Erilaisia rukouksia, erilaisia vastauksia
Fariseus ja publikaani: Lk.18:9-14
Lähteenä Kenneth E. Baileyn kirja Maalaisjärjellä (Perussanoma)
Liisi Jokiranta 2005
Johdanto
Tämänkertaisen vertauksen Jeesus puhui
"muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita". Vertaus löytyy Lk.18:9-14

- Varmoja pelastuksestaan.
- Niin kuin lukuisat ihmiset meidänkin aikanamme.
- Pitävät itseään riittävän hyvinä ihmisinä.
- Eivät ole tehneet mitään rikoksia.
- Tavallisia kirkkouskovaisia.
- Aktiiveja jossakin herätysliikkeessä tai järjestössä.

Jeesus kertoo:
10. "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani.
11. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani.
12. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.'
13. Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'
14. "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei.* Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."

Jeesus kertoi kuulijoilleen kahdesta miehestä, jotka menivät ylös temppeliin ilmeisesti uhrin aikaan, sillä juutalaisilla ei ollut tapana mennä temppeliin rukoilemaan yksinään.

Temppelin toimituksiin kuului sovitusuhri aamuin illoin eli aamunkoitteessa ja noin klo 3 iltapäivällä. Kokoontuminen uhrin aikaan merkitsi kokoontumista yhteiseen jumalanpalvelukseen.

Voimme nyt ajatuksissamme kulkea sinne heidän kanssaan.
  • Jos tuli ajoissa, näki ensin leeviläisten suorittavan uhrieläimen teurastamisen ja paloittelun temppelin esipihalla, missä sijaitsi suuri vesiallas ja uhrialttari.
  • Sitten uhri pantiin alttarille palamaan Mooseksen lain mukaisesti. Uhri paloi hiljaa ja uhrisavu nousi temppelialueen ylle. Uhrin palaessa luettiin psalmeja, leeviläisten kuoro lauloi ja musiikki soi: lyötiin symbaaleihin ja puhallettiin trumpetteihin.
  • Uhrin palaessa tuli myös hetki, jolloin arvalla valittu pappi meni temppeliin suitsuttamaan, niin kuin pappi Sakarja, josta Luukas kertoo evankeliuminsa alussa:
    8. Sakarja oli osastonsa vuorolla toimittamassa papin tehtäviä Jumalan edessä. Silloin tapahtui, 9. että vuoron tehtäviä tavan mukaan arvottaessa hän sai osakseen mennä Herran temppeliin suitsuttamaan.
    10. Läsnäoleva kansa oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella rukoilemassa.
    11. Silloin Sakarjalle ilmestyi Herran enkeli suitsutusalttarin oikealla puolella. - -
    21. Kansa oli odottamassa Sakarjaa, ja kaikki oudoksuivat, että hän viipyi niin kauan temppelissä.
    22. Ulos tullessaan hän ei kyennyt puhumaan heille. Niin he ymmärsivät, että hän oli nähnyt temppelissä näyn. Hän viittoi heille ja jäi mykäksi.
  • Suitsuttamisen aikana kansa oli ulkona rukoilemassa.
  • Kun pappi olivat toimittanut suitsuttamisen, hän lausui kohotetuin käsin Herran siunauksen ja laski Jumalan nimen Israelin lasten yli. Kansa lankesi maahan ottamaan siunauksen vastaan (Siir.50:21).
  • Jumalanpalveluksessa läsnäolijat seisoivat alttarin ja sillä palavan uhrin edessä. Jokainen tiesi, että hänen oli mahdollista tuoda Jumalan kuultaviksi omia tarpeitaan ainoastaan sovitusuhrin tähden.
Jeesus kuvaa erityisesti kahta rukoilijaa.

Ensimmäisestä hän sanoo: "Fariseus seisoi itsekseen." (Bailey. JKR: "11. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen.")
  • Fariseus kuului oman aikansa jyrkimpään uskonnolliseen ryhmään, koska hän tahtoi täyttää Jumalan tahdon mahdollisimman täydellisesti. Fariseuksiin kuului myös Saulus Tarsolainen, jonka tunnemme Paavalina
  • Fariseuksen syyt ylhäiseen yksinäisyyteen olivat hyvin ymmärrettävät: Hän piti itseään vanhurskaana ja halveksi muita, kuten näemme hänen rukouksestaan.
  • Näitä "muita" kuvataan kirjallisuudessa mm. näin: "He olivat niitä juutalaisia, jotka olivat tietämättömiä laista ja laiminlöivät puhtaus- ja epäpuhtaussäännöt, eivätkä olleet tarkkoja kymmenyksistä."
  • Oli siis kolme erityistä aluetta, joista fariseukset olivat tarkkoja:
    1) lain noudattaminen, mikä koski erityisesti sapattisääntöjä,
    2) puhtaus- ja epäpuhtaussäännöt ja
    3) kymmenysten antaminen.
  • Pieni yksityiskohta kuvaa hyvin heidän tarkkuuttaan sääntöjen noudattamisessa . Puhtaussäänöissä oli mm. varoitus erityisestä epäpuhtauden lajista, joka tarttui ihmiseen siten, että hän istui, ratsasti tai jopa nojasi jotakin epäpuhdasta vasten. (Tätä nimitettiin midras -epäpuhtaudeksi.) Ei ihme, että fariseus halusi seisoa erillään. Jos hän olisi vaikka vahingossa hipaissut publikaania, hän olisi tullut saastaiseksi, mikä olisi vaatinut tietyt puhtausmenot (vrt. laupias samarialainen). Hänen puhtautensa oli liian tärkeä vaarannettavaksi. Fyysinen eristyminen oli hänen kannaltaan merkittävä julistus.
    Huomatkaa! Se tapahtui hurskauden varjolla ja hurskauden tähden.
Fariseus rukoili ääneen, niin kuin on juutalainen tapa. Siihen oli hyvät mahdollisuudet, koska hän oli erillään toisista.
  • Hänen rukouksensa paljastaa hänestä ja hänen hurskaudestaan ehkä enemmän kuin hän oli ajatellutkaan.
  • Hän ei kiittänyt Jumalaa hänen lahjoistaan niin kuin tapa oli, vaan hän kiitti Jumalaa hurskaudestaan.
  • Vaikka hän osoitti kiitoksen Jumalalle, hänen rukouksensa oli itsensä kehumista. Yhtään pyyntöä siinä ei ole, eikä se ole ollenkaan rukousta varsinaisessa mielessä. Mies onnitteli itseään saavutuksistaan.
  • Hänellä oli nyt tilaisuus asettautua muiden esikuvaksi ja rukouksen muodossa tarjota muutama tuomion ja ohjeen sana kuuloetäisyydellä oleville.
  • Hän ei ollut omasta mielestään niin kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät niin kuin taaempana seisova publikaani.
  • Ilmeisesti hän sovitti publikaaniin määreet rosvo ja huijari ja lisää vielä huorin tekijänkin kaupanpäällisiksi. Verokerääjät tunnettiin kiskureina ja petkuttajina, ja näin fariseus sai tilaisuuden mielensä purkamiseen muille opiksi. Hänen rukouksestaan tuleekin häikäilemätön hyökkäys, julkinen solvaus jumalanpalvelusyhteydessä olevaa lähimmäistä vastaan suuren alttarin äärellä. Huomatkaa! Se tapahtui hurskauden varjolla ja hurskauden tähden.
Fariseus puki sanoiksi myös otaksumansa vanhurskauden.
  • Hän paastosi kahdesti viikossa. Hänen hurskautensa oli siis ylenmääräinen, koska Mooseksen laki velvoitti paastoamaan vain kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä.
  • Hän antoi myös kymmenykset eli kymmenen osan kaikesta, vaikka laki määräsi antamaan kymmenykset vain viljasta, viinistä ja öljystä. Hän antoi jopa siitä, mitä osti.
  • Todella erinomainen mies, ainakin omissa silmissään, ehkä myös monien läsnäolevien mielestä.
Sitten Jeesus alkaa puhua toisesta miehestä, joka poikkeaa täydellisesti fariseuksesta.
  • Mies oli veronkerääjä, jota olemme tottuneet sanomaan publikaaniksi. Häntä pidettiin muita syntisempänä, koska hän toimi miehittäjävallan palveluksessa ja useimmissa tapauksissa ilmeisesti pani sievoiset rahat omaankin taskuunsa.
  • Hän ei seisonut "itsekseen", vaan matkan päässä. Hän tunsi olevansa arvoton seisomaan Jumalan kansan kanssa alttarin edessä.
Hän löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'
  • Lähi-idässä on aivan harvinaista, että mies lyö rintaansa. Naiset tekevät niin, takovat nyrkein rintaansa. Vain yhdessä muussa UT:n mainitaan sama asia, nimittäin Jeesuksen kuoleman jälkeen: 48. Ja kaikki ne ihmiset, jotka suurin joukoin olivat kerääntyneet katselemaan tätä näytelmää, palasivat tämän nähtyään kaupunkiin rintaansa lyöden. Ele tarkoittaa suunnatonta ahdistusta tai vihaa. Miehille se on merkki äärimmäisestä surusta ja tuskasta, ja sitä käytetään tuskin koskaan.
  • Veronkerääjä oli tullut tuntemaan sydämensä pahuuden, ja rukoili Jumalalta armoa ahdistuksessaan.
  • Hänen syntinsä painoivat häntä. Hän tarvitsi Jumalan anteeksiannon.
Hän ei rukoillut Jumalalta armoa vain ylimalkaan.
  • Verbi, jota käytetään, viittaa sovitusuhriin. (Sana hilaskomai esiintyy verbinä vain tässä ja Hepr.2:17. Substantiivina se esiintyy neljästi: Room.3:25; hepr.9:5; 1.Joh.2:2: 4:10.)
  • Niinpä kohta on oikeampi kääntää: Jumala, sovita minut syntinen!
  • Mies kaipasi sovitusta. Uhri paloi hänen edessään. Hän seisoi taaempana, ettei häntä nähtäisi, tuntien arvottomuutensa muiden ihmisten joukossa. Murtuneena hän kaipasi saada kuulua osana tähän kaikkeen. Hän ikävöi saada seisoa "vanhurskaiden" joukossa. Syvän surun vallassa hän löi rintaansa ja huusi katuen aja toivoen: "Oi, Jumalani! Anna tämän olla minun puolestani! Sovita minut syntinen ihminen!" Siellä temppelissä tämä nöyrä mies, joka oli tietoinen omasta synnistään ja arvottomuudestaan, ilman mitään omia ansioita suosituksinaan anoi, että tuo suuri sovitusuhri luettaisiin hänenkin hyväkseen.
  • Hänellä ei ollut muuta kuin uhri, joka siinä paloi.
  • Uhri - Jeesuksen uhrin esikuva.
Jeesus totesi: "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei." Miehet lähtivät temppelistä. Publikaani oli saanut vanhurskauden Jumalan edessä.
  • Hänen syntinsä olivat sovitetut.
  • Hänen syntinsä olivat anteeksiannetut uhrin tähden.
Omavanhurskas fariseus palasi kotiinsa ilman vanhurskautta.
  • Fariseuksen ylpeys oli vahvistanut hänen syyllisyyttään ja lisännyt hänen syntiään.
  • Hurskaan miehen synti ei ollut vain ylpeyttä.
  • Hänessä oli kovuutta ja rakkaudettomuutta (hurskauden nimissä), arvostelumieltä, itsensä ylentämistä, tyytyväisyyttä omaan hurskauteensa, väärää varmuus kelvollisuudesta Jumalan edessä.
  • Karitsa uhrataan kansan syntien edestä mutta vain ne, joilla oli murtunut mieli, jotka tulivat arvottomina ja Jumalan sovitukseen luottaen, pääsivät oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa.
  • Jeesus julistaa, että vanhurskaus on Jumalan lahja, jonka sovitusuhri tekee mahdolliseksi. Sen saavat ne, jotka nöyrinä syntisinä turvautuvat Jumalan armoon eivätkä omaan vanhurskauteensa.
Vain Jeesuksen sovitusuhri koko maailman puolesta on meidän vanhurskautemme. Ilman sitä meillä ei ole mitään pelastusta synnistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta.
  • Voiko sydämemme yhtyä publikaanin pyyntöön: Jumala, sovita minut syntinen! Se on anteeksipyyntö, jossa vetoamme Jeesuksen sovitukseen Golgatan ristillä ainoana toivonamme.
Toinen lähtee täältä kotiin vanhurskautettuna, toinen ei. Poistuessasi kirkosta toivon mukaan tiedät, kumpaan joukkoon kuulut.

Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.
Korottaminen merkitsee Jumalan lähelle pääsemistä. Se ei viittaa vain tähän aikaan vaan iäisyyteen asti.

Takaisin