KRISTITYN VAPAUTEEN:

Paavalin kirje galatalaisille 1
Paavalin kirje galatalaisille 2
Paavalin kirje galatalaisille 3
Paavalin kirje galatalaisille 4
Paavalin kirje galatalaisille 5
Paavalin kirje galatalaisille 6

 

 

Liisi Jokiranta

 

KRISTITYN VAPAUTEEN
Paavalin kirje galatalaisille 1

Luennoilla käytetään Jumalan Kansan Pyhää Raamattua
Lutherin Galatalaiskirjeen selityksestä otetut lainaukset on kirjoitettu kursiivilla.

 

 

Johdanto kirjeeseen


Galatian seurakunnat

Kirje on tarkoitettu useammalle seurakunnalle. Toiset ovat sitä mieltä, että kysymyksessä on Galatian maakunta. Silloin kirjeen saajiin kuuluivat ne seurakunnat, jotka Paavali perusti toisella matkallaan ja joita hän kolmannella matkallaan kävi tervehtimässä (Apt. 16:6; 18:23. Tämä on ns. pohjoisgalatalainen teoria.). Toiset olettavat sen tarkoittavan roomalaista Galatian provinssia, johon kuuluivat mm. Paavalin ensimmäisellä matkalla perustamat seurakunnat, Pisidian Antiokia, Ikonion, Lystra ja Derbe (Apt. 13, 14. Tämä on ns. etelägalatalainen teoria.). Edellinen teoria edustaa perinteistä näkemystä. Siinä tapauksessa Paavali on kirjoittanut kirjeensä Efesosta kolmannella matkalla pian sen jälkeen kun hän oli käynyt Galatian seurakunnissa.

 

Galatian ongelmia

Täällä niin kuin Korintissakin vaikeimman ongelman muodostivat judaistit. He olivat kääntyneet juutalaisuudesta kristinuskoon, mutta tahtoivat säilyttää siinä rinnalla Mooseksen lain, jonka noudattamista he vaativat muiltakin. He esiintyivät apostoleina (2.Kor.11:5; 12:11) ja kulkivat suosituskirjeet mukanaan seurakunnasta toiseen (2.Kor. 3:1). Heistä oli Paavalille paljon huolta, sillä he pyrkivät osoittamaan, että Paavalin julistama evankeliumi oli riittämätön.. He eivät voineet hyväksyä julistusta syntien anteeksisaamisesta yksinomaan armosta. Käsitys evankeliumista hämärtyi. Seurakunnat joutuivat hämmennyksiin.

Judaistit pyrkivät murentamaan myös Paavalin apostolisen arvovallan, mikä näkyy myös Toisen korinttilaiskirjeen luvuissa 11 ja 12.

Galatalaiset olivat nähtävästi luonteeltaan epävakaisia, He olivat aikaisemmin ihastuneet Paavaliin niin, että olisivat kaivaneet vaikka silmät päästään ja antaneet hänelle (4:15). Kun Paavali oli käynyt siellä toisen kerran, hän oli joutunut epäsuosioon ojennettuaan heitä (4:16-18). Judaistien vaikutus kasvoi. Kristityt alkoivat ottaa vaarin päivistä, kuukausista, juhla-ajoista ja vuosista (4:10). He viettivät sapattia, uudenkuun juhlaa ja muita vastaavia. He olivat taipuneet näin pitkälle. Seuraava askel olisi ollut ympärileikkaus.

 

Kirjeen luonne

Galatalaiskirje on jyrkkäsanainen kiistakirjoitus. Tavanomaisten tervehdysten jälkeen Paavali menee suoraan asiaan lausumatta yhtään kiitoksen tai tunnustuksen sanaa niin kuin tavallisesti. "6. Minua kummastuttaa, että te niin pian olette luopumassa Hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin." Paavali asettuu hyvin kiivaasti judaisteja vastaan. "8. Mutta vaikka me tai enkeli taivaasta saarnaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu." Kysymyksessä on koko kristinuskon ydin.

Voimakkain sanoin Paavali puhuu lain ja evankeliumin tehtävästä ja merkityksestä. Ihminen ei pelastu teoillaan eikä saa Pyhää henkeä ansioillaan. Ratkaisevaa on se, että hän kuuntelee uskoen sanomaa ristiinnaulitusta Kristuksesta. Paavali kirjoittaa kolmannessa luvussa: "1. Te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmien eteen Jeesus Kristus on kuvattu ristiinnaulittuna?

2. Vain tämän tahdon teiltä tietää: lain teoistako te saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?

3. Niinkö älyttömiä olette? Te aloititte Hengessä, omilla teoillako te nyt päätätte?"

 

Laki ja lain teot eivät pelasta.


Lailla on kolme tehtävää (käyttöä):

  1. Yhteiskunnallinen tehtävä. Jumalan laki on annettu suojelemaan ihmisiä ja elämää.

  2. Hengellinen tehtävä. Laki näyttää ihmiselle, minkälainen hänen elämänsä ja sydämensä on Jumalan edessä. "Lain kautta tulee synnintunto" (Room.3.20).

  3. Laki osoittaa uskovalle Jumalan tahdon tien ja myös hänen syntisyytensä. Uskova kuitenkin elää armossa ja omatunnon vapaudessa pannessaan luottamuksensa Jeesuksen täytettyyn työhän Golgatalla. Jos laki alkaa hallita Jeesukseen uskovaa, hän on joutunut pois armosta.

Lain teot ovat ihmisen omia yrityksiä käskyjen noudattamiseksi. Siinä voi onnistua kuka missäkin määrin. Se ei kuitenkaan merkitse Jumalan lain täyttämistä, sillä sen täyttäminen edellyttää täydellistä rakkautta (Room.13:10). Raamattu nimittää lain tekoja kuolleiksi teoiksi (Hepr. 9:14). Ne ovat merkityksellisiä inhimillisen, yhteiskunnallisen elämän kannalta, koska ne helpottavat yhteiselämää (esim. pidättäytyminen varkauksista, aviorikoksesta ja väärästä valasta). Jumalan edessä ne ovat vailla arvoa, kun on kysymyksessä ihmisen pelastuminen. Hänen edessään parhaimmatkin tekomme ovat puutteellisia ja synnin tahraamia (Jes.64:6-7). Jumalalle kelpaavat vain sellaiset teot, jotka syntyvät uskosta Jeesukseen. Galatalaiskirjeessä puhutaan Hengen hedelmästä. Ei ole kysymys ihmisen omista yrityksistä, vaan Jumalan Hengen vaikutuksesta uskovassa. "22. Hengen hedelmä taas on rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensä hillitseminen. 23. Laki ei ole sellaista vastaan. " (Gal.5:22.)


On neljänlaista vanhurskautta

  1. Maallista vanhurskautta: Ihminen elää kunnon kansalaisena kuuliaisena yhteiskunnan laeille.

  2. Lain vanhurskautta: Ihminen pyrkii noudattamaan Jumalan lakia ja elämään hyvää elämää Jumalan edessä. (Esim. fariseus temppelissä Luuk.18: "11. Jumala, minä kiitän sinua, etten ole niin kuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, en myöskään niin kuin tuo publikaani. 12. Minä paastoan kahdesti viikossa ja annan kymmenykset kaikista tuloistani.")

  3. Uskon vanhurskautta: Ihminen vanhurskautetaan Jumalan edessä yksin uskosta Kristuksen täytettyyn työhön, yksin armosta, yksin Raamatun lupausten perusteella. Ihmisestä tulee uskova kristitty. (Esim. publikaani temppelissä, Luuk.18 "13. Publikaani seisoi taampana. Hän ei edes tohtinut nostaa katsettaan taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'. 14. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskautettuna ohi tuon toisen. Jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka alentaa itsensä, se ylennetään."

  4. Elämän vanhurskautta, joka on uskon vanhurskauden hedelmää, Hengen hedelmää uskovan elämässä.

 

Kirjeen sisältö

  1. Apostolin puolustus 1- 2

  2. Laki ja evankeliumi 3-4

  3. Kristityn vapaus 5-6

 

Kirjeen merkitys

Galatalaikirjeellä on ollut Roomalaiskirjeen ohella erittäin suuri merkitys uskonpuhdistukselle. Luther on sanonut siitä: "Galatalaiskirje on minun rakkain kirjeeni, jonka kanssa olen kihlautunut Se on minun Katariina voin Borani."

 

 


Galatalaiset sotkeutuneina näennäiseen evankeliumiin (1:1-10)


Paavalin tervehdys

"1. Paavali, apostoli, virkani saanut, en ihmisiltä enkä kenenkään ihmisen välityksellä. Minut on asettanut apostoliksi Jeesus Kristus ja Isä Jumala, joka herätti hänet kuolleista. 2. Kaikkien kanssani olevien veljien kanssa toivotan Galatian seurakunnille 3. armoa ja rauhaa Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. 4. Hän uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan. 5. Hänen olkoon kunnia aina ja iäti! Aamen."

  • Judaistien tähden Paavali aloittaa kirjeensä vakuuttamalla, ettei hän ole saanut virkaansa ihmisiltä tai kenenkään ihmisen välityksellä. Hänet on asettanut apostoliksi Jeesus Kristus ja Isä Jumala (myös Pyhä Henki, Apt. 13:1-3 ). Se on tärkeää, sillä sanoman arvo riippuu valtuuttajan asemasta ja vallasta.

  • Vaikka Paavali ei voi sanoa seurakunnalle kiitoksen sanoja, hän toivottaa heille armoa ja rauhaa. "Näihin kahteen vähäiseen sanaan: armo ja rauha, sisältyy koko kristinusko (3). Armo antaa synnin anteeksi, rauha tyynnyttää omantunnon."

  • "Sanat tosin ovat helpot käsittää, mutta ahdistuksen aikana on äärettömän vaikeaa sydämessään varmasti päätellä: meillä on syntien anteeksiantamus ja rauha Jumalan kanssa yksinomaan armosta, syrjäyttämällä kaikki muut keinot taivaassa ja maan päällä."

  • Ilman Golgataa Jumalalla ei olisi mitään armoa turmeltunutta ja pahaa ihmiskuntaa kohtaan.

  • Jo tervehdyksessä tulee esille Paavalin sydämen asia, evankeliumi: Jeesus on uhrannut itsensä meidän syntiemme tähden. Vain siinä on vapautuksemme synnistä, pelastuksemme.

  • Jeesuksen kuolema osoittaa, että kaikki ihmiset ovat synnin vankeja ja orjia. Kukaan ei ole voinut vapauttaa itseään synnin siteistä. Synti on koko ihmiskunnan julmin ja mahtavin hirmuvaltias, jota ei mikään luotu, ei yksikään enkeli tai ihminen voi voittaa, ainoastaan Herra Jeesus Kristus.


Mitä yleensä ajattelemme synneistämme

  • Tunnustamme suullamme, että olemme syntisiä ja että teemme syntiä joka päivä, mutta emme suhtaudu synteihimme vakavasti emmekä kauhistu niitä.

  • Kuvittelemme itsellemme joitakin syntejä, jotta voisimme publikaanin tavoin rukoille: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.

  • Pidämme itseämme vain näennäisesti syntisinä - siksi meillä on myös vain näennäinen Vapahtaja.

  • Tahdomme olla Jumalan edessä terveitä, emme sairaita, ja sellaisina uskoa, että Jeesus on kuollut syntiemme tähden.

  • Ajattelemme, että voimme helposti päästä eroon synneistämme, jos emme omin voimin, niin ainakin Jumalan avulla.

  • Uskomme, että hurskautemme (maallisen tai lain vanhurskauden ) tähden saamme iankaikkisen elämän.

"Älä myös vaivu epätoivoon syntiesi suuruuden tähden, kun joskus eläessäsi tai kerran kuollessani toden teolla niitä tunnet, vaan opi tässä Paavalilta uskomaan, että Kristus on annettu alttiiksi
- ei kuviteltujen eikä kaunisteltujen vaan todellisten,
- ei vain vähäisten vaan äärettömän suurten,
- ei vain tämän tai tuon synnin vaan kaikkien,
- ei voitettujen vaan voittamattomien syntien tähden - sillä ei ainoakaan ihminen, ei yhden yksi enkelikään voi voittaa vähäpätöisintäkään syntiä."

"Pitäydy tähän oikeaan määritelmään hänestä: Kristus, Jumalan ja neitsyen Poika, ei ole sellainen persoona, joka kauhistaa, masentaa, tuomitsee meitä syntisiä, vaan hän on sellainen persoona, joka kantoi maailman synnit, naulitsi ne ristiin ja itsensä kautta ne hävitti."


Perkeleen juonia, jotta hylkäisimme evankeliumin:

  • Perkele paisuttaa lain

  • Suurentaa synnin

  • Tekee siitä, mikä ei ole syntiä, helvetin

  • Raskauttaa omantunnon

  • Kauhistaa meitä itse Välimiehelläkin

  • Käyttää Raamatun sanaa, ja me luulemme häntä Kristukseksi

"Valkoinen perkele, joka muuttaa itsensä valon enkeliksi (joka ajaa ihmisiä hengellisiin synteihin, jotka esiintyvät vanhurskautena), se vasta perkele on (paljon vahingollisempi kuin musta, joka ajaa vain lihallisiin synteihin, jotka maailmakin synneiksi myöntää."

 

Millä perusteella olemme pelastetut?

"Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan" (4).

 

 


Erilainen evankeliumi (6-10)

"6. Minua kummastuttaa, että te niin pian olette luopumassa Hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin. 7. Toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. On vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristää Kristuksen evankeliumin."

  • Galatalaiset olivat kuunnelleet judaisteja, jotka vaativat kristityiltä Mooseksen lain noudattamista ja pitivät liian kevyenä pelastusta yksin armosta. Judaisteilla ei ollut toinen Kristus, vaan erilainen evankeliumi.

  • Uskosta langetaan tavattoman nopeasti. "Mekin saamme päivittäin kokea, kuinka vaivalloisesti sydän käsittää ja säilyttää uskon - - Saa uurastaa 10 vuotta, ennen kuin pieni seurakunta on järjestynyt kutakuinkin hyvään kuntoon; mutta kun se on saatu järjestykseen, hiipii siihen joku kiihkohenki, joka ei muuta osaa kuin solvaavasti puhua vilpittömiä opettajia vastaa, ja tuollainen sitten käden käänteessä tuhoaa kaiken." "Kukaan kun ei tahdo omistaa armon ja autuuden oppia, tai jos sen omistaakin, siitä kuitenkin jälleen pian luopuu."

  • "Erilainen evankeliumi" näyttää oikealta, mutta johtaa ihmiset pois Kristuksesta ja pelastuksesta. Evankeliumiin sekoitetaan jotakin, mikä tulee ihmisestä itsestään.

  • "Ei ainoakaan harhaoppinen tule harhan eikä saatanan nimissä. Perkele itse ei liioin tule perkeleenä, varsinkaan ei valkoinen perkele; jopa musta perkele yllyttäessään julkisiin häpeätekoihin verhoaa ihmisen peitteellä, että tämä lieventelisi sitä syntiä, jonka aikoo tehdä tai jota parhaillaan tekee - - Hengellisissä asioissa saatana esiintyy valkoisena, enkelin ja Jumalan muodossa."

  • "Mitä pyhempiä näköjään harhaoppiset ovat, sitä suurempaa vahinkoa he saavat aikaan."

  • "Juuri tätä erikoista menettelytapaa käyttäen saatanan palvelijat voittavat ihmisten mielet puolelleen ja valtaavat ne: he lupaavat julistaa jotakin parempaa. He myöntävät, että ne, jotka ennen heitä ovat opettaneet, tosin ovat tarkoituksenmukaisesti alkaneet, mutta että se ei riitä."


"8. Mutta vaikka me tai enkeli taivaasta saarnaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. 9. Toistan edellä sanomani: Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka poikkeaa siitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu."

  • Kirottu merkitsee sadateltua, syrjään heitettyä, Jumalan seurasta, osallisuudesta ja yhteydestä erotettua. Koskee sekä meitä että enkeleitä.


"10. Etsinkö nyt ihmisten hyväksymistä vai Jumalan? Tai pyrinkö olemaan ihmisille mieliksi? Jos vielä pyrkisin miellyttämään ihmisiä, en olisi Kristuksen palvelija."

  • Jos etsimme ihmisten suosiota, vaikenemme Jumalan sanan totuudesta.

  • Tärkeintä on, että oppimme miellyttää Jumalaa.

 

 

 

 


KRISTITYN VAPAUTEEN
Paavalin kirje galatalaisille 2

Luennoilla käytetään Jumalan Kansan Pyhää Raamattua
Lutherin Galatalaiskirjeen selityksestä otetut lainaukset on kirjoitettu kursiivilla.

 

Evankeliumin avautuminen Paavalille 1:13-2:10

Paavali kertoo galatalaisille kääntymisestään ja kutsumuksestaan, jonka hän oli saanut Jeesukselta Kristukselta. Hän kuvaa ensimmäisiään vaiheitaan Jeesuksen seuraajana ja sitä aikaa, jolloin hän työskenteli Barnabaksen kanssa Syyrian Antiokiassa.
Hänen tarkoituksenaan oli osoittaa, että hänellä oli apostolinen arvovalta ja oikea evankeliumi. Se oli tärkeää hänen sanomansa uskottavuuden tähden.

  1. Paavali kertoo vainonneensa Jumalan seurakuntaa ja hävittäneensä sitä, 1:13-14; Apt. 8:3.

  2. Matkalla Damaskokseen, jossa hänen oli tarkoitus vangita Jeesukseen uskovia miehiä ja naisia ja tuoda heidät Jerusalemiin, hän kohtasi Jeesuksen. Se oli käänne hänen elämässään. Hänestä itsestään tuli Jeesuksen seuraaja, 1:15-16; Apt. 9 ja 22. Hän sai tehtävänsä itseltään Jeesukselta.

  3. Kääntymyksensä jälkeen Paavali lähti Damaskosta ja oleskeli jonkun aikaa Arabiassa. Sitten hän palasi takaisin Damaskokseen, 1:17.

  4. Kolmen vuoden kuluttua juutalaiset alkoivat vainota häntä Damaskoksessa, koska hän julisti Jeesusta Messiaana. Hänen oli henkensä kaupalla paettava sieltä, Apt.9:23-25; 2.Kor.11:32-33.

  5. Paavali tuli Jerusalemiin, jossa hän tapasi Pietarin ja Jaakobin, Herran veljen, joka oli seurakunnan johtaja. Hän viipyi siellä vain 15 päivää, 1:18-20.

  6. Sitten hän lähti Syyrian ja Kilikian paikkakunnille. Hän oli kotoisin Kilikian Tarsoksesta. " 22. Olin kasvoiltani tuntematon Juudean seurakunnille, jotka ovat Kristuksessa. 23. He olivat vain kuulleet: "Meidän entinen vainoojamme julistaa nyt sitä uskoa, jota hän ennen yritti hävittää." 24. He ylistivät Jumalaa minun tähteni."

  7. Barnabas etsi hänet Tarsoksesta työtoverikseen Syyrian Antiokiaan, Apt.11:25-26.

  8. 14 vuoden kuluttua Paavali palasi takaisin Jerusalemiin Barnabaksen ja kreikkalaisen Tiituksen kanssa tuomaan rakkauden lahjaa seurakunnalle nälänhädän aikana. Hän tapasi silloin seurakunnan merkkihenkilöitä, joiden kanssa hän halusi keskustella työstään pakanain keskuudessa. Hän sai heiltä tuen, niin ettei Tiitustakaan tarvinnut ympärileikata. Veljet Jerusalemissa yhtyivät siihen armon evankeliumiin, jota hän julisti. He löivät kättä yhteisen työn merkiksi. 2:1-10. Paavalilla oli apostolien tuki. Katso myös Apt.15:1-35.

  9. Sitten hän tulee kertomuksensa huippukohtaan. Puolustaessaan evankeliumiaan judaisteja vastaan hän oli joutunut ojentamaan Pietaria, ja Pietari oli ottanut nuhteen vastaan. Tapahtumien kulku oli seuraava:

 

 

Pietarin (Keefaan) lankeemus, 2:11-14

"11. Keefaan tultua Antiokiaan minä kuitenkin vastustin häntä vasten kasvoja, koska hän oli aiheuttanut moitteita. 12. Ennen kuin Jaakobin luota oli tullut joitakin miehiä, hän oli aterioinut muihin kansoihin kuuluvien [kristittyjen] kanssa. Mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään, peläten juutalaisia. 13. Hänen kanssaan lankesivat teeskentelyyn muutkin juutalaiset, niin että heidän teeskentelynsä tempasi mukaansa myös Barnabaan. 14. Nähdessäni, että he eivät vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, minä sanoin Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä juutalainen noudatat muihin kansoihin kuuluvien tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä vaadit muihin kansoihin kuuluvia noudattamaan juutalaisten tapoja?'"

  • Kristittyjen yhteisillä rakkauden aterioilla juutalaiskristityt ja pakanuudesta kääntyneet voivat syödä omissa ryhmissään tai toistensa kanssa. He olivat vapaita valitsemaan ateriakumppaninsa. Pietarikin oli syönyt muihin kansoihin kuuluvien kanssa ilman mitään ongelmia. Kun Jerusalemin seurakunnasta tuli miehiä Antiokiaan, Pietari alkoi noudattaa juutalaisia tapoja. Käytöksellään hän viestitti Antiokian kristityille, että pelkkä armo ei riitä ihmisen pelastumiseen, vaan on noudatettava myös Mooseksen ns. seremonialakia ja isien perinnäissääntöjä. Niiden mukaan oli tärkeää mm., että ruoka oli "puhdasta" (košer) ja ettei juutalainen syönyt pakanain kanssa.

  • Pietarin käytös oli omiaan himmentämään evankeliumin, koska sen rinnalle tuli ihmisen omia "lain tekoja". Lain teko tarkoittaa Jumalan lain vaatimaa tekoa tai tekemättä jättämistä. Siksi Pietarin ratkaisu oli evankeliumin kannalta vaarallinen. Se veti mukaansa muitakin, mm. Barnabaksen. Pietari aiheutti hämmennystä ja moitteita seurakunnassa.

  • Paavali piti kiinni ihmisen pelastumisesta yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Seurakunnan kannalta oli tärkeää, että hän puuttui Pietarin käytökseen julkisesti "nähdessään että he eivät vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan". Julkinen lankeemus vaati julkisen moitteen evankeliumin säilymisen tähden. Paavali koki, että hänellä oli vastuu, kun Pietari horjui. Paavali esitti nuhteensa kysymyksen muodossa, sillä hänen tarkoituksensa ei ollut nolata Pietaria.

  • Pietarilla oli nöyryyttä ottaa nuhde vastaan.

  • Mitä olisi tapahtunut, jos Paavali ei olisi puuttunut tähän asiaan?

  • Tämän tapauksen pohjalta Paavali siirtyy seuraavaan asiaan, koko kirjeen pääkohtaan.

 


Kirjeen pääkohta: 
ihminen vanhurskautetaan ainoastaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, 2:15-2:21

" 15. Me olemme synnynnäisesti juutalaisia emmekä muiden kansojen syntisiä. 16. Mutta koska tiedämme, ettei ihmisen vanhurskauttaminen tapahdu lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen - -".

  • Paavali oli juutalainen niin kuin Pietari ja Barnabaskin. Ennen kristityiksi kääntymistään he olivat juutalaiseen tapaan uskoneet, että heidät vanhurskautettaisiin (Jumala julistaisi heidät pyhiksi ja puhtaiksi), koska he olivat mielestään pyhiä ja puhtaita. He katsoivat ansainneensa sen. Paavali mm. todisti olleensa lain noudattamisessaan nuhteeton (Fil.3:5). Jeesuksen kohtaaminen sai hänet näkemään itsensä uudessa valossa ja myös vanhurskauttaminen sai toisen sisällön. Paavali tajusi Pyhän Hengen valaisemana, mitä tarkoitti jumalattoman vanhurskauttaminen.

  • Vanhurskauttaminen on Raamatussa aina oikeudellinen termi. Ihminen on Suuren Tuomarin edessä, joka julistaa hänet syylliseksi tai vapaaksi kaikista syytteistä. Jos hänet julistetaan syylliseksi, hän saa tuomion iankaikkiseen kadotukseen. Jos hän panee uskossa toivonsa Jeesukseen Kristukseen ja hänen työhönsä, hänet julistetaan vanhurskaaksi eli hänet vapautetaan kaikista syytteistä. Kristus itse on Golgatalla ottanut hänen syntinsä ja syyllisyytensä ja kärsinyt niistä rangaistuksen.

  • Nyt Paavali osoittaa, ettei kenelläkään ole lain tekoja, jotka voisivat tehdä hänet vanhurskaaksi, täydellisen puhtaaksi, Jumalan itsensä kaltaiseksi, mikä on lain todellinen vaatimus. Jollei ihmisellä ole puolustajanaan Kristusta, hänet tuomitaan syylliseksi kaikkine lain tekoineen.

  • "Ihminen oppikoon laista tuntemaan itsenä sellaiseksi syntiseksi, jonka on mahdoton tehdä ainoatakaan hyvää tekoa. Laki näet sanoo: Sinä olet paha puu; siis kaikki se, mitä ajattelet, puhut ja teet, on ristiriidassa Jumalan kanssa."


"- - me olemme uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskautetuiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista. Sillä kukaan ihminen ei tule vanhurskautetuksi lain teoista."

  • "Todellinen mielenmuutos alkaa pelolla ja Jumalan tuomiolla."

  • "Evankeliumin terveellinen sana tulee silloin parhaaseen aikaan. Se sanoo: Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi (Matt. 9:2), usko vain Jeesukseen Kristukseen, joka on ristiinnaulittu sinun syntiesi tähden. Jos tunnetkin syntejä, älä tarkastele niitä itsessäsi, vaan muista, että ne ovat heitetyt Kristuksen päälle, jonka haavat ovat sinut terveeksi tehneet (Jes. 53:5)."

  • Sillä hetkellä kun tulemme Jumalan tuomioistuimen eteen Jeesuksen Kristuksen kanssa, meidät julistetaan vanhurskaiksi. Sen vaikuttaa usko Kristukseen, ei usko sinänsä, vaan usko, jonka kohde ja sisältö on Kristus ja hänen työnsä meidän hyväksemme.

  • "Olemme uskoneet" ja "tulleet vanhurskautetuiksi" ovat kreikan kielen aoristeja: kerran tapahtuneita tosiasioita, jotka ovat sen jälkeen voimassa.

  • "Koska tiedämme tämän - -, me olemme uskoneet Kristukseen Jeesukseen", sanoo Paavali.

  • "Synti on edelleen tosiasiallisesti olemassa, ja pyhät sen tuntevat, mutta se on Jumalan puolelta unohdettu ja peitetty, kun siinä välillä on Kristus, välittäjä, ja häntä uskossa omistaessamme lankeaa luonnostaan, että mitkään synnit eivät ole syntejä. Mikäli taas ei ole Kristusta ja uskoa, sikäli ei ole mitään syntien anteeksiantamusta, mitään peittämistä, vaan synnit luetaan viaksi ja kadotukseksi. Näin Jumala tahtoo Poikaansa kunnioitettavan ja myös itseänsä hänen kauttaan meissä."

  • Paavali sanoo kolmeen kertaan, etteivät lain teot pelasta ihmistä ja kolmeen kertaan, että pelastuksen tuo vain usko Kristukseen.

 

 

Ihmisen omat teot ja Jumalan armo


"17. Mutta jos meidät itsemmekin, halutessamme tulla vanhurskautetuiksi Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko Kristus siis synnin palvelija? Ei suinkaan!


18. Jos minä näet uudelleen rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, minä osoitan olevani lain rikkoja.
"

  • Judaistit syyttivät Paavalia siitä, että hänen julistamansa pelastus yksin armosta vähensi ihmisen moraalista vastuuta, koska se ei vaatinut lain tekoja. Heidän mielestään se rohkaisi lain rikkomiseen ja väheksymiseen (antinomismiin). Kristuksesta tehtiin tällä tavoin synnin palvelija.

  • Syytöksistä huolimatta Paavali piti kiinni vanhurskautuksesta yksin Kristuksessa. Laki pelastustienä on hajotettu maahan. Sen tehtävänä on ainoastaan näyttää synti. Omaatuntoa se ei saa vallita.


"19. Minä olen lain kautta kuollut pois siitä elääkseni Jumalalle.- -"

  • Lain vaatimukset eivät koskaan lopu, jos ihminen pyrkii tosissaan niitä täyttämään. Aina tulee vaatimuksia lisää. Lain vaatimuksista selviävät vain pinnalliset ihmiset, jotka kuvittelevat täyttäneensä ne ja tulevat yleensä omahyväisiksi (kuten fariseus temppelissä, Luuk.18). Niistä selviäminen edellyttää sokeutta itselleen ja sokeutta synnin voimalle. Vilpittömän ihmisen laki panee niin ahtaalle, että hän uupuu yrittäessään täyttää kaikkia lain vaatimuksia. Hän kohtaa voimattomuutensa ja täydellisen avuttomuutensa. Sen sijaan , että selviytyisi voittajana, hän tajuaa olevansa hengellisesti kuollut. Hän näkee ja kokee olevansa täysin avuton ja kykenemätön tekemään mitään pelastuksensa hyväksi. (Puhu kivisestä pellosta ja ihmisen sisimmästä, joka on kuin astia täynnä pahuutta.) Tässä tilanteessa hän voi kääntää selkänsä Kristukselle tai uskoa häneen ainoana pelastuksenaan.

  • Ihminen kuolee lain kautta pois laista uskoessaan täydelliseen anteeksiantoon Kristuksen tähden. Paavali käyttää kuolemisesta aoristia painottaakseen tapahtumaa, josta elämä alkoi. Se on se hetki, jolloin Jumala antoi synnit anteeksi, jolloin ihminen uskoi Jumalan sanan, tuli vanhurskautetuksi, uudestisyntyi

  • Uskova kristitty ei elä laille vaan Jumalalle. Häntä ei hallitse laki vaan armo, joka tulee hänen osakseen Jeesuksen Golgatan työn tähden.

  • "Valheapostolit opettivat: Ellet elä laille, et elä Jumalalle; ellet elä lain mukaisesti, olet Jumalan edessä kuollut. Paavali opettaa toisin päin: Ellet todella ole kuollut pois laista, et elä Jumalalle."

  • "- - Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu - -"

  • Mitä Kristukselle tapahtui ruumiillisesti, tapahtuu uskovalle hengellisesti, kuitenkin yhtä todellisesti. Ristiinnaulitseminen merkitsee kuolemista laille ja synnille, niin että ne eivät saa häntä enää hallita. Paavali käyttää perfektiä, joka merkitsee jatkuvaa ristiinnaulitsemista. Niinpä Kristukseen uskova ihminen ei enää turvaudu lain tekoihin eikä jää syntiinsä.

  • Ristiinnaulittu Kristuksen kanssa merkitsee toivonsa ja luottamuksensa panemista yksin Kristukseen.


"20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän ihmisenä, sen elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun puolestani."

  • "Nythän minä vasta elänkin... Kun armon kautta uskossa vapaudun laista, synnistä ja kuolemasta, minä todella elän."

  • Paavali sanoo tässä: "Kristus elää minussa." Uskon kautta Kristus täytti Paavalin sydämen, sielun, olemuksen. Muualla Raamatussa samasta asiasta puhutaan uudestisyntymisenä.

  • Kristus elää Paavalissa myös niin, että Kristus vaikuttaa hänen ajatuksiinsa, sanoihinsa ja tekoihinsa, ratkaisuihinsa, koko elämäänsä, jolloin puhutaan pyhityksestä. Uudestisyntyminen ja pyhitys kulkevat aina yhdessä ja ovat erottamattomat. Pyhitys on aina vanhurskauttamisen/uudestisyntymisen hedelmää.

  • Paavali sanoo elävänsä uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut häntä ja antanut itsensä hänen puolestaan.

  • "Uskomalla sinä yhdyt Kristukseen niin, että sinusta ja hänestä tulee ikään kuin yksi persoona, jota ei käy jakaminen, vaan joka alituisesti häneen kiintyneenä rohkeasti sanoo: Olen niin kuin Kristus (toisin sanoen, Kristuksen vanhurskaus, voitto, elämä ja kaikki on minun), ja että Kristus taas vuorostaan sanoo: Olen kuin tuo syntinen (toisin sanoen, hänen syntinsä, kuolemansa ja kaikkensa on minun), koska hän riippuu kiinni minussa ja minä hänessä - -. Tämä usko liittää yhteen Kristuksen ja minut paljon lujemmin kuin aviomies on liittyneenä vaimoonsa."


"21. Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa. Jos näet vanhurskaus on saatavissa lakia noudattamalla, Kristus on kuollut turhaan."

  • Armo tehdään mitättömäksi silloin, kun ei tahdota tulla vanhurskaiksi yksin uskosta Kristukseen (21).

  • "Tällä tavoin tapahtuva Kristuksen kieltäminen on samaa kuin häntä suorastaan syljeskeltäisiin, jalkojen alle tallattaisiin, itsensä hänen tilalleen asetettaisiin ja sanottaisiin: Minä teen sinut vanhurskaaksi ja autuaaksi."

  • Jos ihminen olisi voinut tulla vanhurskaaksi teoillaan, Kristuksen ei olisi tarvinnut kuolla.

 

 

 

 

KRISTITYN VAPAUTEEN
Paavalin kirje galatalaisille 3

 


Galatalaisten älyttömyys, 3:1-5


Te älyttömät galatalaiset!

  • Paavali käyttää kovinta mahdollista kieltä saadakseen galatalaiset takaisin oikealle tielle, pois siitä lakihenkisestä kristillisyydestä, jota judaistit edustivat.

  • Sitten hän esittää heille tärkeitä kysymyksiä saadakseen heidät ajattelemaan.


1. Kuka on lumonnut teidät, joiden silmien eteen Jeesus Kristus on kuvattu ristiinnaulittuna?

  • Paavali aivan kuin huutaa: "Ristiinnaulittu Jeesus Kristus riittää iankaikkiseksi pelastukseksi! Muuta ei tarvita!"


2. Vain tämän tahdon teiltä tietää: lain teoistako te saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?

  • Galatalaiset olivat saaneet Pyhän Hengen ottaessaan uskossa vastaan Paavalin julistaman evankeliumin. Muuta tietä Pyhän Hengen saamiseksi ei ole. Usko ja Pyhän Hengen saaminen kuuluvat yhteen. Tässä ei tarkoiteta "Pyhän Hengen kastetta", armolahjoja, mitään erityistä "voitelua" tms. Kun ihmiset helluntaina saivat Pyhän Hengen, ei puhuta mistään armolahjoista; 3000 kastettua eivät puhuneet kielillä. Lukuisat kristityt Galatiassa tai muualla eivät omistaneet mitään ihmelahjoja.

  • Pyhää Henkeä ei voi saada omilla suorituksilla, "lain teoilla".

  • Luther: Hurskaissa käydään siis yhtämittaista taistelua uskon saarnasta ja lain teoista, koska omatunto aina vain napisee ajatellen: Onpa tämä aivan liiaksi vaivaton tie; pelkästä sanan kuulemisesta luvataan vanhurskaus, Pyhä Henki ja iankaikkinen autuus.


3. Niinkö älyttömiä olette? Te aloititte Hengessä, omilla teoillako te nyt päätätte? 5. Hän, joka antaa teille Hengen ja vaikuttaa keskuudessanne voimatöitä, saako hän sen aikaan lain tekojen vai [evankeliumin] uskossa kuulemisen kautta
"

  • He olivat aloittaneet Hengessä eli uskossa. Nyt heille oli tullut keskeiseksi ulkonainen, ihmiskeskeinen kristillisyys: "puhdas" ruoka, erilaisten juhlapäivien viettäminen, ympärileikkaus yms.


4. Niinkö paljon olette turhaan kärsineet? - jos se on ollut turhaa.

  • He olivat joutuneet kärsimään vainoa Jeesuksen tähden. He olivat kärsineet aivan turhaan, jos pelastus ei ollutkaan yksin Jeesuksessa.


5. Hän, joka antaa teille Hengen ja vaikuttaa keskuudessanne voimatöitä, saako hän sen aikaan lain
tekojen vai [evankeliumin] uskossa kuulemisen kautta - -

  • Voimatöistä käytetään sanaa dynameis, ei kharismata. Kysymys ei siis ole armolahjoista, vaan merkeistä ja ihmeistä. (Esim. Apt. 14:3, jossa kerrotaan Paavalista ja Barnabaasta Ikonionissa: He viipyivät siellä pitkähkön ajan ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta.)

  • Voimalliset teot tapahtuvat ihmisten keskuudessa, eivät heidän sydämissään. Ne tapahtuvat "armon sanan todistukseksi".

  • Paavalin pääpaino ei ole ihmeissä vaan uskossa.

 




Aabraham - uskon ja kaikkien uskovaisten isä, 3:6-9


6. - kuten "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"?

  • Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi (1.Moos.15:3).

  • Aabraham uskoi, mitä Jumala hänelle lupasi. Hän sai elämänsä aikana kolme suurta lupausta: Minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat. Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä. (1.Moos.26:4; 22:17.18.) Siemen on Kristus (Gal.3.16). Aabraham uskoi Kristukseen, evankeliumiin. Jeesus sanoi: Teidän isänne Aabraham riemuitsi siitä, että oli näkevä minun päiväni. Hän näki sen ja iloitsi (Joh.8:56). Aabraham uskoi, vaikka Saara ei ollut saanut lasta ja vaikka Jumala myöhemmin käski hänen uhrata Iisak, joka oli hänen ainoansa Saaran kanssa. Hän näet päätteli, että Jumala kykenee kuolleistakin herättämään (Hepr.11:19).

  • Aabraham uskoi Jumalan lupauksen ja sillä hetkellä, jolloin hän uskoi, Jumala julisti hänet vanhurskaaksi. Hänen hyväkseen luettiin sellaista, mitä hänellä ei itsellään ollut ja mitä hän ei olisi koskaan kyennyt teoillaan saavuttamaan, Jumalan vanhurskaus. Jos näet Aabraham olisi ollut teoista vanhurskautettu, hänellä olisi ollut kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä (Room.4:2). Vanhurskaaksi julistaminen ei muuttanut Aabrahamin persoonaa, vaan hänen asemansa, statuksensa, Jumalan edessä. Jumalan silmissä hän oli vanhurskas uskoessaan Jumalan lupauksen.

  • Ratkaisevaa ei ole usko sinänsä, vaan uskon kohde, Kristus.

  • Jumala lupasi Aabrahamille suuria ja antoi lupauksensa loistaa sillä tavalla Aabrahamin sydämeen, että hänessä syntyi usko.

  • Aabraham ei voinut lisätä Jumalan lupaukseen mitään. Lupaus ja sen sisältämä Jumalan armo oli täysin riittävä.


7. Tietäkää siis, että uskon tietä kulkevat ovat Aabrahamin lapsia. 8. Koska Raamattu tiesi etukäteen, että Jumala vanhurskauttaa kansoihin kuuluvia uskosta, se julisti Aabrahamille etukäteen tämän hyvän sanoman: "Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi." 9. Uskon tietä kulkevat saavat täten siunauksen uskovan Aabrahamin kanssa.

  • Aabrahamin jälkeläisiä eivät ole vain ne, jotka polveutuvat Iisakista, vaan kaikki, jotka uskovat lupauksen Kristuksesta niin kuin hän. Usko yhdistää heidät häneen sisäisesti, hengellisesti.

  • Aabrahamissa ja hänen siemenessään tulevat kaikki kansat siunatuiksi - koska Jumala vanhurskauttaa ihmiset yksin uskosta. Siunaus on laajempi käsite kuin vanhurskauttaminen, mutta ilman vanhurskauttamista eivät mitkään hengelliset siunaukset voi tulla kenenkään osaksi. Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet ristiinnaulittavaksi kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei meille lahjoittaisi kaikkea muutakin hänen kanssaan? (Room.8:32.)

  • Siunaus tulee osaksemme jatkuvasti.

 

 


Ei lain teoista 3:10-14


10. Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia, kuten on kirjoitettu: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pidä kaikkea, mitä on kirjoitettu lain kirjassa, niin että hän niitä noudattaa."

  • Toiset ovat siunattuja, toiset kirottuja. "Kirouksen alla" olevat ovat Jumalan tuomitsemia nyt ja kerran lopullisesti.

  • Kirottu olkoon se, joka ei noudata tämän lain sanoja eikä täytä niitä'. Kaikki kansa sanokoon: 'Aamen'. (5.Moos.27:26.) Raamattu ei tunne mitään poikkeuksia. Pieninkin synti kadottaa. Siksi ne, jotka luottavat lain noudattamiseensa, ovat kirouksen alaisia, koska he eivät kuitenkaan voi elää ilman syntiä. Näin Paavali tuomitsee judaistit ja kaikki, jotka tavalla tai toisella perustautuvat omaan hurskauteensa, kristillisiin tapoihinsa tms.


11. Selvää on, ettei kukaan tule vanhurskautetuksi Jumalan edessä lakia noudattamalla, koska "vanhurskas on elävä uskosta." 12. Mutta laki ei opeta uskon tietä, vaan: "Joka ne täyttää, on niistä
elävä."

  • Laki vaatii puhtautta ihmisen sisintä myöten. Se lupaa iankaikkisen elämän vain synnittömälle, täydelliselle ihmiselle - siis ei kenellekään.

  • Lupaus: "Joka ne täyttää, on niistä elävä." Kirous: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pidä kaikkea, mitä on kirjoitettu lain kirjassa, niin että hän niitä noudattaa."

  • Ainoa tie elämään on usko evankeliumiin, usko yksin, ilman tekoja. Usko syntyy evankeliumista (evankeliumin kuulemisesta, Room.10:17) ja uskon sisältö on aina evankeliumi. Sillä hetkellä kun usko syntyy, ihminen on vanhurskautettu Jumalan edessä ja uudestisyntynyt uuteen elämään Kristuksen yhteydessä.

  • Elämä on joko ansaittava tai se saadaan lahjana. Laki vaatii, usko vastaanottaa. Jos elämä on ansaittava, kukaan syntinen ei voi sitä saavuttaa.

  • Eikö lakia tarvitse täyttää, koska pelastus on yksin uskosta? Laki on jo täytetty niissä, jotka uskovat, sillä Kristus on sen täyttänyt heidän puolestaan ja heissä.


13. Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta tulemalla kiroukseksi meidän sijastamme - kuten on kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu"

  • Kristus on ottanut meidän kirouksemme, meidän sijastamme. Paino on sanoilla: meidän sijastamme.

  • Hän ei tullut vain kirotuksi vaan kiroukseksi meidän syntiemme tähden, joita hän kantoi ruumiissaan.

  • Vanhassa testamentissa sanotaan: Sillä Jumalan kiroama on se, joka on puuhun ripustettu (5.Moos.21:23). Se ei ollut ainoastaan häpeällinen kuolema, vaan ristillä kuoleva oli Jumalan omien sanojen mukaan hänen hylkäämänsä ja kiroamansa. Siksi Jeesus huusi: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?

  • Luther kuvaa tätä suurta hengellistä totuutta näin:
    -
    "Hän astui syntisten ja pahantekijäin asemaan."
    - "Kristuksesta oli tuleva kaikkein suurin pahantekijä, murhaaja, avionrikkoja, varas, pyhän häpäisijä, pilkkaaja jne., jota suurempaa ei maailmassa koskaan ole ollut."
    - "Hän otti omaan ruumiiseensa meidän tekemämme synnit sovittaakseen ne omalla verellään." (Jes.53:6; 1.Piet. 2:24.)
    - "Ne synnit, joita minä, sinä ja me kaikki ikinä olemme tehneet ja vastedes teemme, ovat Kristuksen omia, ikään kuin hän itse olisi ne tehnyt. Kerta kaikkiaan: Meidän syntimme pitää tulla Kristuksen synniksi, muutoin me hukumme ikipäiviksi."
    - "Jumala heitti kaikkien synnit kaikkineen hänen päällensä ja sanoi: Ole sinä Pietari, se kieltäjä, Paavali, se vainooja, pilkkaaja ja väkivallantekijä, Daavid, se avionrikkoja jne."
    - "Mutta kun synti oli pantu hänen kuormaksensa, tuli laki ja sanoi: 'Jokainen syntinen kuolkoon. Jos siis sinä, Kristus, tahdot olla vastuussa, olla syypäänä ja kantaa rangaistusta, on sinun myös kannettava synti ja kirous'."
    - "Koko maailma on puhdistettu ja sovitettu kaikista synneistä."

  • Koska Jeesuksessa itsessään ei ollut mitään syntiä, ei hän voinut jäädä kuolemaan, vaan nousi ylös.


14. että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa kansoihin kuuluvien osaksi, ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.

  • Jumalan kirouksesta oli tuleva suurin siunaus kaikille kansoille.

 



Miksi sitten on annettu laki? 3:15-29


1. Laki ei voi kumota Jumalan antamaa testamenttia 3:15-18

  • Jumalan antamaa lupausta Aabrahamille verrataan testamenttiin, jota ei voi muuttaa asianomaisen kuoleman jälkeen.


16. Lupaukset lausuttiin Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: "Ja siemenille", kuin monesta, vaan kuin yhdestä: "Ja sinun siemenellesi", joka on Kristus.
17. Tarkoitan tätä: Jumalan aiemmin vahvistamaa testamenttia ei 430 vuotta myöhempi laki voi kumota, niin että se mitätöisi lupauksen.

 


2. Laki on lisätty jälkeenpäin ihmisten rikkomusten tähden 3:19-20


19. Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jälkeenpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu.

  • Laki on annettu synnin paljastamiseksi.

  • Se on kirjoitettuna kaikkien ihmisten sisimpään, vaikka he eivät olisi koskaan kuulleet Jumalan sanaa (Room.2:12-16).

  • Luther kuvaa lain tehtävää:

  • Että rikkomukset suurenisivat, ne tunnettaisiin ja niitä enemmän pidettäisiin rikkomuksina.

  • Kun näet laista paljastuu ihmiselle synti, kuolema, Jumalan viha ja tuomio ja helvetti, silloin hän ehdottomasti tulee kärsimättömäksi, nurisee ja vihaa Jumalaa ja hänen tahtoaan- - Silloin hän auttamattomasti häätyy vihaan ja rienaan Jumalaa kohtaan."

  • Ennen, kun kiusausta ei ollut, hän oli suuri pyhimys, palveli ja ylisti Jumalaa, painui polvilleen ja kiitti Jumalaa (Luuk.18:11) - - Mutta kun synti ja kuolema paljastuivat, olisi hän suonut, että Jumalaa ei olisi olemassakaan. Näin laki aiheuttaa kiihkeintä Jumalan vihaamista."

  • Se hyöty siitä on, että armo voi päästä meihin - - Näin laki on siis palvelija ja valmistaja armoon pääsyä varten.

  • Varsinkin teitä, joista kerran tulee toisten opettajia, minä vannotan: oppikaa huolellisesti Paavalilta tuntemaan tämä lain oikeaa ja olennaista käyttöä koskeva oppi; sillä meidän päiviemme jälkeen, pelkään, se taas pimenee ja peittyy täydellisesti!

  • Mitään kadotustuomiota ei siis ole niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa (Room.8:1).

 

 

Laki ei anna elämää 3:21-22


22. Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä oli luvattu, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen Häneen uskoville.

 

 

Laki on kasvattaja Kristukseen 3:23-29


24. Laista on täten tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me tulisimme vanhurskautetuiksi uskosta. 25. Uskon tultua emme enää ole kasvattajan alaisia.

28. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista. Te kaikki olette näet yksi [Jumalan perhe] Kristuksessa Jeesuksessa. 29. Jos te siis olette Kristuksen omia, te olette Aabrahamin [hengellisiä] jälkeläisiä, perillisiä lupauksen mukaan.

 

 

 

KRISTITYN VAPAUTEEN
Paavalin kirje galatalaisille 4

 

Lain orjuudesta lapsen asemaan, luku 4


Paavali jatkaa puhettaan lain tehtävästä ja sen rajoituksista. Edellisessä luvussa hän totesi:

  1. Laki ei voi kumota Jumalan antamaa testamenttia, 3:15-1

  2. Laki on lisätty testamentin jälkeen ihmisten rikkomusten tähden, 3:19-20

  3. Laki ei anna elämää, 3:21-22

  4. Laki on kasvattaja Kristukseen, 3:23-29


Paavali jatkaa samaa teemaa.

 

9. Laki määrää alaikäisen perillisen holhoojien ja huoltajien alaisuuteen, 4:1-7


"1. Minä sanon: Niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, hän ei missään suhteessa eroa orjasta, vaikka onkin kaiken omistaja. 2. Hän on holhoojien ja taloudenhoitajien alainen isän määräämään aikaan asti."

  • Perheen lapsi on muiden määräysvallan alainen, niin kauan kuin hän on alaikäinen. Hän ei siinä mielessä eroa talon orjasta.

  • Isä, jonka omaisuudesta on kysymys, on kuitenkin tehnyt testamentin ja määrännyt hänet perillisekseen. Isän määräämänä aikana hän saa koko omaisuuden haltuunsa. Silloin hän on täysi-ikäinen ja vapaa mies.


"3. Samoin mekin: ollessamme alaikäisiä me olimme orjuutettuja maailman alkeissäädösten alaisiksi."

  • Niinpä Paavalin mukaan hän ja juutalaiset ("mekin"), olivat kyllä perillisiä lupauksen mukaan, mutta "alaikäisinä" orjan asemassa, kunnes Isän määräämä testamentin aika täyttyi.

  • He olivat orjuutettuja maailman alkeissäädösten alaisiksi. Alkeissäädöksistä käytetään sanaa, joka tarkoittaa samaa kuin Kol.2:16: "Älköön siis kukaan tuomitko teitä syömisestä tai juomisesta, älköönkä minkään juhlan, uudenkuun tai sapattien johdosta" tai Kol.2:20-21: " 20. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman säännöksistä ja tavoista, miksi te, kuin maailmassa eläen, alistutte sellaisiin säädöksiin kuin: 21. 'Älä tartu, älä maista, älä koske!'."

  • Alkeissäädösten alaisuudeksi voidaan sanoa myös kristittyjen legalismia (lat. lex = laki), lakihenkisyyttä. Lakihenkisyydessä kristillisyyden painopiste on Jumalan käskyjen noudattamisessa. Usein myös monet ihmisten asettamat säännöt ja kristilliset tavat tulevat tärkeiksi Jumalan käskyjen rinnalla. Ihminen rakastaa "lakia", jonka hän pystyy täyttämään.

  • Se, joka kiinnittyy "maailman alkeissäädöksiin", "lakihenkisyyteen", kadottaa Jumalan antaman testamentin lupauksen ("vanhurskas on elävä uskosta"), hengellisen perintönsä ja uskon.

  • Jumalan lasten tulisi olla näiden alkeissäädösten yläpuolella, ei niiden alaisuudessa. Niiden alaisuudessa oleminen on ollut vain tiettyä aikaa koskeva Jumalan säätämä järjestys ennen Kristuksen tuloa.


"4. Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, neitseestä syntyneen, lain


" 6. Koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt sydämiimme Poikansa Hengen, joka huutaa: 'Abba! Isä!' 7. Sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös Jumalan perillinen Kristuksen kautta."

  • Paavali tahtoo galatalaisten käsittävän, että he eivät enää olleet orjia vaan lapsia - Jumala oli antanut heille Poikansa.

  • Jumala oli antanut heidän sydämiinsä myös Henkensä todistamaan lapseudesta.

  • Pyhä Henki on ottanut lain paikan.

  • Abba on arameaa, joka on säilynyt eri kielissä.

  • Huomaa siirtyminen puhuttelumuotoon: sinä.

  • Olemme perillisiä "Kristuksen kautta".

 


Palaavatko galatalaiset takaisin entiseen, 4:8-11?


"9. Mutta nyt, tultuanne tuntemaan Jumalan, ja mikä on enemmän, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien säädösten puoleen, joiden orjiksi haluatte uudelleen tulla?"

  • Judaistit oli saamassa heidät pakanallisten säädösten alaisuudesta juutalaisten säädösten alaisuuteen.

 


Muuttunut suhde Paavaliin, 4:12-16


"13. Tiedättehän, että ruumiin sairaus oli syynä siihen, että minä ensi kerran julistin teille evankeliumia. - - 15. Missä nyt on teidän onnenne kehuminen? Minä todistan teistä, että te, jos se olisi ollut mahdollista, olisitte kaivaneet silmät päästänne ja antaneet minulle. 16. Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne, kun sanon teille totuuden?"

  • Paavali oli mahdollisesti sairastunut malariaan ja saanut kovan päänsäryn ja hakeutunut siksi Galatian ylängölle.

  • "Teidän vihamiehenne" on aktiivinen ilmaus: "joka vihaa teitä".

  • Eikö juuri paras ja luotettavin ystävä kerro rehellisesti totuutta?


"17. Heillä on intoa teidän hyväksenne, ei kuitenkaan oikeaa. He tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväkseen."

  • Judaistit tekivät innokkaasti työtä eristääkseen galatalaiset Paavalista, mutta eivät olleet vielä täysin onnistuneet.

  • Heidän intonsa ei ollut "oikeaa"; he eivät toimineet "kunniallisesti".


"19. Lapseni, joiden tähden olen jälleen synnytyskivuissa, kunnes Kristus saa muodon teissä.
20. Kunpa nyt voisin olla luonanne ja äänenikin muuttaa! Olen näet aivan ymmällä teistä."

  • Paavali ei tässä puhu pikkulapsista, sillä galatalaiset olivat jo kasvaneet Kristuksen tuntemisessa.

  • Lapsilla voi olla vain yksi äiti. Paavali oli heidät "synnyttänyt" uuteen elämään. Korinttolaisille hän sanoo: "Vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, teillä ei kuitenkaan ole monta isää. Minähän teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa." (1.Kor.4:15.)

  • Paavali tuntee heistä kipua, jota hän vertaa naisen synnytyskipuihin ja joita hänellä on heistä jo toisen kerran. Hänen päämääränsä on, että Kristus saisi muodon heissä, että he pääsisivät lain alta armon alle, tekojen tieltä uskomaan yksin Kristukseen.

  • Hänestä tuntuu vaikealta vain kirjoittaa. Hän tahtoisi olla heidän luonaan ja puhua heille oikein äänenpainoinkin.

 

6. Lakiin turvautuvat ovat orjattaren lapsia. Ne, jotka uskovat lupauksen, ovat lupauksen lapsia. 4:21-31

Tässä jaksossa Paavali ottaa Vanhasta testamentista kaksi naista, Aabrahamin vaimon Saaran ja Saaran orjattaren Haagarin, jotka molemmat saivat Aabrahamille pojan.

  • Haagar sai pojan orjattarena, ja hänen pojastaan Ismaelista tuli ainoastaan orjattaren poika. Saara sai pojan Jumalan lupauksen mukaan.


"24. Tämä on vertauskuva: Nämä naiset ovat kaksi liittoa. Toinen, Siinain vuorelta oleva, synnyttää orjuuteen, ja se on Haagar. 25. Haagar on näet Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen. 26. Se Jerusalem taas, joka on ylhäällä, on vapaa ja se on meidän äitimme. 27. Onhan kirjoitettu: 'Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä, riemahda ja huuda sinä, jolla ei ole synnytyskipuja. Yksinäisellä on näet paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies.'"

  • Paavali ei käytä allegoriaa, ei muuta tekstin alkuperäistä merkitystä toiseksi, vaan käyttää sitä selventääkseen esittämäänsä totuutta. Hän puhuu kahdesta samankaltaisesta totuudesta.

  • Ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat orjattaren lapsia ja ovat syntyneet orjuuteen. Ne, jotka pitäytyvät Jumalan lupaukseen, ovat vapaita.

  • Haagaria verrataan Siinain vuoreen, jolla Mooseksen laki annettiin Israelille. Haagar meni Beersebaan sen jälkeen kun hänet poikineen ajettiin pois Iisakin läheltä (1.Moos.21:9-13). Hänen poikansa Ismael asui Paaranissa, lähellä Siinaita. Siinai yhdistetään näin Haagarin jälkeläisiin, eikä Arabiaa liitetä missään Jumalan lupaukseen. Siinain vuori vastasi Paavalin mukaan Jerusalemia (oli samassa rintamassa Jerusalemin kanssa - sotilaallinen termi), joka eli edelleen lain orjuudessa hyläten Jeesuksen (niin kuin nykyäänkin).

  • Haagar ei ollut kuka tahansa orja, vaan kuului Aabrahamin perheeseen. Paavali ei puhu hänen tai hänen jälkeläistensä uskosta, vaan hänen asemastaan. Ismael sai Iisakin tapaan liiton merkin, ympärileikkauksen. Paavalin painopiste on siinä, että Ismael syntyi lihan mukaan eikä lupauksesta niin kuin Iisak.

  • Vaikka laki annettiin Mooseksen välityksellä, hän itse uskoi Jeesukseen. Jeesus sanoi Mooseksesta: "46. Jos te uskoisitte Moosesta, te uskoisitte minua, sillä minusta hän on kirjoittanut. 47. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?" (Joh.5:46-47.) Mooses oli myös Jeesuksen esikuva. Jumala sanoi hänen kauttaan: "18. Minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta profeetan, sinun kaltaisesi. Minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua." (5.Moos.18:18.)

  • Saaraa verrataan Jerusalemiin, joka on ylhäällä. Sillä ei tarkoiteta "uutta Jerusalemia", josta Ilmestyskirja puhuu, vaan lakiin pitäytyvään Jerusalemiin verrattuna sitä Jerusalemia, joka uskoo Jumalan sanan lupauksen Jeesuksesta eli seurakuntaa. Kysymys on hengellisestä todellisuudesta, ei paikasta (Joh.4:21-23).

  • Yksinäisellä - Saaralla - on paljon lapsia. He ovat lupauksen lapsia.


"28. Te, veljet, olette lupauksen lapsia, kuten Iisak oli. 29. Kuten lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin."

  • Paavali sanoo galatalaisia veljikseen. Hekin olivat lupauksen lapsia.

  • Lain orjien ja evankeliumin vapauttamien ihmisten välillä on aina ristiriita: niin kuin silloin - niin nytkin.


"30. Mutta mitä Raamattu sanoo? 'Aja pois orjatar poikineen, sillä orjattaren poika ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa.' 31. Me emme siis, veljet, ole orjattaren lapsia, vaan vapaan [vaimon]."

 

 

 

 

KRISTITYN VAPAUTEEN
Paavalin kirje galatalaisille 5

 

Evankeliumin vapaudessa vai suoritusten paineessa, 5:1-12


Kristityn vapaus

"1. Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudelleen sitoa itseänne orjuuden ikeeseen."

  • Vapaus on omantunnon vapautta. Olemme vapaat Jumalan vihasta ja lain syytöksistä ja tuomiosta. Luther sanoo: "Sillä Kristus ei päästänyt meitä vapaiksi maallisessa suhteessa eikä lihallisessa, vaan hengellisessä, toisin sanoen, sitä varten, että omatuntomme olisi vapaa ja iloinen, tulevaa vihaa pelkäämätön. - - Kukahan näet voisi sanoin sanoa, kuinka suuri asia on se, että ihminen varmasti saattaa päätellä: Jumala ei ole vihastunut eikä milloinkaan vihastukaan, vaan on Kristuksen tähden iäisiin aikoihin suosiollinen ja laupias Isä?"

  • Kristus vapautti (aor.) meidät lain, synnin, kuoleman ja perkeleen orjuudesta evankeliumin vapauteen. Emme elä lain alla vaan armon alla. Luther: "Mutta varmaa on: sitten kun nämä viholliset ovat voitetut ja me olemme sovitetut Jumalan kanssa hänen Poikansa kuolemalla, me olemme Jumalan silmissä vanhurskaat ja että kaikki tekemisemme häntä miellyttää, eikä sitä syntiä, mikä meissä vielä on jäljellä, lueta viaksemme, vaan annetaan anteeksi Kristuksen tähden."

  • "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat" (Room. 8:1).

  • "Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudelleen sitoa itseänne orjuuden ikeeseen."

 

Pysykää erossa lain teoista

"2. Minä, Paavali, sanon teille: jos te ympärileikkautatte itsenne, Kristus ei ole teille miksikään hyödyksi. 3. Minä todistan jälleen jokaiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään koko lain. 4. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte tulla vanhurskautetuiksi lain kautta. Te olette langenneet pois armosta."

  • Paavali varoittaa galatalaisia suostumasta ympärileikkaukseen, johon judaistit heitä houkuttivat. Judaistit eivät suinkaan luopuneet Kristuksesta eivätkä pyytäneet galatalaisiakaan luopumaan hänestä. He tekivät sekoituksen evankeliumista ja Mooseksen laista ja kadottivat näin ehdottoman evankeliumin. Jos Kristuksen työhön sekoitetaan jotakin ihmisestä itsestään tulevaa, ihminen kadottaa Kristuksen. Kristus on silta, joka kestää. Jos pienikin osa sillasta on jotakin muuta, silta romahtaa. Meillä joko on Kristus yksin tai ei mitään.

  • Ympärileikkauksen ottaminen olisi kahlehtinut galatalaiset Mooseksen lakiin ja juutalaisuuteen, jolloin he olisivat menettäneet sen omantunnon vapauden, jonka he olivat saaneet Paavalin julistamassa evankeliumissa. He olisivat joutuneet uudelleen lain orjuuteen.

  • Paavali todistaa eli vahvistaa asian valalla: Joka tahtoo tulla teoillaan vanhurskaaksi on velvollinen täyttämään koko lain.


"5. Me taas odotamme Hengessä uskosta vanhurskauttamisen toivoa. 6. Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä sen puute, vaan rakkauden kautta toimiva usko."

Odotamme toivomme täyttymistä. Nyt olemme julistetut vanhurskaiksi uskosta. Kerran saamme kohdata Jumalan, joka julistaa meidät vanhurskaiksi kasvoista kasvoihin koko maailmankaikkeuden edessä.

Juutalaiset olivat ympärileikattuja, mutta siitä ei ollut heille pelastuksen kannalta hyötyä, jos heidän sydämensä oli ympärileikkaamaton, muuttumaton (Room.2:28-29). Pakanat olivat ympärileikkaamattomia, mutta ei siitä ollut heille hyötyä pelastuksen kannalta. Ainoa, mikä merkitsee on usko Kristukseen.

Usko ilmenee ulospäin rakkautena. Rakkaus on uskon hedelmä. Samaa tarkoitetaan, kun rakkautta sanotaan Hengen hedelmäksi (5:22. Ks. myös Matt.25:31-46.) Meidät kuitenkin vanhurskautetaan yksin uskosta.

 

Kuuliaisuus totuudelle

"7. Te juoksitte hyvin. Kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia? 8. Houkutus siihen ei ole Hänestä, joka teitä kutsuu."

  • Paavali kuvaa kristityn elämää juoksukilpailuna kohti voittoa. Juoksijoiden on noudatettava sääntöjä. Ei dopingia! Galatalaisia oli houkuteltu sääntöjen rikkomiseen. Sillä tavalla he eivät pääsisi perille. Heidän juoksunsa hylättäisiin. Siihen heitä houkuttelivat judaistit.


" 9. Pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan. 10. Minä luotan teihin Herrassa, että te ette missään kohden tule ajattelemaan toisin. Mutta teidän häiritsijänne on kärsivä tuomionsa, olkoon hän kuka tahansa."

  • Galatalaisten ei pitänyt sulkea silmiään vaaralta. Hapate oli oppi, joka veti heitä pois Kristuksesta. Vaikka he omaksuivat sitä vain vähän kerrallaan, se oli vaikuttamassa koko heidän hengelliseen elämäänsä. Mitä saa aikaan yksi mikroskooppisen pieni virus tai bakteeri?

  • Paavali luotti heihin Herrassa: hän jätti asian Herran käsiin.


"11. Jos minä, veljet, vielä saarnaan ympärileikkausta, miksi minua sitten vainotaan? Silloinhan risti ei enää olisi loukkauksena. 12. Kunpa nuo teidän kiihottajanne silpoisivat itsensä!"

  • Judaistit väittivät Paavalinkin saarnaavan ympärileikkausta, olihan Paavali mm. ympärileikkauttanut Timoteuksen juutalaisten tähden. Se ei ollut hänelle pelastuskysymys.

  • Galatalaisten oli nähtävä, että judaistien väite ei ollut tosi, koska häntä, Paavalia, kuitenkin vainottiin.

  • Jos Paavali olisi saarnannut ympärileikkausta, silloin ei olisi tarvinnut puhua rististä, joka oli pahennus (skandaali) ihmisille. " 22. Juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, 23. me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hulluus, 24. mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus" (1.Kor.1). Risti on aina ollut ja tulee aina olemaan skandaali! Vanhurskaus yksin uskosta on aina ollut ja tulee aina olemaan skandaali!

  • Jos judaistit vaativat ympärileikkausta, he voisivat yhtä hyvin silpoa eli kuohita itsensä. Niinhän tehtiin monissa pakanakulteissa.

 


Elämä Hengessä vai halujen hallinnassa. 5:13-26


Kristityn vapaus käytännössä

"13. Te olette kutsutut vapauteen, veljet. Älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi turmeltuneelle luonnolle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. 14. Koko laki on näet täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 15. Mutta jos te purette ja syötte toisianne, varokaa, ettette toisianne peräti hävitä."

  • Vapauttamme vaanivat yhtäältä lain teot eli legalismi, ja usein sorrumme uudelleen tekojemme ja suorittamistemme ikeeseen. Toisaalta vapauttamme vaanii turmeltunut luontomme eli halumme syntiin, ja usein teemme syntiä, jopa jäämme synnin harjoittamiseen vakavin seurauksin.

  • Kristitty on sisäisesti vapaa, mutta hän ei voi elää miten tahansa. Häntä sitoo rakkaus, rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin. Vapaus on kuin varallisuus: oikein käytettynä se on siunaus, väärinkäytettynä kirous. Mitä enemmän vapautta sitä enemmän vastuuta.

  • Rakkaus on lain vaatimus.

  • Mitä laki vaatii, sen evankeliumi antaa. Vain evankeliumi synnyttää kristityssä agapé -rakkauden, joka ei ole olennaisesti rakkauden tunnetta, vaan lähimmäisen tarpeen ymmärtämistä ja hänen hyväkseen toimimista (esim. laupias samarialainen). Rakkaus on uskon hedelmää, jolloin palvelemme toinen toistamme niin, ettei vasen kätemme tiedä, mitä oikea tekee. Agapé -rakkaus täyttää Jumalan lain.

  • Turmeltunut luontomme vetää meitä kaiken aikaa syntiin. Luther kirjoittaa: "Kaikki kehuvat itseään evankelisiksi, kerskuvat kristillisestä vapaudesta, mutta seuraavat kuitenkin himojaan, kääntyen ahneuteen, aistillisiin nautintoihin, ylpeyteen ja kateuteen; ei kukaan suorita tehtäviään uskollisesti, ei kukaan rakkaudessa palvele toista. - - Kuta varmempia näet olemme Kristuksen meille hankkimasta vapaudesta, sitä kylmäkiskoisempia ja haluttomampia olemme sanan tutkimiseen, rukoilemiseen, hyvien tekojen harjoittamiseen ja pahan sietämiseen, Ja ellei saatana kiusaisi meitä sisäisesti hengellisin kiusauksin ja ulkonaisesti vastustajien taholta tulevin vainoin ja vielä lisäksi meikäläisten taholta tulevin halveksimisin ja kiittämättömyyksin, meistä tulisi kokonaan suruttomia, laiskoja ja kaiken hyvän tekemiseen kelvottomia, ja niin meiltä aikaa voittaen häviäisi Kristuksen tuntemus ja usko, me jättäisimme sanan palveluksen sikseen ja etsisimme lihallemme soveltuvampaa elämäntapaa. - - Apostoli siis tekee keskinäistä rakkautta vaativasta laista kristittyjen lihalle orjuutuksen, etteivät nämä, niin kuin olen sanonut, käyttäisi vapautta väärin, Muistakoon siis hurskaat olevansa omassatunnossaan Jumalan edessä vapaat lain kirouksesta, synnistä ja kuolemasta Kristuksen tähden, mutta ruumiissaan orjia. Tämän Paavalin käskyn mukaisesti pitää toisen palveleman toista rakkaudessa. - - Hurskaita vaivaa, kummallista kyllä, tällainen kiusaus: jos jättävät tekemättä jonkin sellaisen, hyvinkin mitättömän asian, joka heidän olisi pitänyt tehdä, heti heidän omatuntonsa menee haavoille, mutta ei mene, vaikka laiminlyövät rakkauden ja niin käy joka päivä ja vaikka heillä ei olekaan puhdasta, veljellistä mieltä lähimmäistä kohtaan."

  • Galatalaiset "purivat ja söivät toisiaan". Sen sai aikaan heidän turmeltunut luontonsa.

 

Kristityn sisäinen taistelu

"16. Minä sanon: Vaeltakaa Hengessä, niin ette täytä turmeltuneen luonnon himoa. 17. Sillä turmeltunut luonto himoitsee Henkeä vastaan ja Henki turmeltunutta luontoa vastaan. Nämä ovat toisiaan vastaan, ettette tekisi mitä tahtoisitte."

  • Henki ilmentää meidän "uutta ihmistämme", "sisäistä ihmistämme", jonka saimme, kun meidät vanhurskautettiin ja synnyimme uudesti ylhäältä. Liha on meidän "vanha ihmisemme", "turmeltunut luontomme", joka meissä on edelleen jäljellä. Näiden välillä on jatkuva taistelu. Pieper sanoo: "Kun tämä taistelu lakkaa, turmeltunut luontomme on päässyt vallalle ja ihminen on luopunut armosta."

  • Luther kuvaa tätä taistelua:
    "Jumala on teidän ruumiissanne nostattanut kiukkuisen taistelun: Henki ponnistelee lihaa vastaan ja liha taas puolestaan Henkeä vastaan." (Room. 7:14-25; 8:1.)
    "Teillä kun on liha, päälle päätteeksi synnin turmelema, liha, joka ei ainoastaan herätä teissä syntiä eloon, vaan joka jo sellaisenaan on syntiä."
    "Minä en liioin, sanoessani, että teidän pitää vaeltaa Hengessä, ettette tottelisi lihaa ettekä lihan himoa täyttäisi, vaadi teitä kerta kaikkiaan riisumaan yltänne lihaa eli sitä surmaamaan, vaan pitämään sitä aisoissa."
    "Kuta hurskaampi joku on, sitä enemmän hän taistelua tuntee." (17.)
    "Tekopyhä ei tiedä tästä taistelusta kerrassaan mitään."
    "Paavalin opista hurskailla siis on valtava lohdutus: he tietävät, että heillä on osaksi lihaa ja osaksi Henkeä, kuitenkin niin, että Henki on vallitsevana ja liha alistettuna, että vanhurskaus hallitsee, synti on orjana. Se, jolle tämä oppi on vieras ja joka ajattelee, että hurskaiden pitää olla kokonaan ilman puutteita, mutta kaikesta huolimatta tuntee päinvastaista, joutuu lopuksi murheen hengen valtaan ja epätoivoon."
    "Niin kauan kuin me Jeesuksessa riipumme, me olemme Hengen johdatettavina." (18.)
    "Ainoa apukeino on siis se, että lihan raivokkaitten yllytysten keskellä ollessamme tartumme Hengen miekkaan, joka on Jumalan sana ja taistelemme niitä vastaan. Silloin on epäilemättä voitto puolellamme, vaikka taistelun tuoksinassa aivan päinvastaista tunnemme! Mutta jos sanan silmistämme siirrämme, ei ole olemassa mitään neuvoa eikä apua."
    "Lihan ja hengen taistelua koskevalla tutkistelullaan Paavali siis lyhyesti opettaa, että sovitetut eli pyhät eli uskovat eivät saa toteutetuksi sitä, mitä Pyhä Henki tahtoo - - Kaikesta huolimatta he ovat autuaita ja tulevat autuaiksi sen syntien anteeksiantamuksen perusteella, joka on Kristuksessa."

 

Turmeltuneen luonnon teot

"19. Turmeltuneen luonnon teot ovat ilmeisiä: haureus, saastaisuus, irstaus, 20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, 21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut sellaiset, joista ennalta sanon teille, kuten jo ennenkin olen sanonut, että semmoisia harjoittavat eivät peri Jumalan valtakuntaa."

  • Huomaa, että "semmoisia harjoittavat eivät peri Jumalan valtakuntaa."

  • Luther: "Tämä on mitä ankarin, mutta kuitenkin sangen välttämätön tuomio sellaisten väärien kristittyjen ja suruttomien ulkokultaisten vastustamiseksi, jotka kerskuvat evankeliumista, uskosta, Hengestä, mutta kuitenkin aivan suruttomina täyttävät lihan tekoja."

 

Hengen hedelmä

"22. Hengen hedelmä taas on rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensä hillitseminen. 23. Laki ei ole sellaista vastaan."

  • Hengen hedelmä on juuri sitä, mitä laki vaatii. Se on kokonaan Pyhän Hengen vaikutusta uskovassa kristityssä.

 

Lihansa ristiinnaulitseminen

"24. Kristuksen Jeesuksen omat ovat ristiinnaulinneet turmeltuneen luontonsa himoineen ja haluineen. 25. Jos me elämme Hengessä, niin myös vaeltakaamme Hengessä."

  • Olemme ottaneet vastaan ristiinnaulitun Kristuksen, uskoneet ristin pahennuksen. Ristissä on meidän vapautemme. Siinä on myös meidän turmeltunut luontomme ristiinnaulittuna - meidän on annettava sen riippua siellä.

  • Elämme kristityn vapaudessa, emme lain tai oman turmeltuneen luontomme hallinnassa.

 

 

 

KRISTITYN VAPAUTEEN
Paavalin kirje galatalaisille 6

 

Usko ilman tekoja on kuollut

 

1. Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, ojentakaa te hengelliset häntä sävyisyyden hengessä. Ole itsekin varuillasi, ettet joutuisi kiusaukseen.

  • Rikkomuksella Paavali ei tarkoita vain jotakin lievää syntiä. Kysymys on jostakin, joka on selvästi väärin. Sillä ei kuitenkaan tarkoiteta harkittua synnin tekemistä, sillä se merkitsisi luopumista armosta.

  • Silloin veljellisen rakkauden on tultava avuksi pelastamaan langennut ja auttamaan hänet tielle jälleen.

  • Sellaisen, jolla on sama heikkous, ei pidä mennä auttamaan, jotta ei lankeaisi samaan syntiin.

  • Ojentaminen vaatii nöyryyttä, rakkautta ja taitoa.

  • Nöyryyttä voi olla vain sillä, joka on tietonen omasta synnistään ja heikkoudestaan. Jos joku ei ole kohdannut kiusauksia omassa elämässään ja tuntenut lankeemusten tuomaa murhetta ja kipua sisimmässään, hän ei voi ymmärtää toista, eikä hänellä ole myöskään lohdutuksen ja rohkaisun sanoja ahdistuneelle ihmiselle.


2. Kantakaa toistenne taakkoja, ja niin te täytätte Kristuksen lain.

  • Ihmisillä on paljon erilaisia taakkoja, jotka koskevat ajallista, henkistä ja hengellistä elämää. Jumala ei tahdo, että kukaan jää kantamaan taakkojaan yksin.

  • Kun monet kantavat yhden taakkoja, hän tulee autetuksi.

  • Näin täytetään Kristuksen laki, joka vaatii ennen muuta rakkautta (Joh.13:34; Jaak.2:8).


3. Jos joku luulee olevansa jotakin, vaikkei ole mitään, hän pettää itseään.

  • Tähän kuuluu pieni sana: sillä jos ­- -

  • Sanat liittyvät edelliseen jakeeseen. Jos joku ajattelee olevansa jotakin, niin ettei ole muiden avun tarpeessa, häneltä ei liikene myötätuntoa heikkoa, lankeavaa ja kärsivää veljeään kohtaan.

  • Meistä tulee laupiaita vain, kun tarvitsemme itse laupeutta. Omahyväisyys tekee ihmisestä kovan toisia kohtaan. Hän suhtautuu muihin kuin Jeesuksen ajan fariseukset.

  • Paavali ei aja takaa sitä, että uskovan kristityn on aina sanottava ja ajateltava, ettei hän ole mitään. Hän hyökkää vain itsensä korottavaa omahyväisyyttä vastaan. Hänen ajatteluaan kuvaan esim. Room.12:3: "3. Minulle annetun armon kautta sanon teille jokaiselle, ettei pidä ajatella itsestään enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa sen uskon määrän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut." Itsestään hän sanoo mm. "10. Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen. Hänen armonsa minua kohtaan ei ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki olen tehnyt työtä, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on kanssani." (1.Kor.15:10.)

  • Paavali kehottaakin jokaista tutkimaan itseään rehellisesti. Hän sanoo:


4. Tutkikoon kukin omat tekonsa, niin hänen kerskaamisensa on vain siinä mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on.

  • Meidän on jätettävä itsemme Jumalan sanan tutkittaviksi. Itsemme vertaaminen toisiin tuo aina ongelmia. Helposti yli- tai aliarvioimme silloin itseämme.


5. Kunkin on näet kannettava oma kuormansa.

  • Kysymys on viimeistä tuomiosta. "Heidän tekonsa seuraavat heitä"(Ilm.14:13). "Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, ärsytellen ja kadehtien toisiamme" (Gal.5:26). Turha kunnian pyytäminen on kiitoksen etsimistä ihmisiltä ilman perusteltua syytä tai aihetta. Sitä etsivät judaistit ja tekivät sitä varten "lain tekoja". Rakkauden teot syntyvät evankeliumin vapaudesta. Ne ovat Jumalan mielen mukainen kuorma.

 


Hyvän jakaminen


6. [Jumalan] sanan opetusta saava jakakoon kaikkea hyvää opettajalleen.

  • Jakamisella tarkoitetaan yhteyttä (verbistä koinoonéoo).

  • Toisten raamatunselittäjien mukaan kysymys on taloudellisesta huolenpidosta. Toisten mielestä asia ei voi olla niin, sillä Paavali ei ottanut seurakunnilta rahaa, paitsi filippiläisiltä. Hän ei tahtonut rasittaa seurakuntia. Judaistit menettelivät toisin (2.Kor.11:20).

  • Jumalan lapset eivät jaa keskenään vain taakkoja, vaan myös kaikkea sitä hengellistä hyvää, jota he ovat saaneet. Jeesus puhuu monta kertaa myös lähimmäisen käytännöllisestä auttamisesta (esim. Matt.25:31-46).

  • Ne, joilla on taakkoja, ja ne, joilla on hengellistä tai aineellista hyvää, ovat yhteydessä keskenään, jakavat taakat ja lahjat.


"7. Älkää eksykö, Jumala ei salli itseään pilkata. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös satona korjaa. 8. Turmeltuneeseen luontoonsa kylvävä korjaa siitä turmelusta. Henkeen kylvävä korjaa Hengestä ikuisen elämän.

  • Ihminen voi pilkata Jumalaa sanoillaan, asenteillaan, elämäntavallaan. Jumalan pilkkaaminen kostautuu aina ihmisen elämässä. Jokainen saa satona sitä, mitä on kylvänyt - yleensä runsaammin kuin mitä on kylvänyt.

  • Joka kylvää turmeltuneeseen luontoonsa, saa satona turmeluksen, ajallisen ja iäisen.

  • Turmeltuneeseen luontoon kylvämisestä puhutaan Gal.5:19-21: "19. "Turmeltuneen luonnon teot ovat ilmeisiä: haureus, saastaisuus, irstaus, 20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, 21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut sellaiset, joista ennalta sanon teille, kuten jo ennenkin olen sanonut, että semmoisia harjoittavat eivät peri Jumalan valtakuntaa."

  • Henkeen kylvämistä kuvataan Gal.5:22-25: "22. Hengen hedelmä taas on rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensä hillitseminen. 23. Laki ei ole sellaista vastaan. - - . 25. Jos me elämme Hengessä, niin myös vaeltakaamme Hengessä."

  • Henkeen kylvämisen "satona" on iankaikkinen elämä. "Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme turmeltuneelle luonnollemme, elääksemme sen mukaan. 13. Jos te elätte turmeltuneen luontonne mukaan, teidän on kuoltava. Mutta jos te Hengellä kuoletatte turmeltuneen luontonne teot, te saatte elää." (Room.8:12-13.)

  • Pyhä Henki on elämä, ja tämä elämä on jokaisessa uudestisyntyneessä ihmisessä, joka on saanut syntinsa anteeksi ja elää uskossa Jeesukseen.

  • Paavali ei korosta tässä maaperää tai siementä niin kuin Jeesus kylvävertauksessaan. Hän puhuu kylväjistä.


9. Tehdessämme hyvää älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen korjata, jos emme väsy. 10. Kun meillä on vielä aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, varsinkin uskon perheväelle.

  • Paavali tietää, kuinka helposti väsymme. Siksi toistemme rohkaiseminen on aina tarpeen.

  • Niin kauan kuin meillä vielä on aikaa (kairós), mahdollisuutta.

  • Meidän on ensi sijassa jaettava hengellistä hyvää toisillemme.

  • Ensin meidän on opettajiltamme saatava hengellistä hyvää, jotta rikastuisimme ja sitten voimme jakaa sitä muille.

  • Ei pidä väsyä.

  • Ensi sijalla on Jumalan perhe, johon kuulumme. "19. Te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä. 20. Apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuina teillä on kulmakivenä itse Kristus Jeesus, 21. jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa. 22. Hänessä tekin yhdessä muiden kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä." (Ef.2.)


"11. Katsokaa, kuinka suurilla kirjaimilla minä omakätisesti kirjoitan teille!"

  • Paavali on kirjoittanut kirjeen henkilökohtaisesti ilman kirjuria.

  • Suuret kirjaimet viittaavat monien mielestä heikkoon näköön tai silmäsairauteen.


"12. Kaikki, jotka tavoittelevat arvostusta ihmisten tavoin, vaativat teitä ympärileikkauttamaan itsenne vain siksi, ettei heitä Kristuksen ristin tähden vainottaisi. 13. Eiväthän ne, jotka itsensä ympärileikkauttavat, itsekään noudata lakia. He tahtovat teidän ympärileikkauttavan itsenne saadakseen kerskailla siitä, mitä teille on ruumiissa tehty..."

  • Luopumalla ristin sanomasta vältti juutalaisten vainon.

  • Juutalaisten kiihkosta saa esimerkin Paavalin käynnistä Jerusalemin temppelissä. "27. Niiden seitsemän päivän ollessa päättymässä Aasiasta tulleet juutalaiset näkivät Paavalin temppelissä. Yllyttäen väkijoukkoa mukaansa he kävivät häneen käsiksi 28. ja huusivat: "Israelin miehet, auttakaa! Tämä on se mies, joka kaikkialla opettaa kaikkia ihmisiä meidän kansaamme, lakiamme ja tätä paikkaa vastaan. Onpa hän tuonut kreikkalaisia temppeliin ja saastuttanut tämän pyhän paikan." 29. He olivat näet aiemmin nähneet efesolaisen Trofimuksen kaupungilla Paavalin seurassa ja luulivat hänen tuoneen tämän temppeliin. 30. Koko kaupunki joutui kuohuksiin, ja ihmisiä juoksi kokoon. He ottivat Paavalin kiinni, raahasivat hänet pois temppelistä, ja sen portit suljettiin heti. 31. Kun he yrittivät tappaa hänet, sotaväenosaston komentaja sai tiedon, että koko Jerusalem kuohui - -. (Ap.t.21)

  • Ne, jotka etsivät "turhaa kunniaa", taipuivat juutalaisten vaatimuksiin, ja saivat olla rauhassa. He kuitenkin "kylvivät turmeltuneeseen luontoonsa eivätkä Henkeen".

  • Paavali korostaa: "14. Minä puolestani en halua kerskata muusta kuin Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle ja minä maailmalle.

  • Hän on Herramme. Hän on Jeesus, Pelastaja, Vapahtaja. Hän on Kristus, Messias, Voideltu, Jumalan Poika.

  • Ristillä Jeesus on sovittanut meidän syntimme. Hän on lunastanut meidät synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta. Hän on ylimmäisenä pappina uhrannut uhrin, joka riittää. Hän on itse ollut se uhri. Hän on noussut ruumiillisesti kuolleista ja istuu Isän oikealla puolella taivaissa.

  • Nykyäänkin monet tekevät kompromisseja ja pyrkivät lieventämään ristin pahennusta. Ristin rinnalle tai sijalle tulee jotakin muuta.

  • Monet julistajat vieroksuvat puhetta rististä, sillä he pelkäävät menettävänsä kuulijansa. "Kunnian teologia", Jumalan kunnian, vallan ja voiman korostaminen on ihmiselle mieluisampaa kuin "ristin teologia", puhuminen ristiinnaulitusta, alennetusta Jumalasta.

  • Moni paheksuu ristin sanomaa vanhanaikaisena, nykyihmiselle sopimattomana.

  • Lukuisat ihmiset vieroksuvat, jopa vihaavat puhetta rististä, sillä se merkitsee tuomiota heidän synneilleen ja nöyrtymistä vastaanottamaan anteeksianto yksin Jumalan armosta. Jumalan pelastustie on vastoin ihmisen ajattelua, tunnetta, tahtoa ja kaikkea ihmisen omaa uskonnollisuutta.

  • Aikaisemmin Paavali oli ollut osa Jeesusta vihaavaa maailmaa. Sitten usko Ristiinnaulittuun muutti kaiken. Maailma tuli ristiinnaulituksi hänelle. Ristiinnaulitseminen merkitsi häpeällistä kuolemaa, kirotuksi tulemista, niin että kuollut hylättiin kirottuna. Paavali suhtautui maailmaan niin kuin ihmiset ristiinnaulittuun.

  • Risti avaa kuilun maailmaan.


15. Eihän se ole ratkaisevaa, onko mies ympärileikattu vai ei, vaan että hän on uusi luomus.

  • Olennaista on se, mitä on ihmisen sydämessä.

 

 

Loppusanat


16. Rauha ja laupeus kaikille tämän säännön mukaan vaeltaville ja Jumalan Israelille. 17. Älköön tästedes kukaan tuottako minulle vaivoja. Ovathan Jeesuksen arvet ruumiissani.

  • "Tämä sääntö" on pitäytymistä siihen oppiin ja opetukseen, jonka Paavali on antanut.

  • Tähän sääntöön pitäytyvät ovat todellinen Jumalan Israel. Paavali antaa näin viimeisen iskun judaisteille.

  • Kristuksen arvet hänen ruumiissaan olivat niitä merkkejä, joita hän oli saanut juutalaisilta Jeesuksen tähden. Lystrassa hänet oli kivitetty (Ap.t.14:19). Hän oli saanut juutalaisilta viidesti 40 raipaniskua, yhtä vaille (2.kor.11:25).

  • "5. Sillä kuten Kristuksen kärsimykset tulevat runsaina osaksemme, samoin tulee myös lohdutus runsaana Kristuksen kautta" (2.Kor.1.5). "10. Me kannamme aina Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, jotta Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin" (2.Kor.4:5).


18. Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Aamen.

  • Tarvitsemme ennen muuta Jumalan armoa matkallamme taivaaseen.

 

 

Takaisin