Tornin kaatuminen ja viikunapuun kuihtuminen
Jeesus ja poliittiset paineet, Lk. 13:1-5
Liisi Jokiranta 2005
Olemme vuoden mittaan kuulleet toinen toistaan kauheammista teoista, järkyttävistä rikoksista, terrorista, sodista, tappamisesta ja kidutuksista. Toisinaan vääryyden kohteiksi joutuvat tavalliset ihmiset. Täälläkin on ihmisiä, jotka vaikka menneen vuoden sisällä ovat ehkä syvästikin haavoittuneet toisten ihmisten tekojen tähden.

Vääryyksien tapahtuessa itsellemme tai toisille etsimme aina syyllisiä. Meillä on tarve löytää syntipukki, vaikkei meillä juurikaan olisi tietoa tapahtumien todellisesta kulusta. Jokaisen meidän sisimmässämme asuu tuomari. Se näkyy myös seuraavasta tapauksesta ja siihen liittyvästä vertauksesta, Lk. 13:1-5.


"1. Siihen aikaan Jeesuksen luo tuli ihmisiä, jotka kertoivat Pilatuksen surmauttaneen galilealaisia, niin että heidän verensä oli sekoittunut heidän uhrieläintensä vereen."
  • Jeesuksen luo tuli muutamia ihmisiä, joilla oli kerrottavanaan tapaus, joka kauhisti kuulijoita. Pilatus on surmauttanut joitakin uhraajia, niin että heidän verensä oli sekoittunut heidän uhriensa vereen.
  • Historioitsija Josefus luettelee tältä ajalta useita joukkoteurastuksia, mutta hän ei mainitse kyseistä tapahtumaa, niin että kysymys voi olla huhustakin, jonka kansalliskiihko on synnyttänyt.
  • Bailey, joka asui Libanonissa sisällissodan puhkeamisen aikaan 75-76, kuvaa vastaavaa tilannetta siellä: "Tällaisilla kertomuksilla on oma tehtävänsä sotaa käyvän kansan keskuudessa. Kertoja ja kuulija yhdessä kiihottuvat tunteenomaiseen raivoon, joka pystyy puolestaan toimimaan sankarillisen koston vaikuttimena. Mutta voi sitä kuulijaa, joka uskaltaa kysyä, onko kertoja tarkistanut tietonsa, tai joka muistuttaa, etteivät omatkaan kädet ole puhtaat! Tällaisia ajatuksia pidetään petturuutena, ja niiden lausuja voi odottaa ainakin sanallista ellei suorastaan ruumiillista hyökkäystä."
  • Jeesukselta odotettiin kannanottoa roomalaisten sortoon. Ihmiset rukoilivat Jumalaa: "Kuinka kauan, oi Herra! Tuhoa roomalaisten suku! Kuule kansasi huudot!"
  • "Mahdollisesti kertojat yrittivät laukaista ansan: He toimittivat kertomuksen Jeesuksen korviin kuullakseen, mitä hän vastaisi. Jos hän sanoisi: 'Tämä tappaminen on epäoikeudenmukaisuutta ja vainoa', he voisivat kannella hänestä roomalaiselle maaherralle ja väittää, että hän rikkoi lakia ja että hänen opetuksensakin tekivät väkivaltaa samaiselle Rooman laille. - Mutta Jeesus vastasikin kehottamalla kääntymään ja vertasi tätä kauhistuttavaa tapahtumaa Siiloan tornin sortumiseen."
"2. Jeesus sanoi heille: "Luuletteko, että he olivat syntisempiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska he joutuivat kärsimään tämän?
3. Eivät olleet, sanon teille. Mutta ellette tee parannusta, te kaikki samoin olette tuhon omia."
  • Jeesuksen vastaus on yllättävä. Hän ei ihmisten odotuksen mukaan tuominnutkaan roomalaisia. Hän ei puhunut heistä yhtään mitään.
  • Hän ei puuttunut edes kauhistelun kohteena olevan Pilatuksen synteihin, eikä liioin niiden galilealaisten, joiden kerrottiin kuolleen Pilatuksen toimesta.
  • Jeesus torjuu synnin ja kärsimyksen suoran syy-seuraus -suhteen. Ne, jotka olivat verilöylyssä kuolleet, eivät olleet syntisempiä kuin muutkaan.
  • Jeesus osoitti sanansa niille, jotka seisoivat hänen ympärillään syyttämässä muita. He olivat täynnä katkeruuden sappea, vihaa ja kostoa. He puhuivat täynnä kiihtymystä muiden synneistä tiedostamatta omiaan. Heidän tuli tehdä parannus omista synneistään, muuten he hukkuisivat, eivät vain ajallisesti vaan iäisesti.
  • Kääntymyksen kehotus heitetään suoraan päin kasvoja kansalliskiihkoilijoille, jotka vastustavat Rooman sortoa.
  • Jeesus tuntuu sanovan ainakin näin: "Te haluatte, että tuomitsisin pahan Pilatuksen. Pahat voimat ovat toiminnassa teidänkin liikkeessänne, ja ne tuhoavat teidät, oli sitten Pilatusta tai ei. Teidän on käännyttävä, tai pahan voimat tuhoavat teidät kaikki."
  • Jeesus ei käske heitä alistumaan Pilatukselle. Hän ei myönny Rooman sortoon. Sen sijaan hän rohkeasti ilmaisee syvää huolta edessään olevista ihmisistä, jotka tuhoavat itsensä ja toisensa, elleivät käänny.
  • Jeesuksen puhe oli rohkeaa, hengenvaarallista. Se oli kiihtyneelle väkijoukolle vaikeaa kuultavaa, niin raivostuttavaa, että ihmiset torjuivat sen ja ryhtyivät luultavasti syyttämään Jeesustakin. On ihme, ettei Jeesus saman tien joutunut ruumiillisen hyökkäyksen kohteeksi. Jo tämän pohjalta ymmärrämme ainakin osittain, miksi Jeesus torjuttiin yhteisöstään.
  • Vain voimakkaat ja rohkeat voivat varoittaa: "Ellette käänny, te kaikki tuhoudutte."
  • Vain harvat uskaltavat Jeesuksen tavoin kiinnittää asiansa puolesta taistelevien ihmisten huomion vihollisen arvostelusta tuskalliseen itsekritiikkiin.
  • Niiden keskuudessa, jotka kamppailevat oikeudenmukaisuuden puolesta millä elämänalueella tahansa, kehittyy helposti asenne: "Me olemme enkeleitä ja he ovat paholaisia." Onniteltava on se liike, joka taipuu kuuntelemaan rohkeata, itsepintaista kuiskausta: "Meidänkin joukossamme on paholaisia ja heidänkin joukossaan on enkeleitä. Meidän on käännyttävä."
  • Ne, jotka taistelevat mielestään oikean asian puolesta, otaksuvat usein, että tämä taistelu vanhurskauttaa heidät. Tällainen asenne synnyttää röyhkeyttä, joka ei suvaitse minkäänlaista arvostelua.
  • Tältä pohjalta ymmärrämme yhdeltä osin Lähi-idän nykyiset tilanteet.
  • Samanlaisia asenteita näkyy myös hengellisissä yhteisöissä ja liikkeissä silloin, kun ne joutuvat taisteluun asiansa ja olemassaolonsa puolesta kirkollisessa tai yhteiskunnallisessa viitekehyksessä.
    - Niitä ei saa arvostella.
    - Ne kokoavat rivinsä ja vakuuttautuvat keskenään siitä, että ovat ehdottoman oikeassa ja kaikki muut ovat väärässä.
    - Ne jäävät kiinni tiettyihin asetelmiin, niin etteivät pysty enää vapautumaan.
    - Ne syyttävät muita, jotka jäävät ulkopuolelle, pelkuruudesta tai vääryyden suosimisesta.
    - Näissä taistoissa monet haavoittuvat, eivätkä kaikki parane koskaan.
  • Jeesus puhuu tämän tapauksen yhteydessä myös meille henkilökohtaisesti.
  • On helppo syyttää niitä, jotka ovat mielestämme tehneet väärin julkisuudessa, vastuullisilla paikoilla.
  • On helppo vajota katkeruuteen ja vihaan niitä kohtaan, jotka ovat sortaneet meitä henkilökohtaisesti ja tehneet elämämme vaikeaksi.
  • Jeesuksella on meille sanoma. Hän kehottaa meitä parannukseen omista synneistämme.
  • Hän sanoo meille vakavasti: "Ellette tee parannusta, te kaikki samoin olette tuhon omia."
  • Parannuksella ei tarkoiteta vain pyrkimystä tapojensa ja asenteidensa parantamiseen. Parannus on mielen muutosta. Se on omien syntiensä ja syntisyytensä katumista ja tunnustamista Jumalan edessä ja kaiken syyllisyytensä anteeksi uskomista Jumalan lupausten perusteella.
  • Eräs henkilö sanoi, ettei hän voi hyväksyä, että synnit saa anteeksi noin vaan, ihan kevyesti.
  • Parannuksen tekeminen ei ole kenellekään kevyt asia. Ei ole helppoa tunnustaa olevansa vain syntinen ihminen, joka tarvitsee Jumalan armoa.
  • Anteeksiantokaan ei ole kevyesti hankittu. Se on vaatinut Jumalan Pojan hengen.
Jeesus siirtyy pois Pilatuksesta ja ottaa toisen esimerkin.

"4. Tai ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päälleen. Luuletteko heidän syyllistyneen johonkin pahempaan kuin kaikki muut Jerusalemin asukkaat?
5. Eivät olleet, sanon teille. Mutta ellette tee parannusta, te kaikki samoin olette tuhon omia."
  • Ihmiset olivat kokeneet keskuudessaan kauhean onnettomuuden. Se oli järkyttänyt heitä.
  • Viime vuoden aikana me saimme tiedon järkyttävistä onnettomuuksista - ja myös sellaisista suurista katastrofeista, jotka eivät juurikaan ole järkyttäneet kaukana asuvia suomalaisia.
  • Ihmiset tekevät Jumalalle lukuisia miksi-kysymyksiä. Toiset sanovat, etteivät voi enää uskoa Jumalaan. Toiset taas ovat saaneet vahvistuksen sille, että Jumala on, koska on tapahtunut jotakin sellaista, mikä ei ole ihmisen hallinnassa.
  • Raamattu ei tunne kohtaloa tai sattumaa. Maailmamme on Jumalan käsissä, niin suuren Jumalan, ettemme voi käsittää tai hallita hänen toimiaan. Tosin maailmassamme tapahtuu paljon sellaistakin, mikä ei sinänsä ole Jumalan tahto, mutta jonka hän antaa tapahtua. Maailman pahuus ja sen tuottama kärsimys on ihmisen valinta, ja me myös niitämme siitä satoa. Jumala loi ihmisen elämään paratiisissa, yhteydessä häneen. Me valitsimme synnin seurauksineen. Tämä meidän on aina muistettava, ennen kuin syytämme Jumalaa kaikesta. Nämä on erotettava tapahtumista, joilla ei ole tekemistä meidän syntimme tai ratkaisujemme kanssa.
  • Ihmiset tahtoivat puhua vain Pilatuksen raakuudesta. Jeesus laajensi puheensa kaikkiin kärsiviin.
  • Tornin kaatuminenkin oli varmaan jonkun tai joidenkin syy. Jeesus ei keskity etsimään syyllistä, ei edes kauhistelemaan kuolleiden osaa tai heidän perheidensä kohtaloa.
  • Hän tekee selväksi, että onnettomuuden kohdanneet ihmiset eivät olleet syntisempiä kuin muut. Tämä meidänkin on aina pidettävä mielessä, kun kohtaamme vaikeita elämänkohtaloita ja onnettomuuksia kaukana tai lähellä.
  • Jeesuksella oli ennen muuta huoli niistä, jotka seisoivat hänen ympärillään, jotka olivat vielä elossa. Heidän oli tärkeää tehdä parannus, muuten he hukkuisivat.
  • Jeesus tiesi synnin seuraukset ihmisen elämässä. Ihminen voi hukkua synteihinsä jo tässä elämässä. Olemme nähneet ympärillämme monia murhenäytelmiä.
  • Jeesus myös tiesi, mitä näkymättömässä maailmassa on, sillä hän oli tullut alas taivaasta. Hän tiesi, että ihminen voi hukkua lopullisesti, joutua siihen elämään, jonne hänen syntinsä hänet vievät.
  • Jeesus jos kuka puhuu sydän täynnä rakkautta ja tuskaa, että meidän on tehtävä parannus synneistämme, jotta emme hukkuisi, joutuisi kadotukseen.
" 16. Sillä niin on Jumala rakastanut maailmaa, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.
17. Jumala ei lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttaan pelastuisi."

Takaisin