahtoi ilahduttaa ystäviään muistuttamalla heitä niistä suurista hengellisistä lahjoista, joita he olivat saaneet Jumalalta ja kehottaa heitä rohkeasti "taistelemaan evankeliumin uskon puolesta".

 

Kirjeen teemat

  1. Ilo - iloitkaa! (16 kertaa).
    Riippumatta olosuhteista.

  2. Evankeliumi (7 kertaa).
    Paavalin sanoman keskeisin sisältö.

  3. Kristus-hymni (2:5-11).

 

 

Ikävä rakkaita ihmisiä (1:1-4)

Paavali aloittaa kirjeensä ajan tavan mukaan. Avauksena on ensin lähettäjä, sitten vastaanottaja ja viimeisenä lyhyt alkutervehdys.


Kirjeen lähettäjinä Kristuksen Jeesuksen "orjat"

  • Paavali ottaa rinnalleen Timoteuksen kirjeen lähettäjänä. Hän tahtoi näin korostaa Timoteuksen asemaa, koska hän aikoi lähettää tämän Filippiin (2:19-24). Timoteus tarvitsi tukea. (Kaikki tarvitsevat!)

  • Paavalin ei tarvitse filippiläisille korostaa asemaansa apostolina, toisin kuin muille seurakunnille, koska heillä oli hyvät ja luottamukselliset suhteet.

  • Paavali sanoo itseään ja Timoteusta Kristuksen Jeesuksen orjiksi, mikä kuvaa heidän vapaaehtoista suhdettaan Jeesukseen, Herraansa.


Vastaanottajina Filipin "pyhät"

  • Paavali kirjoittaa kaikille Filippin pyhille. Kaikki uskovat ovat pyhiä Kristuksessa, eivät itsessään. Jeesus sanoo (Joh. 17: 3, 6, 16,17.): "Tämä on iäinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet tosi Jumala, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen...Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka olet antanut minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle. He ovat ottaneet vastaan sinun sanasi ja noudattaneet sitä. " "He eivät ole maailmasta, kuten minäkään en ole maailmasta. Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi on totuus."

  • Hän osoittaa sanansa ensin seurakunnalle, ei sen johtajille!


Ajatuksissa myös seurakunnan työntekijät

  • Seurakunnan kaitsijoita (episkopos -> piispa)oli Filipissä monta . Heidät valittiin ilmeisesti vanhinten (presbyteros -> pappi, präst, priest) keskuudesta (Ap.t. 20:17, 28; Tiit. 1:5-7). Seurakunnan kaitsijaa on luonnehdittu 1. Tim. 3:1-7.

  • Seurakunnan palvelijoilla (diakonos -> diakoni)oli monenlaisia tehtäviä. Heillä oli sosiaalista vastuuta (esim. Ap.t. 6), mutta he näyttävät olleen myös julistajia ja lähetyssaarnaajia (1. Kor. 3:5; 2. Kor. 6:4). Myös naiset toimivat diakoneina (Room. 16:1).

  • Korostus on tehtävässä ja vastuussa, ei virassa ja asemassa.


Maailman merkittävin tervehdys: Armoa ja rauhaa!

  • Luther: "Näihin kahteen vähäiseen sanaan: armo ja rauha, sisältyy koko kristinusko. Armo antaa synnin anteeksi, rauha tyynnyttää omantunnon."


Sydämessä alituinen ikävä

  • Paavali ajattelee rukouksissaan heitä kaikkia, niitäkin, jotka olivat tulleet seurakuntaan hänen käyntinsä jälkeen.

  • Hän kiittää heistä Jumalaa.

  • Hänen sydämensä täyttyy ilolla, kun hän ajattelee heitä.

  • Hän ikävöi heitä. Jumala näkee, että hän puhuu totta. Hän ikävöi heitä sillä rakkaudella, jonka Jeesus on antanut hänen sydämeensä. (1:8.)

 

 

 

 

PAAVALIN KIRJE FILIPPILÄISILLE II

Jumala ei petä (1:5-11)



Syytä iloon ja kiitokseen (1:5-6)


1. Osallisuus evankeliumiin! (1:5)

  • He olivat tulleet osallisiksi syntien sovituksesta. Heidän syntinsä oli annettu anteeksi, koska Jumalan Poika oli kuollut heidän sijastaan, kärsinyt heidän rangaistuksensa. Heidät oli vapautettu synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta. Heidät oli liitetty Jeesuksen yhteyteen.

  • He olivat kuulleet ihmeellisen sanoman ja uskoneet sen. He olivat päässeet osallisiksi uudesta elämästä.

  • Paavali kiitti Jumalaa, kun hän ajatteli Lyydian kääntymistä ja muita sen jälkeen.


2. Jumala on luotettava! (1:6)

  • Jae kuvaa sitä perustaa, jolle Paavali pani luottamuksensa sekä omasta että seurakunnan tulevaisuudesta.

  • Kysymys on Jumalan työstä, ei ihmisen ja Jumalan tahdosta ja päätöksestä, ei ihmisen (Ef. 1:4,5,9).

  • Jumala tekee työn ihmisen pelastamiseksi alusta loppuun; ihminen voi vain vastustaa tai taipua Jumalan työn alla.

  • Työssään Jumala käyttää sanaansa ja olosuhteitamme. Hän puhuu monin tavoin saadakseen meidät kuulemaan, mitä sanottavaa hänellä on ja taivuttaakseen meidät tahtoonsa.

  • Luottamuksemme perustuu siihen, minkälainen Jumala on.

  • Hän ei vain aloita työtä, vaan vie sen päätökseen: hän valmistaa meitä Kristuksen päivää varten. Hän tahtoo, että kasvamme Kristuksen kaltaisuuteen (2. Kor. 3:18; 1. Joh. 3:2).

 


Aihetta rukoukseen (1:9-11)


1. Paavali rukoilee heille rakkautta.
(1:9)

  • Paavalin mukaan rakkaus lisääntyy, kun srk kasvaa tiedossa ja kaiken käsittämisessä. Kysymys on "sydämellä käsittämisestä", "sydämen uskosta", ei pelkästään pään tiedosta.

  • Rakkaus on uskon hedelmä, vanhurskauden hedelmä (1:11), Hengen hedelmä (Gal. 5:11).

  • Ilman rakkautta tietäminen ei ole minkään arvoista (1. Kor. 13:2).

  • Mitä enemmän "sydämellä käsittämistä", sitä enemmän rakkautta ja päinvastoin!


2. Paavali rukoilee heille puhtautta
(1:10,11)

  • Hän käyttää kuvaa puhtaasta, sekoittamattomasta metallista. Esim. metallirahojen "puhtaus" oli kaupankäynnissä testattava.

  • Päämäärä: puhtaus Kristuksen päivänä, sydämemme ja elämämme täynnä hyvää hedelmää (Matt. 25:31-46; 7:17-19; 13:23).

  • Tarkoitus: Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi!

 

 

Ilo Jumalan työstä (1:12-18)

 

1. Etusijalla evankeliumin menestys (1:12-14)

Filippiläisillä ei ollut mitään syytä murehtia Paavalin tähden.

  • Hän iloitsi vankilasta huolimatta. Hän iloitsi vankilassa.

  • Vankila ei ollut Paavalille tragedia.

  • Hänen elämässään tärkeintä oli evankeliumin menestyminen.


Mitä Paavalille oli tapahtunut?

  • Hänellä oli ystävilleen, "veljilleen", hyviä uutisia, jotka ilahduttaisivat heitä pitkän aikaa.

  • Paavalin kauan odotettu oikeudenkäynti oli alkanut.

  • Hän oli saanut puolustaa ja vahvistaa evankeliumia (1:7).


Tapahtumalla oli kaksi seurausta:

1. Evankeliumi tuli tunnetuksi Roomassa.

  • Koko henkikaartin ja kaikkien muiden tietoon oli tullut, että hän oli kahleissa Kristuksen tähden.

  • Henkikaarti, praetorium, käsitti yhdeksän kohorttia, kussakin 1000 miestä. Se oli valikoitua joukkoa, kaikki miehet italialaista syntyperää. He saivat kaksinkertaisen palkan ja nauttivat erityisistä etuoikeuksista. Jokainen sotilas oli arvoltaan tavallisen legioonan sadanpäämiestä vastaava. Koko henkikaarti ei ollut aina Roomassa. Henkikaartilla oli suuri vaikutusvalta. Hallitsijalle sen suosio oli tärkeä, ja keisarit antoivat sille suuria lahjoja astuessaan virkaansa.

  • Jo kahden vuoden ajan sotilas toisensa jälkeen oli vartioinut Paavalia ja kuullut kaikki hänen käymänsä keskustelut ja seurannut hänen elämäänsä.

  • Kaikki muut tarkoittavat roomalaisia yleensä.
    "Tietoon oli tullut" merkitsee sitä, että Paavalin puolustus oli tullut julkiseksi tai julkaistu. Kaikki tiesivät merkillisen uutisen: mies oli kahleissa jonkun Jeesuksen ja uuden uskon tähden. Jos olisi ollut lehtiä, se olisi ollut etusivun juttu Roomassa. Sellaista asiaa ei ollut koskaan ollut valtakunnan tuomioistuimen edessä.

  • Paavali oli saanut oikeudessa sanat Jumalalta Jeesuksen lupauksen mukaan (esim. Luuk. 12:11).

  • Jeesus oli kaikkien roomalaisten huulilla päivän puheenaiheena. Paavali iloitsi asian saamasta julkisuudesta.

 

 

2. Yhä useammat uskalsivat puhua Jeesuksesta yhä julkisemmin.

  • Room. 16:3-16 Paavali mainitsee nimiä, jotka olivat merkittäviä seurakunnassa neljä vuotta aikaisemmin.

  • Juutalaisilla oli seitsemän suurta synagoogaa. Paavalin vankeusaikana Roomassa evankeliumi levisi juutalaisten keskuuteen, niin että useat synagoogista muuttuivat kristillisiksi seurakunniksi (A.t. 28:16-29).

  • Kun oikeudenkäynti näytti alkaneen lupaavasti, srk. hengähti helpotuksesta ja rohkaistui julistuksessaan.

  • Jos valtakunnanoikeus olisi tuominnut Paavalin maanpakoon, kaivoksiin pakkotyöhön tai kuolemaan, Kristuksen todistajat olisivat joutuneet vaaraan.

  • Rohkeus tarvitsee aikaa kasvaakseen niin kuin uskokin.

  • Monet tekivät työtä rakkaudesta. He ymmärsivät Jumalan evankeliumin ja syyn, miksi Paavali kärsi.

* Miten me suhtaudumme evankeliumin menestykseen?
* Ihmisen näkökulma asioihin ja Jumalan?

 

 

2. Kateellisten ihmisten keskellä (1:15-18)

Taistelua johtajuudesta

  • Veljien keskuudessa oli niitäkin, jotka kadehtivat Paavalia hänen saamansa julkisuuden tähden.

  • He kadehtivat Paavalia sen menestyksen tähden, mikä hänellä oli evankeliumin julistajana juutalaisten keskuudessa (Ap.t.28:16-31).

  • Heidän asemansa ja arvovaltansa oli heikentynyt.

  • Kateus vaikutti heidän julistukseensa. Heillä oli väärät motiivit.

  • He tahtoivat ärsyttää Paavalia ja ilmeisesti mustata häntä.


Paavalin suhtautuminen

  • Hän ei ryhtynyt riitelemään eikä puolustautumaan.

  • Hän iloitsi siitä, että evankeliumia julistettiin vaikka väärin motiivein. Sisältö ei Paavalille ollut koskaan samantekevä (esim. Gal. 1:6-9, ei myöskään Jeesukselle, esim. Matt. 7:15-23).

  • Paavali ei liioin ollut välinpitämätön, mitä tulee miesten syntiin. Kristillinen rakkaus ei ole sokea. Hän mainitsee heidän itsekkyytensä ja epäpuhtaan mielensä (vrt. 1:10).

  • Hän iloitsi siitä, että Kristusta julistettiin. Iloitsisi jatkossakin.

 

 

 

 

 

 

PAAVALIN KIRJE FILIPPILÄISILLE III

Elämää suurempi elämä (1:19-26)


Vaikean valinnan edessä (1:19-26)

  • Oikeudenkäynti oli alkanut. Lopputulos oli epävarma.

  • Pääasia Paavalille oli, että Kristus tulisi ylistetyksi, jäisi hän eloon tai kuolisi .

  • Hänellä oli toivo pelastumisesta eli vapauttavasta tuomiosta. Sen hän perusti filippiläisten rukouksiin ja Pyhän Hengen apuun. Jeesus oli luvannut Pyhän Hengen avuksi oikeudenkäynteihin (esim. Matt. 10:19).

  • Paavali uskoi, ettei joutuisi häpeään: Pyhä Henki ei pettäisi häntä, tapahtuisi mitä tahansa.

  • Paavali ei sano, että hän kirkastaa Kristusta ruumiissaan. Pyhä Henki tekee sen. (pass. fut.), aina. Hengen päätettäväksi jäi, toteutuiko se parhaiten hänen elämässään vai kuolemassaan.

  • Jumala ei ollut antanut hänen tietää, kumpi ratkaisu oli parempi, elämä vai kuolema, eikä hän itse osannut valita.

  • Paavali itse pohti: Jos hän jäisi henkiin, työ menisi eteenpäin, mutta henkilökohtaisesti kuolema oli hänelle mieluisampi, koska hän silloin saisi olla Kristuksen kanssa, nähdä hänet kasvoista kasvoihin (2. Kor. 5:8).

  • Oma halu oli hänelle kuitenkin vähemmän merkityksellinen kuin Jeesuksen tahto.

  • Hän uskoi, että seurakuntien tähden Jumala tahtoi hänen vielä elävän. Tärkeää oli, että kristityt edistyisivät ja iloitsisivat uskossa yhä enemmän. Kysymys on sekä kristinuskon sanomasta että sen omistamisesta.

 

Kristus elämän sisältönä (1:21)


1. "Sillä elämä on minulle Kristus."

  • Paavali oli Kristuksen voittama. Hänestä oli tullut Kristuksen "orja", vapaaehtoisesti. Kristuksen rakkaus oli vallannut hänet. Se oli hänen elämänsä voima, jonka tähden hän oli valmis uhraamaan kaiken.

  • Kristus hallitsi kaikkea, mitä hän teki.

  • Kristus hallitsi hänen olosuhteitaan (Fil. 4:11-13). Olosuhteet eivät hallinneet häntä!

  • Kristus hallitsi hänen ajatuksiaan, oli hänen syvimmän kiinnostuksensa kohteena.

  • Kristus hallitsi hänen koko elämäänsä ja elämäntehtäväänsä.

Sovellus:
Minkälainen on Kristuksen asema meidän elämässämme?


2. "Kuolema on voitto."

  • Elämä ja kuolema eivät olleet Paavalille vastakohtia vaan vaihtoehtoja.

  • Kuolema: mahdollisuus olla Jeesuksen kanssa todellisesti, ei vain uskossa. Se oli todellinen voitto!

  • Vain jos elämä on Kristus, kuolema on voitto.

Sovellus:
Minkälainen on suhtautumisemme kuolemaan?

 

 

Taistelussa uskon puolesta (1:27-30; 2:1-4)

Evankeliumin säilymiseksi (1:27-30)

  • Usko tarkoittaa tässä ensi sijassa uskon sisältöä, evankeliumia, ja vasta toissijaisesti ihmisten omaa uskoa (vrt. Juuda 3).

  • Filippiläisillä oli sama taistelu kuin Paavalilla oli aikanaan ollut Filippissä ja oli nyt Roomassa (ilmeisesti heillä oli ongelmia myös viranomaisten kanssa).

  • Taistelussa oli tärkeää käyttäytyä evankeliumin arvon mukaisesti. Käyttäytymisessämme näkyy, minkä arvon annamme evankeliumille.

  • Tärkeää pysyä yhdessä yhteisönä, yhtenä "ruumiina".

  • Kolme ohjetta: pysyä samassa hengessä, taistella yksimielisinä (Ap.t. 2:43), ja olla "iloisesti rohkeita" (vrt. Paavali ja Silas vankilassa Filipissä). Pelko lamauttaa.

  • Taisteluun joutuminen osoittaa, että ihmiset ovat jakautuneet kahteen joukkoon suhteessaan Jumalaan. Kristityille taistelu evankeliumin puolesta on Jumalan antama merkki kuulumisesta pelastettujen joukkoon.

  • Seurakunta kärsii ei vain Kristuksen tähden vaan Kristuksen puolesta (esim. Ap.t. 9:4,5).

  • Ei vain usko vaan myös kärsiminen Kristuksen puolesta on Jumalan armoa.

 

Yhdessä kestämme (2:1-5)

Tarvitsemme toinen toistamme taistelussa uskon puolesta.

  • Paavalin ajatukset ovat vielä edellisessä jaksossa (1:28)ja hän jatkaa: jos siis...

  • Jaksamme taistella ja pysyä Kristuksessa vain,

  • jos saamme toisilta kehotusta ja rohkaisua,

  • jos ystävämme lohduttavat meitä,

  • jos saamme kokea keskinäistä yhteyttä,

  • jos meille osoitetaan sydämellisyyttä ja laupeutta.

  • Jotakin...!

  • Kehotus Kristuksessa: Meitä muistutetaan siitä, että Kristus kärsi ja kuoli meidän puolestamme, että olemme hänen, että hän rakastaa meitä, että elämämme on hänen käsissään...

  • Lohdutus: Tarvitsemme lohdutusta, joka kumpuaa Jumalan antamasta rakkaudesta (agape). Paavali kuvaa sitä esim. näin: "Samoin te tiedätte, kuinka me, kuin isä lapsiaan, kehotimme ja rohkaisimme teitä itse kutakin" (1. Tess. 2:11; rohkaisimme = lohdutimme).

  • Hengen yhteys: Meille ei riitä vain ulkonainen yhteys. Tarvitsemme hengen yhteyttä, johon sisältyy sydämellisyyttä ja laupeutta.

  • Paavali oli itse saanut kokea kaikkea tätä raskaina työ- ja vankilavuosinaan.


Yhteys on syvintä siellä, missä on
nöyryyttä.

  • Kun on yhteinen päämäärä, jota kohti pyritään: ollaan "samoin ajattelevia", "samanmielisiä", "yhtä ajattelevia" keskinäisessä rakkaudessa.

  • Kun ei toimita itsekkyydestä ja tavoitella kunniaa itselle, mitä Paavali pitää tyhjän arvoisena (vrt. 1:17).

  • Avainsanana on nöyryys (itsensä unohtaminen):

  • Pitäkää toista parempana kuin itseänne.

  • Huolehtikaa toisten parhaasta niin kuin omastanne (vrt. Room. 12:10)

  • Nöyryys on mahdollista vain, jos tunnetaan oma syntisyys ja syyllisyys.

Sovellus: Minkälaista on elämä yhteisössä, jos kaikki pitävät toista parempana kuin itseään? Kunnioittavat toisiaan? Huolehtivat toisistaan?

  • Edellä olevien jakeitten sisäistäminen johtaa meidät kohtamaan oman ylpeytemme. Seuraavat jakeet piirtävät eteemme kuvan Jeesuksesta äärimmäisessä alennuksessa ja nöyryydessä.

 

 

 

 

 

PAAVALIN KIRJE FILIPPILÄISILLE IV

Pohja pitää (Fil. 2:5-18)


Evankeliumi on voimamme (5-11)

  • Jaksoa sanotaan Kristus-psalmiksi tai Kristus-hymniksi. Sitä on ilmeisesti käytetty jumalanpalveluksessa.

  • Siinä on kristillisen opin ydin Jeesuksen olemuksesta ja työstä.



Mitä Jeesuksesta sanotaan?

Hänellä oli "Jumalan muoto".

  • Hän oli Jumala ja ihminen. Jeesus Kristus.

  • Muoto ei tarkoita näkyvää muotoa, sillä Jumala on henki.

  • Kysymys on siitä, minkälaisena hän oli olemassa: muuttumattomana Jumalana.

  • Beetlehemin talliin syntynyt vauva oli Jumala. Nasaretin puuseppä oli Jumala. Ristillä kuollut Jeesus oli Jumala.

  • Jeesus ei missään vaiheessa lakannut olemasta Jumala.

  • Hän oli olemukseltaan Jumala ja hänellä oli Jumalan ominaisuudet.

  • Jumalan muotoon kuului myös hänen ihmisyytensä.

  • Kun Jeesus tuli ihmiseksi (inkarnaatio), hänen inhimillinen ja jumalallinen luontonsa yhdistyivät niin, että niitä ei voi erottaa toisistaan, mutta ne eivät sekoittuneet toisiinsa.

  • Jeesuksen inhimillinen olemus oli ja on "Jumalan muodossa".

  • "Hänessä [Kristuksessa] näet asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti (Kol. 2:9).




Jeesuksen alennus

  • Koski hänen ihmisyyttään, ei jumaluuttaan.

  • Alennus ei kuitenkaan ollut ihmiseksi tulemisessa.


1. "Hän ei pitänyt voittamanaan etuna olla Jumalan vertainen."

  • Jeesus oli Jumalan vertainen kaikessa: vallassa, voimassa, majesteettiudessa...

  • Silti hän ei pitänyt voittamanaan etuna... eli ei etsinyt kunniaa itselleen käyttämällä valtaansa, voimaansa, majesteettiuttaan jne.

2. "Hän tyhjensi itsensä."

  • Hän ei tyhjentänyt itseään Jumalan muodosta.

  • Hän pani syrjään jumalalliset ominaisuutensa.

  • Hän luopui jumalallisten ominaisuuksiensa jatkuvasta ja rajattomasta käytöstä. Hän käytti niitä vain siinä määrin kuin oli tarpeen hänen tehtävänsä toteuttamiseksi. ("Hän ilmaisi kirkkautensa" Kaanan häissä, kirkastusvuorella, kiinniottajilleen jne.)

  • Hän ei ajatellut itseään vaan meitä. (2. Kor. 8:9; 5:21.)

3. "Hän otti palvelijan muodon." ("Ottaen orjan muodon.")

  • Hän tuli palvelemaan kysymättä omia oikeuksiaan tai palkkaansa.

  • Hän palveli ihmisiä odottamatta kiitosta ja kunniaa.

  • Se merkitsi itsensä kieltämistä ja itsensä alentamista.

  • Orjat teloitettiin ristiinnaulitsemalla.

4. "Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, eläen ihmisenä ihmisten joukossa." ("Tullen ihmisten kaltaiseksi.")

  • Syntyessään ihmiseksi, "syntisen ihmisluonnon kaltaisuudessa" (Room. 8:3). Kuitenkaan Jeesus ei lakannut olemasta Jumala.

  • Hän tuli elämään syntisen ihmiskunnan keskellä, syntiinlangenneeseen maailmaan.

  • Hän tuli ihmiseksi ihmisten rinnalle (Hepr. 2:17-17; 4:14-16).

  • "Hän, joka oli ihmisen luonut, opetteli nyt, miltä tuntui olla ihminen."

  • "Hän, joka oli luonut sen enkelin, josta tuli saatana, eli nyt asemassa, jossa saatana saattoi kiusata häntä."

  • Ihmiset näkivät ja näkevät hänet vain ihmisenä joitain poikkeuksia lukuunottamatta.

5. "Hän alensi itsensä."

  • Hän tyhjensi itsensä niin, että hänestä tuli mitätön, vähäinen, alhainen.

  • Profeetta Jesaja kuvaa sitä näin: "Hän kasvoi Herran edessä kuin vesa, kuin juuri kuivasta maasta. Ei hänellä ollut muotoa eikä kauneutta. Me näimme hänet, mutta hänellä ei ollut hahmoa, mihin olisimme mielistyneet. Hän oli ihmisten halveksima ja hylkimä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki peittivät kasvonsa. Hän oli niin halveksittu, ettemme häntä minäkään pitäneet. (53:2-3.)

  • Publikaanien ja syntisten ystävä.

  • Jumala - saatanan ja ihmisten armoilla.

  • Hän nöyryytti itsensä meidän pelastumisemme tähden.

  • "Hänet luettiin pahantekijäin joukkoon" (Luuk 22:37).

  • Hän tuli "kiroukseksi meidän sijastamme" (Gal. 3:13; 5. Moos. 21:23).

  • Hän kantoi meidän kirouksemme, meidän puolestamme (Jes. 53:4-)

  • Heikko, itkevä, kärsivä, kuoleva Jumala!

  • Alennettu Jumala! Salattu Jumala!

6. "Hän oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan saakka."

  • Hän alensi itse itsensä, vapaaehtoisesti, rakkaudesta, äärimmäisyyteen asti, ristille.

  • Korostus on ristissä.

  • Hän suostui ristin pahennukseen, skandaaliin, joka loukkaa ihmisiä (Gal. 5:11; 1. Kor. 1:23).

  • Hän oli kuuliainen, kärsi ja kuoli meidän puolestamme.

  • Hän noudatti kaikessa Isän tahtoa. Hänen ilonaan oli tehdä Isän tahto.

  • Koko hänen toimintansa perustui siihen, mitä Isä tahtoi hänen tekevän maan päällä.

  • Jumalan Poika tuli tänne kuollakseen!

  • Hän tuli pelastamaan meidät synnin, saatanan ja kuoleman kirouksesta Jumalan yhteyteen ja iankaikkiseen elämään.

  • Hänen ristissään on ihmiskunnan pelastus ja toivo!

 


Jeesuksen korotus

  • Korotus koski hänen ihmisyyttään.

  • Hänen jumaluutensa oli ja on muuttumaton.


1. Jumala korotti hänet korkealle.

  • Jeesus alensi itse itsensä, Jumala korotti hänet.

  • Jeesuksen korotus tapahtui, kun hän nousi kuolleista, astui ylös taivaisiin ja istuutui Isän oikealle puolelle taivaissa.

2. Jumala antoi hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.

  • Nimessä on kysymys Jumalan pelastusilmoituksesta.

  • Jeesuksen nimessä - nimissä - Jumala ilmaisee pelastussuunnitelmansa, -tahtonsa ja -tekonsa.

  • "Tätä voimaansa hän käytti Kristuksessa herättämällä hänet kuolleista ja asettamalla hänet oikealle puolelleen taivaissa, ylemmäksi kaikkea hallitusta, valtaa, voimaa, herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa" (Ef. 1:20-22).

  • Hänen majesteettiutensa ja voimansa, hänen armonsa, vanhurskautensa ja oikeudenmukaisuutensa ilmoitetaan hänen nimessään.

3. Kaikkien polvien on siksi notkistuttava Jeesuksen nimeen.

  • Taivaissa, maan päällä ja maan alla olevien.

  • Enkeleitten, ihmisten, demonien.

  • Tuleva aikamuoto.

4. Jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

  • Jokaisen polven, jokaisen kielen!

  • Jeesus Kristus on Herra!

  • Jumalan kunniaksi!

  • "Sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa." "Että me, jotka jo ennalta olemme panneet toivomme Kristukseen, eläisimme hänen kirkkautensa ylistykseksi." "Joka on meidän perintöosamme vakuutena, Hänelle kuuluvien lunastamiseksi, Hänen kirkkautensa kiitokseksi." (Ef. 1:6,12,14.)

 

 

 

 

 

PAAVALIN KIRJE FILIPPILÄISILLE V

Ilon tappajat (3:1-2)

 

Uuden uhan edessä (1)

"Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Minä en kyllästy kirjoittamaan teille samoista asioista, ja teille se on turvaksi."

  • Paavali ei kyllästynyt kirjoittamaan samoista asioista. Ilmeisesti hän oli kirjoittanut niistä jo aikaisemmin kirjeissä, jotka eivät ole säilyneet.

  • 1:27-30 hän rohkaisi kristittyjä kestämään taistelussa uskon puolesta niitä evankeliumin vääristäjiä vastaan, jotka tulivat seurakunnan ulkopuolelta.

  • Nyt hän aikoo puhua ongelmista, jotka tulevat seurakunnan sisältä, niiden juutalaiskristittyjen taholta, joita sanotaan judaisteiksi.

  • Seurakunnalla on kuitenkin ilo Herrassa, kun se pysyy sekoittamattomassa evankeliumissa sellaisena kuin hän sitä julistaa.

  • Varoitusten ja evankeliuimin kuuleminen yhä uudelleen ovat uskoville turvaksi.

  • Väärä oppi voi viedä kristityiltä ilon.

Sovellus 1: Meidän aikanamme kaihdetaan kaikkea polemiikkia. Mitä Paavali siitä ajattelee? Tai Jeesus?
Jumala on antanut meille vastuun toisista, johon sisältyy myös varoittaminen. "Jos taas vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasuunaan, eikä kansa saa varoitusta, ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun heistä, hän on otettu pois synnissään, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä. Sinä, ihmislapsi! Minä olen asettanut sinut Israelin kansan vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, sinun on varoitettava heitä minun puolestani." (Hes. 33:2-7). "Siksi minä todistan teille tänä päivänä, että jos jotkut teistä joutuvat kadotukseen, minä olen viaton kaikkien vereen, 27. sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa." (Ap.t. 20:26. Ks. myös Jes. 56:10).

Sovellus 2: Usein saman vanhan evankeliumin kuulemista pidetään työläänä ja evankeliumiin pitäytymistä paikallaan polkemisena. Pitäisi saada "jotain uutta", sävähdyttävämpää. Mitä Paavali tekee siinä tilanteessa?

 


Varoitus lakihenkisyydestä (2)

"Kavahtakaa noita koiria, varokaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalle leikattuja."

  • Judaistit olivat juutalaiskristittyjä, joille Mooseksen lain noudattaminen oli edelleen ensisijaisessa asemassa.

  • Heitä ei ollut vielä Filippissä, mutta he saattoivat tulla minä hetkenä hyvänsä.

  • Heillä oli jo vankka jalansija Galatian seurakunnissa, ja he tekivät tuhoaan myös Korintissa. He eivät perustaneet omia seurakuntia, vaan tunkeutuivat terveisiin seurakuntiin.ja toimivat usein hyvin fanaattisesti ja röyhkeästi. "Te sallitte, että joku orjuuttaa teitä, että joku syö teidät puhtaiksi, että joku etuilee kustannuksellanne, että joku korottaa itsensä, että joku lyö teitä kasvoihin" (2. Kor. 11:20).

  • Paavali varoitti heistä: "Kavahtakaa! Varokaa! Kavahtakaa!"


"Kavahtakaa noita koiria."

  • Juutalaiset sanoivat koiriksi pakanoita.

  • Koirat kuljeksivat yleensä villeinä ja likaisina kaduilla. Kapiset kulkukoirat olivat juutalaisuudessa "saastaisia" eläimiä (vrt. Luuk. 16: 21).

  • Nyt Paavali sanoo tiettyjä juutalaisia koiriksi!


"Varokaa noita pahoja työntekijöitä."

  • He olivat innokkaita niin kuin fariseukset ("Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset! Te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen! Kun joku on siksi tullut, te teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman kuin itse olette!", Matt. 23:15.)

  • Heidän pahuutensa (kakós)oli moraalista. Kysymys ei ollut vain työn huonosta hedelmästä.


"Kavahtakaa noita pilalle leikattuja."

  • Judaistit sekoittivat lain ja evankeliumin.

  • Ympärileikkaus oli heidän mielestään tarpeellinen kaikille kristityille. (He tahtoivat Mooseksen lakia noudatettavan myös monilta muilta osin, esim. Kol. 2.)

  • Pelkkä evankeliumi ei heistä riittänyt. Ihmisen itsensä oli myös tehtävä jotain.

  • Paavali kirjoitti: "Minä todistan jälleen jokaiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään koko lain. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte tulla vanhurskautetuiksi lain kautta. Te olette langenneet pois armosta." (Gal. 5:3-4.) "Eihän se ole ratkaisevaa, onko mies ympärileikattu vai ei, vaan että hän on uusi luomus" (Gal. 6:15).

Sovellus: Meidän seurakunnissamme on omat "judaistinsa". On kristillisyyttä, jossa korostuvat käskyt ja kiellot. Yhteisön tavoista ja perinnäissäännöistä saattaa tulla Jumalan käskyjen vertaisia. Pääpaino asetetaan ihmisen muuttumiselle paremmaksi. Sen uskotaan olevan mahdollista, jos ei omin voimin, niin ainakin Jumalan tai Pyhän Hengen voiman avulla. Asetelma näyttää hurskaalta, mutta kuitenkin Jeesus ristiinnaulittuna jää sivurooliin.
Laki ja evankeliumi sekoittuvat toisiinsa. Aina pitää itsekin tehdä jotain. Evankeliumi ehdollistetaan. Armoon ja anteeksiantoon lisätään pieni, muttta raskas sana: jos...
Olennaista: Ihminen ei tahdo kohdata syntisyyttään Jumalan edessä ja vastaanottaa pelastusta vain armosta.

 

 

Syntisten kerskaus (3)

  • "Oikeita ympärileikattuja olemme näet me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa, kerskaammme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota itseemme ihmisinä."

  • Paavali kirjoittaa: "Eihän oikea juutalainen ole se, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä oikea ympärileikkaus ole vain ulkonaisesti ruumiissa tapahtuva. Oikea juutalainen on se, joka on sisällisesti juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä eikä pelkkä ulkonainen toimitus. Hän saa kiitoksensa Jumalalta eikä ihmisiltä." (Room.2:28-29.)

  • Tarkoittaa kaikkia uskovia.

  • Korotamme Kristusta Jeesusta, hänen persoonaansa ja työtänsä, sitä, mitä hän on, mitä hän on tehnyt ja tulee tekemään.

  • Emme perusta pelastustamme siihen, mitä itse olemme tai teemme.

 


Oman hurskauden kuolinlaulu (4-6)

"Minulla on kyllä, mihin luottaa ihmisenäkin. Jos joku luulee voivansa luottaa itseensä ihmisenä, minä voin vielä enemmän. Olenhan ympärileikattu kahdeksan päivän iässä ja kuulun Israelin kansaan, Benjaminin heimoon, olen synnynnäinen hebrealainen, suhteessa lakiin fariseus, intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskaudessa nuhteeton."

  • Painotus sanoilla: minulla on kyllä...

  • Paavalilla oli, mihin hän voi luottaa ihmisenäkin enemmän kuin kukaan muu.


Syntyperänsä puolesta:

  1. Hänet oli ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä. Hän ei ollut käännynnäinen niin kuin monet judaistit.

  2. Hän kuului Israelin kansaan, Benjaminin heimoon, aitoihin juutalaisiin, joiden esi-isät olivat palanneet pakkosiirtolaisuudesta Babyloniasta. Hän oli saanut nimensä Benjaminin heimoon kuuluvan kuningas Saulin mukaan.

  3. Hän oli synnynnäinen hebrealainen, äidinkielenä aramea. Paavali oli syntyperältään puhdas juutalainen, mitä jokainen juutalainen piti arvossa.

Ansioittensa puolesta:

  1. Jos ansioita mitataan Mooseksen lain noudattamisella:

  • Hänen isänsä oli fariseus ja hän itse kuului ankarimpaan farisealaiseen suuntaan (Ap.t. 23:6; 26:5; Gal. 1:14).

  • Hän oli opiskellut Tarson yliopistossa ja tullut Jurusalemiin opiskellakseen "Gamalielin jalkojen juuressa" (Ap.t. 22:3).

  • Hänestä piti tulla juutalainen rabbi.

  • Hän tutki VT:n kirjoituksia ja tunsi ne.

  • Hän ajatteli, että oli mahdollista elää niin, että täytti kaikki lain vaatimukset.

  1. Jos ansoita mitataan innolla:

  • Hän oli seurakunnan vainooja (Ap.t. 8:3; 9:1; 22:4-5).

  1. Jos ansioita mitataan vanhurskaudella eli lain noudattamisella:

  • Hän oli nuhteeton (aor. part.).

  • Vanhurskaus oli hänelle forenssista: tuomari julisti syytetyn syyttömäksi (forenssisella tarkoitetaan oikeudenkäyntiä, oikeudellista, tuomioistuinta koskevaa). Hänet sekä juutalaisten että judaistien oli julistettava vanhurskaaksi, koska hän oli syytön! Kuinka moni judaisteista saattoi totuudenmukaisesti sanoa samoin itsestään?

  • Hän vihasi puhetta rististä ja ristiinnaulitun opista, jossa oli keskeisenä syntien sovitus ja armo.

 

Kun voitoista tuli tappioita (7)

" Mikä minulle oli voitto, sitä kuitenkin Kristuksen tähden pidän tappiona."

  • Mitä hän ennen oli pitänyt voittona, suurenmoisena saavutuksenaan, sitä hän nyt piti (oli pitänyt jo pitkän aikaa ja piti edelleen, perf.) tappiona (7).

  • "Mikä minulle oli voitto..." Hän ei ollut edes maininnut kaikkea! "Sitä kaikkea pidän todella tappiona." (8)!

  • Ne olivat tappio, koska ne olivat hänen sielunsa tuhoksi, eivät pelastukseksi.

  • Pidän sitä todella tappiona...pidän sitä roskana, tarkemmin sanottuna lantana, edelleen, jatkuvasti (8, prees.). Kukaan ei voinut muuttaa häntä!

Sovellus: Mitä meidän on pidettävä tappiona kristillisyydessämme?

 

Mikä oli muuttanut Sauluksen?

  • Hän oli kohdannut Jeesuksen Damaskon tiellä.

  • "Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, synti virkosi, ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, jonka piti olla minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi." (Room. 7:9-10.)

  • Vasta nyt Jumalan sana saavutti hänen sydämensä, ja hän huomasi olevansa hengellisesti kuollut.

  • Hän ei voinut vapauttaa itseään synnistä. Hän sai nähdä ristin merkityksen.

 

Kaiken menettäminen (8)

"Minä pidän sitä kaikkea todella tappiona tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, Herrani, tuntemisen rinnalla."

  • Kaikki tappiota "Kristuksen Jeesuksen, Herrani, tuntemisen rinnalla":

  • Jeesuksen Kristuksen persoonan ja työn tuntemisen rinnalla.

  • Hänen herrautensa tuntemisen rinnalla.

  • "Tämä on iäinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet tosi Jumala, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen" (Joh. 17:3).


"Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken..."

  • Hän ei ollut itse aktiivisesti luopunut juutalaisista saavutuksistaan. Joku toinen oli vaikuttanut hänessä valmiuden kaiken entisen menettämiseen (aor.pass.).


"Että voittaisin omakseni Kristuksen..."

  • Ilman mitään omaa ansiota tai arvollisuutta (Luther).

 

 

Taivaskelpoiseksi (9-11)


Sydämen kaipaus (9)

"Että minun havaittaisiin olevan hänessä..."

  • Ihminen ei voi itse liittää itseään Kristukseen. Sen tekee Jumala (aor.pass.).

"...ja omistavan, ei omaa, laista tulevaa vanhurskautta..."

  • Ei juutalaisesta laista tai mistään muusta.

  • Laista tulevan vanhurskauden saavuttaa vain, jos täyttää lain täydellisesti, mikä on mahdotonta syntiselle ihmiselle.

  • "Ennen kuin Paavali näki Jeesuksen, hän oli tyytyväinen itseensä. hän eli eräänlaisessa 'hullun paratiisissa' tuntien, että hän voisi vanhurskauttaa itsensä, että kaikki oli hyvin hänen elämässään. Kristus sai hänet näkemään itsensä ja sen väärän, mikä hänessä oli ja sen vaaran, jossa hän eli." (L'loyd-Jones).

 

Lahjavanhurskaus (9)

"...vaan sen, joka tulee uskon kautta Kristukseeen, vanhurskauden, joka tulee Jumalalta uskolle."

  • Jumala antaa kaiken anteeksi, täydellisesti, Jeesuksen tähden.

  • Hän on sanonut niin. Hän on antanut siitä lukuisia lupauksia. (Esim. Jes. 1:18: "Tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranväriset, ne tulevat valkeiksi kuin villa."

  • Koska se perustuu hänen sanaansa, se on varmaa.

  • Se on Jumalan sydämen armoa.

  • Raamattu puhuu tästä elämämme tärkeimmästä tapahtumasta oikeustermein. Siksi puhumme forenssisesta vanhurskauttamisesta.

  • Kun syyllinen on odottanut tuomiota, Tuomari onkin julistanut: "Syytön", sillä syylliseksi on hänen sijastaan tuomittu Jeesus Kristus, joka on myös kärsinyt syntiselle ihmiselle kuuluvan rangaistuksen.

  • Vanhurskaus ei tule meistä, vaan ulkopuoleltamme, Jumalalta.

  • Meidät julistetaan vanhurskaiksi Jumalan edessä, "taivaan forumilla". Jumala ei tee meitä vanhurskaiksi, niin että luontomme muuttuisi toiseksi.

  • Olemme edelleen syntisiä, mutta meidän syntiämme ei lueta syyksemme, koska Jeesus on jo kuollut sen tähden.

  • Jumala vanhurskauttaa jumalattoman (Room. 4:5), tarkkaan ottaen vain jumalattoman, sillä "En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä" (Matt. 9:13).

  • Vanhurskaus annetaan täydellisenä. Se on kertakaikkinen lahja Jumalalta.

  • Kristus antaa meille oman vanhurskautensa. Puhumme siksi vieraasta vanhurskaudesta.

  • Hän on ottanut syntimme ja antaa meille vanhurskautensa autuaassa vaihtokaupassa.

  • Ihminen on vanhurskautettuna Jumalan edessä pyhä, itsessään edelleen syntinen, samalla kertaa vanhurskas ja syntinen.

  • Jumalan lahja otetaan vastaan vain uskoen Jumalan sanaan.

 

Jeesuksen ylösnousemusvoima (10)

"[Ennen muuta haluan] tuntea Hänet, hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimystensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samanlaisen kuoleman kautta."

  • Paavali kohtasi Jeesuksen Danaskon tiellä.

  • Hän kohtasi Jeesuksen ylös En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiää tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen on kärsittävä minun nimeni tähden" (Ap.t. 9:16).

  • Mahdollisest Paavalilla olisi edessään marttyyrikuolema, "samankaltainen" kuin Jeesuksella.


"Tullessani hänen kaltaisekseen..."

  • Kukaan ei itse muuta itseään (pass.)

  • Muutos tapahtuu pikku hiljaa (prees. kestom.) "Lapseni, joiden tähden olen jälleen synnytyskivuissa, kunnes Kristus saa muodon teissä" (Gal. 4:19).

  • Kuolemaan asti.


"Jos ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista"
(11).

  • Ei sisällä epäilystä vaan toivon ja odotuksen.

  • Jos hän pääsisi ylösnousemiseen kuolleista, se ilmeisesti merkitsisi, ettei hän olisi täällä, kun Jeesus tulee, vaan olisi kärsinyt marttyyrikuoleman.

  • Jeesuksen paluun (paruusian) ajankohdasta hänellä ei ollut tietoa (1. Tess. 4:13-18).

 

 

 

 

 

PAAVALIN KIRJE FILIPPILÄISILLE VI

Voittopalkinto odottaa (3:12-17)

 

Mitä Paavalille oli tapahtunut? (8-10)

  • Paavali oli menettänyt kaiken entisen hurskauden sillä hetkellä, kun hän oli voittanut omakseen Kristuksen (9).

  • Sillä hetkellä hänen oli havaittu olevan Hänessä ja omistavan, ei omaa laista tulevaa vanhurskautta, vaan sen, joka tulee uskon kautta Kristukseen (9).

  • Sillä hetkellä hän tuli tuntemaan Kristuksen (10).
    Huom! Neljä aoristia, jotka korostavat tiettyä tapahtumaa menneisyydessä.

  • "Hänen ylösnousemisensa voiman": Ylösnousseen Jeesuksen ilmestymisessä ja sisäisessä uudestisyntymisessään (Room. 6:3-10).

  • "Hänen kärsimyksiensä osallisuuden" (Matt. 5:11-12; Room. 8:17; 2. Kor. 1:5; 4:10 jne.).

  • "Tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta" (pass. prees.) (Room. 6:3-10; 2. Kor. 4:10-12). Häntä saattoi odottaa myös marttyyrikuolema (2:17).

 

Mitä hän odotti? (11)

  • "Jos ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista."

  • Sisältää odotuksen, ei pelkoa.

  • Sisältää ajatuksen kuolemasta ennen Jeesuksen tuloa, jolloin hän kuuluisi niihin, jotka nousevat kuolleista, eikä niihin, jotka saavat elossa olevina nousta Kristusta vastaan (1. Tess. 4:13-18).

 

Katse eteenpäin (12-15)

"Ei niin, että olisin sen jo saavuttanut tai että olisin jo tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että voittaisin sen omakseni, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut" (12).

  • Paavali oli Kristuksessa vanhurskas eli Jumalalle kelpaava, puhdas, pyhä, ilman syntiä ja vajavaisuutta Isän edessä taivaassa (7-9).

  • Itsessään hän oli edelleen syntinen. Hän ei ollut tullut täydelliseksi tässä elämässä.

  • Hänen koko elämänsä oli rientämistä täydellisyyttä kohti. Hän kuvaa sitä esim. näin: "Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki." (2. Kor. 3:18.)

  • Kysymys on kasvamisesta syvemmälle sanaan ja armoon ja sen vaikutuksesta arjen elämään.

  • Hän uskoo voittavansa "sen", täydellisen elämän vanhurskauden, omakseen. Kysymys on tulevasta tapahtumasta. Johannes kuvaa sitä näin: "Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on" (1. Joh. 3:2).

  • Voitetut voittavat!

  • Luther: "Tule siksi, mikä olet". Olet pyhä ja täydellinen Kristuksessa, tule siis pyhäksi ja täydelliseksi.

  • Kristityn elämän voima on siinä, mitä hänellä jo on Kristuksessa eli evankeliumi.

"Veljet, minä en vielä ajattele sitä voittaneeni. Yhden minä kuitenkin teen: unohtaen takana olevan ja kurottautuen edessä olevaa kohti minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on kutsunut minut taivaallisella kutsumuksella Kristuksessa Jeesuksessa. (13-14.)

  • Paavali tahtoi unohtaa sen, mikä oli takana eli oman farisealaisuutensa niin ettei hän tahtonut luottaa itseensä ja omaan vanhurskauteensa (4-6).

  • Niin kuin kilpaurheilija hän kurottautui eteenpäin voittaakseen palkinnon: ylösnousemisen kuolleista iankaikkiseen elämään (11).

  • Hän riensi sitä kohti, koska Jumala oli kutsunut hänet. Kaikki perustui Jumalaan (1:6). Kutsu oli yhteydessä Kristukseen ja evankeliumiin, ei lakiin ja tekoihin.

 

Samalla tiellä (15-17)

"Olkoon siis meillä kaikilla, jotka olemme täysi-ikäisiä, tämä mieli. Jos te jossakin asiassa ajattelette toisin, Jumala on senkin selvittävä teille. Pääasia on, että mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme säädetyllä tavalla samaa tietä. Olkaa, veljet, minun seuraajiani ja tarkatkaa näin vaeltavia, kuten me olemme teille esikuvana."

  • Seurakunnassa on "lapsia", "nuoria" ja "aikuisia". Paavali vetoaa "kypsiin aikuisiin" (Ks. 1. Kor. 14:20; Ef. 4:13-14.).

  • Mihin asti kukin on ehtinytkin, tärkeintä on kulkea "yhteisessä rintamassa" kohti päämäärää, voittopalkintoa.

  • Jumala opettaa oikean tien itsekullekin sanallaan ja Hengellään.

  • Paavali oli seurakunnan esikuva, kuitenkin vain yksi monista.

 

 


Jumalan varassa jaksamme (2:12-17)

 

Kuuliaisina evankeliumille (12)

"Rakkaani, tehän olette aina olleet kuuliaisia. Ei vain kuten ollessani teidän luonanne, vaan paljoa enemmän nyt ollessani poissa, ahkeroikaa pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte."

  • Jae kuuluu jaksoon, joka alkaa: "Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti. Tulinpa sitten teidän luoksenne ja näin teidät tai olin tulematta, odotan saavani kuulla teistä, että te pysytte samassa hengessä ja yksimielisinä taistelette kanssani evankeliumin uskon puolesta." (1:27.)

  • Paavali ei koskaan painota kuuliaisuutta ilman evankeliumia, sillä muuten joudutaan ihmisen omiin suorituksiin ja sen kaltaiseen farisealaisuuteen, jota Paavali piti tappiona ja roskana Kristuksen vanhurskauden rinnalla. (Luuk. 13:23-30.) Ensisijaista on kuuliaisuus evankeliumille eli elämä Kristuksen täytetyn työn varassa.

  • Voimme ahkeroida pelastuaksemme vain elämällä (jatkuvasti) evankeliumista, niin että "uusi ihmisemme", "sisällinen ihmisemme" vahvistuu (Room. 7:22; 2. Kor. 4:16).

  • Pelkoon ja vavistukseen liittyy suhtautumisemme syntiin (esim. Joosef: "Kuinka minä siis tekisin niin suuren pahanteon ja rikkoisin Jumalaa vastaan!")

 

Kaikki on Jumalasta (13)

"Jumala näet vaikuttaa teissä sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa toteutuisi."

  • Jumala vaikuttaa (jatkuvasti) tahtoomme ja sitä kautta tekemisiimme.

  • "Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se ei ole teidän oma aikaansaannoksenne, vaan se on Jumalan lahja, eikä se ole teoista, ettei kukaan kerskaisi." (Ef. 2:8-9.)

  • Emme itsestämme kykene tahtomaan, mitä Jumala tahtoo; meillä ei ole vapaata tahtoa (Room. 3: 10-12). Oma tahtomme on aina häntä vastaan.

  • Uuden luontomme puolesta, jonka uudestisyntymisessämme (vanhurskautamisessamme) saamme, me yhdymme iloiten Jumalan tahtoon (Room. 7:22).

  • Jumala vaikuttaa tahtoomme käyttäen sanaa ja sakramentteja, että hänen hyvä tahtonsa toteutuisi.

  • Jumala aloittaa hyvän työnsä meissä ja saattaa sen päätökseen (1:6).

 

Ilman nurinaa ja epäilystä (13)

"Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomia, puhtaita ja tahrattomia Jumalan lapsia kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, jossa te loistatte kuin tähdet maailmassa."


Mihin Jumala pyrkii?

  • Siihen, että meillä olisi sellainen mielenlaatu, joka Kristuksella Jeesuksella oli ja että se näkyisi myös käytännön elämässä.

  • Olemme usein haluttomia ja taipumattomia ja Jumalan täytyy vaikuttaa meihin erilaisin keinoin, jotta hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

  • Jumala johtaa meitä usein tavalla, jota emme ymmärrä. Hän vie meidät olosuhteisiin, joita emme hyväksy, antaa sairauttaa, surua yms.

  • Nousemme kapinaan. Syytämme Jumalaa.

  • Epäilemme hänen rakkauttaan.

  • Ei mikään niin kalva elämää kuin tyytymättämyys ja epäilys. Ne tekevät meidät helposti sairaiksi, masentuneiksi ja hämmentyneiksi. Koemme, ettei kenelläkään muulla ole niin vaikeaa kuin meillä.

  • Seurakunta elää kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joka ei välitä Jumalasta, Jumalan sanasta ja Jumalan tahdosta.

  • Asenteemme vaikuttaa ympäristöömmekin: loistamme kuin tähdet maailmassa tai saamme läheisemmekin suhtautumaan kielteisesti Jeesukseen ja uskoon.

 

Kristityn voima (16)

"Pitäen kiinni elämän sanasta, olkaa minulle ylistyksen aiheena Kristuksen päivänä siitä, etten ole juossut turhaan enkä turhaan nähnyt vaivaa."

  • Kristitty saa voimansa Jumalan sanasta.

  • Tällä perustalla Jumalan valtakunnan työ ei ole turhaa.

 

Valmiina marttyyrikuolemaan (17-18)

"Vaikka minut uhrattaisiinkin teidän uskonne uhri- ja palvelutyössä, minä kuitenkin iloitsen, ja iloitsen kaikkien teidän kanssanne. Samoin iloitkaa tekin, iloiten minun kanssani."

  • Uhrattaisiin kuin juomauhri VT:ssa.

  • Kaiken keskellä Paavali koki syvää iloa ja toivoi ystäviensäkin iloitsevan hänen kanssaan.

  • Oli syytä iloon!

 

 

 

 

 

PAAVALIN KIRJE FILIPPILÄISILLE VII

Euodian ja syntyken tapaus (4:2-3)

"Euodiaa ja Syntykeä kehotan yksimielisyyteen Herrassa. Myös sinua, oikea Synsygukseni, pyydän olemaan olemaan näille naisille avuksi, sillä he ovat taistelleet minun kanssani evankeliumin hyväksi yhdessä Klemensin ja muiden työtoverieni kanssa, joiden nimet ovat elämän kirjassa."

Paavali oli kuullut Epafroditukselta näiden kahden naisen keskinäisistä ongelmista, jotka olivat ilmeisesti jatkuneet jo pitempään.


Mitä tiedämme naisista?

  • He olivat taistelleet Paavalin kanssa evankeliumin hyväksi (lähetystyössä). Heidän rinnallaan mainitaan vain Klemens, muita sanotaan työtovereiksi.

  • Voimakkaita, energisiä naisia, jotka olivat toimineet yhdessä silloin kun Paavali oli mukana.

  • Heidän ongelmansa eivät olleet opillisia, koska Paavali ei viittaa mihinkään sellaiseen.

  • Kaksi toimeliasta naista, jotka eivät pystyneet toimimaan yhdessä, löytämään yhteistä toimintatapaa.

  • Erimielisyys ei ollut hyväksi heille, ei heidän työlleen eikä seurakunnalle.


Kuinka Paavali hoiti vaikeaa asiaa?

  • Hän otti esille vaikean asian, koska se ilmeisesti oli tärkeää koko yhteisön kannalta. Hänen oli pakko puuttua siihen.

  • Hän sovitti sanansa niin, ettei niistä koituisi lisää ongelmia ja ristiriitoja seurakuntaan.

  • Hän ei tahtonut loukata naisia.

  • Hän antoi naisille voimakkaan tunnustuksen heidän työstään: He olivat taistelleet evankeliumin hyväksi, he olivat tehneet työtä yhdessä Paavalin kanssa ja monien muidenkin. Heidän nimensä oli elämän kirjassa.

  • Hän ei asettanut myöskään naisia eriarvoiseen asemaan, vaan puhui molemmista samalla tavalla. Hän ei asettunut kummankaan puolell.

  • Hän kehotti heitä yksimielisyyteeen Herrassa.

  • Hän pyysi muita ja erityisesti Synsygusta olemaan naisten apuna.

  • Synsygus oli ilmeisesti miehen nimi, joka tarkoittaa iestoveria.

  • Nimeen liittyi symboliikkaa, vertauskuvallisuutta. Nimi sisälsi kolme ilmausta "yhdessä".

  • Jos Synsygus ei ollut miehen nimi, kohdan tulkitseminen tuottaa ongelmia. Ketä tarkoitetaan? Miksi Paavali ei muualla käytä lempinimiä? Miksi hän olisi käyttänyt yhdestä henkilöstä nimitystä iestoveri ja muista vain työtoveri?

 

Kristityn ilo (4:4-5)

"Iloitkaa aina Herrassa. Vieläkin minä sanon: Iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä."


Iloitkaa!

  • "Iloitkaa aina."

  • Paavali käskee iloita aina ja vielä toistaa sen!


Aihetta iloon

  • "Iloitkaa... Herrassa" (3:1).

  • Ilomme lähde on siinä, minkälainen Jumala meillä on ja mitä hän on tehnyt (objektiiviset tosiasiat).

  • Ilomme pulppuaa myös siitä hengellisestä hyvästä, mitä hän on tehnyt meissä ja meille ja meidän kauttamme:

  • Olemme vanhurskaat Jeesuksessa hänen elämänsä ja kuolemansa perusteella!

  • Meillä on perusteltu ylösnousemustoivo Jeesuksen kuolleistanousemisen perusteella (3:9-11; 20, 21).

  • Ei ole kysymys ilon tunteista, joiden odotamme syntyvän sydämessämme

  • vaan ilon aiheista, jotka yhä suuremmassa määrin täyttävät sydämemme.

  • Ilomme perustuu tosiasioihin ja siihen yhteyteen, mikä meillä on Jumalan ja hänen Poikansa kanssa Pyhässä Hengessä.


Ilomme ei riipu olosuhteista

  • Paavali itse oli vankilassa kirjoittaessaan näitä rivejä. Hänen elämänsä osoittaa, että ilo ei riipu olosuhteista!

  • Ilo pulppuaa kuin lähde riippumatta ympäristöstä tai olosuhteista joiden keskellä lähde on (Ks. 2. Kor. 4:7-11; 6:4-10; 11:23-33).


Ilo on elämänasenne

  • Ilo syntyy "taivaallisista" ja ilmenee "maallisissa".

  • Paavali sanoo sen ilmenevän "lempeytenä".

  • Sana ei korosta sisäistä mielenlaatua, vaan tapaa kohdella toisia ihmisiä.

  • Esikuvana Jumalan ja Kristuksen lempeys, ystävällisyys, kärsivällisyys, pitkämielisyys...

  • Se ilmenee suhteessa heikkoihin ja avun tarpeessa oleviin yhtä hyvin kuin vaikeisiin lähimmäisiimme, sortajiimme tai vihamiehiimme.


Motiivi: Herra on lähellä!

  • Paavali viittaa Jeesuksen paluuseen.

  • Jeesuksen odottaminen vaikuttaa sisimpäämme ja elämäntapaamme (vrt. 1. Joh. 2:28 ja 3:2,3).

 

 

 

Älkää murehtiko! (4:6-9)

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalan tietoon. Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."


Huolten keskellä

1. Älä murehdi!

  • Jeesus sanoi Martalle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet" (Luuk. 10:41). Jeesuksen arvion mukaan Martta "oli jakautuneella mielellä".

  • Vuorisaarnassaan Jeesus varoitti murehtimisesta (Matt. 6:8, 25-34).


2.
Mistään!


3.
Kerro kaikki avoimesti Jumalalle.

  • Kaikki mikä huolestuttaa ja murehduttaa,

  • tekee rauhattomaksi, masentaa, vie yöunet, työkyvyn, ilon...

4. Pyydä, että hän hoitaa asiasi.

  • Todellinen rukous nousee aina avuttomuudesta.

  • "Heittäkää kaikki murheenne Hänen hoitoonsa, sillä hän pitää teistä huolen" (1. Piet. 5:7).

5. Kiittäen!

  • "Vain kiitollinen sydän on iloinen sydän!" Ajatuksen kiinnittyvät Jumalaan, hänen lupauksiinsa ja luotettavuuteensa.

Jumalan rauha

  • Rauha, jonka hän on tehnyt kanssamme Kristuksessa ja jonka olemme saaneet kokea syntien anteeksiantamisessa (sydämen luottamuksena hänen sanaansa ja toisinaan voimakkaina tunteina, jotka seuraavat tätä luottamusta).

  • Rauha, joka perustuu hänen lukuisiin lupauksiinsa.

  • Rauha, jonka Jumala antaa, on kaikkea ymmärrystämme ylempi.

  • Vain se rauha varjelee sydämemme ja ajatuksemme, niin ettemme joudu paniikkiin, voimme nukkua (Psal. 3), kykenemme tekemään työtä jne.

  • Sydän on persoonallisuutemme keskus. Se sisältää ymmärryksemme, tahtomme ja tunteemme, mielemme ja ajatuksemme.

  • On tilanteita, joita ei järkemme tai tahtomme kykene hallitsemaan. Rauha tulee vain ulkopuoleltamme, Jumalan sanasta.

 

Rauha riippuu elämänasenteestamme

"Vielä, veljet: kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin hyvä ominaisuus ja jos jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet, saaneet, kuulleet ja minussa nähneet, niin rauhan Jumala on oleva kanssanne."

  • Tärkeää, mitä ajattelemme. Mikä on

- totta ja kunnioitettavaa
- oikeaa ja puhdasta
- rakastettavaa ja hyvältä kuuluvaa
- jokin hyvä ominaisuus ja jotakin kiitettävää

  • Totta - mikä kestää aina ja iäisesti. Sitä voimme myös kunnioittaa.

  • Se mikä on oikeaa, on myös puhdasta.

  • Mikä on totta ja oikeaa, on myös rakastettavaa.

  • Hyvä ominaisuus - uskosta lähtevä, uskon hedelmä. (Ei tarkoita ihmisen luonnetta tai moraalisia ominaisuuksia.)

  • Tärkeää, että myös elämme sen mukaan.

  • Mitä olemme oppineet ja myös henkilökohtaisesti vastaanottaneet.

  • Mitä olemme Paavalista kuulleet ja hänessä nähneet.

  • Paavali eli opetuksensa mukaan! (3:17)

  • Kysymys on enemmästä kuin vain moraalista.

  • Paavali ei puhu Jumalan rauhasta vaan rauhan Jumalasta, joka on kanssamme.

 

 

Paavalin kiitos filippiläisille (4:10-20)

Paavali iloitsi suuresti saamastaan lahjasta.

  • Filippiläisillä oli ollut siihen halua aikaisemminkin, mutta ei mahdollisuutta vaikeitten aikojen tähden (2. Kor. 8:1-3).

  • Paavali arvosti filippiläisten lahjaa erityisesti heidän itsensä tähden:

  • He tekivät hyvin, kun ottivat osaa hänen ahdinkoonsa (14)

  • Ainoana seurakuntana he olivat kahdesti aikaisemminkin lähettäneet hänelle lahjan (15-16).

  • Heidän lahjansa koituisi heidän itsensä hyväksi (17; ks. Luuk. 19:12-27; Matt. 25:31-46; 6:19-21).

  • Se oli heidän hyvältä tuoksuva uhrinsa Jumalalle (18).


Paavalin elämänasenne erilaisissa olosuhteissa

  • Hän oli oppinut tyytymään siihen, mitä hänellä oli (11).

  • Hän oli tottunut rajuun olosuhteiden muuttumiseen (12).

  • Hän voi kaiken Jeesuksessa, joka vahvisti häntä (13).

  • Hän ei ollut riippuvainen heidän lahjastaan, mutta hän iloitsi siitä.

  • Nyt hän koki elävänsä runsaudessa. Hän oli kuin astia, joka on ääriään myöten täynnä, niin että vuotaa ylikin.


Jumala ei jää kenellekään "velkaa"

  • Hän täyttää tarpeemme rikkautensa mukaisesti (19).

  • Kirkkaudessa - Ei tarkoita taivasta, koska siellä ei ole mitään tarpeita, joita hänen pitäsisi täyttää. "Ihanassa runsaudessa".

  • Kristuksessa Jeesuksessa

  • "Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet ristiinnaulittavaksi kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei meille lahjoittaisi kaikkea muutakin hänen kanssaan?" (Room. 8:32.)

 

 

 

 

Takaisin