Kymmenen käskyä nyt        Liisi Jokiranta

Kanava Kansanlähetyspäiviltä 2001

Raamatun Jumala on persoona, jolla on tahto ja joka on ilmoittanut tahtonsa ihmiskunnalle.

Jumala on luonut ihmisen kuvakseen, moraaliseksi olennoksi, ja kirjoittanut tahtonsa ihmisen sisimpään. Siksi puhumme luonnollisesta laista, mikä tarkoittaa meistä jokaisella luonnostaan olevaa kykyä erottaa oikea väärästä. Jos esimerkiksi joku varastaa automme, reagoimme välittömästi. Jokainen ihminen tietää ja kokee, ettei kenelläkään ole oikeutta viedä mitään hänen omaansa. Jos joku kohtelee meitä epäoikeudenmukaisesti tai ilkeästi, sisimpämme huutaa, ettei niin saa tehdä. Saatamme massojen kanssa puolustaa vapaata seksiä, mutta jos joku jättää meidät, itkemme hänen kataluuttaan. Tajuamme, ettei sellaista saa tehdä. Se on väärin!

Luonnollinen laki voidaan kiteyttää ns. "kultaiseen sääntöön": "Kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää tekin heille" (Mt. 7:12). Jos ihmiset ajattelisivat ja toimisivat kultaisen säännön mukaan, Jumalan tahto tulisi täytetyksi. Jeesus itse toteaa kultaisesta säännöstä näin: "Sillä tämä on laki ja profeetat" eli kaikki se, mitä Jumala käskyissään tai Raamattu yleensä vaatii.

Raamattu ilmaisee ihmiseen kirjoitetun luonnollisen lain myös rakkauden kaksoiskäskynä: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko mielestäsi." Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen yhtä tärkeä on tämä: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (Mt. 22:37-40.) Tässä yhteydessä Jeesus sanoo: "Näiden kahden käskyn varassa ovat koko laki ja profeetat." Joka rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään, täyttää koko Jumalan tahdon, kaikki käskyt.

Jumala on antanut ihmiselle omantunnon, sisäisen kompassin, jonka tehtävänä on osoittaa oikea suunta elämässä. Kuitenkin omantuntomme kompassineula on kuin magneettikentässä, jossa se pyörii sinne tänne kykenemättä osoittamaan oikeaa tietä. Magneettikenttä on ihmisen turmelus, jonka tähden sisimpäämme kirjoitettu Jumalan laki, tajumme oikeasta ja väärästä, on hämärtynyt. Mitä kauemmas ihminen etääntyy elävästä Jumalasta, sitä epäselvemmän äänen omatunto antaa, ellei se peräti jää täysin äänettömäksi.

Jumala ei kuitenkaan ole jättänyt langennutta ihmistä vain luonnollisen lain varaan, vaan hän on ilmoittanut tahtonsa myös kirjoitetussa muodossa, kymmenessä käskyssä. Lutherin mukaan kymmenessä käskyssä eli dekalogissa ei lopulta olekaan mitään muuta kuin sama luonnon laki, joka on kirjoitettuna meidän sydämeemme. Kultaisen säännön perusteella tullaan Lutherin mukaan samoihin johtopäätöksiin kuin kymmentä käskyä seuraamalla, sillä kymmenessä käskyssä on käsketty vain sitä, mitä jokainen toivoisi itselleen tehtävän, jos olisi Jumalan tai lähimmäisen asemassa.

Kristillinen lain julistus olisi mahdotonta, jos ihmisten sydämessä ei olisi luonnollista lakia, jonka perusteella he tajuavat, että puhuttu lain saarna on oikeaa. Missään tapauksessa Jumalan lakina ei tule julistaa ihmisten tapoja, erilaisia käyttäytymisnormeja, omia mielipiteitä tai ratkaisuja, sillä niihin ihmisten omatunto ei vastaa, ja samalla todellinen lakikin on vaarassa tulla väheksytyksi. Näyttää kuitenkin siltä, että nykyään monet julistajat pelkäävät puhua kymmenestä käskystä mitään, sillä Jumalan käskyt koetaan epäajanmukaisina. On helpompi vedota vain luonnolliseen lakiin, koska se ei loukkaa ketään.

Luonnollinen laki ei kuitenkaan auta tuntemaan Raamatun Jumalaa. Luonnollinen laki synnyttää kyllä syyllisyyttä, joka usein koetaan epämääräisenä ahdistuksena, mutta se ei aseta ihmistä Raamatun Jumalan eteen eikä siis osoita ihmiselle, missä hänen todellinen syyllisyytensä on. Myöskään pelkkä julistus rakastavasta Jumalasta ei tuo ihmisen epämääräiseen syyllisyyteen apua. Ihmisten todelliseksi auttamiseksi tarvitaan Raamatun sanan, sekä lain että evankeliumin, julistusta. On tuotava selvästi esille Jumalan kymmenessä käskyssään ilmoittama tahto, jotta ihminen voisi ymmärtää, mihin hän on todellisesti syyllinen Jumalan ja ihmisten edessä. Samoin on tuotava esille se Jumalan tahto, joka on ilmoitettuna evankeliumissa ja joka johtaa syyllisen ihmisen täydelliseen omantunnon vapauteen.

Francis Schaeffer sanoo: "Me tarvitsemme lausumin ilmaistavissa olevia tosiasioita. Tarvitsemme tietoa siitä, kuka Jumala on ja millainen hänen olemuksensa on, koska hänen olemuksensa on maailmankaikkeuden laki. Hän on kertonut millainen hänen olemuksensa on, ja tästä tulee meidän moraalinen lakimme, eettinen mittapuumme. Se ei ole mielivaltainen, sillä se on kiinni itse Jumalassa, hänessä, joka on aina ollut. Se on kaiken suhteellisen täydellinen vastakohta. " Schaefferin mukaan tarvitsemme siis Raamattua tietääksemme, millainen Jumala on, ja oppiaksemme tuntemaan hänen tahtonsa. Jumala on muuttumaton, joten myös hänen tahtonsa pysyy muuttumattomana, samana kaikille ihmisille kaikkina aikoina. Jumala vaatii ihmiseltä tahtonsa ehdotonta noudattamista.

Nykyään Jumalan ilmoitettu tahto Raamatussa ei kuitenkaan monien mielestä ole ajankohtainen eikä merkitsevä. Usein kuulee sanottavan, että Raamatun käskyt ja kiellot on tarkoitettu vain kirjoittajien omaa aikaa varten, eikä niillä ole yleispätevää merkitystä. Ihmiset ovat irtautuneet Jumalasta ja Jumalan sanasta ja sen myötä kristillisistä arvoista, minkä seurauksena on arvotyhjiö. Aika näyttää, mikä sen täyttää.

Jumalan Raamatussa ilmoittamaan tahtoon tukeutumista saatetaan myös pitää epäluterilaisena. Lisäksi uusi raamatuntutkimus on murentanut Raamatun arvovallan niin, että teologisen koulutuksen saaneet julistajat kokevat vaikeana vetoamisen Raamattuun eettisissä kysymyksissä.

Jeesus itse vahvisti kymmenen käskyä. Omien sanojensa mukaan hän ei tullut lakia ja profeettoja kumoamaan, vaan täyttämään ne. Vuorisaarnassa (Mt. 5-7) on Jeesuksen, kymmenen käskyn antajan, oma tulkintamalli käskyistä.

Miksi Jumala on antanut lakinsa ihmiselle?

Jumala on antanut lakinsa, koska hän rakastaa ihmistä. Jumalan käskyt suojaavat sekä yksilön että koko yhteiskunnan elämää. Jos ihminen rikkoo mitä käskyä vastaan tahansa, se koituu lopulta hänen omaksi vahingokseen, vaikka asia aluksi saattaa näyttää päinvastaiselta. Myös yhteiskunta joutuu sitä suurempiin vaikeuksiin, mitä enemmän se poikkeaa lainsäädännössään Jumalan laista.

Käskyjen vähätteleminen ja niiden sivuuttaminen tekee elämän turvattomaksi. Esimerkiksi käsky "älä tapa" suojelee meitä henkiseltä ja fyysiseltä väkivallalta. Käsky "älä varasta" suojelee omaisuuttamme ja käsky "älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi" suojelee mainettamme. Elämä käy vaikeaksi, ellei kotona opita neljännen käskyn mukaista vanhempien kunnioitusta eli sosiaalisen kanssakäymisen perusmuotoja. On vanhempien asia opettaa lapsilleen kunnioitusta ja olla itse kunnioituksen arvoisia. Paljon kärsimystä seuraa myös, jos rikotaan kuudetta käskyä, jossa Jumala sanoo: "Älä tee aviorikosta." Käsky annettiin alun perin tässä muodossa, koska avioliitot solmittiin varhain. Nykyinen elämäntapa on toinen, ja sen tähden käskyn alkuperäistä vaatimusta olisi paremmin vastannut vanha muoto "älä tee huorin". Jos lepopäivästä ja sen pyhittämisestä ei välitetä, ihminen joutuu ongelmiin henkisesti ja usein ruumiillisestikin. Lepopäivän laiminlyöminen on paitsi levon laiminlyömistä myös merkki välinpitämättömästä suhtautumisesta Jumalaan, ja se kostautuu elämässä tavalla tai toisella.

Merkittävin käskyistä on ensimmäinen: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia." Ilman ensimmäistä käskyä ei ole kristillistä etiikkaakaan, sillä sen lähtökohtana on henkilökohtainen suhde Jumalaan. Luther aloittaakin käskyjensä selitykset sanomalla: "Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin että - -." Ensimmäisessä käskyssä Jumala suojelee suhdettamme häneen itseensä, ihmisen Luojaan. Jumala on ainoa, joka rakastaa meitä todellisesti, ilman mitään ehtoja, joten mikä voisi olla parempaa kuin elää tämän rakkauden yhteydessä? Jumala on rakkaudessan myös pyhä, ja siksi hän on antanut rajat suojaamaan elämää. Jumala vaatii säätämiensä käskyjen ehdotonta noudattamista, mikä koituu ihmisen hyväksi. Rakastava ja pyhä Jumala on majesteetti, jonka edessä ihmisen on kumarruttava. Luotuina olentoina me tarvitsemme todellisen auktoriteetin, jota kunnioitamme. Jos ihminen jää ilman Jumalaa, vain oman itsensä varaan, hän musertuu elämän lukuisten myllynkivien välissä.

Elämän suojaamisen lisäksi käskyillä on toinenkin, hengellinen tarkoitus: Jumala ilmoittaa niissä, millainen ihmisen tulee olla hänen edessään. Niin kuin edellä todettiin, Jumala vaatii antamiensa käskyjen ehdotonta noudattamista niin, ettei niissä ole minkäänlaista joustovaraa. Pelkät ulkonaiset teot eivät kuitenkaan riitä, vaan käskyjen vaatimus ulottuu ihmisen sisimpään asti, minkä osoittaa Jeesuksen vuorisaarna. Lopulta käskyt vaativat täydellistä rakkautta, ja Jeesus kiteyttääkin Jumalan tahdon sanoiksi: "Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Vaikka ihmisellä olisi kuinka ankara moraali tahansa ja vaikka hän eläisi miten itsensä kieltävää elämää hyvänsä, se ei riitä, jos hänellä ei ole rakkautta. Paavali kuvaa rakkauden merkitystä ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 13. luvussa muun muassa näin: "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen-ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi."

Jumalan vaatimusta ei vähennä ihmisen kyvyttömyys sen täyttämiseen. Vaatimus pysyy ehdottomana - mutta sen on täyttänyt Jeesus Kristus meidän hyväksemme. Jumala yksin näkee meidän pohjattoman pahuutemme ja tuntee meidän todellisen syyllisyytemme syvyyden hänen edessään, ja siksi hän on tullut ihmiseksi ja kärsinyt rangaistuksen synneistämme. Meistä voi tulla Jumalan edessä puhtaita ja hänelle kelpaavia vain hänen puhdistaminaan. Kristillistä moraalia ei ole ilman vanhurskauttamista ja uudestisyntymistä. Profeetta Hesekielin välityksellä Jumala sanoo: "Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden Hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teistä kivisydämen ja annan teille puhtaan elävän sydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun säädösteni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne." (Hes. 36:27-27.)

Käskyjen asema kristityn elämässä

Kaikkina aikoina kristittyjä on kohdannut Eevan kiusaus suhteessa Jumalan sanaan: "Onko Jumala todellakin sanonut...?" (1. Moos. 3:1.) Kiusaukseen epäillä Jumalan sanaa ovat joitakin ihmisiä johtaneet henkilökohtaiset moraaliset lankeemukset, joista ei ole tahdottu tehdä parannusta. Toiset taas ovat huomaamattaan mukautuneet oman aikansa asenteisiin, ja on myös niitä, joiden mielestä kristitty ei tarvitse lakia enää ollenkaan. He käsittävät Paavalin sanat "vapauteen Kristus vapautti meidät" niin, että ne koskevat vapautta laista, vaikka Paavali puhuukin omantunnon vapaudesta evankeliumin tähden.

Laki on kuitenkin edelleen voimassa, ja sen tehtävänä on osoittaa kristitylle, kuinka hän voi tehdä Jumalan tahdon. Johannes sanoo: "Sillä rakkautta Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä, ja hänen käskynsä eivät ole raskaita" (1. Joh.5:3) "Uuden ihmisensä" puolesta uskova yhtyy lakiin iloiten, mutta hänen vanha turmeltunut luontonsa panee jatkuvasti vastaan. Paavali kuvailee tätä ristiriitaa näin:"Sisällisen ihmiseni puolesta minä kyllä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta ihmisluonnossani minä tunnen toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minua luonnossani levan synnin lain vankina." (Room. 7:22-23.) "Sillä turmeltunut luonto himoitsee Henkeä vastaan ja Henki turmeltunutta luontoa vastaan. Nämä ovat toisiaan vastaan, ettette tekisi mitä tahtoisitte." (Gal. 5:17.)

Laki näyttää kristitylle edelleen hänen syntinsä ja syyllisyytensä, mutta ei kuitenkaan hallitse hänen omaatuntoaan, vaan sitä hallitsee evankeliumi. Jeesus on kuollut meidän syntiemme tähden ja kärsinyt rangaistuksemme, ja sen tähden me saamme elää Jumalan anteeksiannossa. "Synti ei ole enää hallitseva teitä, koska ette ole lain alla vaan armon alla."(Room. 6:14).

Takaisin