Jeesus vanhurskauteni        Liisi Jokiranta

Raamattutunti kansanlähetyspäivillä 3.7.1998

Tässä raamattutunnissa on kysymys ihmisen pelastumisesta, siitä, kuka pääsee taivaaseen. Siksi olemme tekemisissä elämämme tärkeimmän asian kanssa.

Otan pohjaksi Jeesuksen vertauksen kuninkaanpojan häistä. (Matt. 22:1-15) Siinä Jeesus kertoo kuninkaasta, joka järjestää pojalleen suuret, kuninkaalliset häät ja kutsuu paljon vieraita. Kuningas on todellisuudessa Jeesuksen Isä, joka on valmistanut Pojalleen hääjuhlan taivaisiin. Kuninkaalla on hääjuhliinsa vieraslista niin kuin häihin yleensä, ja kutsut saatetaan jokaiselle henkilökohtaisesti. Juhlavalmistelut on suoritettu ja vieraita odotetaan, mutta sitten tapahtuu jotain yllättävää ja suorastaan tavatonta: Ihmiset eivät tahdo tulla häihin! Syyksi he ilmoittavat työkiireensä, mutta Jeesus toteaa yksioikoisesti, että he eivät välitä juhlasta, eivät ole kiinnostuneet. Jotkut osoittautuvat jopa väkivaltaisiksi kutsujia kohtaan. Jeesus kertoo kuninkaan vihastuvan kutsun halveksijoihin, ja he tulevat huomaamaan, että ovat tehneet katastrofaalisen virheen hylätessään saamansa kuninkaallisen kutsun.

Kaikki on kuitenkin valmiina. Niinpä kuninkaan palvelijat saavat tehtäväkseen mennä sellaisiin paikkoihin, joissa ihmiset liikkuvat, ja kutsua häihin, keitä vain tapaavat. Kutsu on kaikille avoin. Kaikki saavat tulla, kaikkien toivotaan tulevan. Niin häähuone tulee täyteen kaikenlaista väkeä.

Vertauksen huippukohdassa Jeesus kuvaa, kuinka kuningas astuu hääsaliin. Hän luo silmäyksen yli salin ja näkee juhlapukuista kansaa. Kaikki häävieraat ovat saaneet puvun lahjaksi kuninkaalta ja tulleet häihin suoraan töistään ja askareistaan, tarvitsematta mennä välillä kotiin vaihtamaan vaatteita. Kuningas on todellakin järjestänyt kaiken valmiiksi vieraitaan varten. Hämmästyksekseen hän kuitenkin näkee juhlijoiden joukossa yhden miehen, joka on ilman juhlapukua, omissa vaatteissaan. Jeesus nostaa esiin yhden ihmisen, jotta jokainen hänen kuulijansa miettisi: puhuuko Jeesus kenties minusta?

Miehellä ei ole hääpukua! Toisin sanoen hän ei ole ottanut pukua, joka hänelle on tarjottu. Piittaamattomuudellaan mies loukkaa kuningasta, hänen poikaansa ja muita häävieraita. Kuinka hän on hylännyt puvun, jota hänelle on tarjottu, ja tunkeutunut häihin omissa vaatteissaan? Onko hän kenties pitänyt omaa pukuaan kyllin hienona, kelvollisena kuninkaalliseen tilaisuuteen? Kuinka hän on voinut erehtyä näin ratkaisevalla tavalla?

Kuningas sanoo miehelle: "Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle ilman häävaatteita?" Mies ei saa sanaa suustaan, ei kykene vastaamaan, sillä hänen vastauksensa tuomitsisi hänet. Hänellä ei ole mitään todellista puolustusta. Mitä tapahtuu? Kuningas sanoo palvelijoille: "Sitokaa hänen kätensä ja jalkansa ja heittäkää hänet ulos pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristely."

Mies oli saanut kutsun niin kuin kaikki muutkin ja noudattanut sitä, mutta hylkäämällä hääpuvun hän oli sulkenut itsensä hääjoukon ulkopuolelle. Häneen suhtaudutaan nyt kuin rikolliseen, sidotaan ja heitetään ulos häätalosta. Kun joku heitetään ulos taivaasta, i ole muuta vaihtoehtoa kuin tulla heitetyksi kadotukseen.

Jeesus sanoo meille niin vakavasti kuin voi, sillä hän rakastaa meitä: "Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja." Kutsu kuuluu jokaiselle, sillä Jumala tahtoo, että kaikki pelastuvat ja tulevat hänen Poikansa hääaterialle. Valittuja ovat kuitenkin vain ne, jotka ottavat vastaan sekä kutsun että hääpuvun, jonka Jumala antaa lahjaksi. Se puku on Raamatun kielellä ilmaistuna Jeesuksen vanhurskaus

Jokainen meistä on kutsuttu taivaaseen, siihen juhlaan, jonka Jumala itse on järjestänyt Pojalleen. Pelkkä kutsun vastaanottaminen ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitsemme myös hääpuvun, josta Jeesus puhuu. Onko meillä, onko sinulla henkilökohtaisesti se puku valmiina, jos vaikka saisit äkillisen sairaskohtauksen tai joutuisit onnettomuuteen ja siirtyisit iäisyyteeen tämän päivän aikana?

Kuinka juhlapuvun saa? Otan esille toisen kohdan Raamatusta, profeetta Sakarjan kirjasta. Kohdasta selviää yksinkertaisesti kerrottuna, kuinka Jumala pukee ihmisen juhlavaatteisiin.

Jumala näytti profeetta Sakarjalle välähdyksen näkymättömästä maailmasta. Se oli tarkoitettu kerrottavaksi ylimmäiselle papille, Joosualle, joka koki syyllisyyttä menneiden asioiden tähden.

Sakarja aloittaa: "Herra näytti minulle ylimmäisen papin Joosuan seisomassa Herran enkelin edessä ja Saatanan seisomassa hänen oikealla puolellaan, häntä syyttämässä." Herran enkeli on monessa Vanhan testamentin kohdassa Jeesuksen peitenimi, eli ilmeisesti Joosua seisoo Jeesuksen edessä. Joosuan oikealla puolella seisoo Saatana häntä syyttämässä

Olemme varmaan jokainen olleet Saatanan syytösryöpyssä, kun hän puhuu toisinaan toisten ihmisten suulla ja toisinaan omassa mielessämme. Hänen puheensa kuulostaa tämän kaltaiselta: "Sinä olet epäonnistunut ihminen. Rukoilet syntejäsi anteeksi, mutta lankeat aina vaan samoihin asioihin. Ethän voi kuvitella, että Jumala antaa tuollaiselle taas kaiken anteeksi? Sinun on turha enää rukoilla tai tulla alttarille tunnustamaan syntejäsi. Olet pilannut elämäsi, eikä sinulla ole enää mahdollisuuksia. Sinusta ei koskaan tule mitään. Kukaan ei voi sinua rakastaa, ei Jumalakaan. Et kelpaa ehtoollispöytäänkään." Saatanan puheen tunnistaa siitä, että hän vie meiltä kaiken toivon. Kun Jumalan Henki nuhtelee meitä ja tekee meidät tietoisiksi synneistämme, hän tahtoo aina kirkastaa myös Jeesuksen ja sen toivon, joka meillä on Jeesuksessa.

Raamatun teksti jatkaa: "Joosua oli puettu saastaisin vaatteisiin, ja hän seisoi enkelin edessä. Tämä sanoi edessään seisoville: Riisukaa pois saastaiset vaatteet hänen yltään." Avuton syntinen mies on Herransa edessä, pappi seisoo siinä likaisissa vaatteissaan. Hän on katsonut sydämeensä ja elämäänsä ja joutunut painamaan päänsä. Hän ei ole sellainen kuin ihmiset luulevat. Hänellä on luultavasti samanlainen kokemus kuin profeetta Jesajalla ja monilla meistäkin: "Kaikki me olimme kuin saastaisia, ja kuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Me kaikki olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä kuin tuuli." (Jes. 64:6)

Parhaatkin pyrkimyksemme ovat kuin likaiset vaatteet yllämme. Olemme voimattomia kuin kuihtuneet lehdet, joita tuuli ajaa. Kukaan ei pysty itse edes riisumaan likaisia vaatteitaan, ei vapautumaan synneistään. Kuule, mitä Jumala sanoo Joosuan seisoessa avuttomana hänen edessään: "Riisukaa pois saastaiset vaatteet hänen yltään!" Ehkä sinäkin haluat avata sydämesi Jumalalle ja antaa hänen katsoa sinuun ja nähdä, millainen olet. Ehkä tahdot päästä kaikesta liasta, jota sinussa on. Jumala sanoo Raamatussa: "Jos me tunnustamme syntimme, hän on uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." Kun Jumala antaa kaiken anteeksi, niin silloin menneitä asioita ei enää ole syyttämässä meitä hänen edessään. Enkeli sanoi Joosualle: "Minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi ja puen sinut juhlavaatteisiin."

Vain Jumalalla on valta puhdistaa meidät synneistämme ja antaa meille jo tässä elämässä juhlavaatteet, joissa voimme mennä taivaan häihin. Jumala sanoo Joosualle näin: "Kuule, Joosua, ylimmäinen pappi, sinä ja sinun ystäväsi, jotka istuvat edessäsi. - - Minä lähetän palvelijani Vesan - - ja otan pois tämän maan pahat teot yhtenä päivänä."

Vesa, josta Vanha testamentti puhuu, on Jeesus Kristus. Hän on ottanut tämän maailman pahat teot pois yhtenä päivänä Golgatalla. Kun Jumala käskee riisua Joosuan likaiset vaatteet, hän toisin sanoen antaa Joosualle anteeksi kaikki hänen syntinsä samalla perusteella kuin meillekin: Jeesus on kuollut hänen syntiensä tähden ja kärsinyt hänelle kuuluvan rangaistuksen. Juhlavaate, johon Jumala käskee Joosuan pukea, on Jeesuksen elämä, jonka hän on elänyt ihmisenä meidän hyväksemme. Yksin Jeesus on elänyt täydellisen, Jumalalle kelpaavan elämän.

Joosua uskoi Jumalan sanan, jonka Sakarja välitti hänelle. Hän uskoi, että Jumala oli antanut hänelle anteeksi ja pukenut hänet juhlavaatteisiin. Hän uskoi saavansa olla Jumalan pappina edelleen, ja Haggain kirja mainiseekin hänen toimineen ylimmäisen papin tehtävässä.

Joosuan tavoin jokainen ihminen saa syntinsä anteeksi uskomalla Jumalan sanaan. Jumala on luotettava. Hän ei sanassaan petä ihmisiä, vaan tarkoittaa, mitä sanoo.

Mitä vanhurskaus siis on?

Vanhurskaaksi julistaminen tarkoittaa sitä, että syntinen ihminen tulee Jumalalle kelpaavaksi, saa puvun, jolla voi mennä iäisiin häihin. Se on mahdollista vain Jeesuksen tähden. Vanhurskautemme on vain täydellisen elämän eläneessä ja meidän syntiemme tähden ristiinnaulitussa Jeesuksessa Kristuksessa, ja siitä voi tulla osalliseksi vain uskomalla siihen, mitä Jeesus on tehnyt meidän hyväksemme. Käytännössä usko merkitsee luottamista Jumalan sanaan, esimerkiksi tähän Jesajan kirjan kohtaan: "Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu." Ihminen ei voi tehdä itse mitään tullakseen vanhurskaaksi, sillä paraskaan ihmiselämä ei ole kyllin hyvä taivaaseen. Omissa vaatteissa ei voi mennä Jumalan juhliin.

Missä vanhurskauttaminen tapahtuu? Se tapahtuu Jumalan edessä, uskossa, niin kuin Joosuankin kohdalla. Sen sijaan, että meidät ajettaisiin pois sopimattomina Jumalan valtakuntaan ja hänen valmistamiinsa häihin, Jumala antaa riisua pois omat, likaiset vaatteemme ja pukea meidät juhlavaatteisiin. Toisin sanoen Jumala julistaa meidät vapaiksi kaikesta syyllisyydestä, tuomiosta ja rangaistuksesta ja lukee meidän hyväksemme Jeesuksen vanhurskauden: hänen puhtautensa, rakkautensa, hyvät tekonsa ja täydellisen elämänsä. Jumalan edessä taivaassa tapahtuu ihmeellinen vaihtokauppa: meidän syntimme luetaan Jeesuksen syyksi ja Jeesuksen puhtaus meidän vanhurskaudeksemme. Hääpukumme on lahja Jumalalta.

Mitä sitten ihmisessä tapahtuu, kun hänet vanhurskautetaan Jumalan edessä? Se, joka uskoo syntinsä anteeksi, syntyy uudesti ylhäältä. Näin radikaalia ilmaisua Jeesus käyttää niistä, jotka tulevat sisälle Jumalan valtakuntaan. Heissä on tapahtunut jotakin, mitä kuvataan uudelleen syntymisenä. Jeesus sanoo: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." Vedestä syntyminen eli kaste ja Hengestä syntyminen eli usko kulkevat siis rinnan. Niiden järjestys ei ole tärkeä, mutta molemmat tarvitaan. Kaste on evankeliumia näkyvässä muodossa. Siinä Jumala antaa ihmiselle synnit anteeksi. Ilman uskoa se ei kuitenkaan hyödytä mitään. Jeesus sanoo: "Uskoon tullut ja kastettu on pelastuva, mutta epäuskoisena pysynyt tuomitaan kadotukseen" (Mk.16:16).

Olemme uskossa vanhurskaita Jumalan edessä Jeesuksessa ja Jeesuksen tähden, mutta silti edelleen syntisiä ihmisiä täällä maan päällä. Olemme samanaikaisesti molempia: vanhurskaita ja syntisiä, pyhiä ja kuitenkin jatkuvasti Jumalan armoa tarvitsevia. Saamme juhlavaatteet jo täällä ajassa, mutta "sädekehän" vasta taivaan hääjuhlassa. Vasta siellä olemme yhtä täydellisiä kuin on Jeesus Kristus, meidän vanhurskautemme.

Lopuksi katsomme vielä verhon taakse. "Tämän jälkeen minä näin kaikista kansakunnista, heimoista, kansoista ja kielistä olevan suuren joukon, jota kukaan ei kyennyt laskemaan. He seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin viittoihin, ja heillä oli palmunoksat käsissään. He huusivat kovalla äänellä: 'Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsalta.' - - Yksi vanhimmista kysyi minulta: 'Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin viittoihin puetut, ja mistä he ovat tulleet?' Minä vastasin: 'Herrani, sinä sen tiedät.' Hän sanoi minulle: 'Nämä ovat ne, jotka tulevat siitä suuresta ahdistuksesta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja valtaistuimella istuva levittää telttansa heidän ylleen. Heille ei enää tule nälkä eikä jano, aurinko ei polta heitä eikä mikään helle. Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, kaitsee heitä ja johdattaa heidät elämän vesien lähteille, ja Jumala pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään.'" (Ilm.7:9-17)

Takaisin