PROFEETTA HOOSEAN KIRJA:

Osa 1/2
Osa 2/2

 


Liisi Jokiranta

PROFEETTA HOOSEAN KIRJA
Osa 1/2

Hoosea toimi profeettana Israelissa noin 750 eKr., samoihin aikoihin kuin Aamoskin.

 

1. Hoosean avioliitto

  • Hoosean kirja kuvaa Jumalan suhtautumista omaan kansaansa, joka ei välitä hänestä.

  • Vertauskuvana on profeetan oma avioliitto. Hoosea sai Jumalalta käskyn: ”Mene ja ota portto vaimoksesi ja ota lapsiksesi ne lapset, joka hän saa" (1:2. -92). ”Mene, ota itsellesi haureellinen vaimo ja haureudesta syntyneet lapset” (JKR). Jumala näki jo tulevan: avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset, ikäänkuin ne jo olisivat olleet.

  • Hoosea otti vaimokseen Goomerin, prostitioidun, naisen, jolle kiinteä suhde oli vieras (1:3). Jumalan käskystä Hoosea otti hänet, vaikka tiesi riskit, tiesi, mitä todennäköisesti tapahtuisi.

  • Goomer sai pojan Hoosealle. Jumalan käskystä hänelle annettiin nimeksi Jisreel, mikä sisälsi Jumalan tuomion sanoman Israelille: ”Jumala hajottaa tai Jumala kylvää” (1:4-5).

  • Sitten syntyi tytär, Lo-Ruhama, joka ei ilmeisesti ollut Hoosean. Jumalan antama nimi merkitsi: "Ei-rakastettu", "Ei-armahdettu" (1:6-7). Olisi järkyttävää hävitä sodassa ja menettää maa, mihin Jisreel viittasi. Vielä järkyttävämpää olisi menettää Jumalan armahdus. Vieläkin pahempaa oli tulossa Israelin kansalle.

  • Toinen poika sai nimen Lo-Ammi, mihin sisältyy sanoma: ”Ei-minun-kansani” (1:8-9). Poika oli vain nimellisesti Hoosean. Samoin Israel oli nimellisesti Jumalan kansa, mutta todellisuudessa oman aikansa ja pakanallisen maailman lapsia. Jumala oli vain nimellisesti heidän isänsä, mutta käytännössä heillä oli yhteys muihin jumaliin. - Kun Raamattu puhuu Jumalan yhteydessä morsiamesta tai vaimosta, sillä tarkoitetaan Vt:ssa Israelin kansaa, UT:ssa seurakuntaa.

  • Sitten vaimo kyllästyi ja jätti Hoosean. Hän teki Hooseasta typeryksen ja myös itsestään.

 

2. Hoosean tuska kuvaamassa Jumalan tuskaa kansansa tähden

  • Hoosean valitus 2:2-13.

 

3. Jumalan uskollisuus

  • Kansan tuleva kärsimys on Jumalan rakkautta 2:14.

  • Kansa löytää vielä yhteyden Jumalaan 2:15b-17.

  • Jumala kihlaa kansan itselleen uudelleen ”sinä päivänä” 2:19-20. "Minä kihlaan sinut itselleni ainiaaksi...Minä kylvän hänet itselleni tähän maahan, armahdan Loo-Ruhamaa ja sanon Loo-Ammille: ’Sinä olet minun kansani’.” (2:19-23; 1:10-11.) Tämä tapahtuu aikojen lopulla.

  • ”Mutta siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', heille sanotaan: 'Elävän Jumalan lapsia!'” (1:10). Tämä toteutuu aikojen lopulla.

  • ”Juudan miehiä ja Israelin miehiä kokoontuu yhteen, ja he asettavat itselleen yhteisen pään. He lähtevät sotaan siitä maasta, sillä suuri on Jisreelin päivä.” (1:11.) Viittaa tulevaan aikaan.

4. Jumalan rakkauden syvyys

  • Jumala sanoi Hoosealle: "Mene vielä ja rakasta naista, jota hänen puolisonsa rakastaa, mutta joka rikkoo avion, kuten Herra rakastaa israelilaisia, mutta nämä kääntyvät muiden jumalien puoleen ja rakastavat rypälekakkuja." (3:1).

  • Mene vielä: nöyryytys miehelle ihmisten edessä ja hänen omissakin silmissään!

  • Rakasta: rakasta naista, joka on tuottanut sinulle tämän häpeän ja kärsimyksen!

  • Sekään ei riittänyt: hänen täytyi ostaa vaimonsa takaisin! "Niin minä hankin hänet itselleni viidellätoista sekelillä hopeaa ja hoomer- ja letekmitoilla ohria" (3:2).

  • Emme tiedä, oliko Goomerilla mahdollisesti velkoja, vai oliko hän kenties prostitituoitu, jonka piti hankkia tuloja omistajalleen vai oliko vain tyydytettävä rahanahne miesystävä.

  • Hintana oli ennen muuta nolatuksi tuleminen, haavojen uudelleen avutuminen, eikä ollut varmuutta vaimon uskollisuudesta.

  • Tässä kaikessa Jumala kuvaa itseään!

  • Hän sanoo: "Rakasta naista...joka rikkoo avion, niinkuin Herra rakastaa israelilaisia, mutta nämä kääntyvät muiden jumalien puoleen" (3:1). HOOSEAN KIRJAN MERKITTÄVIN SANOMA!

  • Me saamme tässä katsella Jumalaa, joka tulee alas ihmisen syntiin. Me näemme sen kirkkaimmin Jeesuksessa, joka tuli ihmiseksi, elämään ihmisten ehdoilla ja kuolemaan ihmisten syntien tähden.

  • Kuinka syvään miehen täytyy nöyrtyä lähtiessään hakemaan takaisin vaimoaan Jumalan esittämällä tavlla!

  • Ymmärrämmekö Jumalaa, josta sanotaan: ”Vaikka hänellä oli Jumalan muoto, hän ei pitänyt voittamanaan etuna olla Jumalan vertainen. Hän tyhjensi itsensä, otti palvelijan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, eläen ihmisenä ihmisten joukossa. Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan saakka.” (Fil. 2:6-8.)

  • Jumala rakastaa ihmistä, joka ei sitä mitenkään ansaitse. Rakkaus on hänessä itsessään, hänen olemuksessaan. Hän rakastaa meitä Jeesuksen ristissä Golgatalla.

  • Jumala rakastaa ihmistä, joka ei vähäisimmässäkään määrin ansaitse hänen rakkauttaan.

  • Hän rakastaa ihmistä, joka kääntää hänelle selkänsä, joka kääntyy muiden jumalien puoleen!

Vielä enemmän: hän maksaa hinnan siitä, joka kuuluu hänelle (1Piet. 1:18-19).

 

 

 

 

PROFEETTA HOOSEAN KIRJA
Osa 2/2

 

Israelin synti - Jumalan pyhyys (luvut 4-7)


1.
Kansan ja pappien synnit (luvut 4 ja 5)

  • Vastuu kansan tilasta erityisesti papeilla (luku 4).

  • ”Heidän tekonsa eivät salli heidän kääntyä Jumalansa puoleen” (5:4).

  • ”He kompastuvat syntivelkaansa” (5:5).

  • Uhreillaan he halusivat ostaa Jumalan suosion, mutta Jumala vetäytyi heistä pois (5:6).

  • ”Minä menen takaisin paikkaani, kunnes he ovat syystään kärsineet ja etsivät minun kasvojani: Ahdistuksessaan he etsivät minua.” (5:15)


2.
Vain pinnallista parannusta (luku 6)

  • Kansan asenne: ”Tulkaa, kääntykäämme Herran puoleen, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät… Tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.” (1,3)

  • Jumalan arvio: ”Mitä olisi minun tehtävä sinulle, Efraim, mitä sinulle, Juuda, kun teidän rakkautenne on kuin aamun pilvi, kuin varhain haihtuva kaste?” (4)

  • Jumala varoittaa aina ennen tuomiota (5).


3. Kansa kaukana Jumalasta (luku 7)

  • ”Kun minä parannan Israelia, silloin tulevat julki Efraimin rikokset ja Samarian pahuudet” (1).

  • ”He eivät ajattele sydämessään, että minä muistan kaiken heidän pahuutensa” (2).

  • Ihmiset ovat kuin ”leipojan sytyttämä uuni”, jota synti hehkuttaa (4-7). He ovat kuin ”leipä, jota ei ole käännetty”, puolisydämisiä, ilman omaa vakaumusta ja sulautuvat sen vuoksi helposti kansojen joukkoon (8-10). Kansa on ”kuin kyyhkynen, joka on tyhmä ja taitamaton” (11-12). He turvautuvat mieluummin maallisiin liittolaisiin kuin Jumalaan. ”He eivät huuda minua avukseen sydämestään, vaan ulvovat vuoteissaan. Jyvien ja viinin tähden he kokoontuvat. Minua vastaan he niskoittelevat.” (14)

 

Israelin rangaistus (luvut 8-10)

4. Tuomion pasuuna (luku 8)

  • ”Huulillesi pasuuna! Pyhäkön yllä liikkuu onnettomuuden uhka kuin korppikotka. He ovat rikkoneet minun liittoni, ovat luopuneet minun laistani.” (1)

  • Israelilla oli vaarallinen luottamus itseensä. Jumalalta kysymättä kansa oli asettanut kuninkaansa ja päällikkönsä (4). Heillä oli omat jumalansa (4-6). Päättäjät olivat ostaneet maalle liittolaisia (8-13). Varustetut kaupungit antoivat kansalle turvallisuuden tunteen (14).

5. Rangaistuksen päivä (luvut 9 ja 10)

  • ”Orjantappurat valtaavat heidän hopeiset kalleutensa, ohdakkeita on oleva heidän majoissaan. Rangaistuksen päivät tulevat, maksun päivät saapuvat, Israel saa tuntea sen. (9:6-7) ”Heidän tekojensa pahuuden tähden minä karkotan heidät pois huoneestani. En enää rakasta heitä… Jumalani on hylkäävä heidät, sillä he eivät ole totelleet häntä. He joutuvat kiertelemään kansojen keskuudessa.” (15,17)

  • ”Se itsekin viedään Assuriin lahjaksi sotaisalle kuninkaalle…Minä olen heitä kurittava niin kuin näen oikeaksi. Heitä vastaan kokoontuu kansoja, kun minä heidät kytken heidän kahteen rikokseensa.” (10:6,10)

  • Jumalan kehotus: ”Raivatkaa itsellenne uudispelto, kun on aika etsiä Herraa, kunnes hän tulee ja antaa sataa teille vanhurskautta” (10:12). ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös satona korjaa” (Gal. 6:7).

 

 

Israelin uudistuminen - Jumalan rakkaus (luvut 11-14)


1. Herran rakkaus kansaansa kohtaan (luku 11)

  • Ehkä rohkein kohta VT:ssa kuvatessaan Jumalan mielenlaatua ja sydäntä inhimillisin termein. Jumala on kuin Isä, joka hoitaa ja kasvattaa rakasta lasta. Hän on kuin isäntä, joka käsittelee härkäänsä kuin lemmikkiään. Hän kohteli Israelia toisin kuin kukaan olisi osannut odottaa. Kansa vastasi Jumalan rakkauteen hylkäämällä hänet. (1-4)

  • Jumalan lupaus kansan paluusta omaan maahansa: ”Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim, hylkäisin sinut, Israel?… Minun sydämeni heltyy, säälini herää. En minä pane täytäntöön ankaraa vihaani, en enää hävitä Efraimia. Minä olen Jumala enkä ihminen, olen Pyhä sinun keskelläsi. En tule vihan vimmassa. He seuraavat Herraa. Hänen äänensä on kuin leijonan, niin hän ärjyy, ja vavisten tulevat lapset mereltä päin. Vavisten he tulevat Egyptistä kuin linnut, Assurin maasta kuin kyyhkyset, ja minä palautan heidät asumaan kodeissaan, sanoo Herra.” (8-11)



2.
Kansan uppiniskaisuus (luku 12)

  • ”Minä olen puhunut profeetoille, olen antanut paljon näkyjä ja puhunut vertauksia profeettojen kautta” (11).



3.
Välttämätön tuomio (luku 13)

  • Jumalan lupaus keskellä tuomiota: ”Haudan vallasta minä heidät päästän, kuolemasta minä heidät lunastan. Missä on sinun ruttosi, kuolema, missä sinun surmasi, hauta? (14. Vrt. 1. Kor. 15:55.)



4.
Kehotus kääntymykseen ja lupaus armahdukseen (luku 14)

  • ”Käänny, Israel, Herran, Jumalasi, puoleen, sillä sinä olet kompastunut rikoksiisi. 3. Ottakaa mukaanne sanoja ja kääntykää Herran puoleen ja sanokaa hänelle: "Anna anteeksi kaikki rikokset, ota armoihisi, niin me tuomme sinulle uhreiksi huultemme hedelmät. 4. Assur ei ole meitä auttava, hevosilla emme tahdo ratsastaa, emmekä enää sano kättemme teoille: 'Meidän jumalamme'. Sillä sinussa saa orpo armon." 5. Minä parannan teidän luopumuksenne, omasta halustani minä teitä rakastan. Minun vihani on kääntynyt hänestä pois.

  • 6. Minä olen oleva Israelille kuin kaste, se on kukoistava kuin lilja ja juurtuva syvälle kuin Libanon. 7. Sen vesat leviävät, sen kauneus on oleva kuin öljypuun ja sen tuoksu kuin Libanonin. 8. Sen varjossa asuvat kasvattavat jälleen viljaa ja kukoistavat kuin viiniköynnös. Sen maine on oleva kuin Libanonin viinin. 9. Efraim, mitä tekemistä minulla enää on epäjumalien kanssa? Minä kuulen häntä, minä katson hänen puoleensa, minä, joka olen kuin viheriöivä kypressi: minusta on sinun hedelmäsi. 10. Kuka on viisas ja ymmärtää nämä? Kuka taitava ja käsittää nämä? Herran tiet ovat suorat: vanhurskaat niillä vaeltavat, mutta väärintekijät niillä kompastuvat.

 

 



Takaisin