Elämä kalliopohjalle               Liisi Jokiranta    
Paavalin kirje Roomalaisille 1-8

Sisällys

Luento 1

Johdanto
Evankeliumin valtaama Paavali, 1:1–15
Kirjeen teema: Evankeliumi – Jumalan voima, 1:16–17
Luento 2
Jumalasta vieraantunut maailma, 1:18–32
Omahyväiset moralistit (2:1–29)
Luento 3
Synnin todellisuus (3:1–20)
Vanhurskaus yksin uskosta, 3:21–31
Luento 4
Mitä usko on ja mitä se vaikuttaa, 4:1–25
Luento 5
Uskosta vanhurskaana, 5:1–11
Ihmiskunnan kaksi vaikuttajaa, 5:12–21
Luento 6
Kristityn uusi elämä, 6:1–10
Mistä voima uuteen elämään, 6:11-23
Luento 7
Lain alta armon alle 7:1–6
Paavalin henkilökohtainen tilitys, 7:7–25
Luento 8
Pyhän Hengen johdossa, 8:1–27
Jumalan pelastussuunnitelma, 8:28–30
Jumalan rakkaus, 8:31–39

 

Paavalin kirje roomalaisille, luento 1

Johdanto

Rooman seurakunta

  • Rooma oli sen aikaisen maailmanvallan pääkaupunki. Se oli värikäs kaupunki keisareineen, ylimyksineen, sotilaineen ja huvituksineen, mutta sen elämään kuuluivat myös köyhien laumat ja orjat. Rooman kaduilla nähtiin lukuisia kansallisuuksia laajan kaupankäynnin, armeijan ja vilkkaan matkustelemisen tähden. Henkistä ilmapiiriä leimasivat kulttuurinen ja myös uskonnollinen monimuotoisuus ja moniarvoisuus.

  • Roomaan syntyi myös kristillinen seurakunta, ehkä jo vuoden 40 tienoilla. Sen syntyhistoria on jäänyt arvoitukseksi. Kenenkään apostolin ei tiedetä käyneen siellä ennen Paavalia. Todennäköisesti roomalaisia oli niiden mukana, jotka ensimmäisenä helluntaina kuulivat sanoman Jeesuksesta ja ottivat kasteen (Ap.t.2:10). Palattuaan kotiin he kertoivat kuulemansa ja kokemansa sukulaisilleen ja ystävilleen. Myös matkailijat, kauppiaat ja sotilaat veivät suurta sanomaa eteenpäin. Henkilökohtainen työ oli silloin niin kuin nytkin avainasemassa.

  • Seurakunta kasvoi pakanallisessa pääkaupungissa siinä määrin, että Paavalin mukaan heidän uskoaan mainittiin kaikessa maailmassa (1:8).

Kirjeen tarkoitus

  • Paavali kirjoitti tärkeimmän kirjeensä seurakunnalle, jossa hän ei ollut koskaan käynyt. Hänellä oli siellä kuitenkin monia henkilökohtaisia tuttuja, joita hän oli kohdannut matkoillaan ja joiden elämästä ja vaikutuksesta Roomassa hänellä näyttää olevan tarkkoja tietoja (luku 16). Kirjettään hän ei kuitenkaan osoittanut vain heille, vaan "kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille".

  • Kirjoittaessaan Paavali oli lähdössä Korintista kohti Jerusalemia kolmannella lähetysmatkallaan vuoden 57 tienoilla (Ap.t.20:1-6; 1. Kor. 16:6). Hän oli tähän mennessä kierrellyt Vähän Aasian, Makedonian ja Kreikan huomattavimmissa kaupungeissa. Nyt hänen mielensä paloi kauemmaksi, Espanjaan (15:23-24), jossa kukaan ei nähtävästi ollut vielä julistanut evankeliumia. Hän tarvitsi Rooman uudeksi tukikohdakseen.

  • Paavalilla ei ollut aikomusta jäädä Roomaan, koska siellä oli jo seurakunta. Hänellä oli kuitenkin huoli tästä seurakunnasta, sillä sen keskuuteen oli levinnyt vääriä oppeja (16:17-18).

  • Kirjeestä tuli Paavalin pääkirje, jossa hän kaikkein perusteellisimmin puhuu uskomme keskeisimmästä asiasta, vanhurskauttamisesta yksin uskosta. Siksi se on Uuden testamentin kirjeiden joukossa ensimmäisenä.

Kirjeen merkitys

  • Luther sanoo Roomalaiskirjeestä: "Tämä kirje on oikea Uuden testamentin pääkappale ja kaikkein puhtainta evankeliumia, joka on sen arvoinen, että kristityt eivät ainoastaan osaa sitä sanasta sanaan ulkoa, vaan käyttävät sitä sielun jokapäiväisenä leipänä. Sillä se ei milloinkaan tule liian hyvin luetuksi ja tutkituksi, ja mitä enemmän sitä luetaan, sitä voimakkaammaksi se tulee ja sen paremmalta se maistuu.

Evankeliumin valtaama Paavali,1:1-15

"1. Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia …"

  • Johdantosanoissaan Paavali noudattaa ajan kaavaa ilmaisten kirjeen lähettäjän, vastaanottajan ja esittämällä tervehdyksen. Tervehdyksen laajuus ja sisältö ilmaisi jo alussa kirjoittajan suhteen vastaanottajaan.

  • Paavali sanoo olevansa Jeesuksen Kristuksen palvelija, ”orja”. Evankeliumin kuuleminen ja sen uskominen oli tehnyt Paavalista Jeesuksen Kristuksen orjan. Kukaan ei ollut hän pakottanut siihen; se oli hänen sydämensä syvin halu. Hän oli saanut Jeesukselta jotain niin suuriarvoista, että kaikki muu oli vähäarvoista sen rinnalla (Fil.3:7-9).

  • Paavali oli myös apostoli. Hän oli saanut itse Jeesukselta henkilökohtaisen kutsun apostoliksi. Siihen perustui hänen arvovaltansa ja hänen sanomansa luotettavuus.

  • Paavali oli erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia. Jumalan evankeliumilla tarkoitetaan evankeliumia, joka on lähtöisin Jumalasta.

Jo johdannossa tulee esille Paavalin tärkein sanoma, evankeliumi.

”… hänen Pojastaan 2. jonka Jumala oli ennalta luvannut profeettojensa kautta pyhissä kirjoituksissa. 3. Ihmisyyden puolesta hän syntyi Daavidin jälkeläisestä. 4. Pyhyyden Hengen kannalta hän on kuolleista nousemisen kautta osoitettu Jumalan Pojaksi voimassa.”

  • Evankeliumin sisältö on Jumalan Poika, joka oli (ja on) ihminen, Daavidin jälkeläinen, niin kuin Vanhassa testamentissa on kirjoitettu (ks. Jes.11:1; 2.Sam.7:12-16; Luuk.1:30-33, 69-70; Ap.t.2:30). Hän on myös Jumala (ks. 1.Joh.2:22-23; 4:1-3). Hän on noussut kuolleista (aktiivi). Evankeliumi sisältää Jeesuksen alennuksen (ristinkuolemaan asti) ja korotuksen (Jumalan oikealle puolelle taivaissa). Ilman Jeesuksen ruumiillista ylösnousemusta ei olisi syntien sovitustakaan. Ristillä olisi kuollut vain tavallinen ihminen.

”Hänen, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, 5. kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että hänen nimeään kohtaan syntyisi uskon kuuliaisuutta kaikissa kansoissa.” Kuuliaisuus liittyy uskoon, ei tekoihin.


Tervehdys

"7. Teille kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille armo ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta" (1:7).

  • Paavali kirjoittaa 'kaikille', 'Jumalan rakkaille', 'kutsutuille pyhille'.

  • "Näihin kahteen vähäiseen sanaan: armo ja rauha, sisältyy koko kristinusko. Armo antaa synnin anteeksi, rauha tyynnyttää omantunnon." "Sanat tosin ovat helpot käsittää, mutta ahdistuksen aikana on äärettömän vaikeaa sydämessään varmasti päätellä: meillä on syntien anteeksiantamus ja rauha Jumalan kanssa yksinomaan armosta, syrjäyttämällä kaikki muut keinot taivaassa ja maan päällä." (Luther)


Paavali ja roomalaiset

"8. Ensiksi kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta teistä kaikista, koska uskostanne kerrotaan kaikkialla maailmassa. 9. Jumala, jota hengessäni palvelen julistamalla hänen Poikansa evankeliumia, on todistajani, kuinka minä lakkaamatta muistan teitä. 10. Jatkuva rukoukseni on, että vihdoinkin, jos Jumala tahtoo, pääsisin tulemaan teidän luoksenne. 11. Minä kaipaan päästä tapaamaan teitä voidakseni antaa teille jonkin hengellisen lahjan teidän vahvistumiseksenne, 12. se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun. 13. En tahdo salata teiltä veljet, että jo monta kertaa olen suunnitellut matkaa luoksenne saadakseni hedelmää myös teidän keskuudestanne, kuten muidenkin kansojen, mutta tähän asti on aina tullut jokin este. 14. Kreikkalaisille ja barbaareille, viisaille ja tyhmille olen velassa, 15. ja siksi omasta puolestani olen halukas julistamaan evankeliumia myös teille Roomassa asuville." (1:8-15.)

  • Paavali voi Jumalan edessä kertoa kiittävänsä heistä ja rukoilevansa heidän puolestaan.

  • Hän sanoo virkistyvänsä yhteisestä uskosta Rooman kristittyjen kanssa.

  • Hedelmä, jota hän odottaa, ovat ihmiset, jotka tulevat evankeliumin voittamiksi.

  • Barbaareilla tarkoitetaan niitä, jotka eivät ole osallisia kreikkalaisesta sivistyksestä.

Kirjeen teema- Evankeliumi - Jumalan voima, 1:16-17

"16. Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima jokaiselle uskovalle pelastukseksi, juutalaisille ensin, sitten myös kreikkalaisille. 17. Siinä näet Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, kuten on kirjoitettu: 'Vanhurskas on elävä uskosta'."

  • Evankeliumi on keskeisesti sanoma Jeesuksen sovitustyöstä Golgatalla ja hänen ylösnousemisestaan (Joh.3:16). Ilman tätä sanomaa ei ole mitään Jumalan armoa ja anteeksiantamusta.

  • Evankeliumi on Jumalan voima (dynamis). Evankeliumi on voima, ainoa voima, joka voi pelastaa ihmisen synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta ja Jumalan vihasta ja tuomiosta.


Paavali ei häpeä evankeliumia.

  • Paavalin sanat osoittavat, että ihmiset luonnostaan häpeävät evankeliumia. Paavali itse oli ollut yksi heistä (Fil.3:4-6).


Evankeliumia häpeää:

  • Joka häpeää tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, ihmiseksi tulleeksi Jumalaksi, joka on sovittanut meidät Jumalan kanssa (1.Joh.2:22-23).

  • Joka häpeää kuulua Jeesuksen seuraajien joukkoon.

  • Joka pitää itseään ainakin jossakin määrin hyvänä ihmisenä, luottaa hurskauteensa tai korkeaan moraaliinsa ja pitää pääsyään taivaaseen sillä perusteella itsestään selvänä.

  • Joka pyytää syntejään anteeksi vain tavan vuoksi, mutta jolle Jeesuksen ristinkuolemalla ei ole todellista merkitystä.

  • Joka uskoo, että Jumala armossaan hyväksyy ihmisen syntisyyden (jota pidetään useimmiten vain heikkoutena). "Lukemattomat ovat ne ihmiset, jotka jonkinlaisella uskolla Jumalan armoon ovat menneet ikuiseen kadotukseen." (Rosenius)

  • Joka puhuu Jumalan armosta, mutta ei elä siitä.

  • Jonka hengellisyys perustuu kokemuksiin ja tunteisiin. Tällainen ihminen uskoo syntien anteeksi saamisenkin vain, jos voi jollain tavalla kokea sen tunteissaan tai havaita jotain muutosta itsessään tai elämässään.

  • Joka pitää uskomista evankeliumiin 'liian helppona' ja korostaa sen sijaan vain käskyjen täyttämistä.

  • Joka masentuu tai suuttuu lain sanaa kuunnellessaan, koska se mitätöi hänen omat hyvät pyrkimyksensä tai vähentää hänen omaa vapauttaan..

  • Joka pitää itseään niin suurena syntisenä, ettei armo riitä puhdistamaan häntä synnistä.

  • "Tästä ymmärrämme, että ihmisen suhde Jumalaan on suoraan verrannollinen hänen suhteeseensa evankeliumiin. Tämän tietäminen voi auttaa meitä erottamaan toden ja väärän hengellisyyden. Monet ihmiset ovat hurskaita ja uskonnollisia. He rukoilevat paljon Jumalaa, taistelevat inhimillisesti ottaen kovasti omia syntejään vastaan, mutta he eivät ole koskaan toisissaan ottaneet vastaan Sanaa ansaitsemattomasta armosta. Monet vieläpä vastustavat tätä sanaa sen tähden, että heidän mielestään on 'liian helppoa' ottaa vastaan pelastus tällä tavoin, Näiden ihmisten pitäisi tietää, että he vastustavat Jumalaa hurskaudellaan ja uskonnollisuudellaan. He häpeävät evankeliumia eivätkä ole koskaan tunteneet Jumalaa. Elleivät he käänny ja ota vastaan evankeliumia, he ovat kadotettuja ja pysyvät kadotettuina." (Andersen, Uskosta uskoon)


Miksi ihmiset häpeävät evankeliumia?

  • On vaikea hyväksyä sitä, että pelastus annettaisiin vain lahjana ja vain armosta, vain uskosta ja vain Jeesuksen kuoleman tähden ilman mitään ihmisen omaa tekoa tai suoritusta, ilman omaa hurskautta tai muuttumista paremmaksi.

  • On vaikea uskoa, että ihmisen täytyy pelastua, ei vain näkyvistä synneistään vaan myös 'hyvistä teoistaan'. On vaikea tunnustaa olevansa, ei vain suuri syntinen, vaan kadotuksen ansaitseva, joka pelastuu vain Jeesuksen Golgatalla vuotaneen veren tähden.

  • Ihmisen pelastuminen vain uskomalla evankeliumiin sotii jokaisen luonnollista ajattelua, tunnetta, tahtoa ja ihmisessä asuvaa luonnollista uskonnollisuutta vastaan. Järki sanoo aina, että ihmisen on itse tehtävä jotain pelastuakseen. Pelastuminen yksin Jeesuksen kuoleman varassa tuntuu mahdottomalta, vastenmieliseltä tai mielettömältä.


Jokaiselle uskovalle pelastukseksi

  • Pelastus merkitsee täydellistä vapautusta synnin rangaistuksesta ja siten myös Jumalan vihasta tuomiopäivänä. Samalla se merkitsee täydellistä pääsyä elämään Jumalan yhteydessä (ks. esim. Ap.t.26:17-18). Pelastuksesta tullaan osalliseksi jo nyt ja lopullisesti suuren tuomion päivänä.

  • Usko on luottamista Jumalan sanaan. Se ei kuitenkaan ole pelkkää totena pitämistä, vaan se muuttuu henkilökohtaiseksi sydämen uskoksi, kun me synteinemme tulemme Jeesuksen puhdistettaviksi rukouksessa ja ehtoollisessa. "Usko on koko sydämen luottamuksella pakenemista Jeesuksen täytetystä työstä kertovaan sanaan." (Öivind Andersen.) Jumala itse synnyttää meissä uskon Pyhän Henkensä välityksellä, kun kuulemme Jumalan sanaa (Kol.2.12; Room.10:17).

Jumalan vanhurskaus paljastuu vain evankeliumissa

  • Luonnostaan ihminen kykenee ajattelemaan vain omaa vanhurskauttaan. Jumalan vanhurskauden tulemme tuntemaan vain Jumalan ilmoittamana Raamatussa (ks. Room.10:3; Fil.3:9).

  • Jumalan vanhurskautta eli sellaista pyhyyttä ja puhtautta, joka on Jumalassa, Jumala vaatii myös ihmiseltä. Sitä ei yksikään ihminen voi saavuttaa hyvillä teoilla tai ”hurskaalla” elämäntavalla. Se saadaan Jumalalta lahjaksi vain uskomalla evankeliumi. Jumalan vanhurskaus ilmestyy (se, mikä on jo olemassa, paljastuu ihmiselle) "uskosta uskoon". Se on uskon vanhurskautta. Paavali mainitsee uskon kolme kertaa jakeessa 17. Taustana on Vanhan testamentin jae: "Vanhurskas on elävä uskosta" (Hab.2:4).

  • Kaikki kolme: vanhurskaus, usko ja elämä, ovat samanaikaisia ja tulevat Jumalalta.


Paavalin kirje roomalaisille, luento 2


Jumalasta vieraantunut maailma (1:18-32)

Jumalan viha

"18. Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa. 19. Se, mitä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan, sillä Jumala on sen heille ilmoittanut." (1:18.)

  • Paavali jatkaa edellä esittämäänsä ajatusta: Kaikki ihmiset ovat kadotettuja ilman sitä vanhurskautta, jonka Jumala antaa evankeliumissaan ja joka voidaan omistaa vain uskomalla Jumalan sanaan.

  • Jumalan vanhurskaus ilmestyy (paljastuu) evankeliumissa sille joka uskoo. Se on pelastukseksi ja elämäksi. Samoin Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan. Se on tuomioksi ja kuolemaksi. Molemmat toteutuvat osittain jo tässä elämässä ja täydellistyvät iankaikkisuudessa..

  • Jumalan viha ei ole samaa kuin ihmisen viha. Hänen vihansa ilmentää hänen oikeudenmukaista tuomiotaan kaikkea syntiä (ja synnin harjoittajia) kohtaan. "Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin" (Hebr.10:31).

  • Jumalattomuus on ihmisen perussynti. Se on kapinaa Jumalaa vastaan. Vääryys on ihmisen kapinaa Jumalan tahtoa vastaan. Ihmiset eivät välitä totuudesta, jonka Jumala on ilmoittanut Raamatussa ja erityisesti Jeesuksessa. Osa ihmiskuntaa kieltää ehdottoman totuuden olemassaolon, osa esittää selityksiä tai vastaväitteitä Jumalan totuuden eliminoimiseksi. Osa vetoaa järkeen tai tieteeseen, osa korostaa rakkautta, suvaitsevaisuutta, ihmisarvoa tai ihmisen vapautta totuuden kustannuksella.

Jokainen ihminen on vastuussa Jumalalle yleisen ilmoituksen perusteella

Jumala on ilmoittanut itsensä teoissaan:

  • "19. Se, mitä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan, sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. 20. Ovathan hänen näkymätön olemuksensa, hänen ikuinen voimansa ja jumalallisuutensa, kun niitä hänen teoissaan tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään puolustaa itseään." Sen vuoksi ihmiset eivät voi puolustaa jumalattomuuttaan.

Jumala on ilmoittanut itsensä ihmisen omassatunnossa:

  • Jumala on luonut ihmisen kuvakseen. Siksi ihminen on moraalinen olento. Jokaisella on jonkunlainen ymmärrys oikeasta ja väärästä, vastuuntunto ja oikeudentaju. Sen vuoksi ihmiset tajuavat omassatunnossaan, ettei heillä ole mitään, millä puolustaisivat vääryyttään.

Jokainen ihminen on syyllinen Jumalan edessä

  • Ihmiset eivät ole kunnioittaneet Jumalaa sellaisena kuin hän on itsensä ilmoittanut eivätkä kiittäneet siitä, mitä hän on tehnyt.

    "21. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltaan turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. 22. Kehuessaan olevansa viisaita he ovat tyhmistyneet 23. ja muuttaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavan ihmisen sekä lintujen, nelijalkaisten ja matelevien kuvan kaltaiseksi."

  • Puhuessaan ihmisten ajatuksista Paavali käyttää dialogi-sanaa, joka esiintyy Uudessa testamentissa aina kielteisessä merkityksessä ja rinnastetaan rationalismiin. (Rationalismi tarkoittaa sellaista järjen korostamista, joka sulkee pois Jumalan ja kaiken yliluonnollisen.) 'Turhistuminen' ilmaistaan sanalla, joka tarkoittaa tyhjää, tarkoituksetonta, päämäärätöntä. Ihmiset eivät omalla järkeilyllään löydä oikeita vastauksia, kun on kysymys hengellisistä asioista tai moraalista. Heidän ajatuksensa osoittautuvat perimmältään tyhjiksi.

  • Heidän ymmärtämätön sydämensä on tullut pimeäksi. (Sydän on raamatullisessa kielenkäytössä ihmisen persoonallisuuden keskus.)

  • Ihmiset pitävät itseään erinomaisen viisaina, mutta ovat Jumalan silmissä tulleet tyhmiksi.

  • 'Tyhmyys' on johtanut ihmiset palvelemaan pelkkiä kuvia: ihmisten, lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden.

Jumalan tuomio

"24. Sen tähden Jumala on heidät hylännyt sydäntensä saastaisten himojen valtaan, häpäisemään omat ruumiinsa. 25. Vaihtaen Jumalan totuuden valheeseen he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iäti. Aamen."

  • Paavali jatkaa puhumalla jumalattomuuden seurauksista. Hän sanoo: 'sen tähden (24), ''siksi' (26), 'koska' (28).

  • Jumalan vakavin tuomio on ihmisten hylkääminen syntiin; hän antaa heidän tehdä syntiä puuttumatta siihen.

  • Hylkääminen esitetään erittäin voimakkaalla tavalla kolme kertaa. Jumala on hylännyt ihmiset heidän 'saastaisten halujensa' (24), 'heidän häpeällisten himojensa' (26) ja heidän 'oman kelvottoman mielensä valtaan' (28).

    "26. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojensa valtaan. Heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnottomaan. 27. Luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolten kanssa miehet ovat samoin kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet riettautta miespuolet miespuolten kanssa, saaden tästä eksymyksestään ansaitsemansa palkan."

  • Ensimmäisellä kerralla puhutaan sydämen haluista ja sydämen saastaisuudesta yleisesti.

  • Synti koituu häpeäksi ihmiselle itselleen (kestomuoto).

  • Nyt Paavali käyttää sanaa, joka merkitsee jatkuvaa polttavaa himoa. Se ylittää kaiken itsehillinnän ja hallitsee ihmistä. Sen seuraukset ihmiselle ovat pahemmat kuin jakeessa 24.

  • Paavali ottaa esille yhden himon. Hän puhuu nais- ja miespuolista (ei vain naisista ja miehistä), jolloin he korostuvat vain sukupuoliolentoina. "He ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnottomaan", "Luopuen luonnollisesta yhteydestä" (ks. 3.Moos.18:22,24,25).

  • Himojensa toteuttamisesta ihmiset saavat ansaitsemansa palkan (27).

  • Tämän jälkeen Paavali mainitsee joukon muita paheita (ei tekoja), jotka sotkevat ihmisten keskinäisiä välejä.

"28. Koska heille ei ole kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, Jumala on jättänyt heidät oman kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia. 29. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä. 30. He ovat korvaan kuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahan keksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, 31. vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta."

  • Ihmiset saavat voimaa synnin harjoittamiseen, koska he tukevat toinen toistaan (32).

  • He ovat ansainneet kuoleman: eron Jumalasta seurauksineen, ja he tietävät sen (32).Omahyväiset moralistit (2:1-29)

Omahyväiset moralistit (2:1-29)

Moralistit

  • "Moralisti on… henkilö, joka on taipuvainen arvostelemaan asioita (vain tai suuressa määrin) moraalin kannalta, näkemään asioissa niiden moraalisen puolen." (Nyky-Suomen sanakirja.)

  • Luvussa kaksi Paavali puhuu ihmisistä, jotka ovat tehneet moraalisen parannuksen. Usein he pitävät itseään muita parempina, näkevät herkästi toisten synnit ja ovat valmiita ojentamaan ja tuomitsemaan muita (esim. Joh.8:1-11).

  • Paavali osoittaa seuraavissa jakeissa, ettei ihmisten erinomaisuus auta heitä Jumalan edessä, jos heiltä puuttuu Jumalalta saatu vanhurskaus (esim. fariseus temppelissä, Luuk.18:9-14).

Toisten tuomitsijat

"1. Sen tähden sinä ihminen, joka tuomitset muita, et voi millään puolustaa itseäsi. Tuomitessasi toista, sinä tuomitset itsesi, koska sinä, toisen tuomitsija, itse teet samoja tekoja. 2. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka sellaisia tekevät. 3. Luuletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? 4. Halveksitko hänen hyvyytensä, kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta? Etkö käsitä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?"

  • Tuomitessaan toisia nämä ihmiset tuomitsevat samalla itsensä, koska heillä moraalistaan huolimatta ei ole Jumalan vanhurskautta.

  • Tuomitessaan toisia he osoittavat tietävänsä, mikä on oikein.

  • Usein he näkevät toisissa herkimmin juuri ne synnit, joista ansaitsevat itsekin tuomion.

  • Moralisti ei kykene puolustamaan itseään Jumalan edessä yhtään paremmin kuin jumalaton maailma (1:20). Hän ei voi välttää Jumalan tuomiota.

  • Synnissä elävät ihmiset "tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että sellaisia tekevät ovat ansainneet kuoleman" (1:32), mutta moralistit kuvittelevat olevansa turvassa. Siksi heidän saavuttamisensa evankeliumilla on paljon vaikeampaa kuin 'tavallisten syntisten'.

  • Ihmiset pitävät Jumalan hyvyyttä osoituksena siitä, että he ovat oikealla tiellä. He käsittävät väärin Jumalan hyvyyden, kärsivällisyyden ja pitkämielisyyden.

  • Hengelliseen parannukseen sisältyy katumus synnin tähden ja usko evankeliumiin.

  • Jumalan hyvyys vetää ihmisiä parannukseen, mutta todellisen parannuksen saa aikaan vain Jumalan sana, laki ja evankeliumi. Laki näyttää synnin, evankeliumi vakuuttaa Jumalan anteeksiannon.

Itsevarmojen ihmisten tuomio

"5. Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat itsellesi vihaa Jumalan vihan ja vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi. 6. Hän maksaa silloin kullekin hänen tekojensa mukaan."

  • Niin kuin "Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan" (1:18), samoin omaan erinomaisuuteensa tai hurskauteensa nojaava ihminen kartuttaa päälleen lisää ja lisää Jumalan vihaa, joka ilmestyy suuren tuomion päivänä niille, jotka ovat sydämeltään kovia ja katumattomia.

  • Jumalan tuomio on jokaista kohtaan vanhurskas eli oikeudenmukainen. Se on vapauttava tai langettava.

  • Synti ei kadota ihmistä, sillä se on sovitettu Golgatalla. Kovuus kadottaa, koska katumaton ihminen ei välitä evankeliumista, ei tarvitse sitä. Sana, jota kovuudesta käytetään, ei kuvaa kalliota vaan kuivunutta oksaa, joka ei taivu.

  • Kukin saa tekojensa mukaan, sillä teot ilmaisevat, mitä ihmisen sydämessä on, esim. Matt.25:31-46. Tuomio on ehdottoman puolueeton. Se jakaa ihmiset kahteen joukkoon.

"7. Niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän. 8. Mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja totuuden tottelemisen sijasta tekevät vääryyttä, kohtaa ankara viha. 9. Tuska ja ahdistus on oleva jokaisen pahaa tekevän ihmisen osa, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen. 10. Kirkkaus ja kunnia ja rauha taas tulee jokaiselle hyvää tekevälle, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle, 11. sillä Jumala ei katso henkilöön."

  • Hyvät työt vaativat kestävyyttä, sillä Jumalan sanan mukaan eläminen on raskasta Jumalasta piittaamattoman maailman keskellä.

  • Ne synnit, jotka on saatu anteeksi, eivät enää myöhemmin tule esille (Psal.103:12; Jes.43:25; Miika 7:19).


Pelastus on vain Jeesuksessa Kristuksessa

"12. Kaikki ilman lakia syntiä tehneet myös ilman lakia hukkuvat kadotukseen, ja kaikki lain alaisina syntiä tehneet tuomitaan lain mukaan. 13. Eiväthän lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan sen noudattajat tunnustetaan vanhurskaiksi. 14. Kun pakanat, joilla ei ole lakia, luonnostaan tekevät, mitä laki vaatii, he ovat itse itselleen laki, vaikka heillä ei ole [Jumalan ilmoitettua] lakia. 15. Näin he osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä 16. sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuomitsee ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta."

  • Kukaan ei pelastu ilman uskon vanhurskautta!

  • Pelastus on vain Jeesuksessa Kristuksessa.

  • Ne, joilla on laki, eivät ole Jumalan edessä paremmassa asemassa kuin ne, joilla ei lakia ole (joiden omatunto on paatunut). Kaikki ovat tehneet syntiä.

  • 'Lain teot' on kirjoitettu jokaisen ihmisen sydämeen (tässä yhteydessä puhutaan ’luonnollisesta laista’), mutta ei Jumalan vanhurskauden vaatimus, jonka ihminen ymmärtää vain Jumalan sanan perusteella.

  • Lakia ei kukaan noudata niin, että tulisi sen perusteella vanhurskautetuksi Jumalan edessä. Ainoa Jumalalle kelpaava vanhurskaus saadaan häneltä lahjaksi, ja tämä lahjavanhurskaus ilmenee uskovan kristityn elämässä haluna noudattaa Jumalan lakia.

Itsevarmojen juutalaisten tuomio.

  • Monet juutalaiset kerskasivat juutalaisuudestaan ja hurskaudestaan ja pitivät itseään muita parempina (niin myös Paavali ennen kääntymistään, Fil.3: 4-6). "Sanoen itseäsi juutalaiseksi sinä luotat lakiin, ja Jumala on kerskauksesi. 18. Jumalan laissa opetusta saaneena sinä tunnet hänen tahtonsa ja tutkit, mikä on parasta. 19. Sinä luulet kykeneväsi olemaan sokeiden taluttaja, pimeydessä olevien valo, 20. ymmärtämättömien kasvattaja."

  • Myös heidän syntinsä olivat ilmeisiä ja osoittavat heidät syyllisiksi Jumalan edessä. "21. Opettaessasi muita etkö opeta itseäsi? Julistaessasi, ettei saa varastaa, varastatko itse? 22. Sanoessasi, ettei saa tehdä huorin, teetkö itse huorin? Kauhistuessasi epäjumalia kuitenkin ryöstätkö temppeleitä? 23. Näin sinä, joka ylpeilet laista, häpäisetkö lain rikkomisella Jumalaa? 24. Onhan kirjoitettu: 'Teidän tähtenne Jumalan nimeä pilkataan kansojen keskuudessa.'"(Vrt. Matt.23.)

  • "29. Oikea juutalainen on se, joka on sisällisesti juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä eikä pelkkä ulkonainen toimitus. Hän saa kiitoksensa Jumalalta eikä ihmisiltä."


Paavalin kirje roomalaisille, luento 3

Synnin todellisuus (3:1-20)


Jumala on antanut sanansa, Raamatun

Koko luvun perusajatuksena on Jumalan sanan asema ja merkitys.

"1. Mitä etuuksia on sitten juutalaisilla, tai mitä hyötyä on ympärileikkauksesta? 2. Paljonkin, kaikin tavoin! Ensiksikin se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut."

  • Juutalaiset ovat saaneet tässä mielessä erityisaseman kaikkien kansojen keskuudessa. Heidän välityksellään Jumalan sana on annettu kaikille kansoille.

Syntiä ei voi puolustaa

  • Luvun alussa Paavali Luvun alussa Paavali käsittelee kolmea väitettä, jotka esitetään epäuskon (3), vääryyden (5) ja valheen (7) puolustukseksi.

Epäusko ei ole puolustettavissa

  • 'Jotkut' - eivät kaikki - ovat olleet epäuskoisia. Se on historiallinen tosiasia (aoristi). He ajattelevat, ettei epäusko ole vaarallista, sillä se vain korostaa Jumalan uskollisuutta.

"3. Entä jos jotkut ovat olleet epäuskoisia? Ei kaiketi heidän epäuskonsa tee tyhjäksi Jumalan uskollisuutta? 4. Ei suinkaan! Jumala on luotettava, vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia. Onhan kirjoitettu: Että sinut todettaisiin oikeaksi sanoissasi ja voittaisit, kun kanssasi käydään oikeutta."

  • Paavali toteaa, että ihmisten epäuskosta huolimatta Jumala on uskollinen ja hänen sanansa luotettava. Mutta: toisin kuin ihmiset odottavat, hänen sanansa tuomitsee jokaisen epäuskoisen, kun ihminen joutuu tuomittavaksi Jumalan edessä.

Vääryyttä ei voi puolustaa

  • Monet, joilla on Jumalan sana, suhtautuvat välinpitämättömästi syntiin, koska Jumalan armo heidän mielestään näyttäytyy siten suurempana. He eivät ajattele, että Jumalan sanan mukaan Jumalan vanhurskaus vaatii synnin rankaisemista.

"5. Jos siis meidän vääryytemme tuo ilmi Jumalan vanhurskauden, mitä me siihen sanomme? Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassaan? Puhun nyt ihmisten tavalla. 6. Ei suinkaan! Kuinka sitten Jumala voisi tuomita maailman?"

Valhetta ei voi puolustaa

  • Moni luulee, että valhekin voi toimia Jumalan kunniaksi. He kuvittelevat, että tarkoitus pyhittää keinot. He eivät ajattele, että Jumalan totuus tuomitsee kaiken ihmisten valheen.

" 7. Jos siis Jumalan totuus tulee minun valheeni kautta selvemmin julki hänen kunniakseen, miksi minut silti syntisenä tuomitaan? 8. Miksi emme tekisi, kuten - meitä herjaten - meidän syytetään tekevän, ja kuten jotkut väittävät meidän sanovan: "Tehkäämme pahaa, että siitä tulisi hyvää?" He saavat oikeutetun tuomion."

Jumalan arvio ihmisestä

  • Paavali ja Rooman kristityt eivät olleet parempia kuin juutalaiset tai kreikkalaiset, ihmiskunnan 'valiot'. Jumalan sana osoittaa, että "kaikki ovat synnin vallassa" (9). Kukaan ei pääse pois synnin hallinnasta. Se pitää otteessaan jokaisen ihmisen syntiinlankeemuksesta lähtien.

Ihmisen tila ilman Jumalaa

"10. Onhan kirjoitettu: 'Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoaakaan. 11. ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. 12. Kaikki ovat poikenneet pois, aivan kaikki käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä on hyvää, ei ainoaakaan. '" (Psal.14:1-3; Jes.53:6.))

"Ei ole ketään...ei ainoaakaan... kaikki... aivan kaikki..."

  • Syntiinlankeemuksen tähden ihminen on menettänyt kyvyn uskoa Jumalaan, pelätä, rakastaa ja palvella häntä. Ihminen ei pysty tekemään mitään, mikä olisi hyvää Jumalan silmissä, ei edes etsimään häntä. Ihmiseltä puuttuu kyky tahtoa Jumalan tahdon mukaista hyvää. Ihmiseltä puuttuu vapaa tahto hengellisissä asioissa. Ihmisen tahto on suuntautunut Jumalan näkökulmasta katsottuna vain pahaan. Tätä tarkoitetaan, kun puhutaan perisynnistä. Se on ihmisen pääsynti.

  • Lutherin mukaan ihminen ei 'luonnollisessa tilassaan' tunne saatanan valtaa orjuutena ja pakkona sisällään, vaan ihminen tekee pahaa suurella mielihalulla. Hän tuntee Jumalan viholliseksi ja hänen tahtonsa joksikin vieraaksi, joksikin, jota ei kerta kaikkiaan voi sulattaa. "Turmeltuneen luonnon mielihän on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu tottelemaan Jumalan lakia, eikä se voikaan" (Room. 8:7).

Ihmisen elämä ilman Jumalaa

"13. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellään he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla. 14. Heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. 15. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, 16. hävitys ja kurjuus on heidän teillään."(Psal.5:9; 140:3; 10:7; Jes.59:7-8; Psal.10:7.)

Heidän kurkkunsa… kielensä… huulensa… suunsa… jalkansa…


Syy syntiseen elämään

"17. ja rauhan tietä he eivät tunne. 18. Ei ole Jumalan pelko heidän silmiensä edessä." (Psal.36:1.)

  • Herran pelko on Jumalan ja hänen tahtonsa pyhänä pitämistä, kunnioittamista, loukkaamattomuutta.

Lain kautta tulee synnin tunto

"19. Me tiedämme, että laki puhuu kaiken lain alaisille, jotta jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä. 20. Näin siksi, ettei ketään ihmistä vanhurskauteta hänen edessään lain teoista, sillä lain kautta tulee synnin tunto."

  • Laki vaatii täydellistä pyhyyttä, Jumalan tahdon täydellistä noudattamista: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä" (1.Piet.1:16).

  • Luther sanoo: "Yhteiskunnallisen lain ja sen määräykset sinä voit täyttää teoillasi, sillä ne eivät vaadikaan sen enempää. Jumalan lakia et sitä vastoin voi täyttää teoillasi, sillä se vaatii sydämesi." 'Lain teot' eivät ole 'hyviä tekoja' Jumalan edessä. Hyvät teot syntyvät vain Pyhän Hengen vaikuttamina.

  • Ilman rakkautta lain täyttäminen on mahdotonta. "Koko laki on näet täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.'" (Gal.5:14.)

  • Lakia on julistettava, jotta ihmiset käsittäisivät, mitä Jumala tahtoo ja kuinka he ovat hänen tahtonsa täyttäneet.

  • Jumalan tuomioistuimen edessä jokainen suu tulee tukituksi (aor.pass.). Kukaan ei pysty esittämään yhtäkään puolustusta itselleen.

  • Laki osoittaa sekä yksilön että massan syylliseksi Jumalan edessä (aor.pass.).

  • Lain kautta tulee synnintunto. Se merkitsee henkilökohtaista sisäistä vakuuttumista omasta syntisyydestään.

  • "Ihmisen pitää olla selvillä synnistään voidakseen pelastua. Ei riitä, että näkee ja tunnustaa sen, mikä elämässä on syntiä ja väärin. Se johtaa vain siihen, että ihminen koettaa itse parantaa itseään. Ihmisen täytyy nähdä oma tilansa, jossa hän elää ilman Jumalaa ja hänelle pitää selvitä sen merkitys. Vasta silloin ihminen voi ottaa vastaan evankeliumin, sillä silloin hän vasta tajuaa tarvitsevansa pelastusta." (Andersen)

Vanhurskaus yksin uskosta, 3:21-31

"21. Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, 22. se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen [luetaan ja julistetaan] kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat [evankeliumin lupauksen]. Ei näet ole mitään erotusta."

  • Vanhurskauttaminen on Raamatussa aina oikeudellinen (forenssinen) toimi. Jumala Suurena Tuomarina julistaa oman istuimensa edessä syntisen vanhurskaaksi eli täysin puhtaaksi, kaikesta syyllisyydestä ja rangaistuksesta vapaaksi. Hän voi tehdä sen, koska Jeesus Kristus on ottanut ihmisen syyllisyyden ja kuollut ihmisen sijasta.

  • Vanhurskauttaminen merkitsee ihmiselle aseman (statuksen) muutosta Jumalan edessä: kadotukseen tuomitusta ihmisestä tulee kaikesta syyllisyydestä vapautettu Jumalan lapsi.

  • Kuka voi tulla siitä osalliseksi? Se, joka uskoo Jumalan sanan. Koska se tapahtuu? Hänen uskoessaan Jumalan sanan lupauksen täydellisestä syntien anteeksiannosta. Jumalan vanhurskaus on näet ilmoitettu (ja ilmoitetaan jatkuvasti) ilman lakia eli lain vaatimusten täyttämistä. Jumala vanhurskauttaa syntisen. Se on ilmoitettu evankeliumissa, ja siitä myös VT:n kirjoitukset todistavat.

  • "Ei lain teoista (20)… ilman lakia (21)… jotka uskovat (22)."

  • "23. Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, 24. ja heidät vanhurskautetaan lahjaksi hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa."

  • Kaikki ihmiset ovat samassa asemassa, syyllisiä Jumalan edessä.

  • Vanhurskauttaminen (pass. prees.) on Jumalan lahja, jonka saaminen on yksinomaan Jumalan armoa. Ansion mukaan jokaiselle kuuluu tuomio: 'syyllinen'. Armoa ei ole ilman Golgatan ristiä. Vanhurskauttaminen tulee ihmisen osaksi vain Jeesuksen suorittaman lunastuksen tähden.

"25. Jumala on asettanut hänet sovitusuhriksi uskon kautta hänen vereensä. Jumala on [aiemmin] osoittanut vanhurskautensa jättämällä jumalallisessa kärsivällisyydessään rankaisematta ennen tehdyt synnit. 26. Nykyajassa hän osoittaa vanhurskauttaan siinä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, joka uskoo Jeesukseen."

  • Jumala on asettanut (aor.) Jeesuksen "sovitusuhriksi", oikeammin "armoistuimeksi" tai "sovituskanneksi". Ilmaisulla tarkoitetaan alun perin liitonarkin kantta temppelin kaikkein pyhimmässä, jolle ylimmäinen pappi kerran vuodessa kävi pirskottamassa uhriverta omien ja kansan syntien sovittamiseksi (Hebr.9: "12. Kristus … meni, ei pukkien ja härkävasikkojen veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan [taivaalliseen] kaikkein pyhimpään ja sai aikaan ikuisen lunastuksen… 24. Kristus ei mennyt ihmiskäsin tehtyyn kaikkein pyhimpään, mikä on vain todellisen pyhäkön kuva, vaan itse taivaaseen ollakseen nyt Jumalan edessä puhumassa meidän puolestamme. 25. Hän ei myöskään mennyt uhratakseen itsensä toistuvasti, kuten ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkein pyhimpään vierasta verta mukanaan. 26. Muutoinhan Kristuksen olisi pitänyt kärsiä monta kertaa maailman perustamisesta asti. Nyt maailmanaikojen lopulla hän on yhden ainoan kerran ilmestynyt poistamaan synnin [syyllisyyden ja tuomion] uhraamalla itsensä.") Sovitus on yksinomaan Jeesuksen veressä. Jeesus Kristus on sekä ylimmäinen pappi että uhri. Jumala itse on tehnyt kaiken puolestamme. Jeesus on nyt taivaassa. Armoistuin ja sovitusveri ovat siellä.

  • Anteeksianto synneistä tuli VT:n uskoville aivan samoin kuin meillekin. Kaikki uhrit olivat Jeesuksen täytetyn työn esikuvia Jumalan edessä.

  • "Hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, joka uskoo Jeesukseen." Uskolla yksin on Jumalan vanhurskaus, hänen julistuksensa: "Sinä olet vanhurskas." Lain teot ja laki (20-21) eivät koskaan saa sitä aikaan. Usko ja teot eivät voi olla yhtä aikaa vaikuttavia. Ne sulkevat pois toinen toisensa. (Kristityn hyvät teot ovat uskon vaikutusta, Jaak.2:14-26. Ne ilmentävät uskoa, Matt.25:34-40.)

"27. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. 28. Päättelemme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskolla ilman lain tekoja. 29. Vai onko Jumala vain juutalaisten Jumala? Eikö muidenkin kansojen? On muidenkin kansojen. 30. Jumalahan on yksi. Hän vanhurskauttaa juutalaiset uskosta ja muiden kansojen ihmiset uskon kautta. 31. Mitätöimmekö siis lain uskon kautta? Emme suinkaan! Me päinvastoin vahvistamme lain."

  • Kerskaaminen on suljettu pois (aor.pass.). Kunnia kuuluu vain Jumalalle ja Kristukselle.

  • Luther: "Yksin uskosta ilman lain tekoja" (28).

  • "Uskosta… uskon kautta" (30). Usko ei ole ehto tai syy vaan väline. 'Uskosta' viittaa uskon sisältöön, Kristukseen, 'uskon kautta' uskon välineluonteeseen. Usko riittää Jumalan edessä, koska se ottaa vastaan Kristuksen, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä.

  • Vain vanhurskauttaminen yksin uskosta vahvistaa lain, osoittaa, että laki voimassa koko ehdottomuudessaan. Vain Kristus Jeesus on sen täydellisesti täyttänyt ja lisäksi kuollut ihmiskunnan synnin tähden. Pelastus voi tulla ihmisen osaksi vain uskosta Jeesuksen täytettyyn työhön, ei teoista. Lain tehtävänä on näyttää todeksi synti ja johtaa ihminen päivittäiseen katumukseen ja anteeksiannon anomiseen. Evankeliumin tehtävänä on vapauttaa omatuntomme kaikista lain syytöksistä täydelliseen Jumalan lapsen vapauteen.


Paavalin kirje roomalaisille, luento 4

Mitä usko on ja mitä se vaikuttaa, 4:1-25

Uskosta vanhurskauttaminen on esitetty jo Vanhassa testamentissa

  • Paavali sanoi edellä (3:21), että "laki ja profeetat" - Vanha testamentti - todistavat Jumalan vanhurskaudesta. Esimerkkinä hän viittasi profeetta Habakukin sanoihin: "Vanhurskas on elävä uskostaan" (1:17; Hab.2:4).

  • Luvussa neljä hän ottaa esimerkkeinä patriarkka Abrahamin ja kuningas Daavidin.


Uskon esikuvana Abraham

Ei teoista

"1. Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin ihmisenä saaneen? 2. Jos näet Aabraham olisi ollut teoista vanhurskautettu, hänellä olisi ollut kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä."

  • Abraham oli ihmisenä juutalaisten ja myös pakanain esi-isä, sillä hänestä polveutuivat niin Iisak kuin Ismael ja Eesau. Hän oli myös Jeesuksen esi-isä.

  • Abrahamin nimi oli alun pitäen Abram, "korkea isä". Vasta kun Jumala antoi hänelle lupauksen jälkeläisistä, hän sai nimen Abraham, "kansojen paljouden isä". Abrahamin vaimo oli Saarai, jolle Jumala antoi myöhemmin nimen Saara, "ruhtinatar". Saara oli 10 vuotta miestään nuorempi. Hän ei voinut saada lasta.

  • Abraham syntyi Kaldean Uurissa. Hän sai Jumalalta kehotuksen: "1. Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan." Samalla hän sai myös lupauksen: "2. Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinua, teen nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. 3. Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat. Sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." (1.Moos.12:1-3.) Abraham oli silloin 75 -vuotias.

  • Kun Abraham oli tullut "Luvattuun maahan", Jumala ilmestyi ja uudisti lupauksensa (1.Moos.12:7). Kolmannen kerran Jumala antoi sen Lootin erottua Abrahamista. Hän sanoi mm.: "Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. 15. Kaiken maan, minkä näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ainiaaksi." (1.Moos.13:14-16.) Sitten Herra ilmestyi jälleen Abrahamille ja vahvisti lupauksensa (1.Moos.15:5-6.) Viidennen kerran lupaus toistettiin, kun oli kulunut jo 24 vuotta (1.Moos.17:4-8). Vielä kuudennen kerran Jumala sanoi saman, jolloin Saara naurahti (1.Moos.18:10-15). 25 vuoden kuluttua ensimmäisestä lupauksesta Abrahamilla ja Saaralla oli poika, Iisak (1.Moos.21:1-5). Vielä Jumala uudisti lupauksensa sanoen: "18. Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä" (1.Moos.22:18). Huomaamme näistä, että Jumala antoi lupauksensa erityisen korostetusti.

  • Abraham oli merkittävä VT:n henkilö, mutta silti hänellä ei ollut mitään, mistä hän olisi voinut kerskata Jumalan edessä. "3. Mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi." (Ks. 1.Moos.15:4,5.)

  • Abraham uskoi Jumalan lupauksen!
  • Jumala lupasi Abramille: 1) jälkeläisiä kuin taivaan tähtiä tai maan tomua, 2) Luvatun maan ainiaaksi, ja että 3) hänen "siemenessään" tulisivat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä. "Lupaukset lausuttiin Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: 'Ja siemenille', kuin monesta, vaan kuin yhdestä: 'Ja sinun siemenellesi', joka on Kristus." (Gal.3:16.)

  • Abram uskoi lupauksen tulevasta Pelastajasta, Jeesuksesta. Jeesus sanoi aikansa juutalaisille: "Teidän isänne Aabraham riemuitsi siitä, että oli näkevä minun päiväni. Hän näki sen ja iloitsi" (Joh.8:56).

  • Hänen uskonsa luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Millä perusteella se hänelle luettiin vanhurskaudeksi? Annetun lupauksen perusteella. Millä hetkellä vanhurskaaksi lukeminen tapahtui? Sillä hetkellä kun hän uskoi Jumalan lupauksen. Mikä synnytti hänessä uskon? Jumalan lupaus. Kuinka lupaus voi saada aikaan uskon? Koska lupauksen antaja on luotettava.

  • Jumala luki Abramin hyväksi vanhurskauden, jota hänen oli mahdoton itse aikaansaada. Se oli "22. se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen [luetaan ja julistetaan] kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat [evankeliumin lupauksen]. Ei näet ole mitään erotusta. 23. Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, 24. ja heidät vanhurskautetaan lahjaksi hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." (Room.3:22-24.)

  • Ratkaisevaa ei ole usko vaan Jumalan lupauksen sisältö: Jeesus Kristus.

Kaikkein huonoimmallekin

"4. Töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta. 5. Mutta joka ei tee töitä, vaan uskoo Häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, hänelle luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi."

  • Ihminen, joka nojaa omiin hyviin tekoihinsa tai hyvään elämäänsä, saa Jumalalta palkan, jonka on ansainnut. Monet luulevat saavansa taivaan. Mitä ihminen lopulta saa, jos Jumala antaa hänelle palkan hänen elämänsä ja tekojensa mukaan?

  • Miksi Jumala julistaa vanhurskaaksi jumalattoman? Suostumme ottamaan Jumalalta vanhurskauden lahjana vasta, kun kaikki palkan toivo on mennyt. Sanoma rististä ja anteeksiannosta tulee meille suureksi ja tärkeäksi vasta sitten, kun alamme tajuta syntisyyttämme. Lupaus jumalattoman vanhurskauttamisesta on todellinen lohdutus niille, jotka tajuavat tilansa Jumalan edessä, oman jumalattomuutensa (vrt. 1:18). Koska Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, on jokaisella toivo. Mitä ei voi saada palkaksi, sen voi saada lahjaksi - uskomalla Jumalan lupauksen. Ilman uskoa ei ole mitään vanhurskauttamista.

  • Emme voi sanoa: "Olen jumalaton, mutta Jumala vanhurskauttaa jumalattoman. Siksi olen varma, että hän vanhurskauttaa myös minut." Jumala ei lue jumalattomuutta vanhurskaudeksi. Hän tuomitsee jumalattoman. "Häneen uskovaa ei tuomita, mutta joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainoan Pojan nimeen" (Joh.3:18).

  • Pelastusvarmuutemme lepää Kristuksessa, jonka omistamme uskolla.

Usko

Usko on sydämen asenne Jumalan lupauksiin ja sen kautta Jumalaan itseensä! "Uskosta voidaan puhua mikäli otetaan vastaan jotakin. Uskolla ei ole mitään merkitystä itsessään. Sillä on merkitystä vain sikäli, mihin se kohdistuu, mihin se luottaa ja minkä se omaksuu." (Andersen)

Esikuvana kuningas Daavid

"6. Daavidkin ylistää autuaaksi ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: 7. "Autuaita ne, joiden rikokset on anteeksi annettu ja joiden synnit on peitetty! 8. Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!" (Psal.32:1-2.)

  • Autuas merkitsee Jumalan siunaamaa, Jumalan hyväksymää ihmistä. Autuaan vastakohta ei näin ollen ole onneton, vaan Jumalan hylkäämä ihminen.

  • Daavid käyttää kolmea sanaa synnistä. 'Rikokset' ilmaisevat alkutekstissä kapinaa hallitusta vastaan. 'Synti' jakeessa 7 merkitsee Jumalan antamien viittojen hylkäämistä, hänen sanansa sivuuttamista. 'Synti' jakeessa 8 merkitsee omalle tielleen poikkeamista (esim. Jes.53:6).

  • Myös anteeksiannosta on kolme ilmaisua. 'Anteeksi annettu' merkitsee pyyhitty pois, siirretty sivuun (aor.). "Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme" (Psal.103:12). "Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen" (Miika 7:19). Jos Jumala ei siirrä syntiämme sivuun, se seuraa meitä kuin oma varjomme.

  • Toinen ilmaisu 'peitetty' merkitsee syntiemme peittämistä Jumalan näkyvistä ikuisiksi ajoiksi. Mikä voi peittää syntimme niin täydellisesti? Jeesuksen veri ((3:25).

  • Kolmanneksi Daavid sanoo, ettei "Herra lue meille syntiä". Siinä ilmaistaan kielteisessä muodossa sama, mikä sanotaan myönteisesti: "Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja."

Ei epävarmuutta

"9. Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja, vai myös sitä vailla olevia? Mehän sanomme: 'Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi.' 10. Kuinka se siksi luettiin? Hänen ollessaan ympärileikattuna vai ennen sitä? Ei ympärileikattuna, vaan sitä vailla olevana. 11. Hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinetiksi, mikä hänellä oli ennen sitä. Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat, että vanhurskaus luettaisiin heillekin. 12. Hänestä on tullut myös ympärileikattujen isä, niiden, jotka eivät vain ole ympärileikattuja, vaan myös vaeltavat sen uskon tietä, mikä isällämme Aabrahamilla oli ympärileikkaamattomana."

  • Abrahamin vanhurskauttaminen yksinomaan uskosta tapahtui ennen ympärileikkausta. Näiden tapahtumien välillä on ainakin 14 vuotta (1.Moos.15-17). Se on tärkeää, sillä meille tulee helposti mieleen ajatus, että edes jotain pitäisi tehdä, jotta kelpaisi paremmin Jumalalle. Juutalaiset turvasivat mielellään ympärileikkaukseen. Se oli kuitenkin vain tapahtuneen ulkonaisena merkkinä ja sinettinä. (Sinettiä on käytetty 'turvamerkintänä', esim. Jeesuksen haudan sinetöinti. Sillä tavalla on varmistettu myös asiakirjojen tai esineiden aitous.)

  • Abrahamista tuli kaikkien uskovien isä, sekä ympärileikkaamattomien että ympärileikattujen.

Lupaus ja usko

"13. Lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle ja hänen jälkeläisilleen lakia noudattamalla, vaan olemalla uskon kautta vanhurskautettuja. 14. Jos näet lakiin pitäytyvät ovat perillisiä, usko on tehty turhaksi ja lupaus mennyt mitättömäksi. 15. Sillä laki saa aikaan vihaa. Mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan. 16. Vanhurskaus on uskosta, että se olisi armosta. Näin siksi, että lupaus pysyisi vahvana kaikille jälkeläisille, ei vain lakiin pitäytyville, vaan myös niille, joilla on samanlainen usko kuin Aabrahamilla, meidän kaikkien isällä."

  • Paavali asettaa vastakkain 'lain tien' ja 'uskon tien'. Laki saa aikaan vihaa, sillä se osoittaa ihmisen synnin ja syyllisyyden, ei vanhurskautta. Lain tiellä uskolla ei ole sijaa ja Jumalan lupaus tulee merkityksettömäksi.

  • Uskon tie merkitsee luottamista Jumalan lupaukseen, joka pysyy vahvana.

  • Vanhurskaus on uskosta, että se olisi armosta, kaikille mahdollinen, kaikille yhtäläinen.

Jumalaan voi luottaa

"17. Onhan kirjoitettu: 'Minä olen asettanut sinut monen kansan isäksi.' Aabraham näet uskoi Jumalaan, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat kuin olevat. 18. Hän toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi tämän sanan mukaan: 'Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva.' 19. Hän ei heikontunut uskossaan, vaikka totesi ruumiinsa kuolettuneeksi. Olihan hän jo noin satavuotias. Myös Saaran kohtu oli kuolettunut. 20. Jumalan lupausta hän ei silti epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa ja antoi kunnian Jumalalle. 21. Hän oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää. 22. Siksi se luettiin [ja julistettiin] hänelle vanhurskaudeksi."

  • Jos uskomme jonkun ihmisen sanoihin tai lupauksiin, meillä on luottamus häneen. Koska Abraham uskoi Jumalan lupauksiin vastoin kaikkia tosiasioita, hänellä täytyi olla suuri luottamus lupauksen antajaan.

  • Abraham uskoi, että Jumala voi tehdä kuolleet eläviksi ja kutsua olemattomat ikään kuin ne olisivat. Lapsen saaminen oli inhimillinen mahdottomuus sekä Saaran lapsettomuusongelman että myös iän tähden, koska lupauksen täyttyminen viipyi. Abrahamin usko joutui koetteelle myös silloin, kun hänen piti uhrata ainoa poikansa.

  • Abraham oli myös täysin varma siitä, että Jumala voi ja tahtoo täyttää lupauksensa. Hän otti huomioon tosiasiat, mutta ei silti heikontunut uskossaan, vaan vahvistui siinä. Mihin hänen uskonsa perustui? Hän ei juuttunut ongelmiinsa, vaan ajatteli enemmän Jumalaa, hänen mahdollisuuksiaan ja lupauksiaan. Hän oli vakuuttunut Jumalan uskollisuudesta.

Meille rohkaisuksi

"23. Tätä, että se luettiin [ja julistettiin] hänelle, ei ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, 24. vaan myös meidän tähtemme, joille se luetaan [ja julistetaan], kun uskomme Häneen, joka herätti kuolleista Jeesuksen, meidän Herramme. 25. Hänethän on annettu ristinkuolemaan meidän rikostemme tähden ja herätetty kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden."

  • Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemisessa Jumalan lupaus on täyttynyt.

  • "Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu." (Jes.53:4-5.)


Paavalin kirje roomalaisille, luento 5

Uskosta vanhurskaana, 5:1-11

Luku viisi aloittaa toisen pääosan Paavalin kirjeessä roomalaisille (luvut 5-8). Siinä kuvataan vanhurskauttamisen seurauksia uskovan elämässä. Viidennen luvun alussa on yhteenveto siitä, mitä jatkossa seuraa (5:1-5). Sen jälkeen Paavali puhuu pelastuksesta ja elämästä (5:6-21), vapautumisesta synnin vallasta (6), vapautumisesta laista (7), elämästä Hengessä (8:1-17) ja varmuudesta kiusausten ja koettelemusten keskellä (8:18-39).

Rauha Jumalan kanssa

"1. Koska me siis olemme uskosta vanhurskautettuja, olkoon meillä rauha Jumalan kanssa Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta."

  • Rauha Jumalan kanssa on vanhurskauttamisen suuri päävaikutus.

  • Rauha Jumalan kanssa ('shalom') merkitsee oikeaa suhdetta Jumalaan, suhdetta, jossa kaikki on järjestyksessä Jumalan ja meidän välillämme. Tämän rauhan ihminen saa, kun Jumala vanhurskauttaa jumalattoman yksin uskosta evankeliumiin (Raamatun sanaan Jeesuksen täytetystä työstä). Se on 'rauhan tila', jota ei aina koeta tunteissa. "Tuntehet haihtuu,/muuttuu ja vaihtuu,/vain sanaa uskomaan siksi mä jään" (Rosenius).

  • "Olkoon" sisältää kehotuksen. Olkoon meillä rauha silloinkin, kun joudumme kiusauksiin ja koettelemuksiin. Sama painotus voidaan ilmaista sanoilla: "Meillä on totisesti rauha Jumalan kanssa."

  • Uusi testamentti puhuu myös 'Jumalan rauhasta' (esim. Fil.4:7, Joh.14.27), jota uskova ihminen toisinaan (ei aina) kokee sydämessään eli omassatunnossaan. Rauha Jumalan kanssa on syy, Jumalan rauha seuraus. Seurausta ei pidä asettaa ehdoksi.

Ahdistuksia uskovan elämässä

"2. Hänen kauttaan me olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa nyt olemme, ja kerskatkaamme Jumalan kirkkauden toivosta. 3. Eikä ainoastaan siitä, vaan kerskatkaamme ahdistuksissakin, tietäen, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, 4. kärsivällisyys taas koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa. 5. Mutta toivo ei saata häpeään, koska Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme meille annetun Pyhän Hengen kautta."

  • "Olemme saaneet pääsyn tähän armoon" on perfekti: meillä on lakkaamaton, pysyvä, jatkuva pääsy tähän armoon, Jeesuksen kautta, ei muuten. Siinä on perusta uskomme uudistumiselle, Jumala-suhteemme uudistumiselle. Rosenius sanoo: "Tämä auttaa minua kaikissa tilanteissa, mitä sitten sattuukin sisäiselle tilalleni, vaikka huomaisin senkin, etten ole tähän mennessä ollut todellisessa uskossa, vaan ollut väärässä ja elänyt itsepetoksessa."

  • Meitä kehotetaan kerskaamaan (ylistämään Jumalaa) hänen antamastaan kirkkauden toivosta. Kristityn katse on kiinnitettynä päämäärään. "Kerskaaminen Jumalan kirkkauden toivosta on paras keino henkemme elvyttämisessä, vanhan luontomme voittamisessa ja kiusauksistamme selviytymisessä." (Andersen)

  • Kristityn elämään kuuluvat myös ahdistukset. (Joh.15:18-21; 16:20; Jaak.1:2-3; 1.Piet.1:6-7.)

  • Myös ahdistuksista voi kiittää, koska tiedämme (aoristi), mitä ne vaikuttavat elämässämme:

  1. Kärsivällisyyttä. Ahdistukset vaikuttavat kestävyyttä luottamuksessa Jumalaa kohtaan. "Tämä kärsivällisyys turvautua käytännössä lupauksiin ja antaa Jumalan vaikuttaa puolestaan, luo koetellun mielen eli mielen, joka elää todeksi sen, että lupaukset todella pitävät paikkansa." (Andersen)

  2. Koettelemuksen kestämistä. Paavali käyttää koettelemuksesta samaa sanaa kuin metallin tai rahojen aitouden testaamisesta.

  3. Toivoa. Toivo koskee tulevaisuutta ja lupausten täyttymistä.

  4. Toivo ei saata häpeään. Se ei petä, ei jää täyttymättä. Kaikki muu kuin Jumalan sanan antama toivo saattaa ihmisen häpeään iankaikkisesti. Häpeä on 'kirkkauden' vastakohta (2).

  5. Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Vanhurskauttamisen hetkellä, uskoessamme Jumalan sanan, me saamme Pyhän Hengen lahjaksi (Joh.6:63). Kuva vuodattamisesta viittaa veteen, virtaan, sateeseen. Pyhä Henki saa ihmisen uskomaan Jumalan rakkauden. "Me olemme tulleet tuntemaan ja uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin" (1.Joh.4:16).

Jumalan valmistama pelastus

"6. Sillä meidän vielä ollessamme heikot Kristus ajan koittaessa kuoli jumalattomien puolesta. 7. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan puolesta. Hyvän puolesta joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. 8. Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että meidän vielä ollessamme syntisiä Kristus kuoli meidän puolestamme. 9. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta. 10. Jos me vielä ollessamme Jumalan vihollisia tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me nyt sovitettuina pelastumme hänen elämänsä kautta. 11. Eikä vain sitä, vaan me myös kerskaamme Jumalassa Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta olemme nyt saaneet sovituksen."

  • Suuri sanoma heikoille, jumalattomille, syntisille, Jumalan vihollisille, niille, joilla ei ole hengellistä elämää, jotka ovat avuttomia, kadotettuja (6,8,10).

  • Kristus kuoli tällaisten ihmisten puolesta (6). Hän kuoli puolestamme jo paljon ennen kuin meitä oli, ennen kuin tulimme uskoon. Toivomme ei perustu meihin itseemme vaan Jeesukseen. "Jos Jumala jo osoitti uskollisuutensa jumalattomia ja vihollisia kohtaan, kuinka paljon enemmän hän osoittaakaan sen sitä kohtaan, joka uskon kautta on vanhurskautettu ja tullut hänen omakseen!" (Andersen)

  • Jumala osoittaa rakkautensa tällaisia ihmisiä kohtaan Jeesuksen sovituskuolemassa (8). Jumalan rakkaus on aivan toista kuin ihmisen rakkaus.

  • Me pelastumme Jumalan vihasta vanhurskautettuina Jeesuksen veressä (9).

  • Me pelastumme sovitettuina hänen elämänsä kautta (10). Jeesus ei vain kuollut puolestamme, vaan hän nousi kuolleista, koska hänessä ei ollut syntiä. Nyt hän Puolustajamme ja esirukoilijamme taivaassa (1.Joh.2:1; Hebr.7:25; 9:24. Pyhä Henki on Puolustajamme maan päällä).

  • Kristuksen kautta olemme saaneet (vastaanottaneet uskossa) sovituksen (11).

Ihmiskunnan kaksi vaikuttajaa (5:12-21)

  • Puhuttuaan 'meistä', uskovista, Paavali selittää, mitä Kristus teki koko maailman puolesta. Hän asettaa rinnan ensimmäisen ihmisen, Aadamin, ja Kristuksen. Aadam oli Kristuksen esikuva Vanhassa testamentissa (14).

  • Niin Aadamista kuin Kristuksestakin alkaa vaikutus yhdestä moniin. Mikä koskee yhtä, koskee kaikkia ihmisiä.

Aadam ihmiskunnan vaikuttajana

"12. Kuten synti tuli maailmaan yhden ihmisen kautta ja synnin mukana kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat tehneet syntiä. 13. Synti oli kyllä maailmassa jo ennen lakiakin, mutta syntiä ei lueta, missä ei ole lakia. 14. Kuolema hallitsi kuitenkin Aadamista Moosekseen asti myös niitä, jotka eivät olleet tehneet syntiä samantapaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka oli tulevan esikuva." (12-14)

  • Aadamin kautta maailmaan tuli synti ja kuolema (aor., historiallinen tosiasia). Kuolema synnin seurauksena tarkoittaa sekä fyysistä että hengellistä kuolemaa (1.Moos.2:17; 3:22). Paavali ei puhu synnistä ja kuolemasta vain yleensä (12). Synti ja kuolema ovat tuhoavia voimia (määrätty artikkeli).

  • Sen jälkeen kun synti oli tullut maailmaan, kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä (aor., historiallinen tosiasia, 12).

  • Synti on tosiasia, vaikka sitä ei sanottaisi synniksi (13). Ilman lakia ei yhteiskunnassa voida ketään syyttää. Jumalan edessä omatunto syyttää rikkomuksesta silloinkin, kun ei ole ulkonaista lakia (2:14-16).

  • Aadam teki syntiä toisella tavalla kuin kukaan muu, sillä hän söi hedelmän puusta, josta Jumala oli nimenomaan kieltänyt syömästä. Sellaista kieltoa ei ole muille annettu (14).

  • Vain syntiinlankeemuksen historiallinen todellisuus selittää synnin universaalisuuden ja sen tuoman kärsimyksen maailmassamme. Synti ei ole kuin sairaus, joka leviää, vaan kuin myrkytetty lähde, jonka vettä kaikki ovat juoneet ja tulleet tuomituiksi kuolemaan. Yksikään ihminen ei voi sitä välttää.

  • Aadamin yksi synti täytti koko maailman synnillä ja kuolemalla niin että pelastus riippui kokonaan ja yksinomaan syntisten sovituksesta, jonka he tarvitsivat 'ulkopuoleltaan'.

  • Vain Aadamin synnin kauaskantoisuus saa meidät ymmärtämään Kristuksen pelastustyön merkityksen.

Kristus on toisenlainen

"15. Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen. Vaikka yhden lankeemuksesta monet ovatkin kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja tullut runsain määrin monien osaksi yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armossa. 16. Lahjan laita ei ole kuten on sen, mikä tuli yhden syntiä tehneen kautta. Tuomio tuli näet yhden ihmisen [teon johdosta] kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskaaksi julistamiseksi. 17. Jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. 18. Niinpä siis, kuten yhden ihmisen lankeemus [on koitunut] kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko [koituu] kaikille ihmisille vanhurskaudeksi ja elämäksi. 19. Sillä kuten yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet on todettu ja julistettu syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet luetaan vanhurskaiksi. "

  • Aadamin lankeemuksen tähden monet ovat kuolleet - Jeesuksen kuoleman tähden Jumalan armo (sovitus) ja lahja (vanhurskauttaminen) ovat tulleet monien osaksi runsain määrin (15).

  • Aadamin kautta tuli tuomio kadotukseksi - Jeesuksen kautta Jumalan armolahja vanhurskaudeksi (16).

  • Kuolema hallitsi yhden tähden - monet tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen kautta. Edellytyksenä on, että he saavat (ottavat vastaan, uskovat) armon ja vanhurskauden lahjan (17). Se lahja on runsas, ei kitsas. Kuolema hallitsi, me olimme alamaisia - me tulemme hallitsemaan (Ilm.5:10).

  • Yhden lankeemus kaikille kadotukseksi - yhden vanhurskauden teko kaikille vanhurskaudeksi ja elämäksi (18; jakeissa 16 ja 18 ei ole verbejä).

  • Yhden tottelemattomuuden tähden monet on todettu ja julistettu syntisiksi - yhden kuuliaisuuden tähden monet julistetaan vanhurskaiksi. Jeesus täytti ihmisenä kaikki lain vaatimukset, ja senkin Jumala lukee meidän hyväksemme vanhurskauttaessaan meidät. Samoin meidän hyväksemme luetaan hänen kärsimyksensä. (Kristuksen aktiivinen ja passiivinen kuuliaisuus.)

  • Paavali tuo monta kertaa esille korostuksen yksi - monet.

  • Paavali puhuu Jumalan lahjasta viisi kertaa jakeissa 15-17. Se, mitä Jumala antaa Kristuksen kautta, on hänen lahjaansa. Sitä ei anneta meille vain ansiottamme, vaan jopa vastoin ansiotamme.

  • Paavali korosti pelastusta jakeissa 9 ja 10. Jakeissa 15-21 korostuu elämä. Pelastus ja elämä kuuluvat yhteen. Ei ole elämää ilman pelastusta Paavalin kirjoittamassa merkityksessä.

Lain merkitys Jumalan pelastusilmoituksessa

"20. Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suurenisi. Missä taas synti on tullut suureksi, siinä armo on tullut ylen runsaaksi. 21. Kuten synti hallitsi [epäuskoista hengellisessä] kuolemassa, samoin armo on hallitseva [uskovaa] vanhurskauden kautta iäiseen elämään Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta."

  • Laki tuli väliin, 'sivusta'. Alun perin sitä ei ollut. Oli vain 'luonnollinen laki', joka oli kirjoitettu ihmisen sisimpään.

  • Laki antaa ihmisen synnille nimen. Lain valossa ihminen voi tunnistaa rikkomuksensa, mikä ilman lakia on ongelmallista.

  • Lailla on sekä yhteiskunnallinen että hengellinen tehtävä, 'käyttö'. Hengellisessä käytössään Jumalan laki näyttää ihmiselle hänen syyllisyytensä Jumalan edessä. Mitä rehellisemmin vertaa itseään ja elämäänsä Jumalan tahtoon, sitä suurempana näkyy ihmisen synti.

  • Laki ei auta pääsemään eroon synnistä. Sen tehtävänä on näyttää synti (3:19-20).

  • Jumalan armo on aina suurempi kuin ihmisen synti.

  • Augustinus on sanonut: "Jumala ei menettele väärin tässä - lisätessään lain kautta lankeemusta ja synnin herruutta - hän toimii näin voidakseen parantaa. Kun ihminen on sairas, muttei ei tiedä olevansa sairas, hän ei hakeudu hoitoon. Mutta kun sairaus saa kehittyä ja vamma kasvaa, silloin hän hakeutuu lääkärin luo, ja lääkäri parantaa."


Paavalin kirje roomalaisille, luento 6

Kristityn uusi elämä (Room.6:1-10)

  • Edellisen luvun lopussa Paavali totesi: "Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suurenisi. Missä taas synti on tullut suureksi, siinä armo on tullut ylen runsaaksi." (5:20.)

  • Paavalin opetus on kaikkina aikoina saanut osakseen kritiikkiä. On väitetty, että näin vapaan armon oppi johtaa Jumalan lain väheksymiseen tai hylkäämiseen (antinomismi). Arvostelijoiden mielestä se on omiaan synnyttämään sellaisen ajatuksen, että on vaaratonta tehdä syntiä, jopa suositeltavaa, koska armo lisääntyy synnin lisääntyessä. Mitä näin ollen hyödyttää pyrkiä täyttämään Jumalan tahtoa?

  • Tähän väitteeseen Paavali vastaa kuudennen luvun alussa: "1. Mitä me siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suurenisi? 2. Eihän toki! Kuinka me synnistä pois kuolleet edelleen eläisimme siinä?"

Ei enää synnissä

  • Edellisissä luvuissa Paavali puhui ihmisen pelastumisesta: vanhurskauttamisesta yksin uskosta. Nyt hän siirtyy puhumaan pyhityksestä, uudesta elämästä, joka seuraa vanhurskauttamista. Pyhitys on kristityn kasvamista Kristuksen kaltaisuuteen.

  • Uskova ihminen ei voi "elää synnissä" (kestomuoto), synnin harjoittamisessa, ikään kuin se olisi hänen luonnollinen elementtinsä. Hän voi kyllä tuntea synnin houkutusta, langeta syntiin, kärsiä tappioita. Hän on kuitenkin "kuollut pois synnistä" (aoristi). Hän on edelleen syntinen ihminen, mutta hänen suhtautumisensa syntiin on muuttunut. Synti ei ole kuollut hänessä, mutta hän on kuollut synnille (11).

  • Paavali perustelee asian kahdella tavalla: Olemme yhtä Kristuksen kanssa (1-10) ja elämme armon alla (11-23).

Voimana evankeliumi, joka on saatu jo kasteessa

  • Kaste on evankeliumia näkyvässä, konkreettisessa muodossa. Kasteen sisältö on syntien anteeksisaaminen. Ananias oli aikanaan sanonut Paavalille: "16. Mitä nyt viivyttelet? Nouse, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi, huutaen avuksi hänen nimeään" (Apt.22). Siksi kaste on "armonväline".

  • Luvun kuusi alussa Paavali puhuu kasteen merkityksestä kristittyjen pyhitykselle eli heidän elämälleen Kristuksen yhteydessä.

  • Paavali pitää selviönä, että kristityt tietävät, mitä heille on lahjoitettu kasteessa "3. Vai ettekö tiedä…?", "6. Tiedämmehän sen, että…", "9. Mehän tiedämme..."

  • Paavali pitää selviönä   myös sitä, että kristityt uskovat, mitä heille on lahjoitettu kasteessa: "8… me uskomme…" Ilman uskoa kaste on hyödytön. Luther sanoo Vähässä katekismuksessa: "Mitä kaste antaa ja hyödyttää? Vastaus: Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat.

Mitä kasteessa on tapahtunut

3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme kastetut hänen kuolemaansa? 4. Me olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan. Kuten Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, niin mekin vaeltakaamme uudessa elämässä. 5. Sillä jos me olemme kasvaneet hänen kanssaan yhteen yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa. 6. Tiedämmehän sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta meissä oleva synnin turmelus  menettäisi valtansa, niin ettemme enää eläisi synnin orjina. 7. Joka näet on kuollut, on vanhurskautettu pois synnistä. 8. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan. 9. Mehän tiedämme, että kuolleista herätettynä Kristus ei enää kuole, eikä kuolema enää vallitse häntä. 10. Minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä, ja minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle."

"3 … kastetut Kristukseen Jeesukseen… kastetut hänen kuolemaansa?"

  • Meidät on kastettu kastettu siihen Jeesukseen Kristukseen, joka on kuollut meidän puolestamme.

  • Meidät on kastettu hänen kuolemaansa: Meidät (meidän vanha ihmisemme) on hänen kanssaan ristiinnaulittu (6). Yksi on kuollut kaikkien puolesta, siis kaikki ovat kuolleet (2.Kor.5:14)

  • Kukaan ei voi itse vanhaa luontoaan heikentää, tappaa tai tehdä toimintakyvyttömäksi. Lihamme ristiinnaulitsemisen on suorittanut Jumala itse (pass.)

  • Se, mikä on tapahtunut objektiivisesti Golgatalla, tapahtuu meille henkilökohtaisesti uskoessamme evankeliumin, joka on meille annettu jo kasteessa, julistetaan sanassa ja vakuutetaan ehtoollisessa

"4... haudatut kasteen kautta kuolemaan..."

  • Paavali kuvaa näin kristityn sisäistä kuolemaa synnille ja ylösnousemista uuteen elämään, minkä Kristuksen kuolema on tehnyt mahdolliseksi. Kristityt kasvavat Kristuksen kanssa yhteen sekä synnille kuolemisessa että uudessa elämässä, molemmissa yhä lisääntyvässä määrin.

  • Hengellisen elämämme suuntana on "vanhan ihmisemme kuoleminen", "kuoleminen synnille" niin ettei synti enää hallitsisi meitä. Kastetussa ja uskovassa kristityssä on nimittäin "uusi ihminen", "sisäinen ihminen" ja vanha "turmeltunut luonto". Hänessä on "Henki" ja "liha" (7:22; Gal.5:17), jotka sotivat toisiaan vastaan. Yhteys Jeesuksen kuolemaan merkitsee kuolemantuomiota vanhalle ihmisellemme

  • Luther sanoo Vähässä katekismuksessa: "Mitä sitten tällainen vesikaste merkitsee? Vastaus: Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana. Missä se on kirjoitettuna? Vastaus: Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: 'Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.'"

"5... olemme kasvaneet hänen kanssaan yhteen..."

"6... jotta meissä oleva synnin turmelus menettäisi valtansa..."

  • Vaikka meidät on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, synti meissä ei ole kuollut. Jumalan tahto on, että synnin turmelus meissä menettäisi valtansa, niin ettemme enää palvelisi syntiä

  • Voima synnin valtaa vastaan on vain siinä, mitä meillä jo on Jeesuksessa Kristuksessa.

  • Vain evankeliumi pitää meidät erossa synnin vallasta. Emme ole enää synnin orjia.

"8...uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan."

  • "Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa" (Gal.2:19–20).


Mistä siis voima uuteen elämään? 6:11-14


Voimana yksinomaan evankeliumi

"11. Niin pitäkää tekin itseänne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa". 12. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. 13. Älkää antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan kuolleista eläviksi tulleina antakaa itsenne Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle."

  • Voimamme uuteen elämään on syntien anteeksiantamuksessa. Anteeksianto on lahjoitettu meille kasteessa (Apt. 2:38; 22:16) ja julistettu yhä uudelleen evankeliumin sanassa ja vakuutettu ehtoollisessa. Uskomalla Jumalan sanan lupauksen Jeesuksen kuolemasta puolestamme,  olemme tulleet evankeliumista osallisiksi. Evankeliumin pohjalta Paavali sanoo: "Niin  pitäkää…" Ilman evankeliumia olisi kysymys vain kristillisyyden nimellä kulkevasta ryhtiliikkeestä

  • Sama evankeliumi, jonka Roomalaiskirje on julistanut pelastukseksi, julistetaan myös pyhitykseksi. Kristityn on tärkeää oppia tuntemaan se, mitä hän omistaa vanhurskauttamisessa pelastumiseksensa ja mitä yhteys Kristuksen kanssa sisältää hänen pyhittymiseksensä.

  • Vain koska vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, voimme pitää itseämme synnille kuolleina ja Jumalalle elävinä.

  • Synnin himot eivät hallitse uskovaa kristittyä, niin että hän eläisi synnissä. Kuitenkin hänellä on edelleen himoja ja kiusauksia. On myös lankeemuksia, mutta niihin hän ei suhtaudu välinpitämättömästi. Ne polttavat mieltä (omaatuntoa). Synti tuottaa uskovalle kristitylle surua ja ahdistusta. Toisaalta hänen on myönnettävä, että hänessä piilee halu syntiin, toisaalta hänen sydämessään on pyrkimys elää Jumalan tahdon mukaista elämää. Langetessaan hänellä on lohdutus, jonka apostoli Johannes ilmaisee näin: "Rakkaat lapset! Minä kirjoitan tämän teille, ettette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin tekee syntiä, meillä on Puolustaja Isän luona, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas." (1.Joh.2:1. Tässä ei tarkoiteta synnin harjoittamista vaan lankeamista syntiin. Synnin harjoittamisesta Johannes sanoo: "Kukaan Hänessä pysyvä ei jatkuvasti elä synnissä… Syntiä jatkuvasti tekevä on Perkeleestä, sillä Perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjiksi Perkeleen teot… Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä Perkeleen lapsia." 1.Joh.3:6,8,10. )

  • Mikäli annamme jäsenemme synnin palvelukseen, ne tulevat vääryyden aseiksi. Paavali kehottaa antamaan itsemme Jumalalle ja jäsenemme vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Kysymys ei ole ihmisen omasta suorituksesta, vaan elämästä, joka versoo kasteen ja vanhurskauttamisen pohjalta

Vain armon alla

  • Koko luvun merkittävin jae kuuluu: "14. Synti ei ole enää hallitseva teitä, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

  • Paavali ei tässä esitä käskyä vaan lupauksen. Hän käyttää futuuria, tulevaa aikamuotoa. "Synti ei tule teitä hallitsemaan."

  • Pyhitystä ei voi tapahtua lain alla vaan ainoastaan armon alla!

  • Käskyt ja kiellot, rajoitukset ja kieltäymykset, eivät anna voimaa uuteen elämään. Missä laki hallitsee, siellä hallitsee oma minä ja synti.

Jumalan palvelijoina

"15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Eihän toki! 16. Ettekö tiedä, että kenen orjiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, te olette sen orjia, jota te tottelette, joko synnin orjia kuolemaksi, tai kuuliaisuuden palvelijoita vanhurskaudeksi."

  • Kristitty palvelee sitä, minkä palvelukseen hän on antautunut - ja vain sitä. "Ei kukaan voi palvella kahta herraa. Joko hän tätä vihaa ja toista rakastaa, tai hän tähän liittyy ja toista halveksii. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa." (Matt.6:24.)

  • Armon alla elävä kristitty ei voi palvella syntiä.

"17. Kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin orjia, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon teidät on annettu. 18. Synnistä vapautettuina teistä on tullut vanhurskauden palvelijoita! 19. Puhun ihmisten tavalla teidän luontonne heikkouden tähden. Kuten te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden orjiksi pahuuteen, antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen. 20. Synnin orjia ollessanne vanhurskaus ei hallinnut teitä. 21. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, mitä nyt häpeätte. Sen loppuhan on kuolema. 22. Mutta nyt, kun olette synnistä vapautettuina tulleet Jumalan palvelijoiksi, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen lopputulos on ikuinen elämä."

  • Paavali korostaa oppia, evankeliumia. Meidän kristillinen elämämme riippuu siitä. Sille tulee olla sydämestään kuuliainen.

  • Jokainen on synnin palvelija luonnostaan, ilman Jumalaa. Siinä tilassa ihminen kantaa hedelmää, jota hän uskovana kristittynä häpeää. Sen loppu on kuolema eli kadotus.

  • Kastettuna ja vanhurskautettuna ihmisestä tulee vanhurskauden palvelija. Hän toteuttaa elämässään vanhurskautta aivan samoin kuin hän ennen teki syntiä.

  • Kristityn elämän hedelmä on pyhitys. "Hengen hedelmä taas on rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensä hillitseminen." (Gal.5:22.)

"23. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on ikuinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."


Paavalin kirje roomalaisille, luento 7

Lain alta armon alle 7:1-6

Lakihenkistä, kireää kristillisyyttä

  • Kun Jumala alkaa puhutella ihmistä, on tavallista, että ihminen yrittää tulla Jumalalle kelpaavaksi muuttamalla itseään ja elämäntapaansa. Jumalan käskyt, ihmisten säädökset ja hänen omat käsityksensä kristillisyyden vaatimuksista hallitsevat häntä niin kauan kuin hänellä riittää voimia sen kaiken täyttämiseen. Hänestä tulee enemmän tai vähemmän "lakihenkinen". Hän ajattelee selviytyvänsä iankaikkiseen elämään asti omin voimin tai ainakin, jos Jumala häntä auttaa. Hänen "kristillisyytensä" on minäkeskeistä niin kuin fariseuksen temppelissä (Luuk.18:9–14). Rikas hallitusmies, joka oli huolissaan sielunsa pelastumisesta, vakuutti Jeesukselle täyttäneensä kaikki käskyt. Hän sanoi: "Tätä kaikkea olen noudattanut nuoruudestani asti." (Luuk.18:18–21.) Jeesus näytti hänelle, ettei hän pysty täyttämään Jumalan tahtoa, ja mies meni pois murheellisena

  • Laki ei auta ihmistä tulemaan paremmaksi. Se ei saa aikaan yhtään todellista hyvää tekoa, sellaista, jota Jumala voisi pitää täydellisenä ja hyvänä. Lain teot ovat "kuolleita tekoja" (Hebr.6:1).

  • Laki herättää synnin himot. "Synnin voima on laki" (1.Kor.15:56). "Kaikki kielletty on houkuttelevaa ja ihanaa

  • Ihmiset, jotka eivät ole joutuneet tekemisiin Jumalan pyhyyden kanssa, eivät ole tulleet tuntemaan lain ja synnin voimaa

  • Lakihenkinen kristillisyys johtaa ihmisen kadotukseen, sillä laki ei vapauta synnistä ja sen syyllisyydestä.

  • Luther sanoo: "Valkoinen Perkele, joka muuttaa itsensä valon enkeliksi (joka ajaa ihmisiä hengellisiin synteihin, jotka esiintyvät vanhurskautena), se vasta Perkele on (paljon vahingollisempi kuin musta, joka ajaa vain lihallisiin synteihin, jotka maailmakin synneiksi myöntää)."

Lakiin sidottuina

"1. Puhun nyt lain tunteville: Ettekö tiedä, veljet, että laki vallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää? 2. Laki sitoo naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä. Mutta jos mies kuolee, vaimo on vapaa tästä miestä koskevasta säädöksestä. 3. Siksi hän saa avionrikkojan nimen, jos hän miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle. Mutta jos mies kuolee, hän on vapaa siitä laista, niin ettei ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle."

  • Kristitty on sidottu lakiin niin kuin puolisot toisiinsa, kunnes toinen kuolee. (Jotkut väsyvät lakiin kumppaninaan ja luopuvat "uskosta"niin kuin puolisot voivat väsyä toisiinsa ja eroavat.)

  • Jos ihminen on sidottu lakiin, hän pyörii kaiken aikaa tekemistensä ja samalla oman itsensä ympärillä. Hän miettii, mitä saa ja mitä ei saa tehdä, ja hallitsee normeillaan usein muitakin.

  • Laki hallitsee ihmistä niin kauan kuin hän on tyytyväinen lakiin ja itseensä. Ihminen rakastaa luonnostaan lakihenkisyyttä niin kauan kuin lain vaatimukset eivät ylitä hänen suorituskykyään.

  • Kun laki osoittaa hänet syntiseksi, jopa kadotuksen ansaitsevaksi syntiseksi, hän alkaa kaivata irti niin kauheasta laista.

Kunnes kuolema erottaa

"4. Kristuksen kuolemassa ja hänen [seurakunta]ruumiinsa jäseninä teidätkin, veljeni, on kuoletettu laista, että tulisitte toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, kantaaksemme hedelmää Jumalalle."

  • Niin kuin vain kuolema erottaa puolisot toisistaan, niin myös ihmisen ja lain liitossa toisen osapuolen on kuoltava, ennen kuin ihminen pääsee pois lain alta.

  • Jumalan laki, hänen ehdoton tahtonsa, joka on ilmoitettu Raamatussa, ei muutu, ei "kuole". Ihmisen on siis "kuoltava". Paavali ei puhu ruumiillisesta kuolemastamme, vaan siitä, mitä meissä tapahtuu sisäisesti. Meidän oma hurskautemme on tuomittu kuolemaan. Jumalan laki osoittaa, että emme voi vähääkään muuttaa itseämme sisäisesti. Se näyttää meidät hengellisesti kuolleiksi.

  • Apumme tulee vain häneltä, joka kuolleet herättää.

Vapaiksi lain otteesta

"5. Ollessamme syntiturmeluksen vallassa lain herättämät synnin himot vaikuttivat jäsenissämme, ja me kannoimme hedelmää kuolemalle. 6. Mutta nyt me olemme vapaat laista ja kuolleet pois siitä, mikä meitä piti vankeina, ja me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa, emmekä kirjaimen vanhassa."

  •  Vain Jumala voi Jeesuksen tähden vapauttaa ihmisen lain otteesta. Sen tekee evankeliumi, joka synnyttää sydämeemme uskon Jumalan sanan lupaukseen, evankeliumiin.

  • Syntinen ihminen voi saada elämän lahjaksi, Jumalan armosta, Kristuksen tähden, uskomalla Jumalan sanan.

  •  "Olemme vapautetut laista" ilmaistaan aoristilla (kerran tapahtunut, aina voimassa). Se on Jumalan teko, objektiivinen, meistä riippumaton Jumalan työ, joka on tapahtunut Jeesuksen kuolemassa. Olemme tulleet siitä henkilökohtaisesti osallisiksi, kun meidät on vanhurskautettu yksin uskosta. "Olemme kuolleet pois siitä" ilmaistaan imperfektillä, mikä sisältää kestomuodon. Se tapahtuu meissä kaiken aikaa.

  • Vain laista vapautettu kristitty voi kantaa hedelmää Jumalalle. Vain laista vapaana hän voi palvella Jumalaa Hengen uudessa tilassa (luku 8). "Kirjaimen vanha tila" tarkoittaa elämää lain alla.

Paavalin henkilökohtainen tilitys, 7:7–25

Kun Jumalan laki 'kolahti'

"7. Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Ei suinkaan! Mutta minä en olisi tullut synnintuntoon muuten kuin lain kautta. En näet olisi tiennyt, että himo on syntiä, ellei laki olisi sanonut: 'Älä himoitse.' 8. Ottaen käskysanasta aiheen synti herätti minussa kaikenlaisia himoja, sillä ilman lakia synti on kuollut. 9. Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, synti virkosi, 10. ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, jonka piti olla minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi. 11. Ottamalla käskysanasta aiheen synti petti minut ja tuotti minulle kuoleman. 12. Laki on silti pyhä ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä. 13. Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Ei suinkaan! Vaan että synti paljastuisi synniksi, se on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylen määrin synnilliseksi käskysanan kautta."

  • Selvittääkseen kristityille, mitä hän tarkoittaa, Paavali ottaa esimerkin omasta elämästään. Hän on äärimmäisen henkilökohtainen ja avoin. Jaksossa käytetään mennyttä aikamuotoa. Paavali kuvaa kokemusta, joka ihmisellä on, ennen kun hän alkaa uskoa Jeesukseen. Ennen muuta hän kuvaa ihmisen hengellistä heräämistä, väärän pelastusvarmuuden murenemista. Valaiseva on hänen kuvauksensa filippiläisille siitä ajasta, jolloin hän ei ollut vielä kohdannut Jeesusta: "4. Minulla on kyllä, mihin luottaa ihmisenäkin. Jos joku luulee voivansa luottaa itseensä ihmisenä, minä voin vielä enemmän. 5. Olenhan ympärileikattu kahdeksan päivän iässä ja kuulun Israelin kansaan, Benjaminin heimoon, olen synnynnäinen hebrealainen, suhteessa lakiin fariseus, 6. intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskaudessa nuhteeton." (Fil.3.)

  • Ihmisen ongelma ei ole laki, sillä se on yhtä täydellinen kuin Jumala itse. Ongelmana on synti, ei vain jokin yksityinen lankeemus tai harha-askel, vaan synnin voima ihmisessä (määrätty artikkeli).

  • "Vain laki voi meille paljastaa, mitä synti syvimmältä olemukseltaan on. Ei kukaan opi tietämään, mitä synti on vain tekemällä syntiä. Ei, vaan synti sitoo ihmisen ja tekee hänet sokeaksi." (Andersen)

  • Laki herättää synnintunnon (7). Paavali ei olisi tullut tietämään (tuntemaan), että himo on syntiä, ellei käskyissä lukisi: "Älä himoitse".

  • Laki herättää synnin (kuin nukkuvan karhun). Se saa synnin virkoamaan (8–9). Se johtaa ihmisen sen tajuamiseen, että hän on hengellisesti kuollut (10). Jumala sanoo: "Noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, sillä ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä" (3.Moos.18:5). Ihminen ei voi pitää Jumalan käskyjä, vaikka kuinka tahtoo ja yrittää, eikä myöskään elää hengellistä elämää käskyjen varassa! Se on kova kokemus jokaiselle vilpittömälle yrittäjälle. Niin kuin kuollut ei voi tehdä mitään, ei ihminenkään tässä tilassa voi yhtään auttaa itseään. Hän on täysin voimaton, täydellisen avuton.

  • Synti pettää ihmisen (11). Se lupaa hyvää, mutta tuo kärsimyksen. (Esim. Eeva paratiisissa.) Se tekee sokeaksi, niin ettei ihminen tajua syntinsä seurauksia

  • Laissa Jumala ilmaisee oman pyhyytensä. Laki on kuin peili, jonka edessä ihminen näkee todellisen tilansa Jumalan edessä (13).

  • "Luonnollinen ihminen ei ole asennoitunut positiivisesti lakiin, vaan lainalaisuuteen nähden. Hän rakastaa lain alaisuutta, muta vihaa lakia. Luonnollinen ihminen on kiinnostunut vain lain teoista, ei Jumalan pyhyydestä." (Andersen)

Uskovan kristityn sisäinen ristiriita

"14. Mehän tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minulla on turmeltunut luonto, myyty synnin alaisuuteen. 15. Enhän tunne omakseni, mitä teen: Minä en näet toteuta mitä tahdon, vaan mitä vihaan, sitä minä teen. 16. Mutta tehdessäni sitä, mitä en tahdo, minä myönnän, että laki on hyvä. 17. Sen tekijä en siis ole enää minä, vaan synti, mikä asuu minussa. 18. Minä kyllä tiedän, ettei minussa, se on, turmeltuneessa luonnossani asu mitään hyvää. Tahtoa minulla kyllä on, mutta ei ole voimaa hyvän toteuttamiseen. 19. Sillä sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. 20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. 21. Tahtoessani tehdä hyvää minä huomaan itsessäni sen lain, että paha on piintynyt minuun."

  • Nyt Paavali ryhtyy kirjoittamaan nykyisessä aikamuodossa. Hän kuvaa jokaisen kristityn sisäistä kokemusta.

  • Laki osoittaa kristityllekin synnin, joka hänessä edelleen asuu. Hän on vanhurskas Jeesuksessa, mutta itsessään syntinen. Samalla kertaa vanhurskas ja syntinen.

""22. Sisällisen ihmiseni puolesta minä kyllä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, 23. mutta ihmisluonnossani minä tunnen toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minua luonnossani olevan synnin lain vankina. 24. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?"

  • Kristityssä on kaksi luontoa: uusi ja vanha. Jeesus asuu hänessä uskon kautta (Ef.3:17), samoin Pyhä Henki (Room.8:9,11,14,16). Hänessä on kuitenkin edelleen hänen vanha turmeltunut luontonsa, "liha" (Gal.5:17–21).

  • Vanha luontomme ei ole parannettavissa. Meidän ei pidä kuitenkaan elää sen mukaan, vaan uuden.

  • Laki ei auta meitä taistelussa syntiä vastaan. Laki ei saa aikaan pyhitystä yhtään sen enempää kuin vanhurskauttamistakaan. Haluamme saada Jumalalta voimaa tullaksemme paremmiksi, Jumalalle kelpaaviksi.  "Ihminen pyytää Jumalalta voimaa ja odottaa voimaa, sillä seurauksella, että kärsii tappion ymmärtämättä mistä syystä. Mutta kuten jo sanoimme, se johtuu siitä, että ihminen luottaa voimaan Jeesuksen sijasta. Mutta mitä se muuta on kuin lakia? Eikö lain tietä ole juuri se, että pyydämme Jumalalta voimaa sen sijaan, että luottaisimme Jeesukseen?" (Andersen)

"25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen [uudistuneella] mielellä Jumalan lakia, mutta turmeltuneella luonnolla synnin lakia."

  • Turmeltunutta luontoamme Luther kuvaa mm. näin: "Paavali siis tarkoittaa 'lihalla' [turmeltuneella luonnolla] parhainta vanhurskautta, viisautta, jumalanpalvelusta, hengellisyyttä, ymmärrystä ja tahtoa, mitä suinkin saattaa maailmassa olla."

"1. Mitään kadotustuomiota ei siis ole niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa."


Paavalin kirje roomalaisille, luento 8

Pyhän Hengen johdossa (Room.8:1-27)

Hengen vaikuttama uusi elämä

"1. Mitään kadotustuomiota ei siis ole niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa."

  • "Ei siis" osoittaa, että nyt on johtopäätöksen aika.

  • Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa - jotka elävät uskossa Jeesukseen (1). "Ei mitään" korostuu voimakkaasti alkutekstissä. Kadotustuomio kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksen ulkopuolella.

  • Ne, jotka panevat turvansa lain noudattamiseensa, joutuvat vastaamaan Jumalan lain edessä ja saavat ansionsa mukaan.

"2. Elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista."

  • Pyhä Henki on elämän Henki, joka on Kristuksessa vapauttanut meidät synnin hallinnasta ja sen tuomiosta (2). Kristuksessa emme enää ole tuomittuja vaan vanhurskautettuja. Mikä koskee Kristusta, koskee meitäkin.

  • Hengen laki on toinen kuin "kirjaimen laki". "Me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa, emmekä kirjaimen vanhassa" (Room.7:6). Palvelemme häntä armon, emme lain alla.

  • Pyhä Henki on vapauttanut uskovat kristityt lain alaisuudesta omantunnon vapauteen (2).

"3. Mitä laki ei voinut saada aikaan, koska se oli turmeltuneen luonnon kautta tullut heikoksi, sen Jumala teki lähettämällä oman Poikansa syntisen ihmisluonnon kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin ihmisluonnossa, 4. että lain [vaatima] vanhurskaus tulisi täytetyksi meissä, jotka emme vaella turmeltuneen luontomme mukaan, vaan Hengen."

  • Mikä ei voinut tapahtua lain alla, tapahtuu armon alla (3).

  • Jumala lähetti oman Poikansa maailmaan "syntisen ihmisluonnon kaltaisuudessa". Jumala tuli Jeesuksessa todelliseksi ihmiseksi - kuitenkin ilman syntiä. Hän tuli "synnin tähden". Hänen tehtävänsä oli kuolla syntiuhrina. Hän "tuomitsi synnin ihmisluonnossa". Elämällään ja kuolemallaan Jeesus tuomitsi synnin, joka asuu ihmisessä. Hän mursi synnin vallan. (3)

  • "Että lain [vaatima] vanhurskaus täytettäisiin meissä." Ei siis sanota, että me täyttäisimme lain vaatiman vanhurskauden. Lain vanhurskaus tulee täytetyksi meissä vain, kun omistamme Kristuksen vanhurskauden. Se tapahtuu Pyhän Hengen vaikutuksesta. (4)

  • Uskova kristitty "vaeltaa sopusoinnussa Hengen kanssa" niin kuin Raamattu sen ilmaisee, ei enää synnissä, synnillisten himojensa hallinnassa. Näin 'vanha ihminen' menettää vaikutusvaltaansa häneen. (4)

Pyhä Henki voittaa turmeltuneen luontomme

"5. Niillä, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaan, on sen luonnon mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli".

  • Kristityt elävät joko oman mielensä, turmeltuneen luontonsa mukaan, tai Hengen mielen mukaan.

  • Jokaista "vetää puoleensa", niin kuin Raamattu asian ilmaisee, joko synti tai Jumalan Henki.

"6. Turmeltuneen luonnon mieli on kuolema, mutta Hengen [vaikuttama] mieli on elämä ja rauha."

  • Ihmisen turmeltunut luonto suhtautuu aina vihamielisesti Jumalaa ja hänen tahtoaan kohtaan. Se rakastaa lakihenkisyyttä mutta vihaa Jumalan ehdotonta lakia, joka tuomitsee hänet.

"7. Turmeltuneen luonnon mielihän on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu tottelemaan Jumalan lakia, eikä se voikaan. 8. Turmeltuneen luontonsa hallitsemat eivät voi olla Jumalalle otollisia."

  • Vanhaa ihmistä emme voi koskaan parantaa. Se on mitä on ja pysy sellaisena. Pyhitystä ei voi tapahtua omaa itseään tai omaa elämäänsä parantamalla. Pyhitystä voi tapahtua vain Pyhän Hengen vaikuttamana.

  • Turmeltuneen luonnon hallinta on vastakohta Kristuksessa olemiselle.

"9. Mutta te ette ole turmeltuneen luontonne hallitsemia, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa."

  • Ilman Pyhää Henkeä ei voi olla Kristuksen oma, kuulua hänelle. Pyhä Henki on tunnusmerkki siitä, että joku on kristitty.

  • Jos Pyhä Henki asuu ihmisessä, hän ei voi olla turmeltuneen luontonsa hallinnassa.

"10. Jos Kristus on teissä, niin langennut luonto tosin on kuollut synnin tähden, mutta Henki on elämä vanhurskauden tähden. 11. Jos siis Jumalan Henki asuu teissä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä kautta."

  • Synnin tähden ihminen on kuolevainen. Kuitenkin hänen sisäinen ihmisensä elää vanhurskauden perusteella, jonka hän on saanut lahjaksi uskossa Jeesukseen. Henki tekee eläväksi myös hänen ruumiinsa ylösnousemuksessa. Muutkin nousevat ylös kuolleista, mutta he eivät saa ruumista, jossa Pyhä Henki hallitsee, jonka hän tekee eläväksi.

"12. Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme turmeltuneelle luonnollemme, elääksemme sen mukaan. 13. Jos te elätte turmeltuneen luontonne mukaan, teidän on kuoltava. Mutta jos te Hengellä kuoletatte turmeltuneen luontonne teot, te saatte elää."

  • Emme ole mitään velkaa vanhalle ihmisellemme elääksemme sen mukaan. Olemme velassa Pyhälle Hengelle elääksemme hänen mukaansa. (12)

  • Turmeltunut luontomme on aina meille uhka. Se pyrkii hallitsemaan. Jos seuraamme sitä, joudumme hengelliseen kuolemaan. (13)

  • Vanhaa ihmistä ei voi hallita lain vaan Hengen avulla (13).

Pyhä Henki todistaa lapseudestamme

"14. Kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat näet Jumalan lapsia. 15. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden Hengen, jossa huudamme: "Abba! Isä!" 16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. 17. Jos siis olemme Jumalan lapsia, me olemme myös hänen perillisiään Kristuksen kanssa; jos me kerran kärsimme yhdessä hänen kanssaan, me myös kirkastumme hänen kanssaan. 18. Minä päättelen, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavissa siihen kirkkauteen, mikä on ilmestyvä meihin."

  • Uskovaa kristittyä kuljettaa Jumalan Henki. Se osoittaa, että hän on Jumalan lapsi. (14)

  • Kun ihminen asettaa luottamuksensa Jeesukseen, orjuuden Henki poistuu hänestä. Samalla häviää tuomion ja kadotuksen pelko. "Rakkaudessa ei ole pelkoa, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on rangaistusta." (1.Joh.4:18.) (15) Kristitty alkaa rohkeasti kutsua Jumalaa Isäksi. (15)

  • Pyhän Hengen todistus Jumalan lapseudesta on yhtäpitävä meidän henkemme vakuutuksen kanssa. Se on merkittävää pelastusvarmuuden kannalta. Pyhä Henki vakuuttaa sydämemme Jumalan evankeliumista. "Oikein ymmärrettynä Hengen todistus on evankeliumin toinen nimi" (Andersen). (16)

  • Lapseudesta seuraa perintöoikeus siihen, mikä on Isän. Perimme Jeesuksen kanssa. Jeesuksen seurassa tulee kärsimyksiä, mutta myös perintöoikeus. (17) Kärsimykset ovat kuitenkin vähäisiä siihen kirkkauteen verrattuna, joka meitä odottaa. (18)

  • Pyhä Henki takaa perintöosuutemme, joka käsittää myös ruumiimme lunastuksen viimeisenä päivänä (18-25)

Lupaus luomakunnalle

"19. Luomakuntakin odottaa hartaasti ikävöiden Jumalan lasten ilmestymistä. 20. Luomakunta on näet alistettu turhuuden alaiseksi, ei omasta tahdostaan, vaan alistajan, kuitenkin toivon varaan. 21. Myös luomakunta on tuleva vapautetuksi katoavaisuuden orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. 22. Mehän tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa tähän asti. 23. Eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi ottamista, ruumiimme lunastusta. 24. Me olemme toivossa pelastettuja. Täyttyneeksi nähty toivo ei tietenkään ole toivo. Kuinka kukaan toivoo sitä, minkä näkee? 25. Mutta jos toivomme, mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti."

  • Ihmisen synnin tähden Jumala kirosi maan. (1. Moos.3:17-19.) Kuitenkin myös luomakunta on saanut lupauksen: sekin vapautetaan katoavaisuuden orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Luomakuntakin uudestisyntyy (Matt.19:28). Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan (Ilm.21:1; 2.Piet.3:13). (21)

  • Me huokaamme odottaessamme ruumiimme lunastusta - emme lunastusta ruumiista (23). Myös luomakunta huokaa ja on synnytystuskissa (22).

  • Meillä on kuitenkin toivo (24).

Pyhä Henki auttaa heikkouttamme rukouksessa (26-27)

"Henki auttaa meitä heikkoudessamme. Emmehän tiedä, mitä meidän on rukoiltava niin kuin tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanattomin huokauksin. 27. Sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien puolesta."

  • Henki rukoilee Jumalan lasten puolesta, niiden, joissa Hän asuu (ks. Joh.14:17; 16:8-10).

Jumalan pelastussuunnitelma (8:28-30)

"28. Me tiedämme, että Jumala vaikuttaa kaiken niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat, niiden, jotka ovat kutsuttuja hänen suunnitelmansa mukaan. 29. Jotka hän on edeltä tuntenut, hän on myös edeltä määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi Esikoinen monien veljien joukossa. 30. Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut. Kutsumansa hän on myös vanhurskauttanut, ja vanhurskauttamansa hän on myös kirkastanut."

  • Kutsutut ovat pelastettuja, vanhurskautettuja ihmisiä. Kaikki, mitä he kohtaavat tässä elämässä, koituu heidän parhaakseen, sillä se tulee heille Jumalan rakastavasta sydämestä ja kädestä.

  • Jumala suunnitelma on pelastaa ihminen. Siksi hän tuli Jeesuksessa maailmaan kuollakseen ihmisen synnin tähden. (28)

  • Hän on ennalta tietänyt, ketkä tulevat olemaan hänen omansa. Hän on tuntenut heidät jo ennen maailman luomista. "4. Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. 5. Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden. 6. Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!" (Ef.1:4-6; RK92.) Ne ovat hylätyt, jotka pyrkivät Jumalan yhteyteen ilman Jeesusta Kristusta. (29)

  • Jumalan päämäärä on, että hänen omansa tulevat olemaan hänen Poikansa kaltaisia kirkkaudessa - ilman syntiä, täynnä Pyhää Henkeä, täynnä rakkautta. (29)

  • Jumala tekee itse pelastavan työnsä alusta loppuun asti. Taivaassa ihmiset kiittävät pelastuksestaan vain Jumalaa. Kadotuksessa ihmiset syytävät vain itseään, koska ovat hylänneet Jumalan valmistaman ja tarjoaman pelastuksen. Ketään ei ole määrätty kadotukseen. Kadotus on valmistettu Perkeleelle ja hänen enkeleilleen (Matt.25:41). (30)

Jumalan rakkaus (31-37)

"31. Mitä me tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? 32. Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet ristiinnaulittavaksi kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei meille lahjoittaisi kaikkea muutakin hänen kanssaan? 33. Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Vanhurskauttaja on Jumala. 34. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on kuollut, onpa herätettykin. Hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän puolestamme."

  • Kukaan ei voi syyttää meitä Jumalan edessä, jos Jumala on puolellamme. Kukaan ei voi välttää sitä, että joku on häntä vastaan. Ratkaisevaa on, kuka on puolellamme ja kuka vastaan. Jolla ei ole uskoa Jeesukseen, häntä vastassa on Jumala.

  • Jumala on antanut Poikansa ja kaikki muu on seurausta siitä.

  • Meitä syyttää Jumalan laki, mutta Jeesuksessa olemme vapaat lain syytöksistä. Meitä syyttää myös Perkele, joka tahtoo viedä meiltä uskon ja toivon, mutta Jumalan evankeliumin edessä hänen on vaiettava (Sak.3:1; Ilm.12.10).

  • Meidät tuomitsee omatuntomme, Perkele ja muut ihmiset (1.Kor.11:32). Meitä ei kuitenkaan tuomita kadotukseen, koska Jeesus on kuollut puolestamme. Hän on myös asianajajamme taivaassa.

35. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? 36. Onhan kirjoitettu: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina." 37. Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut. 38. Minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva, eivät voimat, 39. ei korkeus, ei syvyys eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."

  • Kristittyjen on varauduttava kestämään paljon Jeesuksen tähden (36-37).

  • Ei kukaan eikä mikään voi kuitenkaan erottaa häntä Jumalan rakkaudesta. Eri asia on, jos hän vetäytyy pois Jumalan armosta (Hebr.10:38).

 

 

 

Takaisin