Aiheeseen voi perehtyä paremmin lukemalla kirjani Kun sydän itkee, Kuningas Daavidin seurassa, Uusi Tie 1998

Elämän ristipaineissa, 
osa 1
osa 2
osa 3
osa 4
osa 5
osa 6

ELÄMÄN RISTIPAINEISSA
Luentoja kuningas Daavidin elämästä, osa 1

Ihminen näkee ulkomuodon

Jumalan valinta tehtävään

• Daavid oli paimentamassa lampaita Juudean vuorilla, kun hän sai sanan kotoa. Samuel, profeetta ja Israelin tuomari oli tullut heille ja tahtoi tavata perheen nuorimman pojan. Daavidin oli viipymättä tultava kotiin.

• Samuel oli tullut voitelemaan uutta kunigasta Israeliin kuningas Saulin tilalle, jolle Herra oli sanonut: "Sinä olet hylännyt Herran sanan, ja myös Herra on hylännyt sinut, niin ettet enää saa olla Israelin kuninkaana" (1. Sam. 15:26).

• Jumala oli johtanut hänet beetlehemiläisen Iisain taloon (1. Sam. 16). Samuel olisi luonnostaan valinnut kuninkaaksi komean esikoisen. "Mutta Herra sanoi Samuelille: 'Älä katso hänen näköään äläkä kookasta vartaloaan, sillä minä en ole häntä valinnut. Herra ei näe niin kuin ihminen näkee: Ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen'." (16:7.)

• Jumalan valinta kohdistui nuorimpaan poikaan, kahdeksanteen, joka oli paimentamassa lampaita.

• Jumalan valintaperusteet ovat toiset kuin ihmisten! "Mikä maailmalle on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään, ja mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei ole yhtään mitään, tehdäkseen mitättömäksi sen, joka on jotakin. Siksi kukaan ihminen ei voi kerskata Jumalan edessä." (1. Kor. 1:26-31.)

• Ihmisten on vaikea käsittää Jumalan valintoja. Ne loukkaavat meidän järjestyksiämme ja arvioitamme. Useimmiten syydämme loukattujen tunteidemme aiheuttamia syytöksiä niille, jotka valtaavat ne paikat, jotka mielestämme kuuluvat meille. Taistelemme siitä, kuka on suurin ja kuka saa näkyvimmät paikat.

 

Jumala varustaa antamiinsa tehtäviin

• "Herran Henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen" 16:13). Nuori mies ei ollut yksin. Jumala oli hänen kanssaan.

• Kukaan ei saa mitään aikaan ilman Pyhän Hengen vaikutusta (Joh. 15:5). Voimme vain puuhata ja rientää tehtävästä toiseen, niin että kätemme vapisevat kiireestä. Todellista hedelmää iankaikkiseen elämään ei kuitenkaan synny, jos Jumala ei itse vaikuta sanallaan ja Hengellään, ei vaikka olisimme miten lahjakkaita tahansa.

 

Jumala toteuttaa antamansa profetiat

• Jumala johti nuoren maalaispojan hoviin soittamaan kannelta pahan hengen riivaamalle kuninkaalle.

• Huolehdimme kovin usein asioista etukäteen. Jos Jumala tahtoo tehdä jotain, hän toteuttaa sen. Tärkeintä on pysyä hänen lähellään, uskollisena hänelle.

• Jumala johti Daavidin myös rintamalle. Iisai tahtoi lähettää evästä pojilleen, jotka olivat sodassa filistealaisia vastaan, ja kotona oleva nuorin poika sai tehtävän suorittaakseen. Tosiasiassa Jumala tahtoi hänet sinne.

• Jättiläiskokoinen Goljat uhosi siellä Israelin sotajoukkoa ja heidän Jumalaansa vastaan. Daavidiin sellainen puhe koski. Filistealainen pilkkasi Jumalaa, eikä hän voinut suhtautua siihen välinpitämättömästi. Hän ei ajatellut meidän aikamme tavoin, että Jumala kyllä kestää pilkan, eikä siitä tarvitse välittää.

 

Usko joka siirtää vuoria

• Daavid oli valmis menettämään henkensä Jumalan kunnian tähden. Se oli Jumalan vaikutusta hänessä. Jumala antoi hänelle viisautta aikeensa toteuttamiseen ja rohkeuden taisteluun.

• Veljet suuttuivat, mutta Daavid ei välittänyt.

• Hän astui filistealaista vastaan, joka pilkkasi häntä. Daavidissa vaikutti Jumalan Henki, ja hän lähti filistealaista vastaan uskon varmuudessa ("uskon armolahja"). Hän huusi Goljatille jännittyneen kuulijakunnan edessä: "Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään voimalla, minä taas tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen, Israelin sotajoukon Jumalan, jota sinä olet häväissyt... Koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla. Sotahan on Herran, ja hän antaa teidät meidän käsiimme." (1. Sam. 17:45,47.)

• Jeesus sanoo, että usko siirtää vuoria. Goljatissa kaatui suuri vuori. Jumalan nimi tuli ylistetyksi, kun kansa vapautui pelätyistä vihollisista.

• Daavidista tuli ihailtu mies. Hän nousi Jumalan tahdosta koko kansan tietoisuuteen, mutta seisoi samalla oman kärsimystiensä portilla.

 

 

Kateus vie kalatkin järvestä

Vaarallinen silmänräpäys

• Sotajoukon palatessa tulivat naiset kaikista Israelin kaupungeista laulaen ja karkeloiden kuningas Saulia vastaan, riemuiten, vaskirumpuja ja kymbaaleja lyöden. He lauloivat sotasankareille: "Saul voitti 1000, mutta Daavid 10000."

• Naisten laulu oli kuin peili Saulin edessä. Hän katseli siitä itseään ja nuorta Daavidia ja huomasi kutistuvansa tämän rinnalla. Ihmiset kunnioittivat ja ylistivät Daavidia, eivät häntä. Hän itse ei ollutkaan enää suuri ja ihailtu hallitsija. Hän oli jäänyt toiseksi. Hän ei kestänyt sitä.

• Saul oli kokenut vaarallisen rinnastuksen hetken ja jäänyt toiseksi. Se oli kateuden syntymisen silmänräpäys. Myrkky valui hänen sydämeensä ja muutti hänen koko elämänsä.

• Toiset selviävät tästä vaarallisesta hetkestä, pääsevät tasapainoon ja vahvistuvat. Saul jäi koukkuun.

Kateuden kasvuprosessi

• Mielipaha, raivostuminen, viha - kateuden kasvuprosessi. Kateus levisi häneen kuin syöpäkasvain, kunnes se täytti hänet.

• "Saul pani sen puheen pahakseen ja vihastui kovin"(1. Sam. 18:8).

• "Saul katsoi Daavidia karsain silmin siitä päivästä alkaen" (18:9).

• "Minä keihästän Daavidin seinään" (18:11).

• "Saul pelkäsi Daavidia, koska Herra oli tämän kanssa, mutta oli poistunut hänestä itsestään" (18:12).

• "Siksi Saul toimitti hänet pois luotaan" (18:13).

• "Kun Saul näki, että Daavidilla oli suuri menestys, hän pelkäsi tätä vielä enemmän" (18:15).

• "Kun tuli aika, että Saulin tytär Meerab oli annettava Daavidille, hänet annettiinkin vaimoksi meholalaiselle Adrielille" (18:19).

• "Saul ajatteli surmata Daavidin filistealaisten kädellä" (18:25).

• "Saul pelkäsi Daavidia vielä enemmän, ja hänestä tuli koko elinajakseen Daavidin vihamies" (18:29).

• "Saul lähetti miehiä Daavidin kotiin vartioimaan häntä ja surmaamaan hänet aamulla" (19:11).

• "Saul sanoi palvelijoilleen, jotka seisoivat hänen luonaan: 'Kuulkaa, benjaminilaiset! Antaako Iisain poika teillekin kaikille peltoja ja viinitarhoja, ja tekeekö hän teidät kaikki tuhannen- ja sadanpäälliköiksi? Tehän olette kaikki salaliitossa minua vastaan, eikä kukaan ole ilmaissut minulle, että oma poikani on tehnyt liiton Iisain pojan kanssa. Ei kukaan teistä välitä minusta niin paljoa, että olisi ilmaissut sen minulle. Poikani on yllyttänyt palvelijani väijymään minua, niin kuin nyt tapahtuu.'" (22:7-8.)

• "Saul kuulutti kaiken kansan sotaan, menemään Kegilaan, piirittämään Daavidia ja hänen miehiään" (23:8).

• Siifiläisille Saul sanoi: "Herra siunatkoon teitä, kun säälitte minua. Menkää, pitäkää häntä vielä silmällä, tiedustelkaa ja katsokaa, missä paikassa hänen jalkansa liikkuvat, ja kuka on hänet nähnyt. Minulle on sanottu, että hän on hyvin ovela. Katsokaa ja tiedustelkaa kaikki piilopaikat, joihin hän voi kätkeytyä. Palatkaa sitten minun luokseni ja tuokaa varmat tiedot, niin minä lähden teidän kanssanne. Jos hän on tässä maassa, minä etsin hänet kaikkien Juudan sukujen keskuudesta." (23:21-23.)

• "Niin Saul otti 3000 valiomiestä koko Israelista ja meni etsimään Daavidia ja hänen miehiään Kauriskallioiden itäpuolelta" (24:1). Jne....

Kateuden tuhovoima

• Kateus repii rikki ihmissuhteita.

• Se vaikuttaa kadehtijaan itseensä, hänen mieleensä, ajatusmaailmaansa, käytökseensä, jopa läheisiin ihmissuhteisiinsa, mahdollisesti hänen terveyteensä ja mielenterveyteensä. Kadehtijasta tulee kadehtimisen kohteen orja: toinen on mielessä ja puheissa alinomaa.

• Kateus vammauttaa myös kateuden kohdetta. Kateus kypsyy usein vihaksi, ja saa aikaan pahaa puhetta, toisen mustaamista ja ilkeyttä, joka voi saada uskomattomat mittasuhteet.

• Kateus synnyttää usein henkistä (ja ajoittain myös fyysistä) väkivaltaa työpaikoilla ja muissa yhteisöissä.

• Kateuden kohde saattaa olla täysin valmistautumaton joutuessaan hyökkäysten kohteeksi. Tilanteen selvä arviointi tuottaa usein suuria vaikeuksia. On vaikea uskoa asioiden oikeaa laitaa.

Voiko kateudesta vapautua?

• Ilman kateutensa tiedostamista siitä ei voi vapautua. Läheisemme voivat auttaa meitä näkemään sen (vaikka sen kuuleminen yleensä raivostuttaakin). Parhaiten se paljastuu Jumalan sanan ja Pyhän Hengen valaistessa sydämemme.

• Jumalan anteeksiannon vastaanottaminen on voima kateutta vastaan omassa sydämessä. Merkittävä apu on myös erilaisuutemme hyväksyminen verratessamme itseämme toisiin - ja vielä parempi olisi, jos emme vertaisi ollenkaan. Paavali totesi aikanaan: "Jumalan armosta minä olen se mikä olen" (1. Kor. 15:10).

Kadehditun selviäminen

• Daavid selvisi turvautumalla Jumalaan kaikkein vaikeimpinakin aikoina. Se antoi hänelle sisäistä ryhtiä ja varjeli katkeruudelta ja muilta tuhovoimilta hänen omassa elämässään.

• Järki neuvoi häntä myös pakenemaan Saulia. Hän rakensi elämänsä tosiasioiden varaan, ei illuusioiden.

• Hänen selviämiseensä vaikutti ilmeisesti myös koston jättäminen Jumalalle. Koston ajatukset vammauttavat ihmistä yhä enemmän.

• Hänen sydämessään näyttää olleen anteeksianto Saulia kohtaan ja halu päästä sopuun, vaikka hänen toiveensa tällä kohdin osoittautuivatkin turhiksi.

 

 

ELÄMÄN RISTIPAINEISSA
Luentoja kuningas Daavidin elämästä, osa 2

Vaikea lähimmäiseni

Kuningas Saul oli Daavidin vaikea lähimmäinen

• Vaikeudet alkoivat Daavidin voitettua Goljatin. Naiset lauloivat miesten palatessa sodasta: "Saul voitti 1000, mutta Daavid 10.000."

• Kateus muutti Saulin ajatukset Daavidista, hänen asenteensa ja käytöksensä. Hänellä oli kuin sellaiset lasit silmillään, jotka vääristivät kaiken, mikä koski Daavidia. Daavidista tuli Saulille aivan kuin pakkomielle. Hänestä tuli "Daavidin orja", niin että hänen koko elämänsä pyöri Daavidin ympärillä lähes vainoharhaisuuteen asti.

• Saul vetosi lähimpiin miehiinsä muistuttamalla, kuka antoi heille hyvinvoinnin ja hyvän aseman.

• Hän epäisi salaliittoa ja yllytti moraalisltaan heikoimmat valheellisiin paljastuksiin.

• Hän siunasi niitä, jotka ilmaisivat Daavidin oleskelupaikan, vetosi sääliin, mustasi Daavidia.

• Saulin pyrkimys oli raivata Daavid tieltään ja poikansa Joonatanin tieltä hinnalla millä hyvänsä.

• Hän ajoi Daavidia takaa kooten jopa 3000 miehen valioarmeijan tämän surmaamiseksi.

 

Daavidin ratkaisu

• Daavid pelkäsi. Hän ei tiennyt, minne voisi mennä. Saulin vaikutusvalta ulottui joka paikkaan.

• Daavidin ainoa mahdollisuus oli pako. Se oli järjen sanelema ratkaisu.Ongelmana oli turvallisen paikan löytäminen.

• Ensimmäiseksi hän turvautui pappiin, Ahimelekiin, jotta saisi edes ruokaa (1. Sam. 21:1-10).

• Sitten hän lähti Filisteaan. Ehkä hän ajatteli, että hänet taitojensa tähden sillä hyväksyttäisiin, mutta hän joutui pettymään (21:11-16).

• Hän asui luolissa - mies, jolle Jumala oli lluvannut kuninkuuden.

• Hän joutui saattamaan vanhempansakin turvaan, Mooabiin, josta hänen isoäitinsä oli kotoisin (22:1).

• Hänen luokseen kokoontui kaikenlaista ahdingossa olevaa, velkaantunutta ja katkeroitunutta väkeä, ja hän rupesi heidän päällikökseen. Näin häneen liittyi noin 400 miestä (22:2), myöhemmin vielä lisää.

• Daavidista tuli pakolainen, joka oli ilman lain suojaa. Hänen oli koko ajan muutettava paikasta toiseen turvallisuutensa tähden, koska ihmiset mielellään ilmiantoivat hänet. Heikommalla ei yleensä ole puolustajia.

 

Mistä apu ahdinkoon?

1. Psal. 59
   "Daavidin psalmi, kun Saul lähetti vartioimaan hänen taloaan surmauttaakseen hänet. 2. Jumalani, pelasta minut vihollisistani, suojele minua niiltä, jotka nousevat minua vastaan. 3. Pelasta minut pahantekijöiltä, vapahda murhamiesten käsistä. 4. He väijyvät minun henkeäni. Julmurit kokoontuvat minua vastaan, vaikka en ole rikkonut enkä tehnyt vääryyttä, Herra. - - - 17. Mutta minä veisaan sinun voimastasi ja riemuitsen aamulla armostasi. Hätäni päivänä sinä olet turvani ja pakopaikkani. 18. Sinä olet voimani, sinulle minä veisaan kiitosta, sillä Jumala on linnani ja armollinen Jumalani."
   

2. Psal. 56
   "Daavidin psalmi, kun filistealaiset ottivat hänet kiinni Gatissa. 2. Jumala, ole minulle armollinen, sillä ihmiset polkevat minua. Joka päivä he sotivat minua vastaan, ahdistavat minua. 3. Joka päivä vihamieheni minua tallaavat. Paljon on niitä, jotka ylpeästi sotivat minua vastaan. 4. Mutta sinä päivänä, jona minä pelkään, minä turvaan sinuun. 5. Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä ihmiset minulle tekisivät? 6. Joka päivä he vääntelevät sanojani, kaikki heidän ajatuksensa tarkoittavat minulle pahaa. - - - 9. Sinä olet laskenut pakolaispäiväni. Pane leiliisi kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi. - - - 14. Sinä pelastit sieluni kuolemasta ja jalkani kompastumasta. Minä saan vaeltaa Jumalan edessä elävien valossa." ["Minä saan vaeltaa Jumalan edessä, siellä missä on elämä ja valo." KR -92.].
   

3. Psal. 34
   "Daavidin psalmi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin [Aakiin] edessä. Tämä karkotti hänet luotaan, ja hän meni pois. - - - 5. Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle. Hän vapahti minut kaikesta hädästä. 6. Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu. 7. Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistaan. 8. Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka Häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät. 9. Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se, joka häneen turvaa! - - - 16. Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoaan. 17. Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hän hävittää maasta heidän muistonsa. 18. Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistaan. 19. Herra on lähellä niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. 20. Vanhurskaalla on monia kärsimyksiä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista."

 

Kosto on Jumalan

Kiusaus kostaa

• Daavidilla oli kaksi kertaa mahdollisuus kostamiseen. Ensimmäisellä kerralla hän oli Een-Gedin vuorten huipulla, Kuolleen meren länsirannikon keskivaiheilla (1. Sam. 24. Ks. myös luku 26.). Hän oli miehineen luolassa, johon kuningas Saul meni nukahtamaan.

• Daavidilla oli erinomainen tilaisuus kostaa.

• Hänen sydämessään oli siihen kova kiusaus, sillä nyt oli mahdollisuus maksaa takaisin kaikki, mitä oli joutunut kärsimään. Kaikki vaikea olisi silloin kerralla ohi.

• Daavidin miehet suorastaan painostivat häntä surmaamaan Saulin. Kiusauksen muotoilivat sanoiksi ne, jotka olivat hänen lähimpiään, hänen uskottujaan, hänen apunsa vuosien ahdistuksen aikana. Kysymys oli ainoista ihmisistä, joihin hän voi luottaa.

• Kiusauksen teki entistäkin vaikeammaksi se, että miehet vetosivat Jumalaan ja Jumalan hyvään johdatukseen. He sanoivat hänelle: "Tämä on se päivä, josta Herra on sanonut sinulle: 'Minä annan vihamiehesi sinun käsiisi, niin että voit tehdä hänelle, mitä hyväksi näet'." Jumala itse oli antanut hänelle tilaisuuden hoitaa asiansa. Kuninkuun oli käden ulottuvilla, ja Jumalahan oli luvannut sen hänelle.

• Daavidilla oli kova motiivien ristiriita. Mitä piti tehdä?
  

• Onko vaihtoehtoja silloin, kun oma järki, ystävät ja Jumalan sanakin - ainakin siltä näyttää - osoittavat kaikki samaan suuntaan? Jos toinen ihminen ansaitsee rangaistuksen, jos Jumala on antanut mahdollisuuden - ellei peräti käskyä - sen toimeenpanemiseen, niin eikö olisi väärin tai ainakin tyhmää olla toimimatta? Kaikki muutkin, joilta kysyy, ovat sitä mieltä, ilmaisevat sen jopa kysymättäkin. Eikö ole todennäköistä, että he moittivat heikkoudesta ja kyvyttömyydestä tai väärästä hengellisyydestä, jos ei tee mitään?

Daavidin sisäinen voitto

• Daavid kävi leikkamassa kappaleen Saulin viitasta, mutta ei koskenut kuninkaaseen. Hänellä oli kuitenkin niin herkkä omatunto, että se soimasi häntä siitäkin. Hän eli niin läheisessä suhteessa Jumalaan, että hän ei voinut rauhallisella tunnolla tehdä edes sitä vähää vihamiehelleen.

• Daavid sanoi miehilleen: "Herra varjelkoon minua tekemästä sitä herralleni, Herran voidellulle, että satuttaisin käteni häneen. Onhan hän Herran voideltu." Hänen täytyi kovistaa miehiään, etteivät he olisi hyökänneet Saulin kimppuun. - Eikö moni olisi antanut toisten tehdä likaisen työn puolestaan, koska olisi kuitenkin itse säilyttänyt puhtaat kädet, ainakin omissa ja ihmisten silmissä?

• Toisessa tapauksessa Daavid lisäsi vielä: "Niin totta kuin Herra elää: Herra itse lyö hänet, tai hänen kuolinpäivänsä tulee, tai hän menee sotaan ja tuhoutuu siellä. Mutta minä en satuta kättäni Herran voideltuun. Herra minua siitä varjelkoon!"

• Daavid ei voinut tehdä vähäisintäkään omantunnon häntä soimaamatta.

• Hän ei voinut millään tavalla satuttaa kuningasta, sillä Jumala oli antanut Saulille hänen asemansa. Huom! Daavid ei tahtonut itse toteuttaa saamaansa profetiaa kuninkuudesta, vaan luotti Jumalaan.

• Hän jätti Saulin ja samalla oman asiansa Jumalan käsiin.

 

Jumalan on kosto

• Halu kostamiseen asuu jokaisessa ihmisessä luonnostaan. Haluamme maksaa samalla mitalla takaisin.

• Paheksumme puhetta kostosta, ja kuitenkin se väijyy mielessämme silloinkin, kun emme halua antaa sille oikeaa nimeä. Mieluummin toimimme näkymättömämmällä tavalla: puhumme pahaa, mustaamme vihjaavin sanoin, ilmein ja elein, otamme ehkä marttyyrin roolin ja etsimme asenteillemme tukea toisiltakin. Muutamat taas ovat niin "hurskaita", etteivät tunnusta sellaisten voimien asumista itsessään, ja kielteiset tunteet muuttuvat heissä masennukseksi.

• Stefanus asettaa eteemme korkean ihanteen kuollessaan kivisateessa: "Hän laskeutui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: 'Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä! Sen sanottuaan hän nukkui pois." (Ap.t. 7:60.) Odottaako Jumala sellaista meiltäkin?

• Paavali kirjoittaa: "Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: 'Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan' - näin sanoo Herra." (Room. 12:19; KR -92.)

• Jumala käskee meitä jättämään asiamme hänen hoitoonsa. Me näemme aina vajavaisesti. Siksi meidän tuomiomme toisista on aina yksipuolinen. Emme tunne kaikkia asianhaaroja, ja oma syntisyytemmekin vääristää totuuden mielessämme. On vaarallista "vihamiehemme", itsemme ja yhteisömme kannalta ryhtyä kostoon millään tavalla. Jumala yksin voi tehdä oikeudenmukaisia ratkaisuja.

• Jumalan myllyt jauhavat hitaasti, sanotaan. Kuitenkin Daavid uskalsi uskoa asiansa hänelle: "Jumalaa, Korkeinta, minä huudan avukseni, Jumalaa, joka vie asiani päätökseen." (Kannattaa lukea koko psalmi 57.)

 

Yritys sovinnon tekemiseksi

• Daavid vetosi kuninkaaseen. Hän kysyi, miksi Saul kuunteli ihmisten pahoja puheita hänestä. Hän tahtoi Saulin ymmärtävän, ettei hänellä ollut paha mielessä häntä vastaan. Hän vakuutti: "Herra tuomitkoon meidän välillämme, minun ja sinun, ja Herra rangaiskoon sinua minun puolestani, mutta minun käteni ei sinuun satu... Herra olkoon tuomari ja tuomitkoon meidän välillämme, minun ja sinun. Hän nähköön ja ajakoon minun asiani ja auttakoon minut oikeuteeni sinun käsistäsi." Itseään hän nimitti koiranraadoksi ja kirpuksi. Hän ei tahtonut olla mitään Saulin rinnalla.

• Saul puhkesi itkuun. Hän suli. Toisella kerralla hän sanoi: "Minä olen tehnyt syntiä. Tule takaisin, poikani Daavid." Kaikki oli hyvin - vähän aikaa. Saulilla oli lyhyt ymmärtämisen hetki, kunnes pahat voimat taas uudelleen pääsivät jylläämään hänessä.

• Daavid ymmärsi tilanteen. Hän meni pois ja Saul palasi kotiinsa. Daavidin ja Saulin välit eivät koskaan korjaantuneet. Saulin tunne-elämässä tapahtui ajoittaista pehmenemistä, mutta Jumalan edessä hän ei nöyrtynyt. Jumala hoiti miesten asiat aikanaan.

• On ongelmia, joita ei saa tässä elämässä korjatuksi, vaikka tahtoisikin.

 

 

 

 

 

ELÄMÄN RISTIPAINEISSA
Luentoja kuningas Daavidin elämästä, osa 3.

Menetysten keskellä

Daavidin elämä Saulin vainoamana oli täynnä menetyksiä: hänet "irtisanottiin lupaavasta työpaikastaan", "esimies" vihasi häntä niin, että tahtoi tappaa, eikä ollut ketään puoltajaa vihamiehen merkittävän aseman tähden. Vaimo jätti hänet (joutui isänsä Saulin tähden jättämään). Hän jäi ilman kotia, ilman omaisten ja ystävien tukea. Hänestä tuli "lainsuojaton", mies, jolla ei ollut mitään oikeusturvaa. Saul mustasi hänen mainettaan kaikin mahdollisin keinoin. Saavuttamastaan kansansuosiosta hänellä ei ollut apua muuten kuin kaikenlaisen rikollisen ja ahdingossa olevan väen kokoajana. On suorastaan ihme, että hän kesti kaiken tämän sairastumatta ruumiillisesti tai henkisesti.

Tällä kertaa otan esille kolme erillistä tapausta kuvaamaan hänen ahdinkoaan ja samalla sitä lähdettä, josta hän ammensi voimansa.

Syyllisyys Noobin pappien tähden

• Paetessaan Saulia Daavid meni aluksi Noobiin saadakseen papilta neuvoa matkaansa varten ja leipää nälkäänsä (1. Sam. 21:1-10; 22:9-23).

• Merkittävää on, että hän ei nostattanut kapinaliikettä, mikä olisi ollut mahdollista hänen kansansuosionsa tähden. Hän ei myöskään puhunut Ahimelekille, Noobin papille, mitään pahaa Saulista.

• Tapauksesta oli kuitenkin hirvittävät seuraukset: kaikki Noobin papit surmattiin Saulin toimeksiannosta, samoin kaikki kaupungin asukkaan. Vain nuori pappi Ebjatar pääsi pakenemaan ja liittyi turvallisuutensa tähden Daavidiin.

• Miltä tuntui Daavidista, kun hän joutui sanomaan: "Minä olen syypää koko sinun isäsi suvun, joka hengen, kuolemaan"?

• Kaikki, jotka olivat lähellä Daavidia tai osoittivat hänelle ystävällisyyttä, tuhottiin. Hänen oli saatettava suojaan vanhempansakin.

• Ihmisille oli hyödyllistä oman etunsa kannalta olla hyvissä väleissä Saulin kanssa; Daavidista ei ollut hyötyä.

• Psalmissa 52 Daavid kirjoittaa miehestä, jonka syyksi koko verinäytelmä lankeaa: "Sinä rakastat pahaa etkä hyvää, sinä puhut valhetta etkä totta. Sela. Sinä rakastat kaikkia surman sanoja, sinä kavala kieli. Siksi Jumala kukistaa sinut ainiaaksi, hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut majastasi, repäisee sinut juurinesi elävien maasta. Sela. Vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät, ja he nauravat häntä: "Siinä on mies, joka ei pitänyt Jumalaa turvanaan, vaan luotti suureen rikkauteensa ja oli röyhkeä häijyydessään." Mutta minä olen kuin viheriöivä öljypuu Jumalan huoneessa. Minä turvaan Jumalan armoon aina ja alati."

• Mikä piti Daavidin pystyssä - jopa "viheriöivänä öljypuuna Jumalan huoneessa"?

 

Kiittämättömyys on maailman palkka

• Daavid miehineen pelasti Kegilan (Keilan) asukkaat filistealaisten käsistä (1. Sam. 231-15). Kun Saul sai tietää, että hän oli Kegilassa, hän järjesti liikekannallepanon saadakseen Daavidin kiinni.

• Niin Saul sanoi: "Jumala on jättänyt hänet minun käsiini, sillä hän on sulkenut itsensä sisälle, kun on mennyt kaupunkiin, jossa on ovet ja salvat."
  Kuinka kansa voi tietää, mitä oikein oli tapahtunut, kun kumpikin osapuoli katsoi, että Jumala oli hänen kanssaan ja hänen puolellaan. Mitä asiasta olisi ajateltava toisen käskyn valossa?

• Daavid kääntyi Jumalan puoleen ja kysyi, jättävätkö Kegilan asukaat hänet Saulin käsiin ja sai myönteisen vastauksen.
  

• Ihmiset, joille teemme hyvää, eivät välttämättä kiitä meitä. He voivat oman etunsa tähden jopa asettua meitä vastaan.
  

• Daavid ei saanut turvaa ihmisiltä. Jumala oli hänen turvansa. "Saul etsi häntä kaiken aikaa, mutta Jumala ei antanut häntä tämän käsiin" (23:14).

• Meille tapahtuu vain se, mitä Jumala tahtoo, kun turvaamme häneen.

Selviytyminen katastrofista

• Saul miehineen oli omilla retkillään, kun amalekilaiset polttivat ja ryöstivät Siklagin kaupungin, jossa heidän perheensä olivat. Heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli olettu vangeiksi. (1. Sam. 30)

• "Silloin Daavid ja hänen kanssaan olevat korottivat äänensä ja itkivät, kunnes eivät enää jaksaneet itkeä." Uupuneitten miesten tunteet purkautuivat: suru, viha, raivo ja lopulta katkeruus. He eivät jaksaneet kestää enää tätä!

• Kun ihmiset kokevat vastoinkäymisiä, he etsivät syytä ja syyllistä. Mitä heikompi ihminen sisäisesti on, sitä halukkaammin hän syyllistää toisia ottamatta itse vastuuta.

• Daavid oli sopiva kohde! Miehet unohtivat, että hän oli omien vaikeuksiensa keskellä auttanut heitä uuden elämän alkuun. Tämän yli voimien käyvän ahdingon keskellä Daavid johtajana oli se, jota voitiin syyttää koko onnettomuudesta.

• Miehet aikoivat kivittää Daavidin, niin vimmoissaan he olivat. Mieletön raivo oli vallannut heidät. Daavid joutui suureen hätään.

• Mistä apu umpikujassa? "Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassaan. - - - Daavid kysyi Herralta: 'Ajanko minä takaa tuota rosvojoukkoa? Saavutanko minä sen?' Hän vastasi: 'Aja, sinä saavutat sen ja pelastat pelastettavat. Niin Daavid lähti, hän ja ne 600 miestä, jotka olivat hänen kanssaan."

• Daavid ei ollut kadottanut uskoaan Jumalaan. Hän ei ollut katkeroitunut mies, ei syyttänyt Jumalaa. Jumala oli hänen elämänsä turva jonka suojaan hän oli tottunut pakenemaan. Tie ylöspäin oli hänelle aina auki.

• Tämänkin koettelemuksen Jumala käänsi - oli ajatellut etukäteen! - Daavidin parhaaksi. Daavid jakoi saamansa saaliin niille paikkakunnille, joilla oli miehineen viipynyt, ja hänen asemansa tulevana kuninkaana vahvistui ihmisten sydämissä.

 

JUMALA PITÄÄ LUPAUKSENSA

1. Luvattu kuninkuus

 

Saulin kuolema

• Saul kuoli sodassa filistealaisia vastaan.

• Voisi ajatella, että Saulin kuolema olisi ollut ilon päivä Daavidille. Ensi sijassa se kuitenkin synnytti hänessä suurta surua. Hän teki tästä murheen päivästä "Jousilaulun", itkuvirren, joka tuli opettaa hänen oman heimonsa pojille. "Sinun kaunistuksesi, Israel, on surmattuna kukkuloillasi. Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet!... Te Gilboan vuoret, älköön teille tulko kastetta, älköön sadetta, älköön peltoja, joista anteja uhrataan. Sillä siellä on poisviskattuna sankarien kilpi, Saulin kilpi, vailla öljyllä voitelua... Te Israelin tyttäret, itkekää Saulia..." (2. Sam. 1.)

 

Juudan kuninkuus

• Daavidista tuli Saulin kuoleman jälkeen Juudan (vain Juudan!), oman heimonsa, kuningas. Muut seurasivat Iisbosetia, Saulin poikaa. Daavid asettui asumaan Hebroniin seitsemäksi vuodeksi

• Jumala oli luvannut hänelle kuninkuuden, kun hän oli nuori poika. Nyt hän oli kolmenkymmenen, ja tie näytti auenneen, mutta vain osittain.

• Jumala tekee minkä lupaa. Hänen aikataulunsa vain ei ole sellainen kuin odotamme. Hänellä on aikaa. Me toivoisimme kaiken tapahtuvan mahdollisimman pian ja tulemme helposti kärsimättömiksi.

• "Daavid vahvistui vahvistumistaan, Saulin suku taas jatkuvasti heikontui." Jumala johti koko ajan asioita siihen suuntaan kuin oli ennalta ilmoittanut.

 

Koko Israelin kuninkuus

• Vihdoin koitti päivä, jolloin Daavid asettui Jerusalemiin ja teki sen pääkaupungikseen, noin v. 1000 e. Kr.

• Linnansa vihkimisjuhlaan hän teki laulun, joka kuvaa hänen tuntojaan: "Minä ylistän sinua, Herra, että pelastit minut etkä sallinut viholliseni iloita minusta. Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin avuksi, ja sinä paransit minut. Sinä, Herra, nostit elämäni haudasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta. - - - Illalla on itku vieraana, mutta aamulla ilo. - - - Sinä muutit murheeni ilokarkeloksi, riisuit yltäni surupukuni ja vyötit minut riemulla, että sieluni veisaisi sinulle kiitosta eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän ainiaan." (Psal. 30.)

• Daavid ei pitänyt omana ansionaan nousuaan huipulle. Raamattu kuvaa hänen asennettaan näin: "Daavid ymmärsi, että Herra oli vahvistanut hänet Israelin kuninkaaksi ja korottanut hänen kuninkuutensa kansansa Israelin tähden"(2. Sam. 5:12).

• Jumala toteutti omia suunnitelmiaan hänen elämässään ja hänen välityksellään monien muiden elämässä.

• Jumala sanoi hänelle profeetta Naatanin välityksellä: "Minä olen ottanut sinut laitumelta lammasten jäljestä kansani Israaelin ruhtinaaksi. Minä olen ollut sinun kanssasi kaikkialla. - - - Minä teen sinulle suuren nimen. - - - Minä valmistan sijan kansalleni Israelille." (2. Sam. 7:8-10.)

 

2. Luvattu ikuinen kuninkuus

• Naatanin profetia ulottuu kauas tulevaisuuteen: "Kun päiväsi ovat päättyneet, ja sinä lepäät isiesi luona, minä korotan sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka polveutuu sinusta, ja vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava minun nimelleni temppelin, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ainiaaksi. Minä olen oleva hänelle isä, ja hän on oleva minulle poika. Jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niin kuin ihmislapsia kuritetaan, mutta minun armoni ei poistu hänestä, kuten sen poistin Saulista, jonka siirsin pois sinun tieltäsi. Sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät edessäni ainiaan, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva'." (2. Sam. 7:12-16.)

• Kuinka voi Daavidin kuninkuus pysyä iäti? Se on mahdollista vain Jeesuksessa, "Daavidin pojassa". "Enkeli jatkoi: "Älä pelkää, Maria. Sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi. Herra Jumala antaa hänelle hänen [esi-]isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän on oleva Jaakobin huoneen Kuningas iäti. Hänen valtakunnallaan ei ole oleva loppua." (Luuk. 1:30-33.)

• Naatanin profetia suurine lupauksineen ei ylpistänyt Daavidia, vaan nöyryytti. Hän asettui Herran eteen ja sanoi: "Mikä olen minä, Herra, Herra, ja mikä on sukuni, että olet saattanut minut tähän asti? Mutta tämäkin on ollut vähän silmissäsi, Herra, Herra, ja niin sinä olet puhunut palvelijasi suvulle myös kaukaisista asioista, näin opettaen ihmisten tavalla, Herra, Herra." (7:18-19.)

• Ylistyksensä Daavid päätti rukoukseen, jossa hän pyysi Jumalaa täyttämään sen, minkä hän oli luvannut. "Täytä nyt, Herra Jumala, ainiaaksi se, mitä olet puhunut palvelijastasi ja hänen suvustaan. Tee niin kuin olet puhunut. Sinun nimesi tulee siten suureksi ainiaan, ja se on oleva: Herra Sebaot, Israelin Jumala." (7:25-26.)

3. Lupaus Israelille

• Daavidiin eivät liity vain messiasprofetiat, vaanmyös lupauket Israelin kansan tulevaisuudesta. Profeetta Aamoksen välityksellä Jumala sanoo: "Sinä päivänä minä pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan, korjaan sen repeämät, pystytän sen luhistumat, rakennan sen sellaiseksi, kuin se oli muinaisina päivinä - - - Silloin minä palautan kansani Israelin poisviedyt. He rakentavat jälleen autiot kaupungit ja asuvat niissä. He istuttavat viinitarhoja ja juovat niiden viiniä, he tekevät puutarhoja ja syövät niiden hedelmiä. Minä istutan heidät omaan maahansa, eikä heitä enää revitä pois maastaan, jonka olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi." (Aam. 9:11-15.)

ELÄMÄN RISTIPAINEISSA
Luentoja kuningas Daavidin elämästä, osa 4.

Ystävän rakkaus ei koskaan petä

Kahden miehen ystävyys

• Ystävyys syntyy "kohtaamisesta", joka on aina odottamaton, ilmestyksenomainen, sanoo italialainen sosiologi Francesco Alberoni. Se voi syntyä henkilön kanssa, jonka olemme tunteneet vuosia tai joka on meille suhteellisen outo.

• Kuninkaanpoika Joonatan ja Daavid, kuninkaan palvelija, "kohtasivat" toisensa. "Joonatan kiintyi kaikesta sydämestään häneen ja rakasti häntä kuin omaa sieluaan" (1. Sam. 18:1). Todennäköisesti kohtaaminen on ollut "ilmestyksenomainen" ja on vaikuttanut miehiin syvästi myös tunnetasolla. Raamattu puhuu erityisesti Joonatanin kiintymyksestä, mutta kuvaa ystävyyden syväksi, lujaksi ja molemminpuoliseksi. Ystävyydessä yhteiskunnallinen asema ei ole merkittävä. Ystävät ovat tasavertaisia; ei ole arvoeroja.

• Ystävyyteen ei sovi kateus. Jooonatan ymmärsi, että Jumala oli antanut kuninkuuden Daavidille ja että Daavid aikanaan astuisi valtaistuimelle. Se olisi ollut Joonatanin paikka kuninkaan poikana. Hän ei kuitenkaan tuntenut mitään kaunaa tai katkeruutta. Ystävyyssuhde Daavidin kanssa oli niin syvä ja merkittävä. Hän oli valmis antamaan Daavidille omat vallan merkkinsäkin. "Joonatan teki liiton Daavidin kanssa, sillä hän rakasti tätä kuin omaa sieluaan. Joonatan riisui viitan, joka hänellä oli yllään, ja antoi sen Daavidille, ja samoin takkinsa, vieläpä miekkansa, jousensa ja vyönsä." (1. Sam. 18:3-4.)

• Miehet tekivät keskenään liiton, jopa vannoivat valan. "Ethän koskaan kiellä laupeuttasi minun suvultani, et silloinkaan, kun Herra hävittää kaikki Daavidin vihamiehet maan päältä?", kysyi Joonatan. Hän teki liiton Daavidin suvun kanssa. (1. Sam. 20:14-17.) Liitolla oli merkittävät vaikutukset tulevaisuudessa.

• "Ystävyys on yksi rakkauden muoto... Ystävyys erottuu muista rakkauden muodoista, koska se valitsee kohteensa moraalisten syiden perusteella ja suhtautuu niihin moraalisesti. Ystävyys on eroksen eettinen muoto", sanoo Alberoni. "Ystävyydellä on vahvasti eettinen sisältö. Ystävät kohtelevat toisiaan paremmin kuin vieraita ihmisiä, toisin sanoen vähän sillä tavoin kuin kaikkien tulisi kohdella kaikkia. Ystävyys tavoittelee moraalisen täydellisyyden ihannetta."

Ystävä auttaa aina

• Daavid joutui Saulin vihoihin, jopa niin että Saul tahtoi tappaa hänet. Joonatan seisoi Daavidin rinnalla kaikissa vaiheissa. Hän puhui Daavidin puolesta isälleen. Kerran hän onnistui kääntämään isänsä vihan ystävästään. Toisella kerralla hänen täytyi kehottaa ystäväänsä pakenemaan. Se oli raskas hetki. "Daavid lankesi kasvoilleen maahan [Joonatanin eteen] ja kumartui kolme kertaa. He suutelivat toisiaan ja itkivät yhdessä. Daavid itki syvästi liikutettuna." (1. Sam. 20:41.)

• Daavidista tuli pakolainen, mutta Joonatan ei jättänyt häntä. "Saulin poika Joonatan nousi ja meni Daavidin luo Hooresaan ja rohkaisi häntä Jumalassa. Hän sanoi: 'Älä pelkää! Isäni Saulin käsi ei ole tapaava sinua. Sinusta tulee Israelin kuningas, ja minä tulen olemaan lähinnä sinua. Isäni Saul tietää kyllä sen.' He molemmat tekivät liiton Herran edessä. Daavid jäi Hooresaan, mutta Joonatan palasi kotiinsa." (1. Sam. 23:16-18.)

Ystävän menetys

• Joonatan kaatui taistelussa filistealaisia vastaan yhdessä isänsä ja veljiensa kanssa. Daavid itki. Hän ei suinkaan ollut voitonriemuinen, ei iloinnut Saulin, vihamiehensä, tappiosta. Joonatania hän suri erityisesti.

• "Kuinka ovatkaan sankarit taistelussa kaatuneet! Joonatan on surmattuna kukkuloillasi. Minä suren sinua, veljeni Joonatan. Sinä olit minulle ylen rakas. Rakkautesi oli minulle ihanampi kuin naisen rakkaus. Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet, kuinka ovat hävinneet taisteluaseet!" (2. Sam. 1:26.)

 

Uskollisuus

• Daavid ei unohtanut Joonatania eikä valaa, jonka he olivat keskenään vannoneet. Kun hänen kuninkuutensa oli vahvistunut, hän kysyi palvelijoiltaan, oliko Saulin suvusta ketään jäljellä, jolle hän voisi osoittaa ystävyyttä Joonatanin tähden.

• Joonatanilla oli poika, Mefiboset, joka oli vammautunut jaloistaan. Hän oli ollut viisivuotias silloin, kun tuli tieto Saulin ja hänen poikiensa kaatumisesta. Hänen hoitajansa oli paennut poika kainalossaan ja oli pudottanut tämän. Siksi hän ontui kumpaakin jalkaansa. Mies kutsuttiin Daavidin linnaan.

• Mefiboset ei ollut mitään eikä hän omistanut mitään. Hän majaili toisen talossa ja eli sillä, mitä muut antoivat. Hän sai kutsun kuninkaalta! Se ei tullut hänelle hänen itsensä tähden. Hänellä ei ollut mitään sellaista, mikä olisi tuonut hänelle kuninkaan suosion. Hän ei vammansa vuoksi kyennyt tekemään mitään mainittavaa.

• Hän sai armon kuninkaan edessä isänsä Joonatanin tähden.

• Hän lähestyi kuningasta kumartuen kasvoilleen maahan ja osoittaen kunnioitusta. Daavid sanoi hänelle: "'Mefiboset!' Hän vastasi: 'Tässä on palvelijasi.' Daavid sanoi hänelle: 'Älä pelkää! Minä osoitan sinulle ystävyyttä isäsi Joonatanin tähden ja palautan sinulle isoisäsi Saulin kaiken maaomaisuuden. Sinä saat aina aterioida minun pöydässäni.'" (2. Sam.9.)

Jeesuksen tähden

• Daavidin rakkaudessa ja uskollisuudessa meille avautuu yllättäen kuva Jumalan rakkaudesta. Olemme kuin Mefiboset. Meillä ei ole mitään, millä voisimme saada Kuninkaamme suosion. Kuitenkin meidät on kutsuttu nauttimaan kaikkea hänen hyvyyttään. Sen hän tarjoaa meille Poikansa tähden.

 

 

 

Putoaminen luvattomaan suhteeseen

 

Tunteiden kuohussa

• Nainen oli peseytymässä. Hän oli näöltään hyvin viehättävä. Daavid oli noussut vuoteeltaan ja näki hänet ylempänä rinteellä sijaitsevan linnansa katolta. Näki ja jäi katsomaan. Ei saanut silmiään irti. Daavid putosi kuin kosken pyörteisiin ja virta vei häntä kiihtyvällä vauhdilla eteenpäin. Emme tiedä, kuuliko hän hätäkellojen soivan sisimmässään, muistiko Jumalan ja Jumalan sanan, mutta ne äänet joka tapauksessa hukkuivat suurten tunteitten kuohuun. (2. Sam. 11.)

• Daavid haetutti naisen luokseen ja makasi hänen kanssaan. Mahtoiko Batseba olla edes vastahakoinen? Oliko hän ollut vahingossa peseytymässä niin näkyvällä paikalla? Oliko tilanne syntynyt sattumalta vai oliko se pitkän suunnittelun tulos?

• Batseba tuli kerrasta raskaaksi. Naimisissa oleva nainen.

Jälkien peittäminen

• Daavid yritti peittää jälkiään petoksella. Hän kutsui Batseban miehen rintamalta kotiin, jotta olisi saanut näyttämään siltä, että lapsi oli hänen. Mies ei kuitenkaan mennyt kotiinsa ja suunnitelma petti. Daavidin täytyi löytää jokin muu ratkaisu. Hän päätti toimia niin, että Batseba jäisi leskeksi ja hän voisi laillisesti naida hänet. Siksi Uuria pantiin Daavidin käskystä sodassa etulinjaan, jotta hän kuolisi. Sotapäällikkö toimi ohjeiden mukaan. Kaikki näytti olevan kunnossa. Uuria oli kuollut sodassa niin kuin monet muutkin, eikä kukaan voinut syyttää Daavidia.

• Hurskaasta miehestä oli tullut avionrikkoja. Hänen tekonsa ei ollut paha ensisijaisesti siksi, että lapsi oli tulossa, vaan koska hän oli noussut Jumalaa ja hänen tahtoaan vastaan maatessaan toisen miehen vaimon kanssa. Jälkien peittäminen oli tehnyt hänestä valehtelijan, pettäjän ja lopulta murhaajan. Ulospäin hänen toimintansa näytti aivan oikealta, jopa lailliselta ja hyväntahtoiselta. Uuria oli kuollut sodassa ja Daavid oli ottanut lesken.

• Jumalaa ei voi pettää, vaikka pettäisi ihmisiä ja itseään. Jumala on ilmaissut tahtonsa ja vaatii sen ehdotonta noudattamista. Ihmiset voivat olla hänen kanssaan eri mieltä, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Jumalan tahto perustuu hänen omaan olemukseensa, hänen pyhyyteensä ja rakkauteensa. Sitä ei voi muuttaa. Se sitoo samanlaisena kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina.

• Jumala nuhteli Daavidia profeetta Naatanin välityksellä: "Miksi olet pitänyt halpana Herran sanan ja tehnyt sitä, mikä on pahaa hänen silmissään? Heettiläisen Uurian sinä olet surmannut miekalla, tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi." (2. Sam. 12:9.)

• Batseban lapsi kuoli. Naatan oli sanonut Daavidille: "Koska sinä tällä teolla olet saattanut Herran viholliset pilkkaamaan häntä, niin se poika, joka sinulle on syntynyt, on kuoleva." Ei ollut kysymys vain Daavidista vaan Jumalasta ja ihmisten suhtautumisesta häneen. Daavidin teolla oli vaikutusta toisten elämään iäisyyteen asti!

 

Niin makaat kuin petaat

• Naatan asetti Daavidin eteen elämän realiteetit. Kaikilla teoillamme ja ratkaisuillamme on myös seurauksensa. "Sen tähden miekka ei ole milloinkaan väistyvä sinun suvustasi, koska olet pitänyt halpana minut ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Uurian vaimon. Näin sanoo Herra: 'Minä nostatan sinulle onnettomuuden omasta perheestäsi, ja silmiesi edessä minä otan vaimosi ja annan heidät toiselle, ja hän on makaava vaimojesi kanssa keskellä kirkasta päivää. Sinä olet tehnyt tekosi salassa, mutta minä teen tämän koko Israelin ja auringon nähden'." (2. Sam. 12:10-12.)

• Daavid oli käyttänyt miekkaa Uurian surmaamiseen. Miekka ei väistyisi hänen omasta perheestään. Ehkä asian voisi ilmaista niinkin arkisesti, että Daavidin antama malli asioitten ratkaisemiseksi jäi perinnöksi hänen lapsilleen.

• Toinen vakava asia oli himo, joka kantoi vaarallista hedelmää. Senkin Daavid joutui näkemään omassa perheessään monella tavalla.

• Hän oli tahtonut tehdä tekonsa salassa, mutta Jumala sanoi nostavansa kaiken päivänvaloon.

• Daavidin synnin seuraukset olivat jatkuvasti hänen edessään. Hän ei voinut sille asialle mitään. Se nöyryytti häntä kaikkina hänen elinvuosinaan.

• Me makaamme niin kuin petaamme, mutta me petaamme myös tuleville polville.

Vapaana syyllisyydestä

• Jumala antoi Daavidille anteeksi, sillä Daavid rukoili sitä sydän ja ruumiskin kipeänä. "Kun minä vaikenin synnistäni, riutuivat luuni jokapäiväisestä valituksestani. Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana päälläni. Minun elinnesteeni kuivui kuin kesän helteessä. Sela. Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani. Minä sanoin: 'Minä tunnustan Herralle rikokseni,' ja sinä annoit anteeksi syntini, johon olin syyllinen." (Psal. 32:3-5.)

• Siksi Daavid voi lausua suurenmoiset sanansa: "Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty! Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojaan." (Psal. 32:1-2.)

• Hän oli vapaa syyllisyydestä, sillä Jumala oli antanut hänelle anteeksi. Hän oli vapaa omassatunnossaan. ("Vapauteen Kristus vapautti meidät", Gal. 5:1.) Jumala ei tuomitsisi häntä enää. Hänet oli täysin armahdettu. Hän voi turvata Jumalaan edelleenkin. Jumala oli hänen kanssaan.

• Jumalan armo näkyy vielä toisellakin tavalla. Jumala antoi heille toisen pojan, Salomon. Juuri hänestä tuli aikanaan Daavidin seuraaja valtaistuimella. Erikseen mainitaan vielä, että Herra rakasti häntä ja että häntä "kutsuttiin Jedidjaksi Herran tähden" (2. Sam. 12:24-25). Jedidja tarkoittaa Herran suosikkia tai lemmikkiä. Mennyt oli todelliseti pyyhitty pois.

 

ELÄMÄN RISTIPAINEISSA
Luentoja kuningas Daavidin elämästä, osa 5.

Vihan hedelmät

Tausta

• Tänään puhumme Absalomista, Daavidin pojasta.

• Tapaukset, joita nyt kuvaan, alkavat tragedialla perhepiirissä (2. Sam. 13). Absalomilla oli velipuoli, jonka nimi oli Amnon, ja sisar, Taamar. Amnon rakastui Taamariin. Hän "tuli aivan sairaaksi tuskasta sisarensa Taamarin tähden", kertoo Raamattu. Hän teki tarkan suunnitelman ja raiskasi sisarpuolensa . "Mutta sitten Amnonin valtasi ylen suuri vastenmielisyys Taamaria kohtaan. Vastenmielisyys tätä kohtaan oli voimakkaampi kuin rakkaus, mikä hänellä oli ollut tähän sisareensa. Amnon sanoi hänelle: "Nouse, mene tiehesi."

• Ammonin teolla oli kauaskantoiset seuraukset. Taamarille se merkitsi onnettomuutta koko hänen elämänsä ajaksi; hän jäi hylättynä asumaan veljensä Absalomin taloon. Absalomissa se synnytti vihan.

Vihan kierteessä

1. Absalon ei puhunut velipuolelleen sanaakaan sen päivän jälkeen (13:22).

• Viha muutti koko hänen muotonsa tavalla, jonka muutkin huomasivat, sillä he sanoivat: "Ilme Absalomin kasvoilla on tiennyt pahaa siitä päivästä lähtien, jona Amnon teki väkivaltaa hänen sisarelleen Taamarille" (13:32).

• Absalomin mieli oli myrkyttynyt, eikä hän tahtonut nöyrtyä synnistään parannukseen: katumaan omaa mielenlaatuaan Jumalan edessä ja pyytämään anteeksi sisareltaan ja Jumalalta.

2. Viha kasvoi hänen sisällään kaksi vuotta ja kypsyi murhaksi (13:28). Hän rohkaisi alaisiaan tekemään sen: "Pitäkää silmällä, milloin Amnonin sydän tulee iloiseksi viinistä, ja kun minä sanon teille: 'Surmatkaa Amnon', niin tappakaa hänet älkääkä pelätkö. Minähän olen teitä käskenyt. Olkaa lujat ja urhoolliset.'"

• Koko Daavidin perhe ja kaikki hänen palvelijansa itkivät tapahtunutta. Se oli kova isku. Daavidin surujen taakka kasvoi, mutta ei ollut vielä lähelläkään loppua.

3. Seurasi kolmen vuoden maanpakolaisuus. Absalon meni äitinsä isän, Gesurin kuninkaan luo

• Daavid tarvitsi kolme vuotta, ennen kuin hän kykeni kutsumaan poikansa takaisin. Kului vielä kaksi vuotta, ennen kuin hän saattoi kohdata Absalomin kasvoista kasvoihin. On kaiketi ajateltava niin, että Daavid oli tahtonut antaa pojalleen anteeksi, koska kutsui tämän kotiin, mutta hänen sisäiset haavansa olivat niin kipeät, ettei hän pystynyt tapaamaan tätä aiemmin.

• Absalomissa ei mikään ollut muuttunut. Se näkyy hänen sanoissaan: "Minä haluan mennä kuninkaan eteen. Jos minussa on vääryys, surmatkoon hän minut" (14:32) Jos... Mies ei nähnyt omaa syyllisyyttään vähääkään. Hän katsoi menetelleensä oikein. Ehkä hänen lähellään elävät ihmiset olivat vahvistaneet häntä tässä asenteessa.

• Isän anteeksianto näkyy ilmaisussa: "Kuningas suuteli Absalomia" (14:33).

4. Koska mitään katumusta ei ollut, ei tapahtunut muutostakaan. Absalom kulki eteenpäin tietä, jolle oli lähtenyt. Ulkonaisesti hän osoitti kunnioitusta isälleen, kuninkaalle. Sydämessään hän kasvatti vihaa isäänsä kohtaan (15).

• Absalomin sisin tarjosi sopivan kasvualustan myös vallanhimolle. Hän alkoi suunnitella vallankumousta syöstäkseen isänsä valtaistuimelta, ja toimi sen eteen määrätietoisesti seuraavat neljä vuotta.

• Absalom esiintyi 'suurena prinssinä'. Hän hankki itselleen vaunut ja hevoset sekä 50 miestä, jotka juoksivat hänen edellään.

• Hän käytti hyväkseen tyytymättömyyttä, jota kansassa oli Daavidia kohtaan Batseban ja sotapäällikkö Jooabin tähden.

• "Hän varasti Israelin miesten sydämet" Daavidilta. Hän teki sen vähättelemällä isäänsä niille, jotka tulivat kuninkaan luo saadakseen oikeutta: "Asiasi on kyllä hyvä ja oikea, mutta kuninkaan luona ei ole ketään, joka kuuntelisi sinua." Hän kylvi määrätietoisesti siementä omaksi hyväkseen: "Jospa minut asetettaisiin tuomariksi maahan! Silloin tulisi eteeni jokainen, jolla on riita- tai oikeusasia, ja minä saattaisin hänet oikeuteensa." Ihmiset kiintyivät häneen, sillä "kun joku lähestyi kumartaakseen häntä, Absalom ojensi kätensä, tarttui häneen ja suuteli häntä. Näin Absalom teki kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan eteen saamaan oikeutta. Sillä tavalla Absalom varasti Israelin miesten sydämet."

• Absalom valehteli isälleen ja petti häntä. Hän kätki hankkeensa hurskauden kaapuun. Ilmeisesti Daavidin oli mahdotonta uskoa, mitä oli tapahtumassa.

5. Hän teki tätä neljä vuotta. Kun 11 vuotta oli kulunut Taamarin raiskauksesta, hän pani toimeen vallankumouksen.

• Daavdin oli paettava linnasta, sillä hänen oma poikansa tahtoi tappaa hänet.

• Absalom tahtoi häpäistä isänsä kansan silmissä ja osoittaa hänen tappionsa makaamalla isänsä sivuvaimojen kanssa kaikkien tieten.

6. Lopputuloksena oli sota, jossa kaatui 20000 miestä (18:7). Absalom jäi tukastaan kiinni tammen oksaan ja hänet keihästettiin siihen. Sotapäälliköt eivät välittäneet Daavidin pyynnöstä, jonka hän oli antanut kaikkien miesten kuulleen: "Pidelkää minulle mieliksi hellävaroen nuorukaista Absalomia."

• Absalomin viha kantoi runsasta hedelmää. Se johti hänet kierteeseen, josta hän ei koskaan päässyt - ei nähtävästi edes pyrkinyt - pois. Häneen sopivat profeetta Elian sanat kuningas Ahabille: "Sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä" (1. Kun. 21:20).

• Entä jos Absalom olisi nöyrtynyt Jumalan edessä? Olisiko hänen elämänsä kaari silloin ollut toisenlainen? Ilmeisesti olisi.

 

Nöyryytettynä

Epäonnistuminen isänä

• Daavidilla oli raskaita taakkoja lastensa tähden. Hän oli Jumalan mies, hurskas kuningas. Miksi sitten kaikki nämä vaikeudet? Ihmisen luonnollinen ajatushan on, että Jumala antaa omilleen vain hyvää.

• Tiedämme, että ainakin osasyynä oli hänen oma lankeemuksensa, joka kantoi hedelmää hänen perheessään. Emme kuitenkaan voi sanoa, että Jumala rankaisi häntä. Jumala oli antanut hänelle anteeksi kaiken! Mennyt oli poispyyhitty! Ihmisten elämässä vaikuttaa kuitenkin laki, jota on sanottu elämän omaksi laiksi: "Mitä ihminen kylvää, sitä hän myöskin niittää." Daavid oli himossa ottanut Batseban - hänen täytyi nähdä himon voima omassa pojassaan. Daavid oli murhauttanut Uurian - hänen oli nähtävä saman tapahtuvan omassa perheessään, jopa niin, että se kohdistui häneen itseensäkin. Jumala oli profeetta Naatanin välityksellä sanonut jo etukäteen sen kaiken tapahtuvan (12:9-12).

• Jumala on rakkaus, mutta hän on myös pyhä. Hän on ehdottoman oikeudenmukainen ja kohtelee kaikkia ihmisiä samalla tavalla, kuitenkin niin, että hän on ankarampi niitä kohtaan, jotka ovat hänen lähellään. Raamattu sanoo: "Niissä, jotka ovat minua lähellä, minä osoitan pyhyyteni ja kaiken kansan edessä kirkkauteni" (3. Moos. 10:3).

• Lopullista selitystä Daavidin taakkaan meillä ei ole. Emme ymmärrä Jumalan ajatuksia. Tiedämme vain sen, että hän on rakkaus silloinkin, kun emme sitä ymmärrä. Hän rakasti Daavidia. Hän rakasti hänen lapsiaan.

• Meidän on myös kysyttävä, olisiko Daavidin elämällä ja hänen psalmeillaan ollut sellaista siunausta sukupolvelle toisensa jälkeen kolmen vuosituhannen aikana, jos hänen elämässään olisi ollut vain paisteisia päiviä? Kärsimyksessään ja nöyryyttävissä kokemuksissaan omien lankeemustensa ja lastensa tähden hän on yksi meistä.

• Jumala rakastaa lapsiammekin enemmän kuin me. Lastemme elämä ei ole meidän vallassamme tai hallinnassamme. Se on suuremmassa kädessä.

 

Ystävän pettämänä

• Daavidilla oli lähellään monia uskollisia miehiä. Kuitenkin hän joutui myös pettymään moniin - niin kuin jokainen ihminen elämänsä aikana. Tässä yhteydessä mainitsen heistä vain yhden.

• Ahitofel oli Daavidin neuvonantaja, mutta liittyi Absalomiin. Se oli kova isku Daavidille. Ahitofel oli hänen luottomiehensä, läheisensä, jonka kanssa hän voi jakaa valtakunnan asioita. Ahitofel nautti niin suurta arvonantoa, että hänestä sanotaan: "Ahitofelin antama neuvo oli siihen aikaan kuin Jumalalta saatu vastaus: sen arvoinen oli jokainen Ahitofelin neuvo sekä Daavidille että Absalomille" (2. Sam. 16:23).

• Eräs vaikeimpia kokemuksia elämässä on, kun ystävä kääntää selkänsä. Vielä raskaampaa meillä on, jos hän nousee vastaamme. Ahitofel oli Daavidille tärkeä ystävä ja vaarallinen vihollinen. Suru ja pelko täytti Daavidin mielen. Hän saattoi vain rukoilla: "Herra, käännä Ahitofelin neuvo tyhmyydeksi" (15:31). Jumala vastsi hänen rukoukseensa - mutta haavat jäivät.

• Daavid kuvaa tuntojaan: "Minua ei herjaa vihollinen, sen minä kestäisin. Minua vastaan ei pöyhkeile vihamieheni. Hänen edestään voisin piiloutua. Se olet sinä, minun vertaiseni, sinä, ystäväni ja uskottuni, jonka kanssa elimme suloisessa sovussa ja yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!" (Psal. 55:13-15.)

 

Halveksittuna

• Daavid kohtasi pakomatkallaan miehen, jonka nimi oli Siimei (16:5-14). Siimei tuli lähelle, heitteli kiviä ja soraa Daavidin ja hänen urhojensa päälle ja kirosi Daavidia: "Pois, pois, sinä murhamies, sinä lurjus! Herra kostaa sinulle kaiken Saulin perheen veren, hänen, jonka sijaan sinä olet tullut kuninkaaksi. Herra antaa nyt kuninkuuden poikasi Absalomin käteen. Sinä olet itse joutunut onnettomuuteen. Olethan sinä murhamies."

• Daavidin heikkouden hetkenä oli sopivaa vetää julkisesti esiin menneisyyden haamut.

• Siimei puhui Jumalan kostosta Daavidille. Hänen kirouksensa sai näin jumalallisen arvovallan. Hän kirosi Daavidia Jumalan nimeen.

• Siimei tahtoi osoittaa, että Daavidille oli käynyt oikein ja että Jumala itse oli kaiken takana. Daavid oli hänen ajatuksissaan Jumalankin hylkäämä ja tuomitsema.

• Väki Daavidin ympärillä olisi tahtonut vaientaa hänet, mutta Daavid sanoi: "Antakaa hänen olla, kiroilkoon vain, jos Herra on häntä käskenyt" (16:11). Hänen sanojaan voi tulkita monellakin tavalla. Joka tapauksessa niissä näkyy väsyneen miehen antautuminen Jumalan käsiin. Hän ei jaksanut - tai tahtonut - ruveta taistelemaan miestä vastaan tai puolustautumaan.

• Daavidin asenne hänen nöyryytyksensä tiellä näkyy hänen sanoistaan pappi Saadokille: "Jos minä saan armon Herran silmien edessä, hän tuo minut takaisin ja antaa minun vielä nähdä hänet ja hänen pyhäkkönsä. Mutta jos hän sanoo: 'Minä en ole mielistynyt sinuun', niin tehköön hän minulle, mitä hyväksi näkee." (15:25-26.) Daavidilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin jäädä Jumalan käsiin ja odottaa hänen ratkaisuaan ja apuaan.

 

Apumme tulee ylhäältä

• Paetessaan poikaansa Daavid kirjoitti psalmin kolme, jossa näkyy hänen ahdistuksensa, mutta myös hänen sielunsa lepo. "Herra, kuinka paljon minulla onkaan vihollisia! Paljon on niitä, jotka nousevat minua vastaan. Monet sanovat minusta: 'Ei ole hänellä pelastusta Jumalassa.' Mutta sinä, Herra, olet minun kilpeni ja kunniani, sinä kohotat minun pääni. Ääneeni minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan. Minä käyn levolle ja nukun. Minä herään, sillä Herra tukee minua."

• Monenlaisia kärsimyksen ja nöyryytyksen teitä kuljetaan tässä maailmassa. Ehkä meille vakuutetaan niin kuin Daavidille, että Jumalakin on meitä vastaan. Se ei ole totta! Jeesuksen tähden hän ei hylkää eikä jätä. Voimme nukkua yömme rauhassa. Jumala toimii silloinkin.

 

 

 

 

 

ELÄMÄN RISTIPAINEISSA
Luentoja kuningas Daavidin elämästä, osa 6

Ylpeys käy lankeemuksen edellä

Vanhan Daavidin kiusaus

• "Kuningas sanoi Jooabille, sotajoukon päällikölle, joka oli hänen luonaan: 'Kiertele kaikki Israelin heimot Daanista Beersebaan asti. Suorittakaa kansan väenlasku, että minä saisin tietää kansan lukumäärän.'" (2. Sam. 24:2.)

• Valtakunta oli Daavidin aikana laajempi kuin milloinkaan muulloin. Daavidille tuli kiusaus saada tietää, paljonko hänellä oli alamaisia, kuinka suuri hallitsija hän todellisuudessa oli.

• Kuninkaaksi tultuaan hän oli kaikessa nöyryydessä sanonut profeetta Naatanille, joka oli kertonut hänelle hänen sukuaan koskevista Jumalan suunnitelmista: "Mikä olen minä, Herra, Herra, ja mikä on sukuni, että olet saattanut minut tähän asti? Mutta tämäkin on ollut vähän silmissäsi, Herra, Herra, ja niin sinä olet puhunut palvelijasi suvulle myös kaukaisista asioista." (2. Sam. 7:18-19.) Nöyryys, joka oli ollut hänelle ominaista, oli kuin poispyyhkäisty.

• Daavidin sotapäällikkö Jooab, joka oli hyvin lähellä kuningasta ja tunsi tämän hyvin, kauhistui väenlaskua. Hän uskalsi myös sanoa ajatuksensa ääneen: "Herra lisätköön kansan satakertaiseksi, olkoon se kuinka suuri tahansa. Ovathan he, herrani, kuningas, kaikki herrani palvelijoita. Miksi herrani pyytää tätä? Miksi Israel näin joutuisi syntiin syylliseksi?" (1. Aik. 21:3.)

• Daavid ei kyennyt kuulemaan varoitusta. Kansa laskettiin. Siihen meni yli 9 kuukautta.

Muutama sana kiusauksista

• Raamatussa on Daavidin kiusauksesta kaksi eri ilmausta: "Herran viha syttyi taas Israelia kohtaan, niin että hän yllytti Daavidin heitä vastaan, sanoen: "Mene ja laske Israel ja Juuda" (2. Sam 24:1). Toisessa kohdassa sanotaan: "Saatana nousi Israelia vastaan ja yllytti Daavidin laskemaan sen kansan" (1. Aik. 21:1). Kuinka nämä kohdat tulisi ymmärtää?

• Kiusaukset kohtaavat ihmisiä kolmelta taholta. Meitä kiusaa ensiksikin oma turmeltunut luontomme. " Henki tosin on altis, mutta ihmisluonto on heikko", sanoi Jeesus Getsemanessa opetuslapsilleen (Matt. 26:41; ks. myös Matt. 15:19). Kiusaukset tulevat myös ympäröivästä maailmasta. Siitä Jeesus sanoo mm.: "Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!" (Matt. 18:7.) Perkeleen tunnemme kiusaajana esim. Jeesuksen kiusauksista.

• Kiusaukset kuuluvat elämään syntiinlangenneessa maailmassa. Jokainen kokee niitä ainakin joissain asioissa, vaikka ei välittäisi Jumalasta ollenkaan, koska ihminen on luotu moraaliseksi olennoksi. Mitä lähempänä kukin on Jumalaa, sitä selvemmin hän niitä tuntee, koska on tullut tuntemaan Jumalan tahdon ja on siitä riippuvainen.

• Jumala ei kuitenkaan kiusaa ketään. Jaakob sanoo kirjeessään: "Älköön kukaan kiusauksessa ollessaan sanoko: 'Jumala kiusaa minua.' Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Kutakin viettelee hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee. Kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin. Kun synti on täytetty, se synnyttää kuoleman. Älkää eksykö, rakkaat veljeni." (Jaak. 1:13-16.)

• Jumala sallii meidän joutuvan kiusauksiin monestakin syystä. On sanottu, että "vasta koeteltu usko on uskoa". Daavidillakin oli ollut monia kiusauksia, joista hän oli toiset voittanut, toisiin langennut. Joskus Jumala ottaa varjelevan kätensä pois ja antaa meidän langeta, pahastikin, ehkä meidän itsemme, ehkä toisten tähden - mutta vastuu on meidän. Meidän on todella aihetta kaikessa nöyryydessä pyytää, niin kuin Jeesus on opettanut: "Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta."

• Daavidin kiusauksen taustana on hänen vallantuntonsa, halunsa nähdä kuinka suuri hän todellisuudessa oli, vanhan miehen kiinnostus aikaansaannoksistaan. Myös kansassa oli tapahtunut jotain, minkä vuoksi Jumala tahtoi rangaista sitä. Vastuu oli kuitenkin Daavidin.

• Daavid ei tullut onnelliseksi saatuaan tietää sotaväkensä määrän. "Daavidin omatunto kuitenkin soimasi häntä hänen laskettuaan kansan, ja hän sanoi Herralle: "Minä olen tehnyt suuren synnin tehdessäni tämän. Mutta anna nyt, Herra, anteeksi palvelijasi rikos, sillä minä olen menetellyt ylen tyhmästi." (2. Sam. 24:10.)

 

Jumalan tuomio ja armo

• Jumala on pyhä, eikä katso syntiämme läpi sormien. Hän on myös rakkaus, eikä anna meidän tehdä mitä vaan puuttumatta siihen. Jumala sekoitti Daavidin saamat luvut väen määrästä ja puhutteli samalla häntä ja kansaa siinä vitsauksessa, jonka he kohtasivat.

• Daavid sai itse ratkaista, missä muodossa ottaisi rangaistuksensa. Profeetta Gaad sanoi hänelle: " Näin sanoo Herra: 'Kolme ehtoa minä asetan sinun eteesi: valitse yksi niistä, niin minä teen sen sinulle - - - : "Tuleeko nälkä kolmeksi vuodeksi sinun maahasi, vai pakenetko kolme kuukautta vihollisiasi, jotka ajavat sinua takaa, vai tuleeko maahasi rutto kolmeksi päiväksi? Mieti nyt ja katso, mitä minä vastaan hänelle, joka minut lähetti.' Daavid vastasi Gaadille: 'Minä olen suuressa hädässä. Me tahdomme jättäytyä Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri. Ihmisten käsiin en halua joutua.' Niin Herra antoi ruton tulla Israeliin, aamusta alkaen määrättyyn aikaan asti. Kansaa kuoli Daanista Beersebaan asti 70.000 henkeä. Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuhotakseen sitä, Herra sääli kansaa sen pahan tähden, joka sitä hävitti. Hän sanoi enkelille, joka surmasi kansaa: 'Jo riittää! Laske kätesi alas.' Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen luona." (2. Sam. 24:12-16.)

• Miltä Daavidista tuntui? Hän sanoi Jumalalle: "Minähän käskin laskemaan kansan, ja minä siis olen syyllinen syntiin ja pahaan menettelyyn. Mutta nämä minun lampaani, mitä ovat he tehneet? Herra, minun Jumalani, sattukoon sinun kätesi minuun ja isäni perheeseen, mutta ei sinun kansaasi, sille vitsaukseksi." (1. Aik. 21:17.)

• Jumala on armollinen ja laupias. Hän antoi anteeksi.

• Jumalalle rakennettiin alttari Moorian vuorelle, samalle vuorelle, jossa Aabrahamin piti aikanaan uhrata Iisak. Samalle paikalle rakennettiin Jerusalemin temppeli. Moorian vuori oli myös Jeesuksen kuoleman paikka.

 

Pyhän Hengen voitelemana

Daavid oli sillä tavalla Pyhän Hengen vaikutuksen alla, että hänen kirjoittamissaan lauluissa on lukuisia viitteitä Jeesukseen. Kun Pyhä Henki oli vuodatettu helluntaina, Vanhan testamentin kirjoitukset alkoivat avautua opetuslapsille uudella tavalla ja he ymmärsivät messiasprofetioiden täyttyneen Jeesuksessa. Erityisesti Matteuksella on paljon viittauksia Vanhaan testamentiin, sillä hän kirjoitti evankeliuminsa juutalaisille (65 viittausta, joista 34 Jeesuksen puheissa).

Daavid kirjoitti paljon omista kokemuksistaan. Monet niistä Jeesus sovitti itseensä. Toisinaan keskellä psalmia on jokin yllättävä lause tai virke, joka ei sovi Daavidiin ollenkaan, vaan on profeetallinen kuvaus Jeesuksen persoonasta tai hänen työstään.

Vanhan testamentin profetiat Jeesuksesta voidaan jakaa kahteen pääryhmään. Toisissa Jeesusta kuvataan "Herran kärsivänä palvelijana", toisissa "kuninkaana".

 

Daavidin profeetallisia sanoja Messiaasta Herran kärsivänä palvelijana

Ystävän kavaltamana, Psal. 41:10
"Ystävänikin, johon luotin, joka söi leipääni, nostaa kantapäänsä minua vastaan."
(Matt. 26:14-16, 47-50.)

Väärät todistajat, Psal. 35:11-12
"Väärät todistajat astuvat esiin ja tutkivat minulta, mitä en tiedä. He palkitsevat minulle hyvän pahalla ja saattavat sieluni yksinäiseksi ja hylätyksi."
(Matt. 26:59-61.)

Vaitiolo syyttäjien edessä, Psal. 38:13-15
"Ne, jotka etsivät henkeäni, virittävät minulle pauloja, ja ne, jotka suovat minulle pahaa, puhuvat turmiollisia ja miettivät petosta kaiket päivät. Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutaan avaa. Olen kuin mies, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta. (Jes. 53:7; Matt. 26:62-63; 27:12-14.)

Aiheeto viha, Psal. 69:5; 109:3
"Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttä vihaavat. Paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani." "Vihan sanoilla he ovat piirittäneet minut, ja syyttä he sotivat minua vastaan." (Joh. 15:23-25.)

Temppelin puhdistaminen, Psal. 69:10
"Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut." (Joh. 2:14-17.)

Ihmisten pilkaamana, Psal. 69:8-9
"Sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää kasvoni. Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille." (Matt. 27:39-44.)

Hapanviinin tarjoaminen, Psal. 69:22
"Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle hapanviiniä janooni." (Matt. 27:34.)

Jeesuksen luita ei rikottu, Psal. 34:20-21
"Vanhurskaalla on monia kärsimyksiä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista. Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru." (Joh. 19:36.)

Jeesuksen kärsimys, Psal. 22
"2. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja? - - - 7. Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky. 8. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutaan, nyökyttävät ilkkuen päätään: 9. 'Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, pelastakoon hänet, koska on häneen mieltynyt.' Minä olen kuin maahan vuodatettu vesi. Kaikki minun luuni ovat irti toisistaan. Sydämeni on kuin vaha, se on sulanut rinnassani. - - - 16. Voimani on kuivettunut kuin saviastian palanen. Kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. 17. Koirat piirittävät minua, pahojen sarvi saartaa minua. Käteni ja jalkani he lävistivät. 18. Minä voin lukea kaikki luuni. Ilkkuen he katselevat minua. 19. He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa.

Jeesuksen täytetty työ, Psal. 22:32
"He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt."

• Uhrikielen sanonta: "Se on täytetty." (Joh. 19:30.)

• Messias - meidän vanhurskautemme.

Opetuslapsen valinta Juudaksen tilalle, Psal. 109:8
"Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa."
(Apt. 1:20.)

Daavidin profeetallisia sanoja Messiaasta kuninkaana

Ylösnousemus, Psal. 16:10
"Sinä et hylkää sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi [ruumiin] maatua."

Jeesuksen korotus, Psal. 68:19
"Sinä astuit ylös korkeuteen, otit vankeja saaliiksi, sait lahjaksi ihmisiä." (Ef. 4:8.)

Jeesuksen korotus, Psal. 110:1,4
"Herra sanoi minun Herralleni: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi. - - - Herra on vannonut eikä sitä kadu: 'Sinä olet iäti pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan.'" (Apt. 2:34; Hepr. 1:13.)
Hepr. 7:21 "Herra on vannonut eikä ole katuva: 'Sinä olet pappi iäti'."